Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena työpaikalla ihan käsiksi käyntiä. Baarissa tai vastaavassa paikassa humalaisilta kourimista. Kioskin jonossa keskellä päivää on alettu ihastelemaan kovaan ääneen takamustani, niin noloa.
Nyt keski-ikäisenä kohtelu on paljon kunnioittavampaa, joskus joku mies voi heittää kaksimielistä juttua, mutta ei sellaiset hetkauta, yleensä heitän kommentin takaisin. Mutta että onhan näitä ollut.
Itsellä samat kokemukset. Yhtään kikkelin kuvaakaan ei ole ikinä kukaan lähettänyt. Ainut kokemus on ollut kun nainen on väkisin suudellut baarissa.
Muakin kiinnostais koska ite en oo kokenu ja kukaan läheinenkään oo ainaka kertonu kokeneensa.
Ulkona kävelyllä on tultu ehdottelemaan, mikä on aika pelottavaa, kun on yksin jossain metsäpolulla ja joku hyypiö alkaa puhumaan miten kiva olisi jos vähän sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun en enää käy missään, niin en kohtaa häirintää kuin tvstä.
Viimeksi minua ahdisteltiin viikko sitten. Olin pari viikkoa aiemmin jutellut erään miehen kanssa arkisessa tilanteessa, ei siis baarissa tai pikkujouluissa tai muutenkaan paikassa, jossa jonkun voisi edes kuvitella etsivän seuraa. Mies esitteli itsensä, joten myös minä kerroin nimeni. Hän oli jälkikäteen etsinyt yhteystietoni, minä en siis ollut numeroani antanut enkä millään tavalla osoittanut toivovani yhteydenpitoa jatkossa, ja lähetti tekstiviestillä treffikutsun. Torjuin miehen kohteliaasti. Tästä viikon päästä aloin saada viikonloppuna yöllä mieheltä herjausviestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on miten asiat koetaan.
Minakin yksi mies katsoi bussissa, tai sitten hän katsoi ohitseni yrittäen nähdä pimeässä mikä pysäkki on seuraavana.
Tuli likainen olo
Olen 46-vuotias nainen ja en koskaan ole kokenut häirintää, kourimista, ahdistelua, ymv. ymv. Aina olen saanut olla rauhassa, niin baarissa, työpaikalla, kaduilla, kaupoissa jne... Olen pikemminkin täysin näkymätön kaikille kodin ulkopuolella. Myöskään minä en ole koskaan saanut alapääkuvia/alastonkuvia keneltäkään mieheltä, enkä kyllä naisiltakaan.
En koe häirintänä sitä, että töissä kahvitauoilla heitetään läppää vaikkapa seksistä tai että joku kommentoi että mahtaakohan Mirkku löytää itsensä pikkujoulujen jälkee jonkun työkaverin sängystä. Tämä on meillä ihan hyväntahtoista jutustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen aina kuvitellut, että kaikki naiset kokevat tällaista jossain elämänsä vaiheessa. Tuntuu oudolta, että voi olla naisia joita edes humalaiset ei ole ahdistelleet
Linja-autossa. Joku humalainen tuli viereeni ja laski kätensä sisäreidelleni. Työpaikalla. Pomo kommentoi vartaloani ja ehdottelee minulle eroottisiksi miellettyjä harrastuksia esim tankotanssi. Kaikki vitsin varjolla tietysti.
Juna-asemalla, bussipysäkillä ja lenkkipolulla.
Yökerhoissa on pahinta. En enää onneksi käy niissä.
En siis ole mitenkään keimaileva tai antavasti pukeutuva henkilö. En käytä meikkiä, vaatteet on tyyliä huppari ja farkut. Näytän kyllä ikäistäni nuoremmalta ja ennen varsinkin olin kiltti ja sinisilmäinen, ehkä sellainen vetoaa kaikkiin ihme pervoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen aina kuvitellut, että kaikki naiset kokevat tällaista jossain elämänsä vaiheessa. Tuntuu oudolta, että voi olla naisia joita edes humalaiset ei ole ahdistelleet
Ottakaa huomioon, että kaikkia miehiäkin on humalaiset ahdistelleet. Itseänikin on uhattu hakata monet kerrat elämäni aikana. Kerran ihan myös hakattu humalaisen toimesta. Ja olen rauhallinen ja hiljainen mies, enkä haasta riitaa.
Varmaan vähän riippuu siitä, mikä itse kunkin mielestä on normaalia.
