Oon se nainen, joka löytää heti uuden.
Pitkään (+10vee) suhteeseen ja lyhyempään suhteeseen. Miehiä on aina ollut jonossa. Useimmat ei tietenkään sitä, mitä etsin, mut onneksi niitäkin joukossa. Oon naisellinen, pidän ulkonäöstäni huolta mutten tökerösti, lisäksi lämmin, ystävällinen ja (mausta riippuen) hauska. Ikää kolmenkympin puolivälille.
Muttamutta. Viimeksimmät miehet on itse ehdottaneet muista suhteista luopumista heti seksin jälkeen. Kyllä, juuri siksi (kaikki me ollaan hyviä jossain). Ja ei, tämä ei lupaa hyvää.
Mutta kaksi. Oon oikeesti kiltti ja parhaani mukaan keskityn ihmisten hyviin puoliin, eli helposti jään jonkun kans, vaikka ei kannattaisikaan. Vaikka tietäisin, että tässäkin pätee kohta Muttamutta, yritän löytää yhdistävät ja positiiviset piirteet miehessä viimeiseen asti. Vaikka huomaisin et kiltteyttäni käytetään muutenkin hyödyksi, en osaa lopettaa tilannetta. Toisin sanoen, seksi on toki plussaa, mut muuten jään suhteissa helposti antamaan ja hyväksymään ihan liikaa.
Onnekkaampia lie kuitenkin ne, jotka on myös yksin?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Ite oon pian 30-vuotias ja oon niin hyvä löytämään hyvän miehen, etten ole yh.
🤣 Pian 30, ehdit vielä.
Minä olen se mies, jolla kestää aina vuosia parisuhteiden välissä. Koen, että todella harvoin ihan oikeasti löytyy yhteys jonkun kanssa ja arvostan sitä sitten sitäkin enemmän. Tuntuu kuitenkin, että näille naisille se ei ole samalla tavalla ainutlaatuista koskaan, aika helpolla lähtevät aina lätkimään kun tulee pienikin erimielisyys. Ovatko sitten tietoisia, että miehiä on aina jonossa joten voi odottaa sitä tapausta joka on heti paketista täydellinen eikä koskaan tule riitaa mistään?
Jotkut täällä mainitsivat että miten jotkut ovat aina yksin. No, itse olen tällainen nainen. Kasvoista ruma, ylipainoinen, homssuinen, arka, ujo, introvertti. Ei minulle ole koskaan ollut tarjolla yhtäkään miestä, joka olisi halunnut kanssani parisuhteen. Ei todellakaan ole useita ehdokkaita tyrkyllä, joista valita. Toisille löytyy aina ottajia, ja toisille taas ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mies, jolla kestää aina vuosia parisuhteiden välissä. Koen, että todella harvoin ihan oikeasti löytyy yhteys jonkun kanssa ja arvostan sitä sitten sitäkin enemmän. Tuntuu kuitenkin, että näille naisille se ei ole samalla tavalla ainutlaatuista koskaan, aika helpolla lähtevät aina lätkimään kun tulee pienikin erimielisyys. Ovatko sitten tietoisia, että miehiä on aina jonossa joten voi odottaa sitä tapausta joka on heti paketista täydellinen eikä koskaan tule riitaa mistään?
Minä näen asian niin, että nämä naiset ovat ankaria itselleen ja siksi myös muille. Olen nainen, jolle on vientiä, ihan jo senkin vuoksi, että kauniita ja hyväkroppaisia naisia on suhteellisen vähän ja ihan kivakin olen enkä tyhmä. Rakastan miestäni kuitenkin todella paljon ja osaan antaa hänelle anteeksi. Jotkut naiset eivät rakasta ihmisiä samalla tavalla tai osaa antaa anteeksi epätäydellisyyttä. Eivätkä ota vastuuta omista tarpeistaan vaan toivovat miehen tekevän heidät onnelliseksi. Mielestäni itselle tärkeissä asioissa ei kuulu tehdä kompromisseja, mutta ei saa silti odottaa valmista. En ymmärrä miten aloittajalla olisi voinut olla paljon hyviä suhteita ja rakkautta kun kaikki suhteet ovat kuitenkin päättyneet. Mihin tahto olla yhdessä loppuu jos on rakkautta? Jompi kumpi ei rakasta vaan on lähtenyt tavoittelemaan parempaa. Niin käy helposti jos on löytänyt heti uuden/vain jonkun eikä pidä sitä uutta oikeasti erityisenä.
Läheisriippuvuus, hankala suhde omaan isään , jompikumpi nuista tai molemmat aina taustalla sarjaseurustelijoilla.
t.psyk-sh
MInä en tajua aloituksesta mitään. Eli miehiä löytyy, mutta ne ovat kuitenkin huonoja. Ja löytyy pitkiin suhteisiin, mutta kuitenkin pienen ajan sisällä näitä on ollut useampi?
