Jäisitkö suhteeseen, jos tietäisit puolison pettävän?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moni jää. Tiedän eräänkin rouvan, jonka narsistisella häntäheikkiukolla on ollut toisia naisia vuosikaudet, pitkiä ja vakavia suhteita; osalle naisista mies jopa esittänyt sinkkua ja hankkinut tätä varten itselleen p*nokämpän

eli ei mitään satunnaisia kännihairahduksia. Silti vaimo roikkuu miehessään kynsin hampain. Kulissit, toimarimiehen kovat tulot, kiva koti kaupungin ydinkeskustassa.. Jos riittävän kovasti haluaa pitää näistä kiinni eikä halua eronneen naisen statusta, suostuu mihin vaan.

Mä tiedän kanssa rouvan, joka ei luovu tittelistään ja asemastaan millään, vaikka miehellään ollut vuosia suhde toiseen naiseen. Eli ei ole todellakaan hetken hairahduksesta kyse. Vaimo roikkuu miehen asemassa ja omaisuudessa kiinni. Pikkukaupunki, niin kulissit täytyy pitää vaikka oman onnellisuuden hinnalla. Miehellä isot tulot ja koti kaupungin parhaimmalla paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin, mutta ei olis kannattanut. Oltiin yhdessä 20v, petti miljoonaan kertaan. Näin jälkikäteen ihmettelen niitä muijia, jotka kuvitteli että jättäisi mut hänen takiaan. Piti näitä muijia vain omaksi ilokseen..

Ei oo sullakaan kaikki ollu kotona, kun oot miehesi suostunu jakamaan muiden kanssa. Tainnu olla itsensä rakastaminen unohduksissa. Ihan samalla tavalla, kun näillä muilla naisilla. jotka miehesi kanssa olivat.

Mahdoton kysymys, kun en suhdetta edes aloittaisi kenenkään kanssa. Silloin ei tarvitse miettiä jääkö epämiellyttävään tilanteeseen vai eikö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moni jää. Tiedän eräänkin rouvan, jonka narsistisella häntäheikkiukolla on ollut toisia naisia vuosikaudet, pitkiä ja vakavia suhteita; osalle naisista mies jopa esittänyt sinkkua ja hankkinut tätä varten itselleen p*nokämpän

eli ei mitään satunnaisia kännihairahduksia. Silti vaimo roikkuu miehessään kynsin hampain. Kulissit, toimarimiehen kovat tulot, kiva koti kaupungin ydinkeskustassa.. Jos riittävän kovasti haluaa pitää näistä kiinni eikä halua eronneen naisen statusta, suostuu mihin vaan.

Mä tiedän kanssa rouvan, joka ei luovu tittelistään ja asemastaan millään, vaikka miehellään ollut vuosia suhde toiseen naiseen. Eli ei ole todellakaan hetken hairahduksesta kyse. Vaimo roikkuu miehen asemassa ja omaisuudessa kiinni. Pikkukaupunki, niin kulissit täytyy pitää vaikka oman onnellisuuden hinnalla. Miehellä isot tulot ja koti kaupungin parhaimmalla paikalla. 

Mikä miestä estää eroamasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei suhde päättyisi yhteen syrjähyppyyn. Mutta useampaan kertaan jos on tarve pettää niin ei se suhde enää sitten ole hyvällä mallilla.

Tässä on vaan se että mistä tiedät syrjähypyn olleen ainutkertainen?

Ettei ollut vaan se kerta kun jäi kiinni tai vaikka itse tunnustaisi niin johtuisiko siitä että kiinni jäämisen vaara olisi niin suuri että parempi itse kertoa?

Tietysti jos aidosti katuisi ja haluaisi puhua suhteen ongelmista ja blaa blaa

niin ehkä jotain tulevaisuutta voisi suhteella olla.

En tiedä. Jos itse olisin sitä mieltä että meillä meni ihan hyvin ja mies pettäisi siksi että meni niin huonosti, ei taitaisi kannattaa jatkaa. En minä osaisi ihan toiseksi muuttua jollen ollut huomannut mitään siihen mennessäkään.

Aika toivottomalta tuntuisi jatko.

Me puhutaan asioista hyvin avoimesti ja suhde voi hyvin. Ollaan myös luvan kanssa joskus kokeiltu muidenkin kanssa seksiä ja varmasti huomaisi toisen käytöksestä jos jatkuvasti hyppäisi vieraissa.

