Milloin mielestänne on sopiva hetki yrittää toista lasta?

Silloin kun haluaa ja jaksaa?

Sitten kun pippeli seisoo.

Ei ikinä..yhden lapsen kanssa on ihanaa..ja kavereita sai päiväkodista, harrastuksesta ja koulusta

Sitten kun vanhempi lapsi on 1.5-2 vuotta.

Tulee sopiva ikäero ja äitiysraha tulee samana kuin ekan lapsen kanssa ilman, että välissä pitää mennä töihin.

Imetys saattaa olla hyvä lopettaa ennen toista raskautta, koska se saattaa aiheuttaa supistelua, toisaalta ei välttämättä kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun haluaa ja jaksaa?

Tällä hetkellä tuntuisi, että haluaisi ja jaksaisi, mutta vaikeaa arvioida omia voimavaroja kahden lapsen kanssa. Onko mitään konkreettisia asioita, joiden olisi hyvä olla ok ennen uuden lapsen yrittämistä? Voiko esim. luottaa, että kyllä tämä 5 kk vauveli nukkuu sitten 9 kk päästä jo kunnolla yönsä? Ap.

Noh, jokainen tekee niinkuin tykkää. Itselläni ei olisi riittänyt voimia kahdelle kovin pienelle yhtäaikaa. Sen takia meillä on vähän suuremmat ikäerot, lapset nyt 9v, 6v ja 1,5v. Varsinkin kuopuksen vauva-aika on ollut aivan ihanan leppoisaa, kun vanhemmat lapset ovat jo melko omatoimisia eivätkä kaipaa apua esimerkiksi vessajutuissa tai syömisessä jne. Eli sanoisin että mieti omat voimavarasi, jaksatko kahden lapsen vaipparallin ja heräilyn samaan aikaan jne?

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun vanhempi lapsi on 1.5-2 vuotta.

Tulee sopiva ikäero ja äitiysraha tulee samana kuin ekan lapsen kanssa ilman, että välissä pitää mennä töihin.

Imetys saattaa olla hyvä lopettaa ennen toista raskautta, koska se saattaa aiheuttaa supistelua, toisaalta ei välttämättä kuitenkaan.

Kiitos! Tuota äitiysraha-asiaa emme olekaan tajunneet vielä miettiä. Ehkä sitä voisi tosiaan miettiä jäävänsä kotiin niinkin pitkäksi aikaa, ja etsiä vasta sitten toisen lapsen jälkeen uutta työpaikkaa...Onpas jotenkin hankalaa yrittää suunnitella tällaista, ja toisaalta tuskin se vauva heti yrittämisen jälkeen edes saisi alkua. Ap.

Kun se koti ja työ.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä..yhden lapsen kanssa on ihanaa..ja kavereita sai päiväkodista, harrastuksesta ja koulusta

Ainoasta lapsesta tulee tunnevammainen hullu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä..yhden lapsen kanssa on ihanaa..ja kavereita sai päiväkodista, harrastuksesta ja koulusta

Harva tekee toista lasta vain kaveriksi esikoiselle vaan on siihen muitakin syitä. Eli päiväkotikaverit eivät ihan vastaa sisarusta. On puolensa siinäkin, että on vain yksi, mutta monille sopii kaksi tai jopa useampi ja siinäkin on puolensa, on arvokasta. No te halusitte yhden ja saitte, onneksi olkoon. Ehkä turhin vastaus ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Noh, jokainen tekee niinkuin tykkää. Itselläni ei olisi riittänyt voimia kahdelle kovin pienelle yhtäaikaa. Sen takia meillä on vähän suuremmat ikäerot, lapset nyt 9v, 6v ja 1,5v. Varsinkin kuopuksen vauva-aika on ollut aivan ihanan leppoisaa, kun vanhemmat lapset ovat jo melko omatoimisia eivätkä kaipaa apua esimerkiksi vessajutuissa tai syömisessä jne. Eli sanoisin että mieti omat voimavarasi, jaksatko kahden lapsen vaipparallin ja heräilyn samaan aikaan jne?

Tässäkin on pointtia. Ollaan miehen kanssa suht nuoria vielä eli aikaa on kuitenkin jonkun verran (toivottavasti) käytettävissä. Toisaalta mietin myös omaa uraani, ja sitä kuinka mahdollisimman hyvin voisin pärjätä myös työelämässä...? Ap.

Suosittelen vähintään kolmen vuoden ikäeroa. Osa haluaa lapset heti samaan syssyyn, mutta ainakin omassa lähipiirissä lyhyellä välillä saadut lapset ovat jatkuvasti toistensa kimpussa riitelemässä ja vauvavuodet ovat olleet yhtä tuskaa väsymyksen ja valtavan hektisen työmäärän vuoksi. Kun vanhempi lapsesi on jo kasvanut omatoimiseksi ja saanut äidiltä ja isältä runsaasti ihailua ja huomiota, on kaikilla hyvä mieli alkaa odottaa uutta vauvaa perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun haluaa ja jaksaa?

