Lue keskustelun säännöt.
Säännöllinen vuorotyö ja avioero - lastenhoito viikko-viikko systeemillä
08.12.2019 |
Mies haluaa erota toisen takia. On pitänyt pitkään peliä selän takana ja nyt on löytynyt sitten ihminen, joka häntä ymmärtää. Meillä kuulemma suurin ongelma on se, ettei ymmärretä toisiamme eikä ole kipinää. Tämän olen kuullut nyt ensimmäistä kertaa 20 v jälkeen. Minusta ollaan ymmärretty toisia tähän asti oikein hyvin ja seksiäkin on ollut. Nyt kaikki on kuitenkin vesitetty.
Yhtäkaikki, mies kuvittelee, että voi jatkossa kulkea vuorotöissä, ylitöissä ja reissuhommissa takomassa rahaa heidän yhteisiin projekteihin ja reissuihin. Uudella tyypillä on tulot puolet omistani, eli kovasti saa töitä toinen tehdä, jos yrittääkään samaan tulotasoon.
Ero on ollut itselleni kova pala. Suhteemme aikana miehen vuorotyö on ollut melkoinen kakku minulle, koska se on tarkoittanut sitä, että olen joutunut kovasti peesaamaan häntä, paljon kotihommia, ymmärrystä, viikonloput eli omat vapaat aikalailla lasten kanssa keskenään jne jne. Se nyt on kuitenkin mennyt, kun yhdessä oltiin ja muuten oli mukavaa.
Nyt kuitenki mies tosiaan haluaa eron ja on kuvitellut, että jatkossakin olen ainavalmis lastenvahti. Sanoin, että jatkossa en ole millään tavalla enää velvollinen tähän hänen vuoro- ja ylityökierteeseen, enkä aio millään tavalla osallistua talkoilla hänen viihdereissujen ja talorahojen ansaitsemiseen.
Tästä syystä sanoin, että lapset ovat viikko-viikko periaatteella jatkossa ja että saa uuden naisen kanssa sopia keskenään, kuka katsoo lapsia, sopia työhommista ja muista arkiasioista. Mistään näistä eivät ole puhuneet, koska on keskitytty liirunlaariumiin ja kuviteltu, että kakusta saa nyt vain kermat. Nyt on totta kai raivoissaan mulle, että miten kehtaan.
Olen myös ilmoittanut, että minä jään taloon ja hän saa lähteä, koska eron haluaa.
Kokeilin hetken asua muualla ja koin sen karmivaksi. Lapset taisteli, kun eivät saaneet olla kotona, kaverit oli poissa ja miehenvtyövuorojen mukaan hyppääminen oli karmivaa. Jatkuvaa, päivittäistä riepottelua paikasta toiseen ja viikonloput minulla.
Kysymys kuuluukin, ei kai ole mitään syytä, miksi tuota vkovkosysteemiä ei saisi viralliseksi? Miehellä on nyt tämä päivässä oleva uusi nainen, mutta myös mahdollisuus siirtyä päivävuoroon, toki se alentaa tuloja.
Toinen juttu, on uhkaillut, että joudun lähtemään talosta. Yhteisestä talosta ei varmasti voi pakottaa pois? Olen sanonut moneen kertaan, että laitetaan asiat kuntoon, mutta hänelle se ei ole sopinut ja on aikonut jatkaa suhdettaan tämän nuoren naisen kanssa, jonka kanssa niin synkkaa.
Kommentit (56)
Ymmärrän sinua, ap. Tässä on nyt paikkasi vetää rajat. Joko viikko-viikko tai lapset enemmän sinulla (isällä esim. joka toinen viikko ti/ke/to-su) ja sinulle elatusmaksut. Ei mitään epämääräisiä hoitokuvioita, että hoidat päivän siellä, toisen täällä isän työvuorojen/lomien mukaan. Nyt päättyi lastenhoitajana olosi. Et ole velvollinen hoitamaan lapsiasi silloin, kun he ovat isänsä hoitovastuulla.
Täällä puhutaan paljon lasten edusta, mutta kenenkään ei tarvitse enää eron jälkeen pomppia exänsä töiden mukaan. Lasten etuun vedotaan monessa kohdassa, tulet huomaamaan, yritetään syyllistää sinua, mutta päätä mitä haluat ja pysy siinä. Ensin neuvottelemalla ja lastenvalvojalla, sillä käräjäoikeustie on pitkä ja epävarma.
