Olenko huono suomalainen, kun en ymmärrä mitään sodista?

Sama trolli joka kyseli auton akun latausta 15 sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin Saddam hyökkäsi Kuwaitiin, ja siten vaaransi jenkkien öljytoimitukset, hän oli jenkkien käsikassara, joka soti Iranissa.

Niin. Ja nyt käsikassarasta oli tullut rasite, josta piti päästä eroon. Aivan kuten kirjoitin. Mikä siinä nyt mielestäsi ei ollut oikein?

Mutta mielessä ei käynyt se, kuka oli vastuussa Saddamin lisäksi niistä teoista?

Miten se liittyy siihen että tavoite oli päästä Saddamista eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

Sodankäynti on sivistynyt vaihtoehto nyrkkitappeluille.

Samaa p*skaa eri mittakaavassa. Sodankäynti ei ole mielestäni yhtään sen sivistyneempää kuin nyrkkitappelutkaan. 

ap

Mielipiteesi todellisuuspakoisena on taas minun mielestäni herttaisen yhdentekevä.

Sotaa kuitenkin tutkitaan ja opetetaan jopa yliopistotasolla, joten kyllä se ihan sivistynyttä toimintaa nykyään on. 

Niin, tässä onkin mielestäni ristiriita. Kai huomasit, että käytin sanaa "mielestäni". Miksi sitten esim se vaimon hakkaaminen ei ole sivistynyttä, vaikka näihinkin liittyvää lainsäädäntöä on olemassa ja käsitellään ihan yliopistotasolla. Aloituksenihan koskikin nimenomaan tätä ristiriitaa, että ollaan muka sivistyneitä, mutta sota onkin ihan fine. 

ap

Sota ei ole "ihan fine" sen enempää kuin vaikkapa mielenterveysongelmat, kulkutaudit tai mahdolliset maahan osuvat asteroidit. Se kuitenkin on, ihan kuin nuo muutkin asiat, joten sen tosiseikan kanssa on nyt vaan elettävä. Eikö se jo kerro kehityksestä ja sivistyksestä kun entinen maailman "sota-hotspot" Eurooppa on elänyt käytännössä sulassa sovussa yli 70 vuotta?

Sota tulee kuitenkin aina olemaan siellä politiikan työkalupakissa, aivan kuten se vaimon hakkaaminen sillä narsistilla omassaan. Jokainen voi sitten miettä kumpi on fiksumpaa, ummistaa silmänsä niiltä vai varautua niihin?

No kyllä se sota tuntuu olevan tämänkin keskustelun perusteella ihan fine, kun sen kyseenalaistamista ja motiivien ihmettelyä pidetään ihan hulluna.

Ap

No onhan se samalla tavalla hullua kuin vaikkapa painovoiman kyseenalaistamisen.

Voi sa*tana. Vaihtakaa nyt vttuun ne someh*rot sieltä opettamasta! Ihan oikeasti järkyttävä kommentti, ja avaa aika hyvin sitä, miksi Suomella menee niin huonosti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos englanti sujuu niin esimerkiksi The Goodness Paradox - How Evolution Made Us More and Less Violent mm. käsittelee tätä asiaa. Eli miksi ihmiset toisaalta kykenevät hyvin suurimittaiseen yhteistyöhön vieraiden yksilöiden kanssa, joille eivät ole sukua (harvinaista eläinkunnassa), mutta toisaalta tämän vastapainoksi ihmiset myös ajautuvat helposti organisoituun väkivaltaan. Myös kirja War is a Force That Gives Us Meaning antaa asiaan mielenkiintoista näkökulmaa.

No niin, juuri tällaista näkökulmaa kaipasin. Minusta on hassua, että sodan väkivaltaisuus otetaan vain sellaisena itsestäänselvyytenä ja oletetaan, että esim jokainen suomalainen nämä psykologisen lainalaisuudet käsittää ja hyväksyy. Jo ala-asteikäisen lapsen pitäisi vain ajatella, että "ahaa, ok nämä halusi jotain ja saivat sen tappamalla muita, tietysti se menee niin". Mutta samaan aikaan opetetaan, että väkivalta ja tappaminen on väärin. 

