Silloin lääkäri oli täydellisen väärässä

Lihavana lääkäri muodostaa aina ennakkokäsityksen ja luulee jokaisen lihavan olevan diabeetikko. Eli joka kerran otetaan sokeriarvot, vaikka takuuvarmasti ongelma ei ole niissä. Huvittavinta oli erikoislääkäri, joka oli ennen uutta vastaanottoaikaa lukenut labratuloksia ja niissä oli HbA1c eli pitkäaikaissokerin arvona 37. Hän alkoi väittää naama punaisena, että minulla on todella paha diabetes ja ihmetteli miten minä voin olla vielä näinkin hyvässä kunnossa. Minun piti selittää 15 minuuttia ja kertoa, että mmol/L on ihan eri asia mmol/mol ja lopulta myönsi virheensä, kun luki jostain tietokoneeltaan tietoa aiheesta. Mitähän olisi tapahtunut jos tuon mittauksen perusteella minulle olisi alettu piikittämään insuliinia? Potilasvahinko se ei olisi ollut, koska kukaan ei tarkasta lääkärin tekemiä virheitä.

Ihmisiä ne lääkäritkin on, eivätkä mitään ylijumalia. Perseilevälle lääkärille voi napauttaa takaisin, jos jotain asiatonta tekstiä alkaa tulla, tai jopa tehdä virallisemman huomautuksen. Ei siitä välttämättä mitään seurauksia sille lääkärille tule, mutta ehkä saa tarkistamaan omaa käytöstään jatkossa. Kaikkea ei tarvitse niellä.

Ja kun sinne vastaanotolle menee, niin pitää selkeästi ja totuudenmukaisesti kertoa kaikki oireet liioittelematta ja ennen kaikkea aliarvioimatta omaa oloaan. Ei kalliisiin tutkimuksiin ohjata, jos niiden tarve jää epäselväksi.

Tekö ette töissänne koskaan tee virheitä tai muuten erehdy? Ikäviähän hoitovirheet ovat, mutta lääkäritkin ovat vaan ihan samanlaisia erehtyväisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin, eivät jumalia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ne lääkäritkin on, eivätkä mitään ylijumalia. Perseilevälle lääkärille voi napauttaa takaisin, jos jotain asiatonta tekstiä alkaa tulla, tai jopa tehdä virallisemman huomautuksen. Ei siitä välttämättä mitään seurauksia sille lääkärille tule, mutta ehkä saa tarkistamaan omaa käytöstään jatkossa. Kaikkea ei tarvitse niellä.

Ja kun sinne vastaanotolle menee, niin pitää selkeästi ja totuudenmukaisesti kertoa kaikki oireet liioittelematta ja ennen kaikkea aliarvioimatta omaa oloaan. Ei kalliisiin tutkimuksiin ohjata, jos niiden tarve jää epäselväksi.

Tämä!

Kaverin ummetus olikin vauva...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-hepatiitti ei aiheutakaan vatsaongelmia, vaikka kaikki lääkärit minulle niin hokivat julkisella puolella.

Työterveydessä laitettiin tutkimuksiin ja erikoislääkäri totesi terveysaseman lääkärien olevan väärässä.

Mikset hoidata c-hepaa.

C-hepatiittia ei voida parantaa lopullisesti. Tartunnan saanut on aina kantaja.

Eikö siitä jotkut parane itsestään? Ainakin appeni on kuulemma sairastanut sitä (ent. huumeidenkäyttäjä, hirveä stereotypia), mutta ennen lasten tekemistä tutkivat ja hepatiitti poissa.

Yläpeukuttajat voisivat googlettaa ennen mutuiluaan. C-hepatiitti voi myös kroonistua, jolloin se vaatii jatkuvaa hoitoa.

Olin  juuri täyttänyt 18 kun tulin raskaaksi, e-pillerit pettivät ilmeisesti vatsataudin aikana. En tajunnut odottavani eikä tajunneet lääkäritkään (tk pikkukaupungissa) 

Lääkäri yksi sanoi minulla olevan raudanpuutos ja määräsi rautatabletteja

Lääkäri kaksi sanoi mahani olevan täynnä kakkaa ja määräsi ulostuslääkettä

Lääkäri kolme määräsi närästyslääkettä ja sanoi että painoa pitäisi pudottaa

Minulla oli  raskausaikana jonkinlaiset kuukautiset. En juossut oksentamaan kahvin tuoksusta tai mitään, mutta olin väsynyt ja närästi minkä lisäksi vatsaa turvotti. Kropastakaan ei huomannut , olin hoikka ja rinnat yhä mallia paistetut munat, vain vatsa kasvoi muttei sekään miltään raskausvatsalta näyttänyt. Synnytys käynnistyi oltuani kaverille muuttoapuna ja sairaalassa luultiin että umpisuoli, kun selvisi että synnytän eräs hoitaja siunaili  vartaloani silmäillen että "miten tuolla voi muka lasta olla?!" 