Tsemppiä sulle paljon, kyllä kaikki järjestyy ja kohta huomaat nauttivasti elämästäsi itsekseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ap miehesi toiminnasta. Ymmärrän, että sua ärsyttää ja v*****aa, ketäpä ei. Nyt voi miehestä hetken aikaa tuntua "vapaalta", "helpolta" ja ah, joku nuori nainen vierellä. Vaan eipä se kauaa kestä. Mutta pidä oma arvosi äläkä alenne tekemään kiusaa miehelle lasten kautta. Lapsille isä on edelleen tärkeä ihminen heidän elämässään. Mutta sinulle sen miehen ei tarvitse enää olla yhtään mitään. Käytetty m*****u jonkun k*imaliman luona.
Tsemppiä arjen järjestämiseen <3 En itse ikinä suostuisi viikko-viikko systeemiin vaan haluaisin pitää lapset itselläni. He ovat minulle arvokkainta ja tärkeintä maailmassa. Jotain viikonloppu systeemejä olisin valmis sopimaan. Miestäsi tulee ajan saatossa harmittamaan, kuinka vähän lasten kanssa on viettänyt aikaa. Viimeistään lasten nuoruus iässä ja aikuisuudessa lapset tulee arvostamaan vanhemmalta saatua aikaa enemmän kuin mitään muuta!
Rankkaa lapsille olla viikko yhdessä kodissa, viikko toisessa.
Jos miehellä ei ole hoitajaa lapsille viikon aikana hän tulee saamaan vain sen tavallisen joka toisen viikonlopun.
Vuorotyö on hankala jos ei ole vuorotyopaivakotia ja viimeistään kun lasten koulu alkaa.
Varaa aika lapsenvalvojalle, niin voitte aloittaa kunnolla keskustelun ja energiaakin säästyy kun ette jauha vaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko -systeemiä ei tule, jos molemmat huoltajat eivät siihen suostu. Mikään tuomari ei siihen voi pakottaa, vaikka lähi kuinka haluaisi. Mies ilmoittaa, että ei käy, ja se on siinä. Lastenvalvoja voi suositella sitä, mutta ei suosittele, jos etä ei halua. Mikään laki ei tähän pakota.
Ja toisekseen, haluatko ihan aidosti, että se uusi nainen hoitaa sun lapsiasi säännöllisesti?
Eli mies pääsee aina kuin koira veräjästä?
Ei. Vaan etävanhempi. Sukupuolellahan tässä ei ole väliä. Vinkkinä aplle myös.
Olin vuoden äitinä etävanhempi, mutta lapset olivat aina tervetulleita luokseni. Joka viikonloppu ja loma olivatkin, kun isä oli viikonloput naisensa luona. Yksitellen lapset muuttivat luokseni. Isällään olivat melkein heitteillä. Kyllä äidinrakkaus on jotain mikä saa taipumaan miten vain lapsen hyväksi. En olisi mitenkään voinut sanoa lapsille ettei nyt voi tulla kun on isän vuoro hoitaa. Isällähän ei mielenkiintoa lapsiinsa ollut eikä ole nytkään.
Kun sen kostonkierteen jälkeen pystyy, ehkä ajattelemaan neutraalisti. Niin kannattaa toimia niin että lapset kärsivät mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkevimmältä kuulostaisi sun jääminen taloon ja lähivanhemmuus sinulle. Ihan siitäkin syystä, että toisella on epäsäännöllinen työ. Erossa lasten parhaaksi on, että olosuhteet ympärillä eivät kohtuuttomasti muutu. Koulu, kaverit, jne.
Vuoroviikkoihin ei voi pakottaa, mutta siinä tapauksessa, että päädytte luonapidossa järjestykseen, jossa sinulla on enemmän päiviä, syntyy miehelle elatusvelvollisuus. Myös muut jaot kuin viikko-viikko ja perinteinen ”joka toinen vkonloppu isällä” ovat mahdollisia ja toimivia! Esim meillä 10 pvää lähivanhemmalla, 5 pvää etävanhemmalla ollut tosi hyvä.Lasten etu edellä. Yhtään ei parane päästää kostomielialan puolelle, se kostautuu lasten oireiluna ja pahana olona heti.
