Nalkutus tappaa minut hitaasti

Voimia AP:lle. Hienoa että uskalsit käyttää tilanteestasi oikeaa käsitettä, eli henkinen väkivalta.

Tilanteessasi ei siis ymmärrykseni mukaan ole yleisen käsityksen mukaisesta nalkuttamisesta eli toistuvasta asioiden huomauttamisesta ikävään sävyyn. Oman pahan olon ja muun kuran kaataminen toisen niskaan jatkuvalla syötöllä on haitallista köytöstä, vaikkei aina tahallista olisikaan.

Ei ihme että voit pahoin. Tilanteestasi tulee mieleen useampi tuntemani ihminen. Pohjaton negatiivisuus ja kaikki omat ongelmat kaadetaan toisten niskaan. Paha olosi ei johdu heikkoudestasi, kyllä kelle tahansa tulee huono olo jos läheisyydessä on pohjattoman negatiivinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ap on täysin syytön? Ok. Onpa erikoista kuinka joku pystyy elämään virheetöntä elämää.

Syytön tai syyllinen. En oikein osaa nähdä tätä tällä aksellilla.

Tottakai minulla on oma ymmärrykseni siitä miksi asiat ovat näin. En vain kykene korjaamaan tilannetta koska en ole koulutettu psykologi.

Tiedän, että jos tilanne ei muutu lopulta joudun lähtemään tai hajoan. Joudun jättämään omat lapseni ja tapaamaan heitä tulevaisuudessa silloin kun kalenterissa niin lukee. Heille tulen olemaan se joka lähti.

Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua mitenkään tämän yksinkertaisen tosiasian rinnalla. Ei kukaan tässä ketjussa kykene sanomaan mitään mikä loukkaisi minua siihen verrattuna mitä kuulen jatkuvasti omassa kodissani.

Ap

Hyökkäys on aina paras puolustus. Mitä jos siirtyisitte välillä sotimaan sinne vaimosi kentälle? Jos vastaisit hänen nalkutukseensa aina samalla tavalla hänestä, viitsiikö hän silloin aloittaa nalkutuksen? Kertoisit aina hänen virheensä ja unohduksensa? Tekisit niin, että hänestä on inhottavaa tulla kotiin ja vielä inhottavampaa viettää sielä aikaansa. Joko hän ottaa eron tai muuttaa käytöstä, mutta en usko, että hän itse jaksaa kovin kauaan taistella samalla tyylillä.

Minä tein näin. Pistin hänet selkä seinää vasten asioista mistä hän minulle nalkuttaa ja osoitin aina kun hän teki itse näissä asioissa vastoin omia ohjeitaan. Mitä tästä sitten seurasi? Itkua, että olen kohtuuton, itkua, että olen sika. Minusta tuli nyt laiskan lisäksi kaikkea muutakin. No sitten lopetin tämän ja vaimon nalkutus alkoi taas alusta.

Ap pakko kysyä, eihän vaimosi etunimi ala L-kirjaimella...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n vaimo tarvitsisi kumppanikseen miehen, eikä hiirulaista joka nielee naiseltaan millaista käytöstä tahansa.

Prkele lyö nyrkkiä pöytään ja kerro että nyt tuo vitun nalkutus loppuu tai se laitetaan loppumaan. Viime kädessä siten, että tämä ukko kerää kamppeensa ja häipyy.

Oletettavasti tilanne ei ole enää korjattavissa millään terapialla tai perheneuvonnalla.

Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies, joka pelkää jätetyksi tulemista ja alistuu mille tahansa kohtelulle kohtaavat, on lopputulos molempien kannalta surullista katseltavaa.

Nainen ei voi hyvin lassukkamiehensä kanssa, jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä.

Miehenkuvatus ei voi hyvin kun pelkää Justiinaansa enemmän kuin mitään muuta ja ennenkaikkea matalaksi poljetun itsetuntonsa seurauksena näkee silmissään yksinäisen juopon rukkarin kohtalon lähiökapakan samanlaisessa seurakunnassa.

Voihan vitalis mikä kohtalo molemmilla.