Mies on lähettänyt seksiviestejä jollekin random naiselle jonka oli tavannut seksichatissa..kertoi syyksi että on niin utelias. Ei oikein ymmärrä miksi loukkaannuin kun kertomansa mukaan ei edes tiennyt kuka nimimerkin takana oli. On myös jäänyt kiinni flirttailevista viesteistä vain nais "kavereilleen" ja ei itse tunnista viestien olevan muuta kuin kaverillisia. On kehunut humaltuneena illanvietossa jotain random naista kaikkien kuullen seksikkääksi (ja ei edellenkään tajua miksi loukkaannuin).

Kertoo että on lopettanut seksiviestien ja muiden viestien lähettämisen mutta epäilen vahvasti. En usko että on pettänyt fyysisesti mutta en em. kokemuksien perusteella luota miehen puheisiin tai lupauksiin ollenkaan. Olen niin turta etten enää välitä. Elän omaa elämää ja sydämeni on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä tästä olisi vaikea lähteä. Emme asu Suomessa, eikä minulla ole vara täällä ilman miestä asua. Joutuisin muuttamaan pienelle paikkakunnalle tai Suomeen ja jättämään lapset miehelle. Jos mies haluaisi muita, siirtyisimme varmaan avoimeen suhteeseen ja molemmilla olisi sitten muita.

Minä varmaan sinuna päättäisin parisuhteen jos noin kamalasti kävisi. Voihan silti asua yhdessä kunnes saa talousasiat järjestettyä ja sinäkin löydät sieltä asunnon tai muutatte kaikki jonnekin, missä sinulla olisi varaa elää. Jos mies ei suostuisi muuttamaan jonnekinpäin, missä sinun olisi mahdollista asua niin lapset saisivat päättää kumman luona asuisivat. Toivottavasti siinä vaiheessa ei alkaisi kiristys ja lahjonta ja uhkailu. Jos mies nyt sinua rakastaa niin silloin ei varmasti haluaisi viedä lapsia sinulta. Tämän vuoksi ihmisten ei kannattaisi elää rakkaudettomissa suhteissa koska silloin väkivaltaan ja julmuuteen ei ole niin suurta kynnystä. Uskon, että rakastavakin ihminen voi pettää koska pettäminen on niin yleistä. Harvoin kuitenkaan jos on tyytyväinen suhteessa eikä pode mitään henkilökohtaista kriisiä.

Lapset on nyt parhaassa mahdollisessa koulussa täällä. En missään nimessä ottaisi heitä pois siitä koulusta ja muuttaisi jonnekkin missä he menisivät mihin sattuun kouluun. Lapset menee kaiken edelle ja tässä on kyse asioista jotka vaikuttaa heidän loppuelämäänsä. Mutta olemme mieheni kanssa ennen kaikkea ystäviä. Jos hän alkaisi haluamaan muita, pystyisimme todennäköisesti ihan vaan puhumaan suhteen säännöt uusiksi. Minulla ei ole täällä mahdollista saada sellaista työtä jolla kustantaisin perheasunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä tästä olisi vaikea lähteä. Emme asu Suomessa, eikä minulla ole vara täällä ilman miestä asua. Joutuisin muuttamaan pienelle paikkakunnalle tai Suomeen ja jättämään lapset miehelle. Jos mies haluaisi muita, siirtyisimme varmaan avoimeen suhteeseen ja molemmilla olisi sitten muita.

Minä varmaan sinuna päättäisin parisuhteen jos noin kamalasti kävisi. Voihan silti asua yhdessä kunnes saa talousasiat järjestettyä ja sinäkin löydät sieltä asunnon tai muutatte kaikki jonnekin, missä sinulla olisi varaa elää. Jos mies ei suostuisi muuttamaan jonnekinpäin, missä sinun olisi mahdollista asua niin lapset saisivat päättää kumman luona asuisivat. Toivottavasti siinä vaiheessa ei alkaisi kiristys ja lahjonta ja uhkailu. Jos mies nyt sinua rakastaa niin silloin ei varmasti haluaisi viedä lapsia sinulta. Tämän vuoksi ihmisten ei kannattaisi elää rakkaudettomissa suhteissa koska silloin väkivaltaan ja julmuuteen ei ole niin suurta kynnystä. Uskon, että rakastavakin ihminen voi pettää koska pettäminen on niin yleistä. Harvoin kuitenkaan jos on tyytyväinen suhteessa eikä pode mitään henkilökohtaista kriisiä.

