Kun kiusattu lopulta lyö takaisin

Toimiiko sama tytöillä?

Minä aikanaan löin pahinta päänaukojaa, mutta sitten vasta jengi kimpussa olikin. Peruskoulu oli yhtä piinaa ja ammattikoulu lähes sietämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin yläasteella kiusaaja. Täysin tietoisesti rääkkäsin ja eristin luokkakaverini muista oppilaista pariksi vuodeksi, levitin täysin tuulesta temmattuja juoruja. Kerran tämä luokkakaveri sai tarpeekseen ja kävi päälle, kaatoi minut porraskäytävään ja tulin raput naamallani alas. Päivystysreissulla selvittiin, mutta opin läksyni.

Näin aikuisena, parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen minua hävettää oma käytökseni, olen esittänyt (riittämättömän) anteeksipyynnön tälle luokkakaverilleni ja olen aidosti sitä mieltä, ettei hän tehnyt moraalisessa mielessä mitään väärää.

Harmi kun et saanut vakavampia vammoja.

Olen aina lyönyt heti takaisin. En ole joutunut kiusatuksi. Pitää opetella pitämään puoliaan!

Meillä tuo lyöminen ei auttanut. Kaverini (poika) löi yläasteella yhtä kiusaajista. Sai hullun leiman, ja kiusaaminen jatkui entistä pahempana. Minä puolustin itseäni kerran sanallisesti. Jouduin puhutteluun ja melkein tuli jälki-istuntoa. Enpä uskaltanut enää puolustaa itseäni. Arvet ovat edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen syvät.

No tämä menee linjassa suomen oikeudenkäytön kanssa. Rikoksia, pahoinpitelyjä ja muuta "kiusaamista" saa tehdä ihan rauhassa oikeusistuinten ja opettajien ja rehtoreiden suojeluksessa, mutta jos uhri mitenkään puolustautuu silloin onkin säännöt ja pykälät rankimman mukaan käytössä. Suomessa pahempi rikos kuin lyödä on se että lyö takaisin.

Riippuu paljon siitä kiusaajasta miten lyönti auttaa. Tällaisiin perus-vittuilijoihin se yleensä tehoaa, he etsivät helppoa uhria eivätkä uskalla/jaksa ottaa riskejä jos tilanne käy fyysiseksi. Sitten on se toinen kiusaajatyyppi, joka vaan raivostuu entisestään jos menee tappeluksi. He eivät jätä asiaa siihen, vaan jatkavat ja jatkavat. Nämä on yleensä tulevia kriminaaleja, joilla ei ole mitään menetettävää. Kehoitan välttämään.

Olin vuosia kiusattu lapsuuskotini uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Kiusaamiseeni ei kukaan koulussa puuttunut, nimittelyä, huutelua, saalem saalem huutoja, "kunniakuja" jonka tekivät pihalle ja polvistuivat noiden huutojen kera, Jehovaksi haukkumista yms. Kiusaajat olivat poikia. Kotona en kiusaamisesta juurikaan kertonut, koska kiusaaminen ja vainoaminen kuuluivat Jeesuksen seuraajille, näin oli opetettu.

Vuosia siedin kiusaamista, mutta lopulta minulta paloi pinna. Oli talvi ja suvikeli, siihen aikaan oltiin lumisotaa yms. lumileikkejä välitunneilla, tehtiin lumipesuja jne.

Huusin kiusaajille että Perkele tulkaa yksitellen niin annan teille lumipesut. Vaikka olin kooltani pieni niin annoin lumipeusut kaikille. Sain jostain hemmetinmoiset voimat, varmaan raivo ja adrenaaliryöppy. Löylytin kaikki myös minua vanhemmat. Siihen kertaan loppui huutelut ja kiusaaminen. Asiasta ei keskusteltu tämän jälkeen. Olin tuolloin 5.luokalla. 

Toivon että nykyään oltaisiin suvaitsevaisempia ja hyväksyttäisiin erilaisuus eikä kukaan joutuisi kestämään samaa mitä itse koin. Menin kouluun aina niin että kello oli jo soinut ja juoksin urheilukentän poikki, en myöhästynyt. Välitunnit oli rankkoja. 

ex-jt

Valkoinen raivo kirjoitti:

En ihmettele vaikka kiusattu tappaisi lopulta kiusaajansa.