Poika on nyt terve  22v nuori mies :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies lääkäri väitti minulle teininä käsin tehdyn "sisätutkimuksen" jälkeen, että olen rv 2 raskaana (mittani silloin olivat 47/160, joku kuitenkin haukkuu läskiksi. Viikon päästä naislääkäri tunnusteli vatsanpäältä ja arvioi rv 17, ultrassa sikiön kokoarvion perusteella oli rv 19+

Ootko niitä joilla ei ole hajuakaan koska viimeiset menkat olleet? Kun pitää tuollain arvailla.

Käytin minipillereitä, jolloin kuukautiset voi jäädä kokonaan pois. Pientä tiputteluvuotoa minulla kyllä oli. Ainoa oire oli siis menkattomuus ja tissien kasvu mikä sekin oli siinä iässä ihan normaalia. Vähän tuollainen asenne on kyllä monilla, että "oletko tyhmä kun kävi noin?". Minulla ei ollut kovin avoimet välit vanhempiini ja siksikin kävin lääkärissä yksin enkä nuorena tajunnut tehdä mitään ilmoitustakaan vaikka jotain perverssiähän tuossa "tutkimuksessa" oli. Muistan kyllä edellen miehen nimen, tummahiuksinen, ruma ja ilkeä.

Sinulle on sattunut pahin painajiseni. Siis, että olisin raskaana tietämättäni ja niin pitkällä ettei aborttia voisi tehdä. Minulla on onneksi kuukautiset, joten niistä jotain voi päätellä. Lääkärisi kuulostaa inhottavalta.

Pahin painajaisesi taitaa kuitenkin olla seksitön elämä. Ilman seksiähän se vahinkoraskaus ei ole kauhean todennäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Tekö ette töissänne koskaan tee virheitä tai muuten erehdy? Ikäviähän hoitovirheet ovat, mutta lääkäritkin ovat vaan ihan samanlaisia erehtyväisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin, eivät jumalia.

Kyllä lääkäreitä monesti pidetään vähän kuin jumalina. Sekä potilaat että lääkärit itse. Siksi tämä on hyvä ketju.

Minulla epäiltiin myyräkuumetta. Nuori lääkäri määräsi viruslääkettä.

Apteekki ei suostunut myymään lääkettä kun tulin maininneeksi farmaseutille myyräkuume-epäilystä, jolloin hän sanoi, että ei tätä lääkettä saa myyräkuumeinen ottaa. Proviisori kävi valistamassa, että ko. lääke lamaa munuaisten toimintaa. Ja että myyräkuume tekee saman, jolloin yhteisvaikutus voi tuhota munuaiset kokonaan.

Olin sitten ilman lääkettä ja parin päivän jälkeen tauti paljastui kokonaan toisen viruksen aiheuttamaksi.

En tiedä miten olisi käynyt ellen olisi maininnut epäillystä taudista. Kävin antamassa palautetta työterveyshuoltoon. Pahoittelivat tapahtunutta.

Lääkäri tulkitsi levinneen munasarjasyövän oireet suolistotulehdukseksi ja määräsi antibiootteja. Kun parin kk päästä menin takaisin, taas sama juttu. Yksityisellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ammattia Suomessa, joissa rivikansalaiset ja maallikot ovat ovat ammattilaisia pätevämpiä: Lääkäri ja arkkitehti.

Arkkitehdin hommia voi tehdä popparin pätevyydelläkin, mutta lääkärin töihin, ikävä kyllä, pääsee vasta suoritettuaan tutkinnon yliopistossa.

Tietokoneohjelma muuten osaa tehdä osuvamman diagnoosin kuin lääkäri. Lääkäri esim. ottaa huomioon oireiden lisäksi todennäköisyyden. Siksi harvinaisten sairauksien diagnoosi voi viivästyä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-hepatiitti ei aiheutakaan vatsaongelmia, vaikka kaikki lääkärit minulle niin hokivat julkisella puolella.