Lapset on nyt parhaassa mahdollisessa koulussa täällä. En missään nimessä ottaisi heitä pois siitä koulusta ja muuttaisi jonnekkin missä he menisivät mihin sattuun kouluun. Lapset menee kaiken edelle ja tässä on kyse asioista jotka vaikuttaa heidän loppuelämäänsä. Mutta olemme mieheni kanssa ennen kaikkea ystäviä. Jos hän alkaisi haluamaan muita, pystyisimme todennäköisesti ihan vaan puhumaan suhteen säännöt uusiksi. Minulla ei ole täällä mahdollista saada sellaista työtä jolla kustantaisin perheasunnon.

Missä kehitysmaassa oikein asutte jos siellä ei ole muita hyviä kouluja? Aika negatiivisestihan se vaikuttaisi lapsiin jos isä särkisi äisin sydämen ja kotona vallitsisi loukattu ja vihamielinen tunnelma. Tietysti tuo kuulostaa jo siltä, ettei sydäntäsi voisi särkeä eli haluat itsekin jo muita jos mies vain suostuisi. Siksi miehen pettäminen ja suhteen avaaminen on jo mielessä valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä tästä olisi vaikea lähteä. Emme asu Suomessa, eikä minulla ole vara täällä ilman miestä asua. Joutuisin muuttamaan pienelle paikkakunnalle tai Suomeen ja jättämään lapset miehelle. Jos mies haluaisi muita, siirtyisimme varmaan avoimeen suhteeseen ja molemmilla olisi sitten muita.

Minä varmaan sinuna päättäisin parisuhteen jos noin kamalasti kävisi. Voihan silti asua yhdessä kunnes saa talousasiat järjestettyä ja sinäkin löydät sieltä asunnon tai muutatte kaikki jonnekin, missä sinulla olisi varaa elää. Jos mies ei suostuisi muuttamaan jonnekinpäin, missä sinun olisi mahdollista asua niin lapset saisivat päättää kumman luona asuisivat. Toivottavasti siinä vaiheessa ei alkaisi kiristys ja lahjonta ja uhkailu. Jos mies nyt sinua rakastaa niin silloin ei varmasti haluaisi viedä lapsia sinulta. Tämän vuoksi ihmisten ei kannattaisi elää rakkaudettomissa suhteissa koska silloin väkivaltaan ja julmuuteen ei ole niin suurta kynnystä. Uskon, että rakastavakin ihminen voi pettää koska pettäminen on niin yleistä. Harvoin kuitenkaan jos on tyytyväinen suhteessa eikä pode mitään henkilökohtaista kriisiä.

Lapset on nyt parhaassa mahdollisessa koulussa täällä. En missään nimessä ottaisi heitä pois siitä koulusta ja muuttaisi jonnekkin missä he menisivät mihin sattuun kouluun. Lapset menee kaiken edelle ja tässä on kyse asioista jotka vaikuttaa heidän loppuelämäänsä. Mutta olemme mieheni kanssa ennen kaikkea ystäviä. Jos hän alkaisi haluamaan muita, pystyisimme todennäköisesti ihan vaan puhumaan suhteen säännöt uusiksi. Minulla ei ole täällä mahdollista saada sellaista työtä jolla kustantaisin perheasunnon.

Missä kehitysmaassa oikein asutte jos siellä ei ole muita hyviä kouluja? Aika negatiivisestihan se vaikuttaisi lapsiin jos isä särkisi äisin sydämen ja kotona vallitsisi loukattu ja vihamielinen tunnelma. Tietysti tuo kuulostaa jo siltä, ettei sydäntäsi voisi särkeä eli haluat itsekin jo muita jos mies vain suostuisi. Siksi miehen pettäminen ja suhteen avaaminen on jo mielessä valmiiksi.

Tottakai olen kelannut vaihtoehtoja mielessäni jo siinä vaiheessa kun olen muuttanut pois Suomesta. Varmaan ihan normaalia miettiä kauhuskenaario valmiiksi. Minulla nyt vaan on ihan selkeä tärkeysjärjestys ja ykköseksi menee lapset. Ja mieheni on hyvä ihminen, ei hänen kanssaan olisi vaikea elää vaikka jotain tuollaista tapahtuisi. Tiedän ettei hän tarkoituksella satuttaisi minua.