Kenenkään naisen ei tarvitse olla yksin, jos laittaa riman tarpeeksi alas... ;)
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus, hankala suhde omaan isään , jompikumpi nuista tai molemmat aina taustalla sarjaseurustelijoilla.
t.psyk-sh
Täsmälleen. Olen itse ns. "helposti kiintyvä" ja vahvasti tunteva ja ihastun siis erittäin helposti ja voimakkaasti miehiin, haen jatkuvasti yhteyttä muihin ihmisiin enkä viihdy yksin. Isänikin on minulle äärimmäisen rakas vaikkei suhde ole paras mahdollinen. Psykoositaipuvainen alkoholisti, jota hoidin ja jolle pidin seuraa jo 8-vuotiaasta ja vietin enemmän aikaa isäni kanssa kuin kavereiden koko nuoruuteni. Tosiaan tekisi mieli leuhkia sillä, että saan monen miehen ihastumaan itseeni luonteellani, miellyttävyydelläni ja kauneudellani. En kuitenkaan voi ihan hyvin ja pyrin välttämään tätä kuviota. On hyvä opetella olemaan yksin.
Jos saanti taattua niin miehet ei pahemmin luonnetta tai kauneutta taikka miellyttävyyttä katso, ainakaan sinä yönä.
Vierailija kirjoitti:
Jos saanti taattua niin miehet ei pahemmin luonnetta tai kauneutta taikka miellyttävyyttä katso, ainakaan sinä yönä.
Ei kai tässä yhden yön jutuista ollut puhe. Itse olen ainakin saanut helposti miehet ihastumaan sen verran, että on muutettu yhteen, mies haaveillut kihloista ja lapsista ja on ollut sillälailla valmis näkemään enemmänkin vaivaa saannin vuoksi kuin olisi välttämätöntä jonkun toisen kanssa. Mutta ei sekään tee minusta 10/10 naista vaan nimenomaan miellyttämishaluisen ja miehistä riippuvaisen naisen. -ei ap
Vierailija kirjoitti:
Mä oon se, jolla ei koskaan oo ketään.
Jos toi AP antais sulle pari, tai ohjaisi jatkossa miesjonostaan sulle jokusen tai kaks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mies, jolla kestää aina vuosia parisuhteiden välissä. Koen, että todella harvoin ihan oikeasti löytyy yhteys jonkun kanssa ja arvostan sitä sitten sitäkin enemmän. Tuntuu kuitenkin, että näille naisille se ei ole samalla tavalla ainutlaatuista koskaan, aika helpolla lähtevät aina lätkimään kun tulee pienikin erimielisyys. Ovatko sitten tietoisia, että miehiä on aina jonossa joten voi odottaa sitä tapausta joka on heti paketista täydellinen eikä koskaan tule riitaa mistään?
Minä näen asian niin, että nämä naiset ovat ankaria itselleen ja siksi myös muille. Olen nainen, jolle on vientiä, ihan jo senkin vuoksi, että kauniita ja hyväkroppaisia naisia on suhteellisen vähän ja ihan kivakin olen enkä tyhmä. Rakastan miestäni kuitenkin todella paljon ja osaan antaa hänelle anteeksi. Jotkut naiset eivät rakasta ihmisiä samalla tavalla tai osaa antaa anteeksi epätäydellisyyttä. Eivätkä ota vastuuta omista tarpeistaan vaan toivovat miehen tekevän heidät onnelliseksi. Mielestäni itselle tärkeissä asioissa ei kuulu tehdä kompromisseja, mutta ei saa silti odottaa valmista. En ymmärrä miten aloittajalla olisi voinut olla paljon hyviä suhteita ja rakkautta kun kaikki suhteet ovat kuitenkin päättyneet. Mihin tahto olla yhdessä loppuu jos on rakkautta? Jompi kumpi ei rakasta vaan on lähtenyt tavoittelemaan parempaa. Niin käy helposti jos on löytänyt heti uuden/vain jonkun eikä pidä sitä uutta oikeasti erityisenä.
Kyllä, todellakin olen huomannut että moni ei osaa erottaa omia ongelmiaan parisuhteen ongelmista ja on helpompi hypätä miehestä toiseen kuin tehdä töitä asioiden eteen. "Rakkaus ei aina riitä", näin on minulle ihan sanottukin. Sitä minäkin olen ihmetellyt että mihin se tahto katoaa kesken kaiken, etenkin kun ei ole mistään vakavista ongelmista edes kyse suhteessa vaan puhumalla selvitettävistä asioista. Ehkä se itsensä kohtaaminen on sitten niin ylitsepääsemätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus, hankala suhde omaan isään , jompikumpi nuista tai molemmat aina taustalla sarjaseurustelijoilla.
t.psyk-sh
Tämä on huomattu kyllä. Jostain syystä olen vetänyt puoleeni juuri tällä tavalla rikkinäisiä naisia, mitähän se kertoo minusta? Olisikohan helpompi saada suhde kestämään, jos naisella olisi ollut normaali suhde vanhempiinsa? Sitä kun on välillä miettinyt että olenko minä jotenkin niin paska ihminen, vaikka en sitä itse ymmärrä.
Missä te konkreettisesti löydätte näitä miehiä?? Ihan oikeasti?
Itse olen 28v, asun Töölössä. En ole vuosiin nähnyt näitä ihania 30-40v miehiä?!
Kyllä mullekin ottajia olisi ollut, mutta omasta halustani olen yksin, ollut jo kauan.
Onko sinulla liiallinen tarve miellyttää, etkö osaa sanoa ei?
Jos saat suhteesta enemmän, kuin menetät, niin mikäpä siinä, mutta kirjoituksestasi saa kuvan, ettet ole tilanteeseesi tyytyväinen.
Oletko koskaan elänyt ilman suhdetta, kuunnellen itseäsi, opetellen tuntemaan, kuka oikeasti olet, ja mitä elämältä haluat?
Suosittelen!