Juristi? Vähintään jotain oikeudellista neuvontaa. Tsekkaa kaikki julkiset palvelut tuon suhteen asap.
Etävanhemman elatusvelvollisuus ei synny vasta järjestelyssä, jossa lähillä on enemmän päiviä. Kyllä se pätee muutenkin. Toiseksi, myös lähivanhemmalla on elatusvelvollisuus lapsiinsa. Ei tosin maksa etälle elareita.
Etävanhempana jäin asuttamaan taloamme, koska lähillä ei siihen olisi ollut varaa. Ei tosin minullakaan, mutta lasten vuoksi olen valmis tinkimään kaikesta muusta. Eli sillä kuka asuu vanhassa kodissa on turha perustella lähivanhemmuutta. Meillä lähi/etä-päätös meni näin, koska en jaksanut tapella periksiantamattoman exän kanssa enää yhtään mistään.
Se kuka jää asumaan vanhaan kotiin, maksaa ositukset ja asia on sitä myöten selvä. Jos sopuun ei päästä, talo menee myyntiin. Ei sitä toinen yksin saa päättää.
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko -systeemiä ei tule, jos molemmat huoltajat eivät siihen suostu. Mikään tuomari ei siihen voi pakottaa, vaikka lähi kuinka haluaisi. Mies ilmoittaa, että ei käy, ja se on siinä. Lastenvalvoja voi suositella sitä, mutta ei suosittele, jos etä ei halua. Mikään laki ei tähän pakota.
Ja toisekseen, haluatko ihan aidosti, että se uusi nainen hoitaa sun lapsiasi säännöllisesti?
Eli mies pääsee aina kuin koira veräjästä?
Ei. Vaan etävanhempi. Sukupuolellahan tässä ei ole väliä. Vinkkinä aplle myös.
Olin vuoden äitinä etävanhempi, mutta lapset olivat aina tervetulleita luokseni. Joka viikonloppu ja loma olivatkin, kun isä oli viikonloput naisensa luona. Yksitellen lapset muuttivat luokseni. Isällään olivat melkein heitteillä. Kyllä äidinrakkaus on jotain mikä saa taipumaan miten vain lapsen hyväksi. En olisi mitenkään voinut sanoa lapsille ettei nyt voi tulla kun on isän vuoro hoitaa. Isällähän ei mielenkiintoa lapsiinsa ollut eikä ole nytkään.
Äidinrakkaus. Oh äiti tuo myyttinen hahmo. Aivan tavallisia pulliaisia vikoinensa. Itse olen kokenut äidin vihaa ja sekin taipuu lapsen ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy tiukkana kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap. Tässä on nyt paikkasi vetää rajat. Joko viikko-viikko tai lapset enemmän sinulla (isällä esim. joka toinen viikko ti/ke/to-su) ja sinulle elatusmaksut. Ei mitään epämääräisiä hoitokuvioita, että hoidat päivän siellä, toisen täällä isän työvuorojen/lomien mukaan. Nyt päättyi lastenhoitajana olosi. Et ole velvollinen hoitamaan lapsiasi silloin, kun he ovat isänsä hoitovastuulla.
Täällä puhutaan paljon lasten edusta, mutta kenenkään ei tarvitse enää eron jälkeen pomppia exänsä töiden mukaan. Lasten etuun vedotaan monessa kohdassa, tulet huomaamaan, yritetään syyllistää sinua, mutta päätä mitä haluat ja pysy siinä. Ensin neuvottelemalla ja lastenvalvojalla, sillä käräjäoikeustie on pitkä ja epävarma.
Tsemppiä sulle paljon, kyllä kaikki järjestyy ja kohta huomaat nauttivasti elämästäsi itsekseen!
Kyllä lasten etu pätee tässäkin; se on myös niiden lasten etu kun äitiä ei käytetä pikkupiikana joka hyppää paikkaamaan isän vuorolla. Kyllä ne säännölliset, sovitut, ennustettavat luonaolot kummankin vanhemman luona on juurikin se lapsen etu.
