Miksi suomalaiset eivät ole ulkoilmaihmisiä?
Törmään tähän jatkuvasti keskusteluissa, kun puhutaan vaikkapa suomalaisten ylipainosta verrattuna muihin Pohjoismaihin. Hyvä vertailukohta on vaikkapa Norja, jossa olen asunut vuosikaudet. Yleisissä asenteissa on erittäin suuri ero. Norjassa iso osa väestöstä näkee erityistä vaivaa sen eteen, että voivat viettää vapaa-aikansa ulkona luonnossa liikkuen. Suomessa liikutaan taasen liian vähän (OECD-vertailututkimuksessa Suomessa liikutaan aiempaa vähemmän ja selittää osaltaan lihavuusepidemiaa yhdistettynä kasvaneeseen sokerinsyöntiin).
Norjassa on ihan yhtä pimeää kuin Suomessa ja Norjassa sataa vielä paljon enemmän kuin Suomessa. Eli tästä ei löydy selitystä.
Mitä arvelette? Mitä pitäisi tehdä, että ihmisten asenteet ulkoilua ja liikuntaa kohtaan muuttuisivat väestötasolla?
Kommentit (31)
No Suomessa enemmistö on ylipainoisia eikä silloin ole kovin mukavaa eräjormailla. Ja kun vanhemmat eivät lähde ulos, niin ei lapsillekaan opeteta liikunnan iloja vaan lähinnä varmaan päinvastoin.
Nautin sisällä olemisesta. Vaikea keksiä, mikä saisi mut pihalle omasta halusta. Ylipainoinen en ole, koska syön kohtuudella. Eihän se ulkoilu painoa määrittele vaan syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Nautin sisällä olemisesta. Vaikea keksiä, mikä saisi mut pihalle omasta halusta. Ylipainoinen en ole, koska syön kohtuudella. Eihän se ulkoilu painoa määrittele vaan syöminen.
Hmm niin olet toki oikeassa tuossa, että syöminenhän sen painon määrittelee.
Vietitkö lapsena paljon aikaa ulkona tai miten perheesi suhtautui ulkoilmaelämään?
Katson nytkin kateellisena Lillehammerin hiihtokisoja, kun lunta tupruttaa ja kaikki on ihanan valkoista metsämaisemaa. Ikkunasta ulos katsoessani vastaan tuijottaa harmaa ja lumeton maisema.
En ole koskaan nauttinut ulkonaolemisesta talvella ja kylmällä. Kesäisin kyllä viihdyn ulkona ja ulkomailla asuessa nautin ulkoilusta lämpimänä talvena. Äitini pakotti minut Suomessakin talvella ulos kököttämään lumihankeen lapsena ”koska ulkoilu on terveellistä”. Koulussa vihasin hiihtämistä ihan älyttömästi.
En osaa vastata miksi Norjassa ihmiset eivät koe samalla tavalla. Ehkä heillä ei ole pakkohiihtoa?
No käännä katse ikkunaan ja katso ulos. Niin.
Ja ihmetellään, kun syövät yleistyy, kun sisällä vaan lusmutaan kaikenmaailman tunkkasisämyrkkyjä hengitellen.
Suomessa auttaisi kaupungeissa mielestäni paljon se, että panostettaisiin luonnonmukaisen vehreyden lisäämistä. Jos katsoo vaikka Kalasatamaa niin ei sinne voi muuttaa, koska se on pelkkää betonimerta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nauttinut ulkonaolemisesta talvella ja kylmällä. Kesäisin kyllä viihdyn ulkona ja ulkomailla asuessa nautin ulkoilusta lämpimänä talvena. Äitini pakotti minut Suomessakin talvella ulos kököttämään lumihankeen lapsena ”koska ulkoilu on terveellistä”. Koulussa vihasin hiihtämistä ihan älyttömästi.
En osaa vastata miksi Norjassa ihmiset eivät koe samalla tavalla. Ehkä heillä ei ole pakkohiihtoa?
Norjassa ei ole pakkohiihtoa lähinnä sen takia, että siellä siihen suhtaudutaan ilolla :D Trondheimissa päiväkotilapset hiihtivät toukat menemään jonossa hangessa kävelytien reunassa aina talvet.
Tuollahan on aika optimaalinen ulkoilusää. Ei ole liukasta eikä ole liian kylmä. Harmaata siellä ehkä on, mutta ei se minusta ole masentavaa.
