Mieheni poika kokoajan isi, isi, kato isi, isi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompas täällä taas täydellisiä, ylirauhallisia ja hermot kuoliossa (siis ne ei toimi) olevia vanhempia vastailemassa. Onneksi seassa on muutama normaalikin äiti-ihminen joka tunnustaa että hermostuttaahan tuo jatkuva isin/äitin hokeminen. Nämä jotka moittii aapeetä, ovat teeskentelijöitä tai sitten henkilöitä jotka eivät uskalla myöntää itsessään normaaleja inhimillisiä piirteitä. Pitää esittää niin hyvää ja erinomaista.

Alapeukkuja paljon  :D

Mä en ole suinkaan täydellinen mutta tässä asiassa olen treenannut itseni niin, että en ole lapselle tyly enkä hermostu kun hän haluaa jutella minulle. Se on selvästi lapsella oleva tarve ja minä olen nämä lapset vapaaehtoisesti hankkinut, joten minun tehtäväni on se kestää. Joskus kun olen kuunnellut jo monta juttua, sanon että "mun pitää keskittyä tähän lehteen nyt hetken verran, mee tekemään jotain omaa juttua vähäksi aikaa niin jutellaan sitten taas."

Eihän ap kertonut olevansa lapselle tyly eikä hermostuvansa siihen, vaan totesi että ärsyyntyy. Eli tunteista oli kyse. Mutta palstalla taas nämä itsensä jakkaralle nostaneet moittii aapeetä ja teeskentelevät olevansa niin hyviä ja upeita äitejä eivätkä myönnä että varmasti jokaista hermostuttaa joskus lapsensa (tai jonkun muun lapsen) käytös. Sehän on sitten eri asia näyttääkö sen ärsyyntymisensä ja kuinka lasta kohtelee. Ap ei sano mitään vaan laittaa napit korville.

Ainakin lapsuudessa painotettiin jos vieressä seisoo niin kokoajan tarvitse niin hokea kun huomataan kyllä ja ihmisetkin katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Niin ap, lapsi on miehellesi tärkein asia hänen elämässään, sinä sitten kakkonen. Näin se tulee olemaan aina, eikä muuksi muutu. Joten joko totuttelet kestämään isiisiisi-vaiheen ja kaikki, voi kuule, monet, monet muut vaiheet tai sitten etsit lapsettoman miehen. Sitten kun lapsi on 20+ ikäinen, voit jo päästä lähelle ykköspaikkaa miehesi elämässä, mutta et kuitenkaan ykköseksi. Tällä hetkellä olet valovuosien päässä ykköspaikasta. Tietenkin miehesi voi sinua kovasti rakastaa, mutta et koskaan mene lapsen edelle. 

Harhaista!

Aika harvassa perheessä ne lapset +20v on edelleen se elämän tärkein asia - ainakin kun täällä palstailee, niin tuntuu, että yllättävän moni on sitä mieltä, että kun 18v on lasissa niin potku persuuksiin ja minä olen nyt velvollisuuteni tehnyt...

Meidän lapset on jo 20-30v ja meille yhä täydellisen rakkaita ja mekin kai heille. Vietämme usein aikaa yhdessä ja autamme toisiamme MUTTA emme todellakaan ole laittaneet omaa elämäämme varastoon ja elä lastemme kautta ja heitä palvoen. Ja usein jopa kerromme toisillemme, että 'olet minun elämäni tärkein ihminen'.

Meidän täytyy myös antaa aikuisten lasten elää omat elämänsä omissa parisuhteissansa ja hyväksyä se, että he ovat oman parisuhteensa/ perheensä tärkeimmät ihmiset ja toivoa, että mekin pysymme osana heille tärkeitä ihmisiä, siellä heti sen oman nuoren perheensä jälkeen.