Nalkutus tappaa minut hitaasti

No mitå lusmuat siellä vaimosi kodissa, tee oma osasi jos kerran olet omassa kodissasi eli ole mies äläkä hiiri.

Tuollaista apn kaltainen pitäisi potkaista persuksille ja ulos koko huushollista kun ei ne osaa itse koskaan lähteå.

Nalkutus on turhaa. Se on älyn aliarvioimista ,jostain yksinkertaisesta asiasta kuten roskapussi. Olen nainen, ja mä lopetin siivoamisen koska korvat pursus jotain ihme jurputusta pikkujutuista. Tiedän kyllä ettei se auta, mutta meni into ja loukkaannuin. Väitän että harvoin ihminen edes kykenee täyttämään nalkuttajan nalkutus kohteita. Meinaan nalkuttajalle kelpaa vain elämä, mitä ei ole olemassakaan. Meilläkin on varmasti hiekkaa jossain , joskus kahvikuppi pöydällä ja joskus väsyneenä unohtunut vaikka t paita johonkin, en edes yritä miellyttää nalkuttajaa. Se on merkki kypsymättömyydestä tai kotoa opittu tapa, että pölötetään kuka jätti kupin, iik! Ja miten nalkutus tekee hulluksi, se on hokema, joka jatkuu ja jatkuu...sitten aloin taas siivota, ja tein sen silloin että se kanssa nähtiin. Muistan että menin töihin lepäämään, aah, normaaleja ihmisiä. Eniten harmitti että ennen pidin tärkeimpänä koulua ja uraa, mutta toki siivosinkin. Vuosia meni lukossa oloon, kodin pakonomaiseen laittamiseen. Kyllä nalkuttaja vaiko lievä narsisti sai muutosta aikaan minussa. Mietin sitä halvatun siivoamista yms, ihan liikaa! Muutuin ihmisenä vuosien aikana. Ennen olin ja menin paljon, näin ihmisiä, liikuin milloin missäkin. En ole kotikissa. Havahduin että jokapäivä mietin joko täällä on ok, onko koti valmis? Ja kenelle? Vieraille, meille vai minulle? Jokaisella on omat tavat suhtautua kotitöihin, mutta on selvää että kukaan ei pidä nalkutuksesta. Voisihan verrata että minä en voi esim mennä mieheni remppahuoneeseen vaatimaan että hän pitää sen 24 h järjestyksessä . Miksi siis koko kodin pitäisi olla, eläminen saa näkyä. Kun itse harrastan, niin silloin saa sotkua tulla. Ne siivotaan sitten lopuksi. Tilanne on nyt ok, mutta haluaisin vielä päästä eroon ajatuksistani jotka hokee että kotiin ei voi päästää ketään tai että haisen. Joo, ehkä elin sairaassa suhteessa, mutta kyllä mun on hiton vaikeeta mennä missään tilanteessa miehen lähelle, vaikka kaikki vaatteet on pesty, suihkussa käyty, suuvesi kurlattu, hajuvettäkin sipaistu, niin mieleen tulee vuosia kestäneet hokemat...sää haiset. Mielisairaat saa muutkin hulluiksi. Ehkä selviän vielä uuteen suhteeseen. Varmaankin ramppaan pesulla, mutta tiedostan että syy ei ollut minussa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva turhasta nalkuttaminen on takuulla väsyttävää, mutta aloituksessa mainitsemasi asiat ovat sellaisia joista on syytäkin huomauttaa. Ei kuraisia kenkiä jätetä hujan hajan eteiseen ja jos sinulle on asiasta huomautettu etkä silti tee asialle mitään, on "nalkutus" ehkä osittain omaakin syytäsi. Silti olen sitä mieltä, että jatkuvaa nillitystä ei tarvitse kestää, etenkin silloin kun teet parhaasi ja siltikään mikään ei kelpaa. 

Kenkiä jätti avauksessani Suomi-Filmin vanhojen elokuvien Pekka-Puupää en minä.

Ap

Miksi sitten käytät aloituksessasi esimerkkejä joihin et itse "syyllisty"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva turhasta nalkuttaminen on takuulla väsyttävää, mutta aloituksessa mainitsemasi asiat ovat sellaisia joista on syytäkin huomauttaa. Ei kuraisia kenkiä jätetä hujan hajan eteiseen ja jos sinulle on asiasta huomautettu etkä silti tee asialle mitään, on "nalkutus" ehkä osittain omaakin syytäsi. Silti olen sitä mieltä, että jatkuvaa nillitystä ei tarvitse kestää, etenkin silloin kun teet parhaasi ja siltikään mikään ei kelpaa. 