Eipä ne sitä koskaan tee, vaan tappavat yleensä jonkun täysin syyttömän sivullisen. Kuten on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia kiusattu lapsuuskotini uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Kiusaamiseeni ei kukaan koulussa puuttunut, nimittelyä, huutelua, saalem saalem huutoja, "kunniakuja" jonka tekivät pihalle ja polvistuivat noiden huutojen kera, Jehovaksi haukkumista yms. Kiusaajat olivat poikia. Kotona en kiusaamisesta juurikaan kertonut, koska kiusaaminen ja vainoaminen kuuluivat Jeesuksen seuraajille, näin oli opetettu.

Vuosia siedin kiusaamista, mutta lopulta minulta paloi pinna. Oli talvi ja suvikeli, siihen aikaan oltiin lumisotaa yms. lumileikkejä välitunneilla, tehtiin lumipesuja jne.

Huusin kiusaajille että Perkele tulkaa yksitellen niin annan teille lumipesut. Vaikka olin kooltani pieni niin annoin lumipeusut kaikille. Sain jostain hemmetinmoiset voimat, varmaan raivo ja adrenaaliryöppy. Löylytin kaikki myös minua vanhemmat. Siihen kertaan loppui huutelut ja kiusaaminen. Asiasta ei keskusteltu tämän jälkeen. Olin tuolloin 5.luokalla. 

Toivon että nykyään oltaisiin suvaitsevaisempia ja hyväksyttäisiin erilaisuus eikä kukaan joutuisi kestämään samaa mitä itse koin. Menin kouluun aina niin että kello oli jo soinut ja juoksin urheilukentän poikki, en myöhästynyt. Välitunnit oli rankkoja. 

ex-jt

Anteeksi mutta nauratti vähän nuo kunniakujat ja polvistumiset. Pennut ne osaa, lol.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä syyllisyyttäsi siinä tilanteessa enää mietit. Teit sen minkä tilanne vaati. 

Mitä mieltä olet näistä kouluampujista?

Kunnioittakaa Jumalaa ja antakaa hänen kostaa jokaiselle tekonsa jälkeen. Koska Jumalan on kaikki valta ja kunnia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä syyllisyyttäsi siinä tilanteessa enää mietit. Teit sen minkä tilanne vaati. 

Mitä mieltä olet näistä kouluampujista?

No se meni överiksi, tietenkin. Yksi näistä ampujista kääntyi koko ihmiskuntaa vastaan. Mielestäni koston on kohdistuttava ainoastaan kiusaajaan. Mutta hän laajensi koston käsittämään koko koululaumaa. En usko että kiusaaminen hänen kohdallaan oli edes kovin pahaa. Hän taisi olla vaan niin herkkä, että koki sen maailmaa suurempana vääryytenä. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä väkivaltafantasiat ovat epäterveitä. Kannattaa muistaa mitä tapahtui reilu 10 vuotta sitten, kun nämä mömmöissä olevat kiusatut paskakasat lähtivät ammuskelemaan syyttömiä kouluun.

Tämä on sairaita ja heikompiaan kiusaava sadisti länsirannikolta. Narsisti. Näin kääntää jälleen syyn uhrien niskaan. Kuvottava, sairas setämies joka tarvitsee vahvan kärsimyksen ennen loppuaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusatuista ole tappelemaan. Jos olisi, heitä ei olisi alettu kiusaamaan alkujaankaan. On siis alistuttava rooliinsa.

Väkivaltaa puolustamatta: Onko kokemuksesi mukaan kiusaajista yleensäkään reiluun tappeluun? Ja menevätkö heti itkeskelemään, kun saavat itse turpiin? Moniko nykykiusaaja on koskaan saanut edes luunappia?

Onko nykyteinikulttuurissa mitään tervettä ja ihailtavaa? Te, jotka tiedätte.

Antakaa nimiä, niin käyn lataamassa nokkaan kaikkia pikku räkänokkia

Niinpä, kunniakuja voi huvittaa mutta ei sitä joka sen kohteeksi joutuu. Koulun vessaan mentiin ulkokautta ja se oli sivuseinustalla vähän pimennossa, portaat alas ja siellä wc. Vessareissut oli ikäviä, kun tulin ulos saattoi olla tämä kunniakuja jossa huutelijoita. Pakkohan sitä oli vessassa käydä. Olin välillä kuin sumussa, kuulin vain ne huudot enkä katsellut ketkä kaikki oli polvistuneena maahan huutelemaan.  Kiusaaminen jätti elinikäiset traumat toki myös uskonnon aiheuttamat pelot toi lapsena ja pitkälle aikuisuuteen ahdistusta ja pelkoja. Toki kiusaaminen kasvatti nahkaa ja olen vahva ja pärjäävä.