Itse muistan omilta ala-asteajoiltani, kun kokeessa kysyttiin jostain vallankaappauksesta, ja piti selittää, mitä siinä tapahtui, minulla ei ollut mitään hajua, mitä olisi pitänyt vastata. Toki tiesin, että jotain taistelua siihen liittyi ja siitä taistelustakin tiesin jotain yksityiskohtia, mutta minä en tajunnut, että nimenomaan se taistelu oli se vallankaappaus. Vähän samalla tavalla minun logiikkaani vastaan yhä aikuisiälläkin sotii se, että itsenäisyys on sama asia kuin sota. 

ap

Ilmeisesti olet kasvanut ainoana lapsena ilman sisaruksia? Ja yh-äidin kanssa? Tämä selittäisi osaltaan sitä miksi et ymmärrä perusasioita ihmisten ryhmä/reviirikäyttäytymisestä paineen alla.

Sota ei ole mielestäni mitenkään ihannoitava asia mutta kyllä yleensä normaali aikuinen ihminen ymmärtää mitä siitä seuraa kun sinulta yritetään viedä kaikki arvokas ja tärkeä mitä omistat. Suuressa mittakaavassa tästä seuraa sota tai luovutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on tietysti selvää, että osuus on suurempi. Jos se on normiväestössä vaikkapa 1% niin armeijassa voi helposti olla 2-3%, myös siksi, että se on poikkeaville persoonille monella tapaa muutenkin otollinen ympäristö ja eritoten palkka-armeijoissa jonkinlainen väylä uralle ja parempaan elämään huonoista lähtökohdista erityisesti poikkeavien nousta. Aiempi yleistävä väite siitä että kaikilla olisi joku salainen halu tappaa ja nauttia siitä, oli tässä tähtäimessä täydellisenä bullshittinä. 

Kyllä, tuon näkee selkeästi siellä rivimiesten parissa US/UK armeijoissa. Käytännössä iso osa sinne päätyvistä on ns. katujen kundeja joilla on viimeinen mahdollisuus valita elämä väkivaltarikollisena vankilassa tai lähteä armeijaan, ja ehkä sitä kautta saada opiskelustipendiä tai sitten jäädä armeijaan luomaan uraa. Suomalainen ammattisotilashan on puolestaan käytännössä aina joko korkeakoulutettu upseeri tai käytännössä reservin upseeri/AU joka on käynyt kansainvälisellä keikalla ja siitä kouluttautunut aliupseerin tehtäviin. Meiltä puuttuu kokonaan ne perus-rivisotilaat jossa tuota "epämääräisempää" aineistoa muualla näkyy.

"Epämääräisyys" ei tässä asiayhteydessä ehkä ole paras termi. Armeijassa on paljon toimintoja, joissa nimenomaan tämäntyyppinen "epämääräisyys" on etu. Tietynlainen psykopatia ja tunnekylmyys ja toisaalta matala kynnys fyysinen voiman käytölle ovat sotilaalle hyödyllisiä, vaikka eivät vaikkapa opettajalle ole yhtä toivottavia. Sotiminen on ikävä kyllä ihmislajille melko tyypillistä toimintaa ja toiset on siihen paremmin soveltuvia kuin toiset. Esim. nuo UK/US ammattiarmeijat tarvitsevat ihmisiä, joille väkivalta on tuttua. Kun noissa armeijoissa työskentelyssä on ihan oikeasti pieni kuolemanvaarakin mukana.

Tuo on ihan kukkendaalia tuo. Psy kopaatit eivät ole hyviä sotilaita. Eivät edes ta p pa jia. Heitä ei motivoi ta p pa minen itsessään mitenkään, mutta he eivät myöskään piittaa tovereistaan. He voivat huvikseen ta p pa a omat kaverinsa ja jättää ta p pa matta näitä uhkaavan vihollisen. He eivät erityisesti myöskään nauti vaarasta, kun se kohdistuu heidän omaan henkeen ja terveyteen, vaan tunnontuskitta luistelevat pahoista paikoista pois.

So siopaatti taas voi ollakin tehokas ta p pa ja, eikä hän pelkää tai välttele vaaroja vaan jopa nauttii siitä, mutta hän voi olla myös joukolleen suuri turvallisuusriski eikä hän sopeudu kurinalaiseen elämään ja kahnauksia toverien kanssa voi tulla, eikä hän epäröi käyttää väk ivaltaa näitä kohtaankin. 

