ISOVANHEMPIESI/VANHEMPIESI SOTAJUTUT? Kerätäänpä tähän tarinoita jota olette kuulleet.
Minkälaisia sotamuistoja olet kuullut isovanhemmiltasi tai vanhemmiltasi? Kerätäänpä tähän kunnon ketju.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli desantti, eli hän hiihti koko talvisodan rintamalinjan "väärällä puolella" - venäläisten selustassa. Hän moitti monta kertaa venäläisten kehnoa vaatetusta, heillä oli onnettoman ohuet ja kehnolaatuiset puvut. Rintamalinjat olivat niin ehyitä, että hänen täytyi leikkiä kuollutta joskus päiväkausia, jotta hän pääsi siirtymään paikasta a paikkaan b. Öisin pystyi syömään ja etenemään, mutta päivisin piti leikkiä tuntikausia ruumista ja toivoa, ettei kukaan huomaa.
Isoisä olisi varmaan saanut psykopatia-diagnoosin, mutta silloin hän oli sankari. Laskelmoiva ja rohkea hurjapää.
Ohis, mutta desanteilla yleensä käsitetään suomalaisten selustassa liikkuneita venäläisiä, suomalaisia venäjän selustassa liikkuneita kutsuttiin kaukopartiomiehiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli desantti, eli hän hiihti koko talvisodan rintamalinjan "väärällä puolella" - venäläisten selustassa. Hän moitti monta kertaa venäläisten kehnoa vaatetusta, heillä oli onnettoman ohuet ja kehnolaatuiset puvut. Rintamalinjat olivat niin ehyitä, että hänen täytyi leikkiä kuollutta joskus päiväkausia, jotta hän pääsi siirtymään paikasta a paikkaan b. Öisin pystyi syömään ja etenemään, mutta päivisin piti leikkiä tuntikausia ruumista ja toivoa, ettei kukaan huomaa.
Isoisä olisi varmaan saanut psykopatia-diagnoosin, mutta silloin hän oli sankari. Laskelmoiva ja rohkea hurjapää.
Ohis, mutta desanteilla yleensä käsitetään suomalaisten selustassa liikkuneita venäläisiä, suomalaisia venäjän selustassa liikkuneita kutsuttiin kaukopartiomiehiksi.
Näin juuri, ja lisäksi desantti tarkoittaa nimenomaan maahanlaskujoukkojen (Descent = laskeutua) sotilasta, eli laskuvarjojääkäriä.
Tiputtelivathan r.yssät kaikenlaisia siviilivakoojiakin laskuvarjoilla, ja kaikkia niitä sanottiin desanteiksi. Mutta suomalaista ei oikein voi desantiksi nimittää, meillä kun ei vielä sodan aikana ollut kykyä laskuvarjo-operaatioihin. En muista oliko syynä vääränlaiset laskuvarjot, epäsopivat koneet vai doktriinin puuttuminen. Epäilen viimeksimainittua.
Eihän ne papat nuoremmille siitä puhuneet, keskenään kyllä.
Molemmat isoisät kuoli ennen mun syntymää, mutta ainakin isä on kertonut, että hänen isänsä menetti toisen jalkansa sodassa, mutta pappa ei silti vihannut venäläisiä, koska ymmärsi, että yhtä pakotettuina ne ovat siellä. Minulla on käsitys, ettei mun papat ole kauheasti sotajuttuja puhuneet.
Vierailija kirjoitti:
Eipä paljoa puhuneet. En tiedä heistä mitään.
Isäni isä oli molemmissa sodissa, häntä en tavannut, tappoi itsensä joskus 50-luvun alussa. Vanhin setäni, jatkosodassa ollut, oli kipeä, äreä, ei paljon puhunut. Oma isäni kertoi kuulemiaan sotajuttuja.
Mietin, miten rankkaa se on ollut silloin, ei ollut mitään terapiaa, missä valittaa elämästään........
Nosto.
Ennen naureskelin kiitoshulluille, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä KIITOLLISEMPI olen itsenäisyydestämme!
Kiitos veteraanit!