Omalle kohdalleni kävi niin, että 7 vuoden liitto napsahti karille miehen pettämisen takia. Miehellä oli siis salasuhde, ei pelkkä kännihairahdus, jonka olisin ehkä jotenkin voinut vielä ymmärtää.

Koska parisuhde perustuu rakkauteen ja luottamukseen niin en voinut jatkaa suhteessa.

Mies yritti itkien lahjoa ja anella anteeksipyyntöä, mutta en olisi enää ikinä pystynyt luottamaan häneen.  Se että hän oli valehdellut minulle silmät korvat täyteen ja vehdannut toisen kanssa oli jo liian iso petos.

Miksi olisin jäänyt liittoon, jossa elämäni tärkein ja rakkain ihminen häpäisee minut ja kohtelee kuin roskaa?  Kyllä itseään pitää arvostaa niin paljon, ettei suostu mihin tahansa kohteluun.  Ikäkriisit tms on vain turhaa selittelyä. Jos toista rakastaa oikeasti niin silloin ei petä tai toimi loukkaavasti. Ei ikinä.

Taloudelliset syyt, asuntolaina ja hieno koti eivät ole syitä pysyä yhdessä. Hävisin erossa taloudellisesti, mutta mielenterveyteni ja ylpeyteni ovat arvokkaampia kuin mikään talo tai tavara maailmassa. Voin sanoa, että rankkaa on ollut, mutta en kadu lähtemistäni.

Mahdoton tietää etukäteen. Ensinnäkin tuo tietäminen. Olen sitä mieltä, että se mitä ei tiedä, ei voi loukata. Eli jos puolisoni haksahtaisi kerran vieraaseen sänkyyn enkä saisi sitä muuta kautta koskaan tietää, niin mieluiten myös pysyisin tietämättömänä. En todellakaan haluaisi hänen tunnustavan ja vielä vähemmän haluaisin kuulla joltain ulkopuoliselta.

Jos sitten kuitenkin kuulisin asiasta ja kyseessä olisi tosiaan yhden yön seksijuttu, niin en ole ollenkaan varma, haluaisinko lopettaa suhteemme sen takia.

Sivusuhde tunteineen olisi sitten aivan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalleni kävi niin, että 7 vuoden liitto napsahti karille miehen pettämisen takia. Miehellä oli siis salasuhde, ei pelkkä kännihairahdus, jonka olisin ehkä jotenkin voinut vielä ymmärtää.

Koska parisuhde perustuu rakkauteen ja luottamukseen niin en voinut jatkaa suhteessa.

Mies yritti itkien lahjoa ja anella anteeksipyyntöä, mutta en olisi enää ikinä pystynyt luottamaan häneen.  Se että hän oli valehdellut minulle silmät korvat täyteen ja vehdannut toisen kanssa oli jo liian iso petos.

Miksi olisin jäänyt liittoon, jossa elämäni tärkein ja rakkain ihminen häpäisee minut ja kohtelee kuin roskaa?  Kyllä itseään pitää arvostaa niin paljon, ettei suostu mihin tahansa kohteluun.  Ikäkriisit tms on vain turhaa selittelyä. Jos toista rakastaa oikeasti niin silloin ei petä tai toimi loukkaavasti. Ei ikinä.

Taloudelliset syyt, asuntolaina ja hieno koti eivät ole syitä pysyä yhdessä. Hävisin erossa taloudellisesti, mutta mielenterveyteni ja ylpeyteni ovat arvokkaampia kuin mikään talo tai tavara maailmassa. Voin sanoa, että rankkaa on ollut, mutta en kadu lähtemistäni.

Joillekkin asiat on noin mustavalkoisia. Olen ollut 20 vuotta naimisissa ja törmäsin vasta ensirakkauteeni. Tuon henkilön kanssa asiat ei koskaan nuorena edenneet kädestä pitämistä pidemmälle ja olen miettinyt millaista se olisi ollut. En ole tekemässä asialle mitään, tuskin tulisi edes tilaisuutta, mutta jos tulisi ja jos jotain tapahtuisi niin se ei kyllä liity oikeastaan millään tavalla nykyiseen kumppaniini. Tämä asi on ollut päässäni kuin tauti 30 vuotta. Ennen kuin olen edes tavannut nykyistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen jäänyt.