Tee Ap. palvelus itsellesi ja vaimollesi. Pakkaa kamasi ja lähde.

Kun yksi ovi sulkeutuu, pystyy näkemään ne sadat muut ovet, avaamaan ne ja astumaan niistä sisään.

Tässä on yksi oikea pointti ja toisaalta sitten tämä käsittämätön käsitys.

Se oikea pointti on lähteminen. Myönnän ajattelevani sitä yhä useammin. En kuitenkaan kykene pienten lapsieni takia. En tahdo särkeä heidän kotiaan. En kykene ajattelemaan elämää, jossa en näkisi heitä joka päivä.

Käsittämätön käsitys on se, että jos nainen on ihmissuhteessa, jossa hän kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa on vastuussa väkivaltainen mies. Jos mies on tällaisessa suhteessa hän on "l**ssukka" koska... Niin siis miksi olen l**sukka? Siksikö etten tuki vaimoni t urpaa nyrkillä?

"Kun voimakastahtoinen nainen, joka ei tiedä mitä tahtoo ja heikkotahtoinen mies"

Onko vaimoaan pahoinp*televä mies siis "voimakastahtoinen"? Onko vaimonsa väkivall*n (koska väkiv*ltaa tämä on) todellakin heikkotahtoinen`? Siitäkö parisuhdev**ivallassa lopulta onkin kysymys? Niinkö todella?

Ap

PS

Omituinen sensuuri pakotti lisäämään **

Minkä ihmeen takia olet mennyt nussimaan niitä lapsia useamman, jos vaimosi kerran on niin kamala nalkuttaja?!? Ihan taatusti olet tiennyt asiasta, joten olisit nyt lopettanut alkuunsa lapsien vääntämisen ja vaihtanut maisemia. Mutta etpä sinä tietenkään, sinä valitat. Valitat, itket ja ruikutat. Uskomatonta.

Eli minä sukupuoleni takia olen aina ja kaikkialla subjekti, syyllinen ja ruikuttaja. Nainen on sukupuolensa takia samassa tilanteessa objekti, uhri ja pyytää apua.

Et ole mielipiteesi kanssa yksin. Miksi luulet minun lopettaneen avun hakemisen ja asiasta omalla naamalla puhumisen jo ajat sitten? En puhu tästä edes ystävilleni. Joten ruikuttamisestani sinun on turhaa huolestua. Minä pysyn hiljaa mitä nyt täällä anonyymisti mieltäno puran.

Kyllä minä tiedän ettei mitään sympatiaa ole saatavilla mistään.

Ap

Ei kyse ole sukupuolestasi vaan siitä että avasit ketjun täällä. Aloittaja on aina syyllinen osan vastaajista mielestä.

Sinä muuten sait sympatiaa paljonkin heti ekalla sivulla, mutta päätit keskittyä ja reagoida tähän aggressiiviseen vastaukseen.

Toisekseen sympatiaa tai ainakin kuunteleva korva olisi varmasti tarjolla esimerkiksi terapeutilta tai auttavalta puhelimelta. Eli melko marttyyrilausunto tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisko kerrankin antaa sympatiaa ja apuja miehille. Tässä on nyt yksi mies, joka on ehkäpä läheisriippuvainen eikä pysty irtautumaan vaimostaan, joka käyttää henkistä väkivaltaa.

Naisiakin jaksetaan aina tsempata parisuhdeongelmissa, joten miksi ei sitten miehiä.

Just näin. Tuo tossukaksi ja lassukaksi nimittely ei auta aloittajaa millään tavalla. Toiset ihmiset nyt vaan ovat kiltimpiä kuin toiset. Se on persoonallisuuspiirre, ei vika.

Mitä apua teille ylikilteille voi antaa/ tarjota? Jos ihminen ei löydä itsestään sitä voimaa laittaa kaltoinkohtelu kuriin, niin kuka ihme sen voi tehdä?

Kovettakaa sen verran itseänne, kun seuraavan kerran voitte taas henkisesti huonosti, että teette sen yksinkertaisen liikkeen: Lähdette pois. Raivostuakin saa ja sanoa juuri sen mitä mieleen tulee. Sanat ei tapa. Ryhtiä!