Sama koskee muita ongelmataustaisia. Heillä voi olla sitoutumisen tai auktoriteettien kanssa ongelmia, he voivat kärsiä oppimisvaikeuksista, voi olla päihdeongelmaa, kaikkea mahdollista. 

Miel isairaat ja pahasti persoo nallisuushäiriöiset yritetään karsia pois kaikissa länsimaisissa armeijoissa, erityisesti vaarallisten paikkojen ja aseiden tehtävistä. Kyökissä perunoita kuorimassa menee toki pimeämpikin heppu eikä hän ehdi keittiöveitsellä kovin montaa tyyppiä la hd ata ennenkuin sotilaspoliisi am puu.

Tavallinen konttorirotta, perheenisä jne on ihan paras sotilas. Jokaiselle täyspäiselle saa opetettua tarvittavat tekniikat ja taidot, mutta se, että ihmisellä on kunnollinen elämä, jotain menetettävää, hän on sitoutunut, hänen arvonsa ovat kunnossa, hän sopeutuu toimimaan alaisena ja täyttämään tehtävänsä parhaansa mukaan jne on se, mitä sotilaan on oltava. 

PS. Argh tätä sanasetsuuria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

Sodankäynti on sivistynyt vaihtoehto nyrkkitappeluille.

Samaa p*skaa eri mittakaavassa. Sodankäynti ei ole mielestäni yhtään sen sivistyneempää kuin nyrkkitappelutkaan. 

ap

Mielipiteesi todellisuuspakoisena on taas minun mielestäni herttaisen yhdentekevä.

Sotaa kuitenkin tutkitaan ja opetetaan jopa yliopistotasolla, joten kyllä se ihan sivistynyttä toimintaa nykyään on. 

Niin, tässä onkin mielestäni ristiriita. Kai huomasit, että käytin sanaa "mielestäni". Miksi sitten esim se vaimon hakkaaminen ei ole sivistynyttä, vaikka näihinkin liittyvää lainsäädäntöä on olemassa ja käsitellään ihan yliopistotasolla. Aloituksenihan koskikin nimenomaan tätä ristiriitaa, että ollaan muka sivistyneitä, mutta sota onkin ihan fine. 

ap

Kerrohan, missä valmistutaan vaimonhakkausmaistereiksi ja millaisia uranäkymiä tutkinto tarjoaa? 

Rikosoikeudesta käsittäkseni on mahdollisuus lukea jokin tutkinto. En ole väittänytkään, että sieltä rikolliseksi valmistuisi. Sinäkin puhuit kyllä sodan tutkijoista ja nykyisen puolustusvoimiin liittyviin tutkintoihin valmistuneetkaan eivät kovin monet käsittääkseni ole ihan oikeaa sotaa käyneet, joten ei nyt ihan tuo vertauksesi mennyt nappiin. 

ap

No niin, eli siis vaimonhakkaajaksi ei valmistuta mistään, toisin sanoen pieleen meni yrityksesi rinnastaa perheväkivalta sodankäyntiin yhtä sivistymättömänä.

Minä en puhunut vain sodan tutkijoista vaan nimenomaan sotilaista. Suomessa upseerit käyvät korkeakoulun joka ikinen. Useimmissa muissakin maissa, paitsi kriiseissä voidaan ylentää ehkä tilanteen vaatiessa ennakkoon ja koulut käydään sitten kun keretään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

No niinhän se onkin, etenkin jos olet selvästi vaimoa vahvempi ja kookkaampi. Siis hyvä objektiivisesti, eli välitön tavoite saavutettiin. Ja mikäli meillä ei olisi subjektiivisiin moraalikäsityksiin pohjautuvaa lainsäädäntöä, tuota keinoa todennäköisesti käytettäisiin paljon enemmän kuin nykyään. Ja osittain myös tämän takia naisille järjestetään erinäköisiä "Älä ole uhri!"-henkisiä itsepuolustuskursseja. Jotta he pystyisivät pelastautumaan oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vähän kuten puolustussotaa käyvä armeija.

