Lue keskustelun säännöt.
Kaveri leuhkii kuinka nopeasti on synnyttänyt- Koen alemmuuden tunnetta
08.12.2019 |
Tässä joku aika sitten kaverin kanssa tuli puhetta synnytyksistä. Hän kertoi, kuinka nopeasti hän on saanut synnytettyä lapsensa. Itselläni on kolme pitkää synnytystä takana ja kuunnellessani kaverin kehumista tunsin alemmuutta.
En ole koskaan kuullut, että synnytyksen kestoa leuhkitaan.
Te, jotka ootte kokeneet pitkiä synnytyksiä, niin mitä olisitte ajatelleet tästä?
Mietin, että olenko ihmisenä heikompi kuin kaverini ? Tuli jotenkin surullinen olo asiasta.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Rohkenen olla hieman erimieltä siitä, etteikö synnytyksen kestoon ja kokemukseen voi itse vaikuttaa. Jos puhutaan ns. normisynnytyksestä, jossa vauva ei ole liian iso, äidin ruumiinrakenne on normaali, tarjonta on oikea jne, niin kyllä siihen synnytyksen kulkuun ja sen kokemiseen voi itse vaikuttaa hyvin paljon. Ihminen voi psyykata itsensä uskomattomiin suorituksiin. Jos pystyy pitämään pelon aisoissa, mielen ja kropan rentona niin synnytyksellä on edellytykset tapahtua mukavammin ja rivakammin kuin paskajäykkänä pelosta sekaisin sängyssä maaten.
Suomessa puhutaan ensisynnyttäjille hirveän vähän synnytyksen luonnollisesta kulusta ja hyvistä synnytyskokemuksista. Pelottelutarinoita viljellään vaikka suurin osa synnytyksistä tapahtuu ilman sen kummallisempia kommelluksia.
Sinä sekoitat nyt kaksi asiaa: kokemus ja kesto eivät tarkoita samaa! Jos lapsi syntyy nopeasti, niin sitten syntyy! Et sinä voi sitä mitenkään estää! Tai jos avautumisvaihe etenee hitaasti niin sitten se vaan menee niin. Ei siinä auta kuin kestää vaan, jokainen sitten kokee sen omalla tavallaan. Silti se nyt vaan joskus kestää pitkäänkin! Lääkkeillä voi toki vaudittaa jos ei tunnu millään etenevän, mutta ei kukaan ole sen taitavampi synnyttäjä kuin muut riippuen siitä montako minuuttia tai tuntia synnytys kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin rentoutuminen kyllä vaikuttaa avautumisnopeuteen. Katso linkistä:
http://www.lshp.fi/fi-FI/Sairaanhoitopalvelut/Naistentaudit_ja_synnytyk…
Synnytys kai alkoi, kun lapsivesi meni ma 06:00. Lapsi syntyi ke 17:30. Mä luultavasti voitin kirkkaimman sädekehän, synnytys kun kesti 59,5 tuntia. On se ainakin yksi kirkkaimmista. Perhehuoneeseen pääsin pyörätuolissa, eivät antaneet kävellä.
Mun synnytys kesti 120h ja päätyi sektioon, en ole tajunnut harmitella kuin huonoa tuuria :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkenen olla hieman erimieltä siitä, etteikö synnytyksen kestoon ja kokemukseen voi itse vaikuttaa. Jos puhutaan ns. normisynnytyksestä, jossa vauva ei ole liian iso, äidin ruumiinrakenne on normaali, tarjonta on oikea jne, niin kyllä siihen synnytyksen kulkuun ja sen kokemiseen voi itse vaikuttaa hyvin paljon. Ihminen voi psyykata itsensä uskomattomiin suorituksiin. Jos pystyy pitämään pelon aisoissa, mielen ja kropan rentona niin synnytyksellä on edellytykset tapahtua mukavammin ja rivakammin kuin paskajäykkänä pelosta sekaisin sängyssä maaten.
Suomessa puhutaan ensisynnyttäjille hirveän vähän synnytyksen luonnollisesta kulusta ja hyvistä synnytyskokemuksista. Pelottelutarinoita viljellään vaikka suurin osa synnytyksistä tapahtuu ilman sen kummallisempia kommelluksia.