Kukaan ei kommentoisi näin naiselle, jota aviomies alistaa henkisellä väkivallalla. Alistunut ja läheisriippuvainen ihminen ei uskalla eikä pysty lähtemään noin vaan.

Kuule juuri noin on täällä kommentoitu lukemattomia kertoja naisille, joita on alistettu vaikka millä, jopa niille joita mies hakkaa.

Nalkutus todellakin tappaa.

Ensin se syö aivot ja vie elämänilon ja lopulta johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

Ei kannata jäädä nalkutussuhteeseen.

Jos nalkutusta ei saa millään konstilla loppumaan, niin kannattaa muuttaa omilleen.

Ap väistelee keskustelua tässäkin ketjussa. Ei suostu vastaamaan kysymyksiin eikä sntamaan esimerkkejä "nalkutuksesta". Hän on mielessään päättänyt, että vaimon puheet johtuvat vain vaimon omasta pahasta olosta, eikä sillä ole oikeits perusteita. Vaimo selvästikään ei tule kuulluksi ja turhautuu lisää ja lisää.

Ap:n asenteelle on ihan nimikin ja se on stonewalling, se on muuten hyvin vahva ennusmerkki erolle.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut parikymmentä vuotta erästä pariskuntaa. Aluksi pidin naista järkyttävänä hirviönä, mutta viimeisten vuosien aikana olen alkanut nähdä sen, kuinka ylipassiivinen ja ylirento mies puolestaan on. Toisen pitäisi nostaa energiatasoa ja toisen laskea, jotta oltaisiin terveellisellä tasolla. 

Jos on alusta asti ollut ylipassiivinen ja rento, eikä asioistä olla mitenkään sovittu, niin toinen ei oikein voi toista velvoittaa muuttumaankaan. Ei ole ensimmäinen tarina kun joku rakastuu toisen huolettomaan elämänasenteeseen ja lopulta alkaa vihaamaan tätä piirrettä. Aika usein saamme harjoitella parisuhdetaitoja ja myös itsetuntemusta ennen kuin osaamme olla suhteessa tasavertaisesti toisen kanssa. Myös kuvitelmat ja unelmat tietynlaidesta parisuhteesta kaatuvat ensimmäisten kumppanien niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap väistelee keskustelua tässäkin ketjussa. Ei suostu vastaamaan kysymyksiin eikä sntamaan esimerkkejä "nalkutuksesta". Hän on mielessään päättänyt, että vaimon puheet johtuvat vain vaimon omasta pahasta olosta, eikä sillä ole oikeits perusteita. Vaimo selvästikään ei tule kuulluksi ja turhautuu lisää ja lisää.

Ap:n asenteelle on ihan nimikin ja se on stonewalling, se on muuten hyvin vahva ennusmerkki erolle.

Eikös kuitenkin keskusteltaisi AP:n antamien tietojen perusteella, eikä muiden esittämien olettamuksien, tai kuvitelmien? Näin sujuisi asian käsittely ikäänkuin loogisesti. Tuulesta tempaaminen on perin rasittavaa.

*eri

Jostain syystä osa ihmisistä pitää nalkuttamista parisuhteeseen kuuluvana normaalina asiana.

Itse törmäsin nuorempana sellaiseenkin asenteeseen, että nalkuttaminen on välittämistä ja huolehtimista. Ja neuvomista kun toinen ei osaa tehdä asioita oikein.

Sain kuulla olevani välinpitämätön kun en alkanut nalkuttamaan.

Ap, tehtävissä on paljonkin.

Pariterapia

Vakava keskustelu vaimon kanssa, jossa olet todella avoin tunteistasi, että sinusta tuntuu pahalta kun hän haukkuu (?) sinua.

Yksilöterapia.

Ero; lapsilla suositaan nykyään laajoja tapaamisia ja isäkin voi olla se jolla lapset enemmän, lähipiirissä on 2 esimerkkiä juuri.