Työterveydessä laitettiin tutkimuksiin ja erikoislääkäri totesi terveysaseman lääkärien olevan väärässä.

Mikset hoidata c-hepaa.

C-hepatiittia ei voida parantaa lopullisesti. Tartunnan saanut on aina kantaja.

Höpöhöpö. Vajaa kolmasosa oaranee ihan itsestään, eikä kaikki ole välttämättä edes tienneet sairastaneensa ko. tautia, eli luku voi olla isompikin. Jos tauti ei häviä itsestään puolessa vuodessa, potilas katsotaan kroonisesti sairaaksi, joita on nämä jäljelle jäänyt reilu 2/3 taudin saaneista. Suomessa he saavat laadukasta kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa joka tehoaa n. 90% sitä saaneista. Eli nykyään lähes kaikki taudin saaneet paranevat lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori mieslääkäri ilmoitti mulle neljännen perättäisen virtsarakkotulehduksen jälkeen että mulla on klamydia. Siis noilla sanoin; sulla on klamydia. Mussutti vielä että aika turha edes testata, mutta tehdään se nyt silti ja sitten hän määrää lääkkeet. Koitin väliin saada sanottua että melko varmasti ei ole, mutta vastaus oli ykskantaan että kyllä vain on. Selvä se sitten.

No, ei ollut klamydiaa. Lääkäri ei mitenkään pahoitellut tätä hosuttua diagnoosiaan.

Oli kanssa toistuvia virtsatietulehduksia(johtui parisuhteen toisesta puolesta).. Toistuvat klamydian epäilyt alkoi muokkaamaan omaa päätäkin että lopulta se klamydia eli parisuhteessa ja omassa päässä vaikkeit oistuvista testeistä päätellen edelleenkä ole minulla.

No mulla toi meni just toisinpäin. Pitkä parisuhde ja toistuvia ”virtsatietulehduksia”. Vasta kun alkoi aivan järkyttävä vuoto, suostuivat tutkimaan muut vaihtoehdot. Klamydiahan se.

Minulla oli kovia iskiaskipuja ja varasin ajan yleislääkärille terveyskeskukseen, mainittakoon että olin nuori ja kyseessä oli ensimmäinen raskaus eikä 90-luvun alussa ollut internetin vertaistukea joten en tiennyt, ettei noiden kipujen vuoksi olisi tarvinnut vaivata lääkäriä. Olin raskaana  kuudennella kuulla. Lääkäri oli vanhempi mies joka käski riisua  alusvaatteisilleen ja tunnusteli selkääni ja sitten  halusi tehdä sisätutkimuksen.  Nykyään sanoisin napakan ein, mutta tuolloin olin  nuori ja jotenkin siinä uskossa että lääkäri on tyyliin seuraava jumalasta ja jos lääkäri  sanoo  että sisätutkimus pitää tehdä, niin  ei voi kieltäytyä. Lääkärin ronkkiminen sormillan aiheutti verenvuodon ja luulin saaneeni keskemenon, sairaalassa hoitaja ihmetteli mitä hiivattia  se lääkäri oli alapäätä kaivellut jos minulla oli selkäkipuja! En  osannut vastata enkä liioin osannut tehdä valitustakaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-hepatiitti ei aiheutakaan vatsaongelmia, vaikka kaikki lääkärit minulle niin hokivat julkisella puolella.

Työterveydessä laitettiin tutkimuksiin ja erikoislääkäri totesi terveysaseman lääkärien olevan väärässä.

Mikset hoidata c-hepaa.

C-hepatiittia ei voida parantaa lopullisesti. Tartunnan saanut on aina kantaja.

Ei pidä paikkansa, C-hepatiitti voidaan hoitaa pois. Niin ei ole Suomessa kuitenkaan aina tehty. Luin tästä jonkin artikkelin syy liittyy muistaakseni siihen että se on leimallisesti "narkkarien tauti" ja vastuuta hoidosta on palloteltu.

Järsisyttävät alavatsakivut, menin ekana miehen paikkakunnalla lääkäriin ja hän sanoi, että mene omalla paikkakunnalla sukupuolitautitesteihin jos vaikka miehes on pettänyt.

No menin sit kotona päivystykseen kun en enää voinu kävellä kivuitta.