Sinä sekoitat nyt kaksi asiaa: kokemus ja kesto eivät tarkoita samaa! Jos lapsi syntyy nopeasti, niin sitten syntyy! Et sinä voi sitä mitenkään estää! Tai jos avautumisvaihe etenee hitaasti niin sitten se vaan menee niin. Ei siinä auta kuin kestää vaan, jokainen sitten kokee sen omalla tavallaan. Silti se nyt vaan joskus kestää pitkäänkin! Lääkkeillä voi toki vaudittaa jos ei tunnu millään etenevän, mutta ei kukaan ole sen taitavampi synnyttäjä kuin muut riippuen siitä montako minuuttia tai tuntia synnytys kesti.[/
Tämä niin paljon! Hienoa, että joku on perillä vähän enemmän asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nopeammin lapsi tulee ulos niin sitä... Jääkön sanomatta.
... Sitä paremmin supistava kohtu, sitä tehokkaammin aukeava kohdunsuu, sitä kovemmin puskevat lantion lihakset, sitä ihanteellisempi asento vauvalla? Tuossa nyt muutama synnytyksen kestoon vaikuttava asia, oliko ajatuksena joku noista? Löysä lihaksisto alapäässä, väljä emätin ei nimittäin synnytystä nopeuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkenen olla hieman erimieltä siitä, etteikö synnytyksen kestoon ja kokemukseen voi itse vaikuttaa. Jos puhutaan ns. normisynnytyksestä, jossa vauva ei ole liian iso, äidin ruumiinrakenne on normaali, tarjonta on oikea jne, niin kyllä siihen synnytyksen kulkuun ja sen kokemiseen voi itse vaikuttaa hyvin paljon. Ihminen voi psyykata itsensä uskomattomiin suorituksiin. Jos pystyy pitämään pelon aisoissa, mielen ja kropan rentona niin synnytyksellä on edellytykset tapahtua mukavammin ja rivakammin kuin paskajäykkänä pelosta sekaisin sängyssä maaten.
Suomessa puhutaan ensisynnyttäjille hirveän vähän synnytyksen luonnollisesta kulusta ja hyvistä synnytyskokemuksista. Pelottelutarinoita viljellään vaikka suurin osa synnytyksistä tapahtuu ilman sen kummallisempia kommelluksia.
Uskomaton suoritus on aika laaja käsite.
Olisi tietysti hyvä kuulla kokemuksia, että miten paljon ja millätavoin tsempataan synnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pitkä ja mikä lyhyt synnytys?
Onko sille jokin määritelmä?
Mulla eka synnytys alkoi supistuksilla noin 03 yöllä. Sairaalassa oltiin ehkä 05 jälkeen. Lapsi syntyi 13.30 iltapäivällä.
Toinen synnytys oli erilainen. Lapsivedet meni noin klo 12 yöllä. Sairaalassa oltiin ehkä 01 yöllä. Lapsi syntyi 06.30 aamulla.
Ei siis mitään erikoisvaikeaa eikä toisaalta syöksysynnytystä. Luomusti meni. Ja maitoa riitti.
Hyvin tavanomaiset ajat, ei nopea, mutta ei hidaskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hänen olisi pitänyt kertoa tuo asia niin, että se ei olisi mielestäsi leuhkimista? "Anteeksi että synnytin nopeasti?"
Hän sanoi , että kehoni ei toimi yhtä hyvin kuin hänen, koska en pystynyt synnyttämään yhtä nopeasti. Unohtui mainita aloituksesta.
Ap
Ahaa, vai tuollaista. Älä välitä tuollaisista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverillasi on löysä.