Kenkiä jätti avauksessani Suomi-Filmin vanhojen elokuvien Pekka-Puupää en minä.

Ap

Miksi sitten käytät aloituksessasi esimerkkejä joihin et itse "syyllisty"? 

Se oli esimerkki siitä miten naurettava käsitykseni oli henkisestä väkivallasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva turhasta nalkuttaminen on takuulla väsyttävää, mutta aloituksessa mainitsemasi asiat ovat sellaisia joista on syytäkin huomauttaa. Ei kuraisia kenkiä jätetä hujan hajan eteiseen ja jos sinulle on asiasta huomautettu etkä silti tee asialle mitään, on "nalkutus" ehkä osittain omaakin syytäsi. Silti olen sitä mieltä, että jatkuvaa nillitystä ei tarvitse kestää, etenkin silloin kun teet parhaasi ja siltikään mikään ei kelpaa. 

Kenkiä jätti avauksessani Suomi-Filmin vanhojen elokuvien Pekka-Puupää en minä.

Ap

Miksi sitten käytät aloituksessasi esimerkkejä joihin et itse "syyllisty"? 

Se oli esimerkki siitä miten naurettava käsitykseni oli henkisestä väkivallasta.

Ap

No millaisista asioista sinulle sitten todella nalkutetaan? Onko kyseessä oikeasti turhanpäiväiset asiat joiden eteen olet tehnyt muutoksia mutta silti mikään ei riitä, vai asiat joita odottaisi aikuiselta ihmiseltä mutta silti et niitä saa aikaiseksi tehdä? Anteeksi jos olet jo aikaisemmin vastannut kysymykseen, sivuja on monta enkä ole jokaista kommenttia vielä lukenut läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap...nouse ylös..kävele ulos ovesta...mikä pidättää?

Aivan ...tarvitset vaimosi rahoja/kämppää/huolenpitoa.

Kukaan ei sinua huoli..mutta haluat ulista täällä

Kasvata PALLIT

Ihan samaa ajattelin, eli pallit ap, PALLIT!

Olen lukenut koko ketjun läpi ja myötähäpeä iskee aina kun lukee ap:n sepustuksia. 12 sivua tekstiä tarvitaan ennen kuin ap muuttaa vaimonsa "nalkutuksen" henkiseksi väkivallaksi. Sehän kuulostaakin jo paljon ikävemmältä, mutta niin kauan kesti ennen kuin ap huomasi käyttää sitä korttia.

En usko, että ap:lla on oikeastaan mitään muuta ongelmaa kotona kuin se, että häneltä odotetaan jonkinlaista normaalia aikuisen ajattelevan miehen käytöstä. Että hän vihdoinkin kasvattaisi ne pallit ja alkaisi kantamaan vastuuta ikioman perheensä ja varsinkin omaa lihaa ja verta olevien lastensa loppuelämän onnesta ja itsetunnosta. Se ei ole paljoa vaadittu pienten lasten isältä.

Mutta ap jatkaa itkuaan, eikä hän viitsi mitään asioita muuttaa, ei viitsi, kehtaa, jaksa ja halua. Valittaminen on niin paljon mukavampaa varsinkin kun tännekin on eksynyt muutama pään taputtaja ja ymmärtäjä ap-ressukkaa puolustamaan.

Ei ap viitsi mihinkään auttaviin palveluihinkaan ottaa yhteyttä, sillä hän tietää hyvin, että siellä hänen valheet ja viritelmät eivät enää menekään sukkana läpi. Siellä ymmärretään kyllä oikeasti apua tarvitsevia, mutta ei valehtelijoita ja muuten vaan laiskoja.

Oli mitä oli, yritä jaksaa ap itsesi kanssa.

Meneekö puolisosi henkilökohtaisuuksiin? Haukkuuko hän sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva turhasta nalkuttaminen on takuulla väsyttävää, mutta aloituksessa mainitsemasi asiat ovat sellaisia joista on syytäkin huomauttaa. Ei kuraisia kenkiä jätetä hujan hajan eteiseen ja jos sinulle on asiasta huomautettu etkä silti tee asialle mitään, on "nalkutus" ehkä osittain omaakin syytäsi. Silti olen sitä mieltä, että jatkuvaa nillitystä ei tarvitse kestää, etenkin silloin kun teet parhaasi ja siltikään mikään ei kelpaa. 

Kenkiä jätti avauksessani Suomi-Filmin vanhojen elokuvien Pekka-Puupää en minä.

