Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö suhteeseen, jos tietäisit puolison pettävän?
07.12.2019 |
Siinä se kysymys olikin. Miksi jäisit? Miksi et? Oletko ollut suhteessa pettäjän kanssa? Oletko antanut anteeksi? Häiritseekö ajatus siitä, että saattaa pettää jatkossakin vai onko asia otettu huomioon ja hyväksytty jatkoa ajatellen? Kertokaapa kokemuksia aiheesta/mitä tuntemuksia aihe herättää.
Kommentit (61)
Riippuen tietysti myös siitä katuuko mies oikeasti, silloin luottamusta voitaisiin lähteä rakentamaan uudestaan jos se tuntuisi vaivan arvoiselta. Suhteen jälkeen en siihen alkaisi. Mies saa mielestään seksiä kotonakin, joten en usko, että on hairahtamassa. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan täällä uhota, etten jää, ja ero tulee heti.
Mutta sitten kun se on todella edessä, ero onkin kova juttu, koko perhe hajoaa ja koti menee myyntiin ja lapset ahdistuu.
Ei rakkaus lopu johonkin pettämiseen. Ei se mene säpäleiksi noin vain naps naps.
Luottamus menee, mutta rakkaus jää.
Pskat, kaikki meni palasiksi, perhettä ja taloutta myöten. Pettäjää en katsele.
Pakko oli jäädä, muuten olisin teltassa asumassa. Lapsen takia jäin, mutta lähden samaan aikaan kun lapsi muuttaa omilleen (Lapsi on ekaluokkalainen..)
Minä lähdin lähes välittömästi, eli en jäänyt pettäjän kanssa asumaan. Juu eihän se rakkaus sammu napista painamalla, mutta luottamuksen rikkominen on niin suuri asia, että en katsonut sen jälkeen. Siinä vaiheessa kun pettäjä jää kiinni on jo ihan turha pyydellä mitään keskustelua, kun ne keskustelut käydään ENNEN kuin tulee tarvetta vieraaseen.
Tottakai talous muuttui, mutta mitä sitten ? Kyllä minulle on oma mielenterveys arvokkaampaa kuin raha tai tavarat.
En myöskään ikinä ottaisi itselleni miestä, joka on edellisessä suhteessaan pettänyt. Mielestäni se kertoo jo niin paljon toisen kykenemättömyydestä hoitaa parisuhteen ongelmia ja kyllä niitä tulee ihan joka ikiseen suhteeseen silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Voihan täällä uhota, etten jää, ja ero tulee heti.
Mutta sitten kun se on todella edessä, ero onkin kova juttu, koko perhe hajoaa ja koti menee myyntiin ja lapset ahdistuu.
Ei rakkaus lopu johonkin pettämiseen. Ei se mene säpäleiksi noin vain naps naps.
Luottamus menee, mutta rakkaus jää.
Tottakai rakkaus loppuu naps kun luottamus menee säpäleiksi pettämisen takia. Jos ei voi luottaa kumppaninsa niin ei koko suhteella ole enää mitään merkitystä. Lastenkin on parempi elää eroperheessä kuin myrkyllisessä ilmapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka antaisikin anteeksi niin mitä se takaa ettei puoliso tekisi niin uudestaan? Kävi vain huono tuuri ja jäi sillä kerralla kiinni, ensi kerralla on varovaisempi.
Meillä ei suhde päättyisi yhteen syrjähyppyyn. Mutta useampaan kertaan jos on tarve pettää niin ei se suhde enää sitten ole hyvällä mallilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea sanoa. Riippuisi aika paljon niistä pettämiseen johtaneista syistä. Sen verran toki suhdetta on takana ja sitoutuminen niin paljon muutakin kuin vain ehdotonta uskollisuutta että todennäköisempää olisi että suhde ei yhteen pettämiseen kaatuisi, mutta sanoisin silti että kannattaa jättää kokeilematta miten todellisuudessa kävisi.