Onneksi olin hyvä oppilas ja pidin koulusta ja kouluaineista, sain stipendejäkin. Olin tottunut olemaan hiljaa ja kuuntelemaan (tämä luettakoon kokousten ansioksi) ja siksi opin asiat kuuntelemalla, lukenut en juurikaan. Matemaattisesti olin lahjakas, kympin tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia kiusattu lapsuuskotini uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Kiusaamiseeni ei kukaan koulussa puuttunut, nimittelyä, huutelua, saalem saalem huutoja, "kunniakuja" jonka tekivät pihalle ja polvistuivat noiden huutojen kera, Jehovaksi haukkumista yms. Kiusaajat olivat poikia. Kotona en kiusaamisesta juurikaan kertonut, koska kiusaaminen ja vainoaminen kuuluivat Jeesuksen seuraajille, näin oli opetettu.

Vuosia siedin kiusaamista, mutta lopulta minulta paloi pinna. Oli talvi ja suvikeli, siihen aikaan oltiin lumisotaa yms. lumileikkejä välitunneilla, tehtiin lumipesuja jne.

Huusin kiusaajille että Perkele tulkaa yksitellen niin annan teille lumipesut. Vaikka olin kooltani pieni niin annoin lumipeusut kaikille. Sain jostain hemmetinmoiset voimat, varmaan raivo ja adrenaaliryöppy. Löylytin kaikki myös minua vanhemmat. Siihen kertaan loppui huutelut ja kiusaaminen. Asiasta ei keskusteltu tämän jälkeen. Olin tuolloin 5.luokalla. 

Toivon että nykyään oltaisiin suvaitsevaisempia ja hyväksyttäisiin erilaisuus eikä kukaan joutuisi kestämään samaa mitä itse koin. Menin kouluun aina niin että kello oli jo soinut ja juoksin urheilukentän poikki, en myöhästynyt. Välitunnit oli rankkoja. 

ex-jt

Anteeksi mutta nauratti vähän nuo kunniakujat ja polvistumiset. Pennut ne osaa, lol.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin yläasteella kiusaaja. Täysin tietoisesti rääkkäsin ja eristin luokkakaverini muista oppilaista pariksi vuodeksi, levitin täysin tuulesta temmattuja juoruja. Kerran tämä luokkakaveri sai tarpeekseen ja kävi päälle, kaatoi minut porraskäytävään ja tulin raput naamallani alas. Päivystysreissulla selvittiin, mutta opin läksyni.

Näin aikuisena, parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen minua hävettää oma käytökseni, olen esittänyt (riittämättömän) anteeksipyynnön tälle luokkakaverilleni ja olen aidosti sitä mieltä, ettei hän tehnyt moraalisessa mielessä mitään väärää.

Pohjimmiltaanhan lapset hakee rajoja tekemisilleen ja kun ei aikuiset siihen kykene, ikätoveri voi sen tehdä. Ihmetyttää että millaisia nämä aikuiset koulussa on, eikö heillekään kukaan ole koskaan rajoja laittanut kun suojelevat kiusaajia. Hyvin usein törmää aikuisiin ihmisiin, myös työelämässä, joille jonkun pitää laittaa rajat. Itsekin sen olen tehnyt, jopa esimiehelleni.

Olin lähes koko ala-asteen, koko yläasteen koulukiusattu. Jatkui lukioon saakka, joskin väheni paljon. Olin epävarma enkä oikein uskaltanut puolustaa itseäni. Toivon nyt että olisin lyönyt pahimpia kiusaajiani. Olen kuitenkin oppinut antamaan anteeksi ja minusta kasvoi tasapainoinen mies. Nähdessäni kiusaamista, näen punaista. Lapselleni opetan että kiusata ei saa, ensimmäisenä ei saa lyödä mutta takaisin voi ja pitää lyödä kovaa.

Ps. Kiusaajani taitavat olla lähinnä työttömiä. Elämänhallintaa ei tullut koskaan. Useat olivat rikkinäisestä perheestä.