Eli olet oikeasti sitä mieltä, että vaimoa saa hakata, jos haluaa nalkutuksen loppuvan. No niin, alkaa aueta, minkälaista sakkia tässä keskustelee. 

ap

Älä laita sanoja suuhuni. Sanoin että se on hyvä ratkaisu siltä osin, että se saavuttaa tavoitteen tehokkaasti ja nopeasti. En sanonut mitään mistään henkilökohtaisista näkemyksistäni. Pitääkö muistuttaa että juuri sinä penäsit sitä objektiivisuutta tähän keskusteluun...?

Toimiva ratkaisu ei ole sama kuin hyvä ratkaisu. Nyt tarkoitinkin moraalista hyvyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. Ja moraalistakin voidaan keskustella objektiivisesti. Kun näkökulma on objektiivinen, siitä voidaan sitten etsiä erilaisia tulkintoja. 

ap

Toimiva ratkaisu on hyvä ratkaisu, jos ratkaisemattomuus on pahempi vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Jos näin olisi, Irakiin ei olisi eksynyt yhtään "jenkkituristia" syöksemään Saddamia vallasta. Et voi yrittää rationalisoida puhdasta hulluutta.

Mistä ihmeen turisteista höpötät? Tarkoitatko USA:n asevoimien henkilökuntaa? Eivät he Irakiin omasta palavasta halusta ja ideasta lähteneet, vaan kyllä se idea ja käsky taisi lähteä ihan ovaalista toimistosta saakka liikkeelle. 

Kuvailet prosessin oikein analysoimatta sitä. Käsky ovaalista toimistosta ja yksilöön propagandan avulla istutettu velvollisuudentunto toimivat oikeutuksena yksilön tekemälle tappamiselle. Jos tappaminen yksilötasolla olisi kuitenkin erityisen vastenmielistä ja voimakkaasti omaa moraalia vastaan, tällöin kyseinen yksilö kieltäytyisi hyökkäystoimista. Selkeästi jossain syvällä istuu nautintoa tuottava tunne, vaikka sellaista pidetään yleisesti paheksuttavana. Tukeudutaan mieluiten välttämättömyyteen, vaikkei se kestä rationaalista tarkastelua.

Ei. Sinä et suostu edelleenkään käsittämään kokonaisuutta. Tappamisella on oikeutus, jos sodalla on oikeutus. Sodan oikeutus voi perustua arvoihin. Niihin samoihin, joiden mukaan tappaminen on väärin. Ihminen valitsee pienemmän pahan ja yleensä näissä tapauksissa kyse on siitä, että joku Saddam tappaa miljoonia viattomia ja se puuha on lopetettava. Kun mikään muu ei enää auta, väkipakollakin. Sodalla. Sodassa tulee vainajia, mutta se voidaan arvioida pienemmäksi hinnaksi kuin olla puuttumatta pahuuden jatkumiseen. Tai sodan oikeutus voi tulla puhtaasti itsesuojelusta, kuten Suomen viime sodissa. Sodan oikeutus ja sitä kautta sotilaiden tappamisen oikeutus tulee suuremman pahan estämisestä. Kärjistäen valitaan, että mielummin tapetaan venäläinen kohti sotilas kuin annetaan tämän tappaa suomalainen. 

Sodassa tapahtuvaa yksittäistä vihollisen tappamista ei voi tarkastella erillisenä tapahtumana ilman kontekstia, sotaa. Se ei ole erillinen moraalin ja harkinnan kohdetapahtuma tyhjässä universumissa, vaan se liittyy muuhun. 

Jos jätettäisiin ne propagandat pois, kun on osoitettu vedenpitävin todistein, etteivät Irakin sodan motiivit eivät liittyneet Saddamiin millään tavalla. Jos irakilaiset halusivat ikeen alta pois, heidän olisi pitänyt käydä joukolla Saddamin kimppuun. Hän on vain yksi mies, eikä Jumala.

Yksittäisen sodan syiden analysointi ei nyt ole mitenkään oleellista aiheen kannalta. Helppo väistöliike tietysti, jos varsinaisia asia-argumentteja ei het'siltään keksi. 