Minä olen kohdannut seksististä vallankäyttöä ja häirintää esimerkiksi opiskellessa (pääaineen aineopintojen kokonaismerkintä piti hakea yo-lehtorilta, joka ei edes katsonut Lomakkeelta tai opintorekisteriotteesta arvosanojani, vaan vain minua päästä varpaisiin ja totesi, että ”kakkonen”. Tai esimerkiksi työelämässä, missä yksi ääliö katsoo fiksuksi kertoa juhlaillallisilla ruokapöydässä vitsiä ”hyvän maun rajoista”. mulle on myös todettu, että sinähän olet käyttänyt ulkonäköäsi ja seksiä uralla edetäksesi ja sitten oletettu, että tällä pareusteella (vaikkei se edes ollut totta, Ja tuskin olisi onnistunutkaan jos kerran olen kakkosen näköinen) puhujallakin on oikeus yöpyä minun hotellihuoneessa.
Mua on myös kohdeltu Törkeästi autokaupassa (Myyjä myi vaimon kauppakassiksi pientä urheiluautoa - miehelleni! Vaikka tuleva omistaja, kuski ja maksaja minä olin siinä paikalla) ja asuntokaupassa (nainen ei voi tietää, että kerrostaloasuntoon jölkiköteen rakennettu kylppäri tarvii kuin tarviikin rakennusluvan ja jos hän sellaista väittää, hän on varmaan ihan hellyyttävä, mutta tietämätön yli-innokas hölmö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisilla paikoilla, julkisissa liikennevälineissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias nainen ja en koskaan ole kokenut häirintää, kourimista, ahdistelua, ymv. ymv. Aina olen saanut olla rauhassa, niin baarissa, työpaikalla, kaduilla, kaupoissa jne... Olen pikemminkin täysin näkymätön kaikille kodin ulkopuolella. Myöskään minä en ole koskaan saanut alapääkuvia/alastonkuvia keneltäkään mieheltä, enkä kyllä naisiltakaan.
En koe häirintänä sitä, että töissä kahvitauoilla heitetään läppää vaikkapa seksistä tai että joku kommentoi että mahtaakohan Mirkku löytää itsensä pikkujoulujen jälkee jonkun työkaverin sängystä. Tämä on meillä ihan hyväntahtoista jutustelua.
Et voi olla tosissa? Mirkun seksuaalimoraalin julkinen arviointi on potentiaalisesti työoikeuskamaa. Ja mitä luulet, onko se oikeasti myös MIrkun mielestä hyväntahtoista jutustelua? Ei todellakaan ole työpaikalle sopivaa!
Olin parikymppinen ja kävelin kaikessa rauhassa töihin, päälläni oli normaali kesätoppi. Vastaan tuli mies, joka yhtäkkiä mitään sanomatta tarttui toiseen rintaani kiinni ja väänsi sitä kivuliaasti. Huusin että mitä helvettiä, mutta hän jatkoi matkaansa. Ympärillä olevat ihmiset eivät tehneet mitään, eivät ehkä nähneet tai tajunneet tilannetta.
Ja tässä nyt vaan yksi esimerkki, koska en jaksa kirjoittaa lukuisia muita. Niitä on ollut ihan lapsesta saakka.
Sama. Itseäni ei ole kukaan lähestynyt koskaan missään ei edes kännissä baarissa. Olen ruma ja tissitön nainen. N31
Ei kai sen nyt jatkuvaa tarvitse olla ollakseen häiritsevää. Halaileva yksikönpomo, muka viaton kosketus tuntemattomalta tai työkaverilta - ota nyt vttu ne kätesi pois olkapäiltäni, baarissa iholle käynti, julkisilla paikoilla ulkonäön kommentointia tai ehdottelua ikävään seksuaalissävytteiseen tyyliin tai herjaten. Bussi- ja taksikuskeilta kummaltakin kaksi kertaa epäasiallisuuksia, yksi näistä pelottava. Ei meinannut päästä illalla ulos bussista. Nuorena sekaporukassa ajelulla puolituttu poika alkoi käyttäytymään uhkaavasti.
Tytöttelyä ja mitätöintiä työelämässä nuorena tasaisesti.
Esimerkiksi matkalla lähikauppaan. Pari ulk-kista seurasi, kehui kauniiksi ja tivasi voitaisko olla ystäviä. En ollut tehnyt mitään, mikä houkuttelisi puhekontaktiin tai sen jatkamiseen.
Sitten astetta rajumpi esimerkki yökerhon edessä. Eräs mies vaan veti välineensä yhtäkkiä housuistaan virnistäen ja pisti takaisin. En tiedä miksi/miksi minä. Yksin kulkeminen toki lisää riskiä näihin tapahtumiin.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, että jotkut (ulkonäöstä riippumatta) kokevat sitä kaikkialla ja suurin osa ei yhtään missään.