Tällä hetkellä tuntuisi, että haluaisi ja jaksaisi, mutta vaikeaa arvioida omia voimavaroja kahden lapsen kanssa. Onko mitään konkreettisia asioita, joiden olisi hyvä olla ok ennen uuden lapsen yrittämistä? Voiko esim. luottaa, että kyllä tämä 5 kk vauveli nukkuu sitten 9 kk päästä jo kunnolla yönsä? Ap.

No et voi luottaa :,D meidän 3 vuotias heräilee vielä öisin..

Meillä on lapsilla 2 v + muutama kuukausi ikäerot. Lapset kasvavat yhdessä ja ovat todella läheisiä, se on isoin plussa. Mutta vanhemmat eivät pääse helpoimmalla pikkulapsiaikana, se on totta. Toisaalta taas oma organisointikyky on nykyään jotain uskomatonta jos tästä jotain on saanut... :D Parin vuoden ikäerolla esikoinen osaa jo tod.näk. käydä potalla, kävellä ja syödä aika siististi. Ja nukkuu vielä paljon, joten rutiineilla saa järjestettyä aikaa myös puolison kanssa eikä elämä muutu kuivaksi niinkuin monissa av-perheissä. Ihan lapsentahtisesti ei useamman lapsen kanssa pysty enää elämään vaan tarvitaan jo joitain rutiineja.

Joillain tuttavilla lapsilla on 4 vuoden ikäero ja hyvä on sekin, varsinkin jos ovat samaa sukupuolta niin ovat usein läheisiä ja tulevat toimeen. Riippuu myös lasten temperamentista ja kodin ilmapiiristä kuinka arki sujuu. Meidän lapset eivät oikeastaan tappele vaan leikkivät hyvin yhdessä. Eivätkä ainakaan ole yksinäisiä. :)

Jos toivotte lapsille melko pientä ikäeroa niin esikoisen ollessa vuoden vanha voisi olla hyvä alkaa yrittämään. Oletuksena, että parisuhde voi hyvin ja voitte hyvin ja on riittävästi rakkautta ja jaksamista. Kannattaa luottaa jonkin verran tunteeseen eikä laatia liian pitkiä listoja. Ei sillä loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä onko ikäero esim. 2 vai 3 vuotta. Toinen lapsi ei ole aivan yhtä iso muutos kuin ensimmäinen eikä sopeutuminen ole niin iso juttu. Kahden lapsen kanssa jaksaa luultavasti hyvin kun molemmat vanhemmat tekevät osansa ja kommunikointi on kunnossa.

Sinänsä työn puolesta sanoisin, että pienempi ikäero on parempi niin lapset kasvavat nopeammin omatoimisiksi ja isommiksi ja sinulle vapautuu nopeammin enemmän aikaa ja liikkumavaraa. Ja kyllä kaksi pientä menee teidän vuokra-asunnossannekin jonkin aikaa jos perhekodin löytäminen ei ole kovin pienestä kiinni. Tietenkin jos sinun on sitä varten palattava töihin joksikin aikaa niin sitten odotatte. Tai jos jaksamisesi on ihan tapissa ja kaipaat töihin menoa niin voit keskittyä siihen jonkin aikaa, älä uuvuta itseäsi. Muussa tapauksessa pienellä ikäerolla homma hoituu nopeasti.

Puolensa on kaikessa, nauttikaa toisistanne. :)

Riippuu vähän siitäkin, että minkä ikäisiä olette ja montako lasta kaikkinensa olisi toiveissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä..yhden lapsen kanssa on ihanaa..ja kavereita sai päiväkodista, harrastuksesta ja koulusta

Ainoasta lapsesta tulee tunnevammainen hullu.

Tämähän on tieteellisesti todistettu vääräksi päähänpinttymäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä..yhden lapsen kanssa on ihanaa..ja kavereita sai päiväkodista, harrastuksesta ja koulusta

Ainoasta lapsesta tulee tunnevammainen hullu.

Tämähän on tieteellisesti todistettu vääräksi päähänpinttymäksi. 

Luulenpa, että tutkimuksia löytyy tässäkin asiassa puolesta ja vastaan. Ap:n ja miehensä kannattaa toimia niinkuin heistä parhaalta tuntuu.

/14

Oman jaksamisen mukaan. Monesti nähnyt tuttavapiirissä, että hyvin lähekkäin syntyneet ovat sitten yhtiä tappelupukareita, kun kumpikin tarvii vielä niin paljon huomiota. Mutta mikä minä sanomaan, minulla vain yksi ja hänkin jo täysi-ikäinen eikä todellakaan mikään tunnevammainen hullu, kuten joku tunnevammainen hullu tuolla aiemmin päti.

Paras hetki lienee heti ensimmäisen jälkeen, mutta kuitenkin hetki ennen kolmatta.

Anteeksi kuinka? 9kk:n ikänen, joka ei enää herää öisin? On varmasti sellaisiakin, uskon niin! Mutta ei, et voi siihen "luottaa". Meidän 5 vuotiaskin saattaa vielä herätä öisin, esim. tulee vessahätä tai pelottaa. Mutta sellaista "yöheräilyä" meillä kesti ainakin 2 ikävuoteen asti.