Ennemminkin vahva kohtu joka supistaa tehokkaasti. Mikäli nopea ponnistusvaihe niin luultavasti alapään lihaksetkin hyvässä kunnossa koska ovat supistusten ohella suuressa roolissa siinä kuinka nopeasti lapsi tulee ulos. Asiaan vaikuttaa hyvin paljon myös lapsen asento. Löysä alapää eli huonot lihakset eivät nopeuta synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pikasynnyttäjä ja ilman puudutteita vielä, kun en niitä tarvinnut. En todellakaan ole uskaltanut koskaan mainita niistä äitien keskusteluissa, koska siitä heti joku vetää herneen nenään. Synnytykset ei saa olla helppoja, koska siitä tulee jollekkin aina paha mieli. Joten olen ollut aina hiljaa, kun muut puhuu synnytyksistä.[/quote
Kyllä minä ainakin koen, että pitkään synnyttänyt kestää hyvin kipua ja on aivan yhtä arvokas synnyttäjä.
Ei pitkään synnyttäminen tarkoita sitä, että kestää kipua hyvin. Yhtä arvokas synnyttäjä jokainen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitko sinä synnyttää lapsesi rappukäytävään, perheenne autoon, taksiin tai sairaalan hissiin? ;)
Outo kerskailunaihe.
Onnea lapsistanne! :)
Mitä v****n väliä miten kauan tai vähän aikaa se synnytys kestää? Lapsi ehjänä ulos ja äitikin jää henkiin, eikö se riitä. Itselläni kaksi sektiota, lääkäreiden päätös ja olen lapsistani onnellinen. Pistä vaa Ap toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mokomat räpätykset! Seuraavaksi se sun kaveri alkaa mätkättää imetyksestä. Samat ohjeet, älä kuuntele, jos yrittää mollata jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä, että vähättelisin kokemuksianne, mutta jos ei äidin henki ole vaarassa, niin ei hänellä ole muuta vaihtoehtoja kuin kestää synnytys. Joten hieman hauskasti sanottu, että kesti yli vuorokauden synnytyksen ja sitten sanotaan, että kestin sen, olen vahva. Eihän tällä ollut muuta vaihtoehtoja, synnytys ei tapa eikä vauvaakaan ei voi jättää kohtuun. Joten eipä siinä muuta vaihtoehtoja olekkaan.
Tottakai leikataan, jos voimat loppuu. Voi hyvää päivää! Eihän se lapsi siellä voi loputtomiin olla. Vähän sama kuin se, että jos ei jaksa ponnistaa, niin otetaan imukuppi käyttöön. Joten kyllä se on hatunnoston arvoinen suoritus. Mä olen synnyttänyt 38 h ja voimat loppui.
Arvasin, että jotkut takertuu pikku asioihin ja nillittää niistä. Tarkoitin, että jos äidin henki EI OLE vaarassa (tottakai pitkittyessä on), niin mitä vaihtoehtoja sinulle jää? Henkilö kunta tekee kaikkensa, ettet heitä veiviäsi, joten se on kestettävä kaikki mitä tuleman pitää. Tietenkin kokemus voi vahvistaa sinua.
Kuten sanoin, niin harva ihminen jaksaa 20 h kivuissa. Mulle sanottiin, että voidaan leikata, jos ja kun voimat loppuu ja kun ne voimat loppuu, niin homma pitkittyy, joka johtaa sektioon. Edelleen hieno suoritus niille, ketkä jaksaa. Sinun on aivan turha vähätellä.
Kyllä monetkin jaksaa eikä se 20 tuntia ole edes sietämätöntä tai kovaa kipua. Lisäksi epiduraalin jos saa / ottaa on homma aika mukavaa odottelua sen jälkeen, terävä kipu jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri sanoin klo 08.02, että aloitetaan ja tyttö lähti isänsä kanssa perhehuoneeseen klo 08.12
Voitinko jotain?
😘
Et. Normaali ponnistusaika. Tosin sinun tapauksessa taitaa olla leikkaus.
Minä en edes muista synnytysaikaa vaikka ei niistä nyt niin kauaa ole. Esikoista tehdessä olin synnytyssalissa 6 vrk, joista 4 päivää käynnistettiin. Nipin napin vältyin sektiolta, viimeinen yritys imukupilla onnistui kuitenkin.
Kahta muuta en muista, samana päivänä syntyivät kuitenkin kun sairaalaan menin.
Ei näissä ole mitään kehuttavaa tai moitittavaa, lopputulos on tärkein.