Jos vanhemmat olisivat ns. hyvissä väleissä eronneet ja kummallakin olisi tahtotilaa luoda tilanne sellaiseksi että se olisi lapsille mahdollisimman stressaamaton, tällöin joustava, tarpeiden mukainen asuminen vanhempien luona olisi lapsen edun mukaista. Nyt on ymmärrettävästi loukkaantunut ja kriisiä läpikäyvä äiti, lapset joille asia on myös varmasti ollut järkytys eli tarvitaan suunnitelmallisuutta ja sen tuomaa turvaa ja yhtälössä on vielä melko veemäiseltä vaikuttava isä. Ainoa mahdollisuus siis sopia tarkkaan, milloin lapset kenelläkin on ja pitää siitä kiinni.
Toki jos isä päättää vetää vanhan elämänsä vessanpöntöstä alas ja alkaa jättää lapsia hoitoon milloin kenellekin omalla vuorollaan, niin silloin kyllä kannattaa niiden omien loukattujen tunteidensa takaa kaivaa päällimmäiseksi se rakkaus niihin omiin lapsiin ja alkaa pohtia sitä, kuinka mielekästä niille lapsille on se, että isä dumppaa heidät aina jonnekin. Isällä on halutessaan oikeus olla mulkk u, ihan kuten äidilläkin, ja lapset voi jättää hoitamattakin, lasu korjaa tilanteen ja lapset kyllä huostaansa. Eri asia on sitten, kuinka moni vanhempi haluaa näin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko -systeemiä ei tule, jos molemmat huoltajat eivät siihen suostu. Mikään tuomari ei siihen voi pakottaa, vaikka lähi kuinka haluaisi. Mies ilmoittaa, että ei käy, ja se on siinä. Lastenvalvoja voi suositella sitä, mutta ei suosittele, jos etä ei halua. Mikään laki ei tähän pakota.
Ja toisekseen, haluatko ihan aidosti, että se uusi nainen hoitaa sun lapsiasi säännöllisesti?
Eli mies pääsee aina kuin koira veräjästä?
Ei. Vaan etävanhempi. Sukupuolellahan tässä ei ole väliä. Vinkkinä aplle myös.
Olin vuoden äitinä etävanhempi, mutta lapset olivat aina tervetulleita luokseni. Joka viikonloppu ja loma olivatkin, kun isä oli viikonloput naisensa luona. Yksitellen lapset muuttivat luokseni. Isällään olivat melkein heitteillä. Kyllä äidinrakkaus on jotain mikä saa taipumaan miten vain lapsen hyväksi. En olisi mitenkään voinut sanoa lapsille ettei nyt voi tulla kun on isän vuoro hoitaa. Isällähän ei mielenkiintoa lapsiinsa ollut eikä ole nytkään.
Äidinrakkaus. Oh äiti tuo myyttinen hahmo. Aivan tavallisia pulliaisia vikoinensa. Itse olen kokenut äidin vihaa ja sekin taipuu lapsen ympärille.
Nyt puhuttiinkin rakkaudesta. Toki on mielenvikaisiakin äiteja, jotka voivat vihata, halveksia, fyysisesti vahingoittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko -systeemiä ei tule, jos molemmat huoltajat eivät siihen suostu. Mikään tuomari ei siihen voi pakottaa, vaikka lähi kuinka haluaisi. Mies ilmoittaa, että ei käy, ja se on siinä. Lastenvalvoja voi suositella sitä, mutta ei suosittele, jos etä ei halua. Mikään laki ei tähän pakota.
Ja toisekseen, haluatko ihan aidosti, että se uusi nainen hoitaa sun lapsiasi säännöllisesti?
Eli mies pääsee aina kuin koira veräjästä?
Ei. Vaan etävanhempi. Sukupuolellahan tässä ei ole väliä. Vinkkinä aplle myös.
Olin vuoden äitinä etävanhempi, mutta lapset olivat aina tervetulleita luokseni. Joka viikonloppu ja loma olivatkin, kun isä oli viikonloput naisensa luona. Yksitellen lapset muuttivat luokseni. Isällään olivat melkein heitteillä. Kyllä äidinrakkaus on jotain mikä saa taipumaan miten vain lapsen hyväksi. En olisi mitenkään voinut sanoa lapsille ettei nyt voi tulla kun on isän vuoro hoitaa. Isällähän ei mielenkiintoa lapsiinsa ollut eikä ole nytkään.
Äidinrakkaus. Oh äiti tuo myyttinen hahmo. Aivan tavallisia pulliaisia vikoinensa. Itse olen kokenut äidin vihaa ja sekin taipuu lapsen ympärille.
