Yksinäisyys ja sinkkuus, syntyvyyden romahdus mun lähipiirissä. Lukekaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niitä miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan, täytyy ymmärtää, että kyse on omista valinnoista. Voit mennä jonnekkin, missä niitä miehiä on, tai elää yksin ja olla valittamatta.

Itse opiskelin tkk:lla ja kuuntelin sitä hupaisaa vitsailua miten kaikki teekkaritytöt ovat varattuja tai lesboja. Itse olin 50kg sinkku, hetero teekkarityttö eikä minusta kukaan välittänyt.

Nyt olen 50kg 33kg hetero ikisinkku, ei minusta ikinä kukaan välittänyt.

Taisit jättää opiskelijabileet kuitenkin välistä.

Vierailija kirjoitti:

Miesten ulkonäkökriteerit naisille on niin tiukat ettei useimmille kelpaa kukaan.

Vaikea uskoa kahdesta syystä. Eka on omakohtainen, eli olen ulkoisesti edes meikattuna korkeintaan tavis, en mitenkään erityisen hyvän näköinen. Vähän kolho "romuluinen" kroppa, naama jotenkin miehekäs. Silti jos olen vaikka baariin yksin mennyt, aina on juttuseuraa löytynyt ja niistä juttuseuroista suhdetta kaivatessa myös miehiä suhteeseen. Yksin ei ole tarvinnut olla jos en ole itse niin valinnut.

Toinen syy on se, että kun katselen tuolla kaduilla tai kauppakeskuksissa pariskuntia, niin ei niissä kaikki naiset mitään kovin kauniita ole. On jopa lihavia ja vähemmän ulkoisesti viehättäviä naisia, joilla on poikakaveri tai aviomies seurana. Eli selvästi löytyy miehiä, joilla ei ole valtavia ulkonäkövaatimuksia vaan tavallinen ihminen kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niitä miehiä ei yksinkertaisesti tule vastaan, täytyy ymmärtää, että kyse on omista valinnoista. Voit mennä jonnekkin, missä niitä miehiä on, tai elää yksin ja olla valittamatta.

Itse opiskelin tkk:lla ja kuuntelin sitä hupaisaa vitsailua miten kaikki teekkaritytöt ovat varattuja tai lesboja. Itse olin 50kg sinkku, hetero teekkarityttö eikä minusta kukaan välittänyt.

Nyt olen 50kg 33kg hetero ikisinkku, ei minusta ikinä kukaan välittänyt.

Taisit jättää opiskelijabileet kuitenkin välistä.

En ole tuo alkuperäinen mutta myös teekkarityttö joka en löytänyt opiskeluaikana seuraa. Yritin alkuun käydä bileissä, mutta minuun suhtauduttiin ilmeisesti sukupuoleni takia todella oudosti. Kun menin johonkin pöytään jossa oli vilkas juttelu päällä ja tuopit edessä, koko porukka hiljeni ja meni vaivautuneeksi. Joku kohteliaisuudesta yritti jotain small talkia heittää mutta selvästi kaikki odottivat, että menisipä tuo pois, niin voisi jatkaa omia juttuja. Kun tämä sama kokemus oli kerran toisensa jälkeen, että minua ei selvästi haluttu porukoihin ja tuotin lähinnä vaivaa sillä, että jotkut kohteliaimmat kokivat (vastenmieliseksi) velvollisuudekseen yrittää viihdyttää minua, lopetin noin puolen vuoden jälkeen käymisen. 

Ehkä olen vääränlainen kun olen introvertti ja tosikko, ehkä eri luontoinen olisi hyväksytty paremmin. Ruma en siinä iässä ollut, ja esim. yöelämästä seuraa löytyi edes sormia napsauttamatta, sen kun seisoskeli jossain juoman kanssa niin miehiä tuli usein juttelemaan tai pyytämään tanssimaan. Mutta opiskelupiireissä tuntui että "nörttipojat" ei osanneet mitenkään suhtautua minuun, vaan oli ihan kuin ne pitäisivät NAISTA jonain vieraana avaruusolentona jonka kanssa ei tiedä miten sellaisen kanssa olla ja miten sille puhua.