Ymmärrän että haluat vain avautua, mutta ei kannata jäädä jumiin siihen että "woe is me, mikään ja kukaan ei voi koskaan auttaa". Se ei yksinkertaisesti ole totta. Se kyllä on, että jos jatkat samaan tapaan etkä yritä mitään noista mainitsemistani, tai jotain muuta uutta, niin sitten tilanne ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä osa ihmisistä pitää nalkuttamista parisuhteeseen kuuluvana normaalina asiana.

Itse törmäsin nuorempana sellaiseenkin asenteeseen, että nalkuttaminen on välittämistä ja huolehtimista. Ja neuvomista kun toinen ei osaa tehdä asioita oikein.

Sain kuulla olevani välinpitämätön kun en alkanut nalkuttamaan.

Ap on jo tajunnut että hänen tilanteessaan ei ole kysymys nalkutuksesta ollenkaan.

"Ei meillä keskustella kotitöistä". Niin siis mitä tarkoitat tällä ap? Teetkö niitä hemmetin kotitöitä vai et? Ja teetkö niitä oma-aloitteisesti? Täällä on jo monta kertaa kysytty. Etkö voi vain vastata, kun kaikkia kiinnostaa? Jos vaimo joutuu uhraamaan jatkuvasti oman vapaa-aikansa tekemällä sinunkin osuudet kotitöistä, on hän varmasti aivan loppu ja tuntee ettei häntä arvosteta. Aika on tässä maailmassa kovin valuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ap väistelee keskustelua tässäkin ketjussa. Ei suostu vastaamaan kysymyksiin eikä sntamaan esimerkkejä "nalkutuksesta". Hän on mielessään päättänyt, että vaimon puheet johtuvat vain vaimon omasta pahasta olosta, eikä sillä ole oikeits perusteita. Vaimo selvästikään ei tule kuulluksi ja turhautuu lisää ja lisää.

Ap:n asenteelle on ihan nimikin ja se on stonewalling, se on muuten hyvin vahva ennusmerkki erolle.

Jos tuntuu siltä että ei tule kuulluksi, niin mikä saa nalkuttamaan aina uudestaan ja uudestaan? Ei ap nalkuta kun ei tule kuulluksi, vaan nyt ja tässä yrittää selvitellä ajatuksiaan tänne, ja on ehkä oivaltanutkin jotakin. Se että toteaa itselleen "ei helv.. tämä on henkistä pahoinpitelyä" on jo paljon. Askel siihen että enää ei siedä sitä. Henkinen pahoinpitely on väkivaltaa siinä missä fyysinenkin, usein kuuluu sanottavan että "ei ne lyönnit vaan se henkinen väkivalta". Oletko muuten kuullut naisen sanovan että mies ei tule suhteessaan kuulluksi ja se aiheuttaa tämän? Minä en valitettavasti ole, enkä tähän palstallakaan ole törmännyt. Tähän lauseeseen miehille on vastine: kasvata pallit.

Loppujen lopuksi halusin vain puhua jossakin siitä miten henkinen väkivalta näyttäytyy omassa parisuhteessani. Sellaisen kohteena on niin naisia kuin meitä miehiäkin. Emmekä me ole mitään lsskuita vaan ihmisiä vaikeassa tilanteessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi halusin vain puhua jossakin siitä miten henkinen väkivalta näyttäytyy omassa parisuhteessani. Sellaisen kohteena on niin naisia kuin meitä miehiäkin. Emmekä me ole mitään lsskuita vaan ihmisiä vaikeassa tilanteessa.