Mitä argumentteja tarvitsen? Irakin sota on malliesimerkki häikäilemättömästä mielipiteen muokkauksesta ja aiheettomasta hyökkäyksestä toisen valtion alueelle. Washington Post pyysi jälkikäteen anteeksi lukijoiltaan osallistuttuaan kyseiseen "operaatioon".

Keskustelu koski "turismia" selityksenä synnynnäiselle väkivaltataipumukselle. Ei höpötyksiä tietyn sodan syistä. 

Se on johtopäätös, koska ihminen on hyvin heppoisin perustein valmiita lähtemään toiselle puolen maapalloa kunhan joku vain vähän manipuloiden yllyttää ja komentaa siihen. Joten jokin osa ihmisessä on selkeästi vähemmän väkivaltavastainen kuin haluaisimme uskoa. Itsepetos on ihmiselle hyvin yleistä.

Ei sotilaan tehtävä ole miettiä sodan oikeutusta ja perusteita sieltä sodan käynnistäjän vinkkelistä. Hä on tehnyt päätöksensä sotilaaksi ryhtymisestä vuosia aiemmin ilman mitään ennustajanlahjoja tulevista kriiseistä. Kyse tietyn komennuksen hyväksymisessä on ainoastaan sitoutumisesta, luvatun pitämisestä. Sotilasta ei tarvitse manipuloida mihinkään, käskyn antaminen riittää. Ei tehdasduunari liukuhihnalla hänkään tarvitse joka päivä erillistä motivointia ja syvällistä moraalista pohdintaa siitä, voiko tänään tehdä taas tällaisen saastuttavan auton asennustyön, eikä työnjohto päivittäin käy manipuloimassa duunareita hommiinsa. Sotilaana olo ei ole sen kummoisempi duuni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap ylipäänsä vaikeuksia käsittää, että maailma ei ole sellainen kuin sen pitäisi? Että vaikka väkivalta on väärin, jotkut harjoittavat sitä silti ja silloin ei aina ole muita keinoja ppuolustautua kuin vastata väkivallalla? Eikä sekään aina auta? Että ihmiset sairastuvat ja kuolevat nuorena, että toiset nökevät nälkää tai menettävät kovan työnsä tulokset vaikka luonnonmullistuksissa? Että ihan mukavien ihmisten puolisot pettävät heitä ja kertovat muille että he ovat nalkuttajia ja narsisteja? Että tänään en saa suklaata, aikka mieli tekisi?

Itnöisyys ei muuten ole sama kuin sota, eikä sitä itsemäisyyttä edes sodalla saatu. Suomi itsenäistyi 1917 Venäjästä ra7hanomaisen diplomatian avulla (Suomesta lähti silloiseen lähetystö Leninin luo ja vain sanoi, että me itsenäistytään nyt. Lenin siihen totesi, että no siittä sitten vaan, en kerkee nt paneutuun tähän enempää, mitta teidän työväki voi toki yhdistyä meihintaas kunhan saa teillä sielläkin vallankumouksen aikaan).

Talvisota syttyi sitten siitä, että Neuvostoliitto halusi Suomen alueelta muutaman sotilallisesti ja taloudellisesti tärkeän alueen, joista Suomi ei ollut valmis luopumaan, sekä siksi, että ne oli Suomellekin tärkeitä, että siksi, että siellä asui suomalaisia ja tässä vaiheessa oli jo ihan tiedossa, mitö Stalin teki kaikille epäilyttäviä kansalaisuuksia edustaville ihmisille Neuvostoliitossa ja suomalaisiakin oli jo ihan johdonmukaisesti lähetetty Siperian tappoleireille koko 1930-luvun.

No mistä ihmeestä sitten se valtava sodan ihannointi ja ylipäätään sodan hyväksyminen. Näkeehän sen tässäkin ketjussa, että kukaan ei suostu edes ajattelemaan tilannetta, jossa asiat ratkaistaisiin jotenkin muutoin kuin sotimalla. Vihaista ja halveksuvaa vastausta vain tulee, jos kertoi, miten järjetöntä sota on. Ja kyllä se sota vain liitetään itsenäisyyteen, en minä sitä päästäni nyt ole keksinyt. 