Nyt puhuttiinkin rakkaudesta. Toki on mielenvikaisiakin äiteja, jotka voivat vihata, halveksia, fyysisesti vahingoittaa...
Entä isänrakkaus?
Katkeruutesi on ymmärrettävää, mutta ei sinun tarvitse yrittää lapsien avulla kaataa miehen uutta suhdetta. Se tuhoutuu ihan itsestään, koska perustuu todellisuuden pois sulkevaan unelmointiin.
Itse valitsisin tuossa tilanteessa pelkät isäviikonloput. Ap:n kuvailun perusteella hoitovastuu ei siitä yhtään edes kasvaisi. Toki, kun ex on v-mäinen, ei omia toiveita kannata suoraan esittää vaan taipua niihin vastentahtoisina kompromisseina.
Ja ilman muuta isä hoitaa omalla vuorollaan lapset esteistään huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitellaanpa tilanne toisinpäin: äiti lähihoitaja vuorotyössä, isällä hyväpalkkainen päivätyö. Ero tulee. Oikeastiko äidistä sanottaisiin "hoitakoot lapset vuorollaan miten hoitaa, nyt loppui isän lapsenpiikana oleminen"? Jos vaihtoehtona on vaikka äidin työttömyys tai tulojen aleneminen, jos jostain sattuu päivätyötä saamaan?
Minä olen ihaillut niiden ihmisten vanhemmuutta, jotka saavat sovittua lastenhoitokuviot eron jälkeenkin niin, että molemmille mahdollistuu työssä käyminenkin. Ei ole ollenkaan harvinaista, että joustetaan toisen vanhemman työvuorojen mukaan. Se on LAPSEN etu, jota tässä ketjussa ei huomioida nyt ollenkaan. Erossakin voi tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, eikä vain ajatella omia oikeuksia.
T. Neuvolaterkka (paljon olen siis eroperheitä nähnyt) ja eronnut itsekin.
Mulle tää olis helppoa. Jäisin asumaan lasten kanssa nykyiseen kotiin, maksaisin miehen mäelle. Kun miehelle ei kävisi vko-vko, olisin vain onnesta soikeana, että saan olla enemmän lasteni kanssa. Jokatoinen viikonloppu isällään sopisi mulle erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa tilanne toisinpäin: äiti lähihoitaja vuorotyössä, isällä hyväpalkkainen päivätyö. Ero tulee. Oikeastiko äidistä sanottaisiin "hoitakoot lapset vuorollaan miten hoitaa, nyt loppui isän lapsenpiikana oleminen"? Jos vaihtoehtona on vaikka äidin työttömyys tai tulojen aleneminen, jos jostain sattuu päivätyötä saamaan?
Minä olen ihaillut niiden ihmisten vanhemmuutta, jotka saavat sovittua lastenhoitokuviot eron jälkeenkin niin, että molemmille mahdollistuu työssä käyminenkin. Ei ole ollenkaan harvinaista, että joustetaan toisen vanhemman työvuorojen mukaan. Se on LAPSEN etu, jota tässä ketjussa ei huomioida nyt ollenkaan. Erossakin voi tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, eikä vain ajatella omia oikeuksia.
T. Neuvolaterkka (paljon olen siis eroperheitä nähnyt) ja eronnut itsekin.
Tietenkin sanottaisiin. Jos äidillä ei olisi uutta siippaa, hän saisi lapset vuoropäivähoitoon. Jos olisi siippa, se olisi hänen asia hoitaa lapsia silloin kun äiti olisi töissä. Tai sitten äiti vaihtaa päivätyöhön. Kaikkea ei voi saada.
Meillä oli samanlainen tilanne, mies ilmoitti, että hän saa nähdä lapsia silloin kun itse haluaa. Minä halusin viikko-viikko -systeemin. Lastenvalvojalla mies kertoi, miten hänen on mahdotonta ottaa lapsia viikoksi työn takia, mutta että kun viikolla on vapaata, hän ottaisi lapset luokseen. Minä intin, että lapsille sellainen elämä on ihan kamalaa, jossa ei voi kavereiden kanssa sopia mitään, kun ei koskaan tiedä, milloin isä haluaa luokseen. Lastenvalvoja oli samaa mieltä ja sanoi, että selkeä sopimus on oltava. Sovittiin lopulta, että lapset ovat isällä joka toinen viikonloppu.