Ap

Täytyy sanoa, että jos sä "keskustelet" samalla tavalla kotona kuin täällä, niin ei yhtään ihme, että teillä on vaikeuksia (ja tämä ei tarkoita, etteikö vikaa olisi vaimossakin). Täällä on monta kertaa kerrottu suoria ratkaisuehdotuksia. Täällä on monta kertaa esitetty suoria ja selviä kysymyksiä. Pyydetty esimerkkejä siitä nalkutuksesta. Mihinkään näistä sä et vastaa mitään vaan sen sijaan kirjoittelet tuota samaa lätinää viestin toisensa perään, miten sä olet uhri ja kukaan ei kuuntele. Miksi kuuntelisi, jos sinäkään et kuuntele! Kaikilla normaaleilla ihmisillä menisi hermot moiseen käytökseen. Mene nyt hyvä ihminen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa (yksin) ja lähde siitä pikku hiljaa parantamaan omaa elämääsi. Eron (tai sovun) aika on joskus myöhemmin, kun sun oma pää on paremmin kuosissa. Voit myös ihan oikeasti alkaa selvittää mitä ero sinulle tarkoittaa (nykyään on jo ihan tavallista että lapset asuu 50/50, jos vaan niiden ikä riittää ja isä on oikeasti ollut läsnä lapsille. Ihan pienille lapsille ei toki mahdollista).

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi halusin vain puhua jossakin siitä miten henkinen väkivalta näyttäytyy omassa parisuhteessani. Sellaisen kohteena on niin naisia kuin meitä miehiäkin. Emmekä me ole mitään lsskuita vaan ihmisiä vaikeassa tilanteessa.

Ap

Sä et ole kertaakaan puhunut siitä miten henkinen väkivalta näyttäytyy sun suhteessa, vaikka niitä esimerkkejä on pyydetty kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi halusin vain puhua jossakin siitä miten henkinen väkivalta näyttäytyy omassa parisuhteessani. Sellaisen kohteena on niin naisia kuin meitä miehiäkin. Emmekä me ole mitään lsskuita vaan ihmisiä vaikeassa tilanteessa.

Ap

Sä et ole kertaakaan puhunut siitä miten henkinen väkivalta näyttäytyy sun suhteessa, vaikka niitä esimerkkejä on pyydetty kerta toisensa jälkeen.

Meinaatko etten kykenisi keksimään tähän halutessani minkälaisia tarinoita tahansa? Toisaalta jos kirjoitan tähän mitä tahansa toteat sen seuraavaksi sen olevan keksittyä.

Haluan säilyttää anonymiteetin.

Ap

Mitäpä, jos antaisit naiselle useamman päivän irtioton arjesta. Voisiko hän mennä matkalle pidennetyksi viikonlopuksi? Hoitaisit sen aikaa lapset ja kodin. Saisitte perspektiiviä toistenne elämään. Sinä huomaisit, mitä kodin pyörittäminen vaatii ja vaimo huomaisi, että pystyt ottamaan vastuun yhdessä rakentamanne elämän hoitamisesta, kun hän palaa kotiin, jossa on siistiä ja lapset hoidettu ja ravittu.

Samalla kumpikin saisi levätä teille muodostuneista rooleista, jotka eivät palvele kummankaan hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies väittää, että nalkutan. Lasten mielestä isä nalkuttaa; väärin laitetuista astioista astianpesukoneessa, siitä, jos joku on koskenut johonkin hänen tavaraansa vaikka ihan vahingossa tms. Tämähän ei ole nalkutusta, koska asiat ovat noinkin tärkeitä...

Mutta miehen mielestä minä nalkutan. Se mistä minä huomatautan, on esim. lasten herättäminen yöaikaan (kyllä, menee huoneeseen kun piti viedä jotain ja lapsi herää tähän ja on valveilla keskellä yötä vaikka seuraavana päivänä on koulu), lapsen hakematta jättäminen jäähallilta (ei kun mä vaan kävin ekana äkkiä kaupassa, siellä vain jumppaope joutui odottamaan lapsen kanssa x kertaa). En haluaisi nalkuttaa, mutta nuo asiat ovat mulle liian pahoja ja tappavat vähitellen. Seuraavan kerran kun mies sanoo tuollaisista asioista huomauttamista nalkutukseksi, otan eron.

Minä kirjoitin tämän mutta tarkoitukseni ei ollut vähätellä ap sinun kokemuksia. Kunhan pääsin ilmaisemaan omia kokemuksiani nalkutuksesta. Toivon, että sinä pääset eroon huonosta tilanteestasi.