Mulla on ollut jokainen synnytys 2 tuntia edellistä lyhempi. Osa spontaaneja, osa käynnistettyjä, osa lääkittyjä, osa luomuja. Hyvin erilaisia synnytyksiä ja viimeisin lyhimpänä oli kaikista rajuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkenen olla hieman erimieltä siitä, etteikö synnytyksen kestoon ja kokemukseen voi itse vaikuttaa. Jos puhutaan ns. normisynnytyksestä, jossa vauva ei ole liian iso, äidin ruumiinrakenne on normaali, tarjonta on oikea jne, niin kyllä siihen synnytyksen kulkuun ja sen kokemiseen voi itse vaikuttaa hyvin paljon. Ihminen voi psyykata itsensä uskomattomiin suorituksiin. Jos pystyy pitämään pelon aisoissa, mielen ja kropan rentona niin synnytyksellä on edellytykset tapahtua mukavammin ja rivakammin kuin paskajäykkänä pelosta sekaisin sängyssä maaten.
Suomessa puhutaan ensisynnyttäjille hirveän vähän synnytyksen luonnollisesta kulusta ja hyvistä synnytyskokemuksista. Pelottelutarinoita viljellään vaikka suurin osa synnytyksistä tapahtuu ilman sen kummallisempia kommelluksia.
Sinä sekoitat nyt kaksi asiaa: kokemus ja kesto eivät tarkoita samaa! Jos lapsi syntyy nopeasti, niin sitten syntyy! Et sinä voi sitä mitenkään estää! Tai jos avautumisvaihe etenee hitaasti niin sitten se vaan menee niin. Ei siinä auta kuin kestää vaan, jokainen sitten kokee sen omalla tavallaan. Silti se nyt vaan joskus kestää pitkäänkin! Lääkkeillä voi toki vaudittaa jos ei tunnu millään etenevän, mutta ei kukaan ole sen taitavampi synnyttäjä kuin muut riippuen siitä montako minuuttia tai tuntia synnytys kesti.
Siis tämä sun asenne on oikeasti iso ongelma. Synnyttäjistä tehdään aivotonta karjaa, jota sairaalahenkilöstö käskyttää mielensä mukaan. Ei ihmekkään jos naiselle jää jotenkin epäkelpo kuva itsestään synnyttäjänä kun joku muu määrää tavat ja tahdin. Synnytykseen voi ja pitää itse vaikuttaa. Jos sulla on tunne että olet ns tilanteen päällä niin synnytys sujuu postitiivisemmassa mielentilassa. Silloin synnyttäjä uskaltaa kuunnella itseään ja tehdä asioita oman intuitionsa voimin, liikkua jne. Sairaalahenkilökunnalle tietysti mukavinta on käskyttää äiti sänkyyn synnyttämään.
Tässä ei ole kyse mistään taitavuudesta vaan tiedon vähyydestä mitä synnyttäjille annetaan etukäteen. Monissa kunnissa synnytysvalmennus on iso vitsi.
Synnytyksen keston vertailu on yhtä tyhjän kanssa. Kuten moni on jo sanonut, se vie aikansa ihan äidin tahdosta tai taidosta riippumatta. Synnytykset alkavat niin omilla tavoillaan eikä oikein ole mitään ilman mittalaitteita havaittavaa absoluuttista synnytyksen alkamishetkeä, josta kello lähtisi laskemaan kestoa. Jos synnytyksen lasku aloitetaan ennakoivista supistuksista, synnytykseni kesti 5 vrk. Jos lapsiveden menosta 30h. Jos sairaalaan kirjautumisesta 18h. Jos saliin siirtämisestä 10h. Papereissa lukee kestona 5,5 h. Se on jollakin supistustiheyden perusteella kai määritetty ja on tarkemmin tiedossa vain, koska muista syistä jouduin tarkkailuun ennen virallista synnytyksen alkua. Jos olisin saanut olla kotona niin kauan kuin kipua kestin, ties mikä olisi ollut se virallinen kesto. Ei kannata vertailla lukuja, jotka eivät ole vertailukelpoisia.