Helpotti vähän aikaa kun sain nestemäistä kipulääkettä ja lääkäri tokaisi että taisit tulla vain kipulääkettä hakemaan.

Pääsin onneks tutkimuksiin muttei oikein mitään löytynyt, kivuissa ja nälissään 4pv kun olin koko ajan leikkausvalmiudessa jolloin päättivät leikata "jos olisi umppari"

Mutta selvisi että munasarjakysta oli revennyt vatsaonteloon ja se oli täynnä verta.

Toinen juttu:

Psykiatri ei uskonut että mulla olisi add, ajatteli että olisi jotain persoonallisuushäiriöitä yms. Ei puoleen vuoteen halunnut laittaa tutkimuksiin lähetettä, halusi kokeilla lääkityksiä.... No pitkän ajan jälkeen kun lääkitys ei toiminut ja voin huonosti niiden takia, niin pääsin tutkimuksiin ja pitkin hampain laittoi myös ne adhd testit.

Eipä muuta löytynyt kuin Add. No ei se ole kuin diagnoosina ja helpotuksena itselleni, että en oo idiootti. Koska mulle ei adhd lääkkeet toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies lääkäri väitti minulle teininä käsin tehdyn "sisätutkimuksen" jälkeen, että olen rv 2 raskaana (mittani silloin olivat 47/160, joku kuitenkin haukkuu läskiksi. Viikon päästä naislääkäri tunnusteli vatsanpäältä ja arvioi rv 17, ultrassa sikiön kokoarvion perusteella oli rv 19+

Ootko niitä joilla ei ole hajuakaan koska viimeiset menkat olleet? Kun pitää tuollain arvailla.

Käytin minipillereitä, jolloin kuukautiset voi jäädä kokonaan pois. Pientä tiputteluvuotoa minulla kyllä oli. Ainoa oire oli siis menkattomuus ja tissien kasvu mikä sekin oli siinä iässä ihan normaalia. Vähän tuollainen asenne on kyllä monilla, että "oletko tyhmä kun kävi noin?". Minulla ei ollut kovin avoimet välit vanhempiini ja siksikin kävin lääkärissä yksin enkä nuorena tajunnut tehdä mitään ilmoitustakaan vaikka jotain perverssiähän tuossa "tutkimuksessa" oli. Muistan kyllä edellen miehen nimen, tummahiuksinen, ruma ja ilkeä.

Vatsaa tunnustellessa kohtu palpoitui kovana, tämä lääkäri ei tunnistanut sitä kohduksi, vaan ajatteli, että jännität vatsalihaksia.  :)

Lisään vielä, että tuossa vaiheessa vatsa jo näkyi häpyluun yläpuolella, mutta mies sanoi vain "älä jännitä sitä vatsaa, älä jännitä sitä vatsaa" ja arvio rv 2 vaikka itse koitin sanoa, että se on varmasti jo pidemmällä kun tunnen vauva liikkeet. "Ei ole mahdollista"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-hepatiitti ei aiheutakaan vatsaongelmia, vaikka kaikki lääkärit minulle niin hokivat julkisella puolella.

Työterveydessä laitettiin tutkimuksiin ja erikoislääkäri totesi terveysaseman lääkärien olevan väärässä.

Mikset hoidata c-hepaa.

C-hepatiittia ei voida parantaa lopullisesti. Tartunnan saanut on aina kantaja.

Eikö siitä jotkut parane itsestään? Ainakin appeni on kuulemma sairastanut sitä (ent. huumeidenkäyttäjä, hirveä stereotypia), mutta ennen lasten tekemistä tutkivat ja hepatiitti poissa.

On mahdollista parantua, mutta suurin osa jää kroonisiksi kantajiksi.

Höpöhöpö, C hepatiittiin voidaan hoitaa lääkityksellä.

Et siis ymmärrä mitä eroa on hoitamisella ja parantamisella?

Kaaduin juostessa koulun liikuntunnilla ja terkka lähetti tk:hon, muistan yhtä noin 40v myöhemminkin lihavan iljettävän mieslääkärin silmäniskun  että  vai sopivasti liikuntunniksi "nilkka kipeytyi". Sähisin takaisin että ei kun kesken tunnin! ja samassa lääkäri näki siniseksi tummuvan, halon paksuisen nilkkani. Oli tuon  jälkeen hyvinkin asiallinen, mutta kyllä jäi kaihertamaan se että teini on automaattisesti  lintsaaja.