Kyse ei siis ole siitä, että "jotkut" sitä tekevät vaan että se on yhä edelleenkin maailmassa ihan hyväksytty ja itsestäänselvä toimintatapa konfliktien ratkaisuissa. Sota on aina jonkin ihmisen ihan valtiotasollakin päättämä asia eikä mikään random-luonnonmullistus, jolle kukaan ei mahda mitään. 

No mitenkäs olisit ratkaissut asian puna-armeijan vyöryessä rajan yli? Tervetuloa-kyltein vai?

Ne houkat, jotka tätä kokeilivat, taisivat löytää itsensä Siperiasta pakkotyöstä. Se ei se älykäs sivistyneisyys oikein toimi noiden sotahullujen diktaattorien kanssa. Mutta tärkein juttu on tämä: vaikka venäläinen on kiero sotatoimissaan, niin heillä on myös tietty kunniakäsitys ja he arvostavat maanpettureita todella vähän. Vastaan taisteleva maataan puolustava sisukas suomalainen saa arvostusta, maansa myyvä liero tunnetaan epäluotettavaksi, joten häntä käsitellään lähinnä myrkkyjätteenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Oletkos tutustunut siihen, mitä Japanin joukot tekivät Kiinassa? Minäpä kerron, ne vetivät lanaksi satoja tuhansia sivilejä, jopa miehet raikattiin. Ja jos jotain tiedät miehen fysiologiasta, niin eihän se kukko käskemällä kieu.

Joskus näitä kansallisromanttisen tarinankerronnan juttuja ja niiden stereotyyppisiä kuvia sotaurhoollisuuksista lukiessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Joku valistuneempi voisi puhua sotapropgandasta.

Eli koska Japani syyllistyi hirmutekoihin Kiinassa, niin kaikki sotilaat haluavat tappaa? Erinomaista loogista päättelyä. Tosin yksittäistapauksesta yleispätevän päätelmän tekeminen on varsin outoa, kun sotia kuitenkin käydään kaiken aikaa. Tiemmä Venäjä ei ole lanannut Itä-Ukrainan satojatuhansia siviilejä jopa miehet raiskaten. 

Kauhu ja terrori on yksi sodankäynnin muoto, joka nykyään on lähinnä kansainvälisin sopimuksin kielletty. On poliittinen päätös ryhtyä surmaamaan tai kiduttamaan siviilejä. 

Siihen määrään, mitä tapahtui miesten raikauksia, voitanee sanoa, että se oli enemmän tai vähemmän yksilöstä lähtöisin. Kuten sanottua, kukko ei käskemällä kieu. Tarkoittaa sitä, että sota mahdollistaa sellaisten impulssien esilletulon, jotka normaali yhteiskunta pitäisi kahlittuna.

Ne sankaritarinat ovat kaukana todellisuudesta, mutta en kyllä olettanutkaan, että olisit tajunnut, mitä esimerkillä yritettiin kertoa.

Tietenkin sodassa on hiukan erilaisia "impulsseja" kuin siviiliyhteisössä rauhan aikaan. Samahan toimii vaikkapa vankiloissakin. Täysheterolla alkaa yhtäkkiä kukko kiekua poikain kanssa. Ei se silti sano, että kyse on mistään sisäänrakennetusta taipumuksesta yhtään mihinkään. 

Japsit terrorisoivat siviilejä poliittisen päätöksen (ja organisaatioon valutetun toimintakulttuurin) vuoksi. Suurin osa muista armeijoista ei terrorisoi enää moderneina aikoina. Se osoittaa, että sota itsessään ei automaattisesti saa mitään piilotettua nousemaan esiin impulsseina, joita olisi mahdoton vastustaa. Yksittäistapauksen yleistäminen ja enemmistön unohtaminen on tosi typerää argumentointia. 

Huomaatkos, annoit jo periksi. Yrität nyt vetää rajaa "modernismiin". Tosin turhaan, koska ajanjaksona se käynnistyi kauan ennen toista maailmansotaa.

Kyse ei ole vain impulsseista, vaan siitä, että sota ei tuo niitä paljonihailtuja ominaisuuksia esille yksilössä. Ajattelusi edustaa tyylipuhdasta romantiikkaa, ritarillisuutta, kaksintaisteluja ja kunniaa. Nykysodat ovat lähempänä teollista teurastamoa.