Ap

Miksi sitten käytät aloituksessasi esimerkkejä joihin et itse "syyllisty"? 

Se oli esimerkki siitä miten naurettava käsitykseni oli henkisestä väkivallasta.

Ap

No millaisista asioista sinulle sitten todella nalkutetaan? Onko kyseessä oikeasti turhanpäiväiset asiat joiden eteen olet tehnyt muutoksia mutta silti mikään ei riitä, vai asiat joita odottaisi aikuiselta ihmiseltä mutta silti et niitä saa aikaiseksi tehdä? Anteeksi jos olet jo aikaisemmin vastannut kysymykseen, sivuja on monta enkä ole jokaista kommenttia vielä lukenut läpi. 

Ap ei ole vielä keksinyt esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Hirveää riehumista ja ap:n syyttelyä, osa ihmisistä purkaa ihan selvästi omia patoutuneita vihan- ja katkeruuden tunteita ap:hen. Todellinen kohde olisi se oma avio- tai exmies. Hyvin monen kannattaisi kävellä peilin eteen ja kysyä itseltään: miksi käyttäydyn kuin ihmisperse netissä? Kuvitelkaa tämä keskustelu livenä tapahtuneeksi, tämähän olisi ihan mielenvikaisen kuuloista. Porukka huutaa ja möykkää omia traumojaan, harva osaa edes lukea ap:n vastauksia, vaan raivotaan päälle sitä omaa keksimää tarinaa miten hommat on menny.

Ihan järkyttävää tämä ”keskustelun” taso täällä. Hävetkää.

Onneksi itse olet tuollainen fiksu ja rauhallinen ihminen, joka ei hyökkää ja huuda vieraille ihmisille ollenkaan. Onneksi itse autoit ja kerroit monta hyvää ajatusta mitä ap voisi tehdä asioitaan helpottaakseen. Häpeä! 😄

Symppaan kovasti aloittajan tilannetta . On pirun raskasta jos teet joka päiväiset duunit, kotonakin vähintään omalta osaltasi ja silti olet jatkuvana likasankona ja vähättelyn kohteena. Nalkutus ei pahimmillaan ole mitään toiveiden täyttämisen huomiotta jättämisestä aiheutuvaa muistuttelua vaan silkkaa henkistä väkivaltaa, kaikkien asioiden tahallaan väärinymmärrystä ja 24/7 vittuilua.  Itselläkin kokemusta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap...nouse ylös..kävele ulos ovesta...mikä pidättää?

Aivan ...tarvitset vaimosi rahoja/kämppää/huolenpitoa.

Kukaan ei sinua huoli..mutta haluat ulista täällä

Kasvata PALLIT

Ihan samaa ajattelin, eli pallit ap, PALLIT!

Olen lukenut koko ketjun läpi ja myötähäpeä iskee aina kun lukee ap:n sepustuksia. 12 sivua tekstiä tarvitaan ennen kuin ap muuttaa vaimonsa "nalkutuksen" henkiseksi väkivallaksi. Sehän kuulostaakin jo paljon ikävemmältä, mutta niin kauan kesti ennen kuin ap huomasi käyttää sitä korttia.

En usko, että ap:lla on oikeastaan mitään muuta ongelmaa kotona kuin se, että häneltä odotetaan jonkinlaista normaalia aikuisen ajattelevan miehen käytöstä. Että hän vihdoinkin kasvattaisi ne pallit ja alkaisi kantamaan vastuuta ikioman perheensä ja varsinkin omaa lihaa ja verta olevien lastensa loppuelämän onnesta ja itsetunnosta. Se ei ole paljoa vaadittu pienten lasten isältä.

Mutta ap jatkaa itkuaan, eikä hän viitsi mitään asioita muuttaa, ei viitsi, kehtaa, jaksa ja halua. Valittaminen on niin paljon mukavampaa varsinkin kun tännekin on eksynyt muutama pään taputtaja ja ymmärtäjä ap-ressukkaa puolustamaan.

Ei ap viitsi mihinkään auttaviin palveluihinkaan ottaa yhteyttä, sillä hän tietää hyvin, että siellä hänen valheet ja viritelmät eivät enää menekään sukkana läpi. Siellä ymmärretään kyllä oikeasti apua tarvitsevia, mutta ei valehtelijoita ja muuten vaan laiskoja.

Oli mitä oli, yritä jaksaa ap itsesi kanssa.

Ja sun puolisollesi myös helvetisti jaksuja.

Ap, olet väärällä palstalla ongelmasi kanssa...

Katsos kun tällä palstalla mies on aina syyllinen.