Tästä on nyt 2 vuotta, isän luona lapset eivät ole olleet kertaakaan. Isälle ei viikonloppu sovi, viikolla minä taas en lapsia isälle anna, kun lounasaikaan soi puhelin, että tuo lapset illalla klo 18 marketin pihalle, hän noutaa ne sieltä. Olen sanonut, että haet itse kotoa. Eipä ole miestä näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa tilanne toisinpäin: äiti lähihoitaja vuorotyössä, isällä hyväpalkkainen päivätyö. Ero tulee. Oikeastiko äidistä sanottaisiin "hoitakoot lapset vuorollaan miten hoitaa, nyt loppui isän lapsenpiikana oleminen"? Jos vaihtoehtona on vaikka äidin työttömyys tai tulojen aleneminen, jos jostain sattuu päivätyötä saamaan?
Minä olen ihaillut niiden ihmisten vanhemmuutta, jotka saavat sovittua lastenhoitokuviot eron jälkeenkin niin, että molemmille mahdollistuu työssä käyminenkin. Ei ole ollenkaan harvinaista, että joustetaan toisen vanhemman työvuorojen mukaan. Se on LAPSEN etu, jota tässä ketjussa ei huomioida nyt ollenkaan. Erossakin voi tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, eikä vain ajatella omia oikeuksia.
T. Neuvolaterkka (paljon olen siis eroperheitä nähnyt) ja eronnut itsekin.
Tietenkin sanottaisiin. Jos äidillä ei olisi uutta siippaa, hän saisi lapset vuoropäivähoitoon. Jos olisi siippa, se olisi hänen asia hoitaa lapsia silloin kun äiti olisi töissä. Tai sitten äiti vaihtaa päivätyöhön. Kaikkea ei voi saada.
Ei sillä äidin uudella puolisolla ole mitään tekemistä vuoropäivähoidon kanssa. Meillä riitti, että minä olen vuorotöissä kaupassa, exällä päivätyö. Kukaan ei ole kysellyt uudesta parisuhteestani tai väittänyt, että suhde kanssani johtaa automaattisesti lastenhoitovelvollisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa tilanne toisinpäin: äiti lähihoitaja vuorotyössä, isällä hyväpalkkainen päivätyö. Ero tulee. Oikeastiko äidistä sanottaisiin "hoitakoot lapset vuorollaan miten hoitaa, nyt loppui isän lapsenpiikana oleminen"? Jos vaihtoehtona on vaikka äidin työttömyys tai tulojen aleneminen, jos jostain sattuu päivätyötä saamaan?
Minä olen ihaillut niiden ihmisten vanhemmuutta, jotka saavat sovittua lastenhoitokuviot eron jälkeenkin niin, että molemmille mahdollistuu työssä käyminenkin. Ei ole ollenkaan harvinaista, että joustetaan toisen vanhemman työvuorojen mukaan. Se on LAPSEN etu, jota tässä ketjussa ei huomioida nyt ollenkaan. Erossakin voi tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, eikä vain ajatella omia oikeuksia.
T. Neuvolaterkka (paljon olen siis eroperheitä nähnyt) ja eronnut itsekin.
Tietenkin sanottaisiin. Jos äidillä ei olisi uutta siippaa, hän saisi lapset vuoropäivähoitoon. Jos olisi siippa, se olisi hänen asia hoitaa lapsia silloin kun äiti olisi töissä. Tai sitten äiti vaihtaa päivätyöhön. Kaikkea ei voi saada.
Ei sillä äidin uudella puolisolla ole mitään tekemistä vuoropäivähoidon kanssa. Meillä riitti, että minä olen vuorotöissä kaupassa, exällä päivätyö. Kukaan ei ole kysellyt uudesta parisuhteestani tai väittänyt, että suhde kanssani johtaa automaattisesti lastenhoitovelvollisuuteen.
Omassa kunnassa on. Jos puoliso on päivätyössä, vuorohoitoon ei ole asiaa. Ja tämä tulee kamalana järkytyksenä joillekin, jotka kuvittelevat että yhteiskunta hoitaa kaiken.
Ei. Vaan etävanhempi. Sukupuolellahan tässä ei ole väliä. Vinkkinä aplle myös.