Jäin suhteeseen pettäjän kanssa enkä kadu.
Meillä pettäminen oli nimenomaan oire suhteen ongelmista, jotka johtuivat minusta ja minun ongelmistani.
Meillä on nykyisin vahvempi suhde kuin ennen pettämistä. Alapeukuttakaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei suhde päättyisi yhteen syrjähyppyyn. Mutta useampaan kertaan jos on tarve pettää niin ei se suhde enää sitten ole hyvällä mallilla.
Tässä on vaan se että mistä tiedät syrjähypyn olleen ainutkertainen?
Ettei ollut vaan se kerta kun jäi kiinni tai vaikka itse tunnustaisi niin johtuisiko siitä että kiinni jäämisen vaara olisi niin suuri että parempi itse kertoa?
Tietysti jos aidosti katuisi ja haluaisi puhua suhteen ongelmista ja blaa blaa
niin ehkä jotain tulevaisuutta voisi suhteella olla.
En tiedä. Jos itse olisin sitä mieltä että meillä meni ihan hyvin ja mies pettäisi siksi että meni niin huonosti, ei taitaisi kannattaa jatkaa. En minä osaisi ihan toiseksi muuttua jollen ollut huomannut mitään siihen mennessäkään.
Aika toivottomalta tuntuisi jatko.
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt.
Pettäminen on niin tavallista, arkipäiväistä että se jo lähes kuuluu suhteisiin.
Kaikkia petetään, toiset eivät vain tiedä sitä.
Sinäkin? Vai olisiko kuitenkin niin että kaikki eivät ole niin munapäitä kuin kumppanisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Meillä ei pitäisi olla ongelmia, jotka ajavat säännöllisiin syrjähyppyihin. Yhden kerran voisin sulattaa, koska toinen osapuoli oli tavatessamme kokematon. Olen joskus luvannut, että saa kerran kokeilla jos siltä tuntuu tai jos on pakottava tarve saada sellaista mitä en tee.
Tietysti keskusteltaisiin asiasta. Kun yhteinen jälkeläinen on jo täysi-ikäinen, ei hänenkään takiansa tarvitsisi jäädä jos ei halua.
Riippuisi vähän miten on petetty.
Ehkä jos kännissä kismailisi jonkun toisen kanssa, tai nukkuisi vieressä (eri asia uskonko), ja olisi tämän jälkeen valmis katkaisemaan kaikki välit tuohon kohteeseen, niin joo, varmaan jatkaisin.
Jos olisi joku romanttinen tapailusuhde tai seksiä kuvioissa, tai haluaisi esim. olla kaveri sähläämisensä jälkeen, niin se olisi ihan surutta soronoo.
Oon joskus paria tyyppiä jaksanut katsoa ja kuunnella, että "kyllä se muuttuu", no ei muutu. Kerran kiero, aina kiero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko oli jäädä, muuten olisin teltassa asumassa. Lapsen takia jäin, mutta lähden samaan aikaan kun lapsi muuttaa omilleen (Lapsi on ekaluokkalainen..)
Ihan hyvin voit lähteä jo ennemmin, todennäköisesti.
Miksi hautoa myrkyllistä ilmaa seuraavat 10-15v ?
Tässä nykyisessä suhteessa jäisin siksi aikaa että saisin raha/asunto/muut jutut järjestykseen, ja sitten lähtisin etukäteen arvaamatta. Meillä on siis yhteistä lainaa tästä talosta, joten en lähtisi johonkin kavereiden nurkkiin määräämättömäksi ajaksi hädissäni tekemään taloudellisesti huonoja ratkaisuja kun on pakkopakko päästä äkkiä pois miehen luota, vaan kaikessa rauhassa hoitaisin asiat kuntoon ja sitten lähtisin. Voisin myös jäädä asumaan joksikin aikaa tähän vielä miehen kanssa, ja antaa hänen pettämisestä kiinni jäämisen syyllisyyshöyryissä maksaa asumiseni ja säästää sillä tavoin rahaa itselleni uuteen elämään. Suhdetta en kuitenkaan enää jatkaisi, kuin ehkä näennäisesti sen aikaa kuin se olisi minulle edullisinta.