Asia kuin asia, olosuhteista riippumatta, aina yksin miehen oma vika.

Nämä saamasi 13 sivua vastauksiahan tämän osoittaa jo varsin aukottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Symppaan kovasti aloittajan tilannetta . On pirun raskasta jos teet joka päiväiset duunit, kotonakin vähintään omalta osaltasi ja silti olet jatkuvana likasankona ja vähättelyn kohteena. Nalkutus ei pahimmillaan ole mitään toiveiden täyttämisen huomiotta jättämisestä aiheutuvaa muistuttelua vaan silkkaa henkistä väkivaltaa, kaikkien asioiden tahallaan väärinymmärrystä ja 24/7 vittuilua.  Itselläkin kokemusta aiheesta.

Been there, done that...

Muistuttää exästäni tämä AP:n tarina :(

Oli todella ”mukava” tulla töistä kotiin, kaupan kautta, ja kuulla kuinka s**tanan tyhmä on kun on tuonut vääränlaisia vihanneksia!

(Lajike oli oikea, mutta kun ei ollut sitä luomumerkkiä pussin päällä)

Ota puheeksi vakavasti kerran tai pari. Jos ei auta, niin ero voisi olla ratkaisu.

Kerro miltä tuntuu, kun toinen jatkuvasti väheksyy ja moittii, niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Kerro, että asia on todella vakava ja siksi olet alkanut olla alakuloisen näköinen. Kerro että vaimollasi on tällainen käytös tullut tavaksi. Hän ei itse sitä tosiaan välttämättä itse huomaa. Kerro että suhteessa tulisi arvostaa toista.

Ja kuten sanottu, jos keskustelu aiheesta ei tuota tulosta, niin on varmastikin parempi lähteä, arvostaa omaan hyvinvointia. Toivottavasti vaimosi avaa silmät ja ymmärtää, että on toiminut väärin sinua kohtaan ja mitä se on aiheuttanut. Ja tekee töitä muuttakseen toimintansa. Voi tietenkin olla, että asiat ovat menneet jo liian pitkälle, että niitä voisi yhdessä enää ratkaista.

Tuttu tunne, mutta jo onneksi historiaa. Minullakin oli ihan kaikesta valittava ja nalkuttava vaimo. Aluksi luulin, että kun korjaan asiat joista hän nalkutti, homma helpottaa. Mutta ei. Tuli aina kolminkertainen asia uusia syitä.

Ja valitusta tuli heräämisestä nukahtamiseen ihan kaikesta. Yritimme monta kertaa keskustella asioista, mutta hän ei ollut siihen ollenkaan kykenevä. Saattoi väittää ja vängätä jotain asiaa tarvittaessa 10 tuntia putkeen. Ihan hullua. Pääasia oli, että hän sai viimeisen sanan.

Kun pääsin hänestä eroon, niin henkisesti ja fyysisesti olin kuin uusi mies. Jos olisin jäänyt siihen suhteeseen, tekisin hiljaista kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttajasta pääsee nykypäivänä aika helposti eroon. Elämä on valintoja. Päätät sitten jäädä tai lähteä niin molemmista valinnoista on maksettava hinta. Mutta ainut joka on onnesi tiellä olet sinä itse.

Nykyään kyllä koska olen aikuinen. Lapsena meillä nalkuttaja oli isoäiti. Jatkuva naputus, kuin rikkimennyt gramofonilevy. Kun rimpsu loppui, hän aloitti alusta. Aina vaan uudestaan päivästä toiseen. Ei kohdistanut moitetta oikein keheenkään, vain koko meidän perheeseen. Ei tyttäreensä, meidän äitiin. Mutta isään ja meihin lapsiin. Ei lapsena päässyt sitä pakoon

Vierailija kirjoitti:

Kerroppas miksi sitten et tee osuuttasi kotitöistä ja vieläpä käskemättä. Mikset vie roskia oma-aloitteisesti kun huomaat roskiksen olevan täysi. Miksi et putsaa kuraisia kenkiäsi? Luuletko että teillä on joku kotitonttu, joka hoitelee kotityöt yöllä kun nukutte? Olet aikuinen? Ihminen, hoida osuutesi jumalauta. Tuollaista vapaamatkustajaa en katselisi kotonani montaa päivää. Koti ei ole mikään täysihoitola.