En ole ikinä tykännyt luonnossa liikkumisesta mitenkään erityisesti. En siis ymmärrä kavereiden somepäivityksiä sieltä upealta lähilenkkipolulta. Joo oon ikäni mettissä kulkenu marjassa, sienessä ja kalassa mutta en minä sinne vapaaehtoisesti vaan tallustelemaan mene. Kerran pari vuodessa vanhempien kanssa riittää. Mulla mieli lepää kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nauttinut ulkonaolemisesta talvella ja kylmällä. Kesäisin kyllä viihdyn ulkona ja ulkomailla asuessa nautin ulkoilusta lämpimänä talvena. Äitini pakotti minut Suomessakin talvella ulos kököttämään lumihankeen lapsena ”koska ulkoilu on terveellistä”. Koulussa vihasin hiihtämistä ihan älyttömästi.
En osaa vastata miksi Norjassa ihmiset eivät koe samalla tavalla. Ehkä heillä ei ole pakkohiihtoa?Norjassa ei ole pakkohiihtoa lähinnä sen takia, että siellä siihen suhtaudutaan ilolla :D Trondheimissa päiväkotilapset hiihtivät toukat menemään jonossa hangessa kävelytien reunassa aina talvet.
Tuon lauseen lukeminen sai minut iloiseksi. Mukava ajatella pikkuisia touhottamassa talviasuissaan ja sukset jalassa.
Itse kävin kouluni Helsingin Kalliossa eikä meillä koskaan ollut mitään hiihtotunteja. Meillä oli Brakun kenttä lähellä, joten me sitten kyllä luisteltiin senkin puolesta.
Suomessa on rumaa ja ikävää. Siksi.
Kylät ja kaupungit on pelkkää betonilaatikkoa, "luonto" on muutamaa 300 km:n päässä olevaa kansallispuistoa lukuun ottamatta risukkoa ja suota. Vanhoja kauniita metsiä tai luonnollisia polkuja ei ole enää missään ja jos onkin, ne kaadetaan heti kun yhden löytää ja siihen tykästyy.
Sää on loskaa, pimeää, sadetta tai itikoita.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata miksi Norjassa ihmiset eivät koe samalla tavalla. Ehkä heillä ei ole pakkohiihtoa?
Norjalaiset syntyvät sukset jalassa. Siellä hiihto on koko perheen harrastus. Nimimerkillä Asuin vuoden Norjassa
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja kauniita metsiä tai luonnollisia polkuja ei ole enää missään ja jos onkin, ne kaadetaan heti kun yhden löytää ja siihen tykästyy.
Kotikaupunkini hakkasi ikivanhan kuusikon aukeaksi. Paikka oli merkitty virkistysalueeksi. Nyt siellä ei enää virkisty kukaan, kun vanhaa, tunnelmallista kuusikkoa ei ole ja hakkuuaukea muistuttaa ihmisen ahneudesta. Polut ovat peittyneet hakkuusta jääneellä roskalla.
Vierailija kirjoitti:
No käännä katse ikkunaan ja katso ulos. Niin.
Media paasaa syksyn ja talven synkkyydestä ja kurjuudesta heti kesän loputtua. Ei mikään ihme, että asenteet on sellaiset, että kurjaa on, eikä voi mennä ulos.
Onkohan missään muualla maailmassa niin paljon pakkoulkoilua kuin Suomessa? Ainakaan Ruotsissa esim. ei ole.
Täälläkin on juttuja, joissa edes se ei riitä, että päiväkodissa ulkoillaan kahdesti päivässä, myls vielä illalla on pimeässä pakko lähteä ulkoilemaan. Ei muualla ole tällaista hulluutta.
Ehkä suomalaiset lapset oppivat jo lapsina vihaamaan sitä pakollista ulkona olemista ja välttelevät sitä aikuisena?
Ulkoilen monta kertaa joka päivä. Käyn parvekkeella tupakalla.
Sveitsissä perheet vaeltelevat vuorilla viikonloppuisin , samoin ystäväporukat.
Minun omassa elämässäni liikkumistani luonnossa esimerkiksi rajoittaa se, että talon ovelta ei aukene varsinaisesti mitään luontoa (pk-seutu). Täällä on puistomaista maisemaa, jossa kapeita hiekkateitä, mutta ei ollenkaan Norjasta tuttuja _metsäpolkuja_,
Maisemointi on jotenkin tylsä? Norjassa esimerkiksi talot on enemmän mielestäni rakennettu sulautumaan osaksi luontoa, Suomessa kaupunki on lähinnä kaupunkia ja luonto lähinnä nurmikkoplänttejä siellä sun täällä.