Tällä hetkellä tästä olisi vaikea lähteä. Emme asu Suomessa, eikä minulla ole vara täällä ilman miestä asua. Joutuisin muuttamaan pienelle paikkakunnalle tai Suomeen ja jättämään lapset miehelle. Jos mies haluaisi muita, siirtyisimme varmaan avoimeen suhteeseen ja molemmilla olisi sitten muita.
En jäänyt, mutta nyt jos voisin elää elämäni uudelleen, niin valitsisin toisin. Lasteni takia. Eron jälkeen toinen lapsistani masentui ja yritti tappaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tästä olisi vaikea lähteä. Emme asu Suomessa, eikä minulla ole vara täällä ilman miestä asua. Joutuisin muuttamaan pienelle paikkakunnalle tai Suomeen ja jättämään lapset miehelle. Jos mies haluaisi muita, siirtyisimme varmaan avoimeen suhteeseen ja molemmilla olisi sitten muita.
Minä varmaan sinuna päättäisin parisuhteen jos noin kamalasti kävisi. Voihan silti asua yhdessä kunnes saa talousasiat järjestettyä ja sinäkin löydät sieltä asunnon tai muutatte kaikki jonnekin, missä sinulla olisi varaa elää. Jos mies ei suostuisi muuttamaan jonnekinpäin, missä sinun olisi mahdollista asua niin lapset saisivat päättää kumman luona asuisivat. Toivottavasti siinä vaiheessa ei alkaisi kiristys ja lahjonta ja uhkailu. Jos mies nyt sinua rakastaa niin silloin ei varmasti haluaisi viedä lapsia sinulta. Tämän vuoksi ihmisten ei kannattaisi elää rakkaudettomissa suhteissa koska silloin väkivaltaan ja julmuuteen ei ole niin suurta kynnystä. Uskon, että rakastavakin ihminen voi pettää koska pettäminen on niin yleistä. Harvoin kuitenkaan jos on tyytyväinen suhteessa eikä pode mitään henkilökohtaista kriisiä.
En enää.
Edellisessä suhteessa yritin pitää silmiä kiinni koska arki toimi, mutta ei sen jatkuvan epävarmuuden kanssa kauan jaksanut. Koskaan ei myöntänyt pettämisiä mutta jatkuvat "sammuin kaverin sohvalle ja akku loppui"-selitykset, kännykän vahtiminen kotona, sängystä löytyi milloin minkäkin väristä hiusta, ym.ym.ym ja sairaalloinen mustasukkaisuus nyt ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, joten toiseen samanlaiseen suhteeseen en jäisi enää ikinä.
Parisuhteeseen kuuluu rehellisyys ja luottamus eikä niitä voi millään muilla ominaisuuksilla korvata.
Riippuu olisinko suhteessa rakkauden vai jonkin muun vuoksi. Nykyisessä suhteessa ottaisin nyt alkuun vähintään asumuseron (on lapsia, naimisissa 8 vuotta). Erohan siinä varmaan tulisi, en ole miehestä riippuvainen eikä lasten olisi tervettä kasvaa kodissa, jossa ilmapiiri on niin tukallinen. Eihän erotessa muutenkaan pitäisi olla niin paljon tekemisissä, jotta voi päästä yli. Miten se voisi olla järkevää tuollaisessa tilanteessa? Kaikkein eniten minua satuttaisi jos mies olisi riskeerannut terveyteni jonkun teeskentelevän h u oran eritteillä tai ottanut riskin avioliittomme hajoamisesta lehtolapseen. En pidä tätä todennäköisenä. Mutta jos niin sattuisi käymään niin tuskinpa jatkaisin suhdetta vaan pistäisin sian kiertoon, etsisin parempaa.