NIIN TOTTA. Luuleeko ap, ettei hänen nalkuttajansa toivoisi eroa? Varmasti ajattelee sitä koko ajan, kun on tuollainen -vetin vässykkä lapatossu aviopuolisona, joka ei tajua suomenkieltä. Lapsi oppii toistoa toiston perään -menetelmällä, mutta millanen dorka aikuinen ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap...nouse ylös..kävele ulos ovesta...mikä pidättää?

Aivan ...tarvitset vaimosi rahoja/kämppää/huolenpitoa.

Kukaan ei sinua huoli..mutta haluat ulista täällä

Kasvata PALLIT

Ihan samaa ajattelin, eli pallit ap, PALLIT!

Olen lukenut koko ketjun läpi ja myötähäpeä iskee aina kun lukee ap:n sepustuksia. 12 sivua tekstiä tarvitaan ennen kuin ap muuttaa vaimonsa "nalkutuksen" henkiseksi väkivallaksi. Sehän kuulostaakin jo paljon ikävemmältä, mutta niin kauan kesti ennen kuin ap huomasi käyttää sitä korttia.

En usko, että ap:lla on oikeastaan mitään muuta ongelmaa kotona kuin se, että häneltä odotetaan jonkinlaista normaalia aikuisen ajattelevan miehen käytöstä. Että hän vihdoinkin kasvattaisi ne pallit ja alkaisi kantamaan vastuuta ikioman perheensä ja varsinkin omaa lihaa ja verta olevien lastensa loppuelämän onnesta ja itsetunnosta. Se ei ole paljoa vaadittu pienten lasten isältä.

Mutta ap jatkaa itkuaan, eikä hän viitsi mitään asioita muuttaa, ei viitsi, kehtaa, jaksa ja halua. Valittaminen on niin paljon mukavampaa varsinkin kun tännekin on eksynyt muutama pään taputtaja ja ymmärtäjä ap-ressukkaa puolustamaan.

Ei ap viitsi mihinkään auttaviin palveluihinkaan ottaa yhteyttä, sillä hän tietää hyvin, että siellä hänen valheet ja viritelmät eivät enää menekään sukkana läpi. Siellä ymmärretään kyllä oikeasti apua tarvitsevia, mutta ei valehtelijoita ja muuten vaan laiskoja.

Oli mitä oli, yritä jaksaa ap itsesi kanssa.

Ja sun puolisollesi myös helvetisti jaksuja.

Näytin miehelleni viestiäsi ja hän nauroi makeasti ja kiitti. Meillä kun menee oikein hyvin, on mennyt jo yli 20 vuotta. :)

Mun mies väittää, että nalkutan. Lasten mielestä isä nalkuttaa; väärin laitetuista astioista astianpesukoneessa, siitä, jos joku on koskenut johonkin hänen tavaraansa vaikka ihan vahingossa tms. Tämähän ei ole nalkutusta, koska asiat ovat noinkin tärkeitä...

Mutta miehen mielestä minä nalkutan. Se mistä minä huomatautan, on esim. lasten herättäminen yöaikaan (kyllä, menee huoneeseen kun piti viedä jotain ja lapsi herää tähän ja on valveilla keskellä yötä vaikka seuraavana päivänä on koulu), lapsen hakematta jättäminen jäähallilta (ei kun mä vaan kävin ekana äkkiä kaupassa, siellä vain jumppaope joutui odottamaan lapsen kanssa x kertaa). En haluaisi nalkuttaa, mutta nuo asiat ovat mulle liian pahoja ja tappavat vähitellen. Seuraavan kerran kun mies sanoo tuollaisista asioista huomauttamista nalkutukseksi, otan eron.

Siis AP:n vaimo ilmeisesti puhuu jatkuvasti omasta pahasta olostaan ja toivoo, että AP helpottaisi sitä. Hän toivoo AP:n "huomioivan hänet" paremmin/useammin. Usein vaimo myös pyytää AP:tai kertomaan olostaan, mutta tähän AP ei ilmeisesti vastaa (?).

Voi kai tälläkin kaavalla harjoittaa henkistä väkivaltaa. Kyseessä olisi silloin kuitenkin melko luova yksilö. Ennemmin kuulostaa siltä, että vaimo on täysin lukossa omassa pahassa olossaan ja on siten hyvin raskasta seuraa. AP kärsii tästä, koska ei osaa ratkaista tilannetta, ja kuulostaa uupuneen dynamiikkaan täysin. Kumpikaan ei löydä ulospääsyä, kummankaan tarpeisiin ei vastata.

Onko liian myöhäistä tehdä se, mitä vaimo kertoo kaipaavansa, eli huomioida hänet? Osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä? Erikseen pyytämättä, ilman kirjallisia ohjeita, vilpittömästi.