Pettäminen on niin tavallista, arkipäiväistä että se jo lähes kuuluu suhteisiin.

Kaikkia petetään, toiset eivät vain tiedä sitä.

Minun puolisoani ei petetä, enkä koe olevani luonteeltani tai ominaisuuksiltani mikään erityisen uniikki lumihiutale, joten minun on kyllä äärimmäisen vaikea uskoa että olisin koko planeetan ainut uskollinen ihminen. Realisti pitää olla, mutta kyynisyys ei ole sama asia kuin realismi. Joidenkin on vaan ehkä helpompi elää uskoen että on. Eräänlainen suojamekanismi tuokin, heikkoutta ihan yhtä lailla kuin ne ruusunpunaiset lasitkin. Se teille toki sallittakoon jos niiden harmaiden sävyjen hyväksyminen tuntuu liian tuskalliselta.

Minä en pettämistä ala katselemaan. Lapseni äiti jäi kiinni ja sanoin heti että se tämä oli nyt tässä. Ei mitään järkeä jatkaa jos toinen ei ole samalla tavalla suhteessa mukana. Lapsen takia välit nykyään "hyvää päivää" asteella. Jos ei lasta olisi kuviossa niin en olisi missään yhteydessä. 

Mieluummin olen vaikka yksin kuin jonkun pettäjän kanssa suhteessa. Arvostakaa nyt vähän itseänne ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalleni kävi niin, että 7 vuoden liitto napsahti karille miehen pettämisen takia. Miehellä oli siis salasuhde, ei pelkkä kännihairahdus, jonka olisin ehkä jotenkin voinut vielä ymmärtää.

Koska parisuhde perustuu rakkauteen ja luottamukseen niin en voinut jatkaa suhteessa.

Mies yritti itkien lahjoa ja anella anteeksipyyntöä, mutta en olisi enää ikinä pystynyt luottamaan häneen.  Se että hän oli valehdellut minulle silmät korvat täyteen ja vehdannut toisen kanssa oli jo liian iso petos.

Miksi olisin jäänyt liittoon, jossa elämäni tärkein ja rakkain ihminen häpäisee minut ja kohtelee kuin roskaa?  Kyllä itseään pitää arvostaa niin paljon, ettei suostu mihin tahansa kohteluun.  Ikäkriisit tms on vain turhaa selittelyä. Jos toista rakastaa oikeasti niin silloin ei petä tai toimi loukkaavasti. Ei ikinä.

Taloudelliset syyt, asuntolaina ja hieno koti eivät ole syitä pysyä yhdessä. Hävisin erossa taloudellisesti, mutta mielenterveyteni ja ylpeyteni ovat arvokkaampia kuin mikään talo tai tavara maailmassa. Voin sanoa, että rankkaa on ollut, mutta en kadu lähtemistäni.

Joillekkin asiat on noin mustavalkoisia. Olen ollut 20 vuotta naimisissa ja törmäsin vasta ensirakkauteeni. Tuon henkilön kanssa asiat ei koskaan nuorena edenneet kädestä pitämistä pidemmälle ja olen miettinyt millaista se olisi ollut. En ole tekemässä asialle mitään, tuskin tulisi edes tilaisuutta, mutta jos tulisi ja jos jotain tapahtuisi niin se ei kyllä liity oikeastaan millään tavalla nykyiseen kumppaniini. Tämä asi on ollut päässäni kuin tauti 30 vuotta. Ennen kuin olen edes tavannut nykyistä.

Tietysti se liittyy nykyiseen kumppaniisi. Nykyinen kumppanisi joko riittää syyksi jättää tuo tilaisuus kokeilematta tai sitten ei riitä. Jos ei riitä, niin totta hemmetissä se kertoo jotain suhteestasi myös häneen. Ei ihminen voi tehdä äärimmäisen veristä loukkausta toista kohtaan ja väittää ettei se ole henkilökohtaista, tuo on täysin absurdi ajatusmalli. Sinulla on valinta edessäsi ja toisessa vaakakupissa on puolisosi. Jos hän häviää kokeilunhalulle, niin kyllä se kertoo jo enemmän kuin haluaisit myöntää.