Eivät ne sotilaat raikanneet, koska hallinto niin käski, vaan valta antoi siihen mahdollisuuden. Tästä on muuten tehty psykologinen koe; joukko opiskelijoita jaettiin vangeiksi ja vanginvartijoiksi. Tilanne meinasi jo koetilanteessa karata käsistä. Sodassa se karkaa. Viimeisistä kunnian rippeistä yritetään pitää kiinni sopimuksilla. Clausewitz tosin puhuu rehellisesti "totaalisesta sodasta".

Jotta sodat ylipäätään voivat alkaa, pitää puhua "niistä" ja "meistä". Puheen tasolla tapahtuu eräänlainen "inhumanisaatio". Tarkoittaa siis sitä, että jo kauan ennen sodan realisaatiota vastapuolelta on kadonnut ihmisarvo. Ja sehän ei sodassa tiedä hyvää. Näitä tapahtui myös talvi- ja jatkosodassa, mutta koska niistä puhuminen saattaisi vaikuttaa moraaliin (se hyveellinen kuva sodasta ja kunniakäsitys), niin niistä vaietaan.

Kaikki persoonaani koskeva spekulaatiosi on sekä asiatonta että perusteetonta. 

Vanginvartijakokeen relevanssi väitteeseesi on ontuva ja se on sitä paitsi paljastunut huijaukseksi. Relevantti käyttäytymistieteen koe on se, jossa tutkijoiden piti antaa sähköshokkeja muka-tutkittaville auktoriteetin käskystä. Melkein kaikki antoivat kuolettavankin sähköiskun. Koe oli kaukana mistään sodan raadollisesta kaoottisuudesta tms. ympäristötekijöistä jotka jotenkin lamauttaisivat arvo- ja moraalisäätelyn. Kyse oli siitä, että luotettava auktoriteetti hyvinkin kontrolloidussa ympäristössä, ja oikeutus tehtävään, antoi käskyn joka johtaisi viattoman kuolemaan, ja melkein jokainen toimi käsketysti. Ei ihmisiä saa toista surmaamaan mikään muu niin tehokkaasti kuin luotetun auktoriteetin käsky, jolloin moraalipohdinta jää pois ja vastuu siirtyy käskijälle. Sisäsyntyistä halua hyvin hyvin harvalla on, mutta komentoketjun huipulta käsin ne mosurit saa tekemään ihan mitä tahansa. Itsensä traumatisoidenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on tietysti selvää, että osuus on suurempi. Jos se on normiväestössä vaikkapa 1% niin armeijassa voi helposti olla 2-3%, myös siksi, että se on poikkeaville persoonille monella tapaa muutenkin otollinen ympäristö ja eritoten palkka-armeijoissa jonkinlainen väylä uralle ja parempaan elämään huonoista lähtökohdista erityisesti poikkeavien nousta. Aiempi yleistävä väite siitä että kaikilla olisi joku salainen halu tappaa ja nauttia siitä, oli tässä tähtäimessä täydellisenä bullshittinä. 

Kyllä, tuon näkee selkeästi siellä rivimiesten parissa US/UK armeijoissa. Käytännössä iso osa sinne päätyvistä on ns. katujen kundeja joilla on viimeinen mahdollisuus valita elämä väkivaltarikollisena vankilassa tai lähteä armeijaan, ja ehkä sitä kautta saada opiskelustipendiä tai sitten jäädä armeijaan luomaan uraa. Suomalainen ammattisotilashan on puolestaan käytännössä aina joko korkeakoulutettu upseeri tai käytännössä reservin upseeri/AU joka on käynyt kansainvälisellä keikalla ja siitä kouluttautunut aliupseerin tehtäviin. Meiltä puuttuu kokonaan ne perus-rivisotilaat jossa tuota "epämääräisempää" aineistoa muualla näkyy.

"Epämääräisyys" ei tässä asiayhteydessä ehkä ole paras termi. Armeijassa on paljon toimintoja, joissa nimenomaan tämäntyyppinen "epämääräisyys" on etu. Tietynlainen psykopatia ja tunnekylmyys ja toisaalta matala kynnys fyysinen voiman käytölle ovat sotilaalle hyödyllisiä, vaikka eivät vaikkapa