Jatkaisin muutaman vuoden. Meillä on kolme alle 4 v lasta enkä jaksaisi tätä elämää yksinhuoltajana ellei ole aivan pakko. Ero tulisi lähes varmasti myöhemmin, mutta silloin kun kukaan ei enää ole vaipoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä moni jää. Tiedän eräänkin rouvan, jonka narsistisella häntäheikkiukolla on ollut toisia naisia vuosikaudet, pitkiä ja vakavia suhteita; osalle naisista mies jopa esittänyt sinkkua ja hankkinut tätä varten itselleen p*nokämpän

eli ei mitään satunnaisia kännihairahduksia. Silti vaimo roikkuu miehessään kynsin hampain. Kulissit, toimarimiehen kovat tulot, kiva koti kaupungin ydinkeskustassa.. Jos riittävän kovasti haluaa pitää näistä kiinni eikä halua eronneen naisen statusta, suostuu mihin vaan.

Mä tiedän kanssa rouvan, joka ei luovu tittelistään ja asemastaan millään, vaikka miehellään ollut vuosia suhde toiseen naiseen. Eli ei ole todellakaan hetken hairahduksesta kyse. Vaimo roikkuu miehen asemassa ja omaisuudessa kiinni. Pikkukaupunki, niin kulissit täytyy pitää vaikka oman onnellisuuden hinnalla. Miehellä isot tulot ja koti kaupungin parhaimmalla paikalla. 

Itse en ainakaan pysty arvoimaan sitä mikä kenellekin on kulissia. Ei parisuhde läheskään aina perustu rakkauteen, useammin perustana on sitoutuminen. Sitoutumista se on taloudellinenkin sitoutuminen.

Sitoutuminen taas ei kaikille merkitse sitoutumista uskollisuuteen vaan pikemminkin siihen että pysytään yhdessä. Ilman tahtotilaa tunteet on aika kehno perusta parisuhteelle. Tunteet menee ja tulee. Tunteista huolimatta tahtotila voi olla se että parisuhdetta halutaan jatkaa ja sen eteen ollaan valmiita tekemään uhrauksia.

Uskollisuuskin perustuu enemmän tahtoon kuin tunteisiin. Tunteista huolimatta tahtotila uskollisuuteen voi joskus olla syystä tai toisesta heikko.

Tässä on se ongelma, että useinkaan kumppanille ei tunnusteta pettämistä. Ihan turha syyttää syytöntä osapuolta roikkumisesta, ellei hän tiedä asiaa. Pettäjät ovat lähes poikkeuksetta taitavia valehtelijoita ja manipuloijia. Heidän tarkoitus on nimenomaan pitää useampia suhteita, ja totuutta voidaan peitellä mitä kavalimmilla keinoilla. Narsistiset luonteet usein läväyttävät totuuden pitkän kuherrusvaiheen jälkeen silmille ja nauttivat petetyn järkytyksestä. Ulkopuolisille voi aina selitellä, että kyllähän se toinen tiesi... (Näitä selityksiähän ei kukaan mene tarkistamaan, vaan ihmisillä taipumus uskoa.)

Luin kerran karmean kertomuksen keskustelupalstalta, kun (narsistinen? ) mies kehuskeli manipulointitaidoillaan. Hänellä siis mm toinen perhe, ja vaimolle uskoteltiin hänen olevan sairaalloisen vainoharhainen. Lopulta vaimo oli käynyt terapiassa vainoharhaisuutensa ja sairaalloisen mustasukkaisuutensa takia pelastaakseen liittonsa. Jopa terapeutti uskoi miestä, joka näytteli kilttiä ja hämmentynyttä vaimonsa vääristä kuvitelmista. Kuitenkin kyse vaimon ihan terveestä intuitiosta. Kerran mies jäi kiinni rysän päältä ja senkin mies sai manipuloitua vaimon harhanäyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalleni kävi niin, että 7 vuoden liitto napsahti karille miehen pettämisen takia. Miehellä oli siis salasuhde, ei pelkkä kännihairahdus, jonka olisin ehkä jotenkin voinut vielä ymmärtää.

Koska parisuhde perustuu rakkauteen ja luottamukseen niin en voinut jatkaa suhteessa.

Mies yritti itkien lahjoa ja anella anteeksipyyntöä, mutta en olisi enää ikinä pystynyt luottamaan häneen.  Se että hän oli valehdellut minulle silmät korvat täyteen ja vehdannut toisen kanssa oli jo liian iso petos.

Miksi olisin jäänyt liittoon, jossa elämäni tärkein ja rakkain ihminen häpäisee minut ja kohtelee kuin roskaa?  Kyllä itseään pitää arvostaa niin paljon, ettei suostu mihin tahansa kohteluun.  Ikäkriisit tms on vain turhaa selittelyä. Jos toista rakastaa oikeasti niin silloin ei petä tai toimi loukkaavasti. Ei ikinä.

Taloudelliset syyt, asuntolaina ja hieno koti eivät ole syitä pysyä yhdessä. Hävisin erossa taloudellisesti, mutta mielenterveyteni ja ylpeyteni ovat arvokkaampia kuin mikään talo tai tavara maailmassa. Voin sanoa, että rankkaa on ollut, mutta en kadu lähtemistäni.

Joillekkin asiat on noin mustavalkoisia. Olen ollut 20 vuotta naimisissa ja törmäsin vasta ensirakkauteeni. Tuon henkilön kanssa asiat ei koskaan nuorena edenneet kädestä pitämistä pidemmälle ja olen miettinyt millaista se olisi ollut. En ole tekemässä asialle mitään, tuskin tulisi edes tilaisuutta, mutta jos tulisi ja jos jotain tapahtuisi niin se ei kyllä liity oikeastaan millään tavalla nykyiseen kumppaniini. Tämä asi on ollut päässäni kuin tauti 30 vuotta. Ennen kuin olen edes tavannut nykyistä.

Tietysti se liittyy nykyiseen kumppaniisi. Nykyinen kumppanisi joko riittää syyksi jättää tuo tilaisuus kokeilematta tai sitten ei riitä. Jos ei riitä, niin totta hemmetissä se kertoo jotain suhteestasi myös häneen. Ei ihminen voi tehdä äärimmäisen veristä loukkausta toista kohtaan ja väittää ettei se ole henkilökohtaista, tuo on täysin absurdi ajatusmalli. Sinulla on valinta edessäsi ja toisessa vaakakupissa on puolisosi. Jos hän häviää kokeilunhalulle, niin kyllä se kertoo jo enemmän kuin haluaisit myöntää.

Tunteeni puolisoani kohtaan on koko ajan samat. Voihan sitä sanoa että sitten en tunne tarpeeksi syvästi, mutta tähän tunteiden tasoon hän on ollut tyytyväinen 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on se ongelma, että useinkaan kumppanille ei tunnusteta pettämistä. Ihan turha syyttää syytöntä osapuolta roikkumisesta, ellei hän tiedä asiaa. Pettäjät ovat lähes poikkeuksetta taitavia valehtelijoita ja manipuloijia. Heidän tarkoitus on nimenomaan pitää useampia suhteita, ja totuutta voidaan peitellä mitä kavalimmilla keinoilla. Narsistiset luonteet usein läväyttävät totuuden pitkän kuherrusvaiheen jälkeen silmille ja nauttivat petetyn järkytyksestä. Ulkopuolisille voi aina selitellä, että kyllähän se toinen tiesi... (Näitä selityksiähän ei kukaan mene tarkistamaan, vaan ihmisillä taipumus uskoa.)

Luin kerran karmean kertomuksen keskustelupalstalta, kun (narsistinen? ) mies kehuskeli manipulointitaidoillaan. Hänellä siis mm toinen perhe, ja vaimolle uskoteltiin hänen olevan sairaalloisen vainoharhainen. Lopulta vaimo oli käynyt terapiassa vainoharhaisuutensa ja sairaalloisen mustasukkaisuutensa takia pelastaakseen liittonsa. Jopa terapeutti uskoi miestä, joka näytteli kilttiä ja hämmentynyttä vaimonsa vääristä kuvitelmista. Kuitenkin kyse vaimon ihan terveestä intuitiosta. Kerran mies jäi kiinni rysän päältä ja senkin mies sai manipuloitua vaimon harhanäyksi.

En usko että tuo on se yleisin tilanne, että nauttisi toisen satuttamisesta. Pikemminkin niin päin että asiaa piilotellaan koska ei haluta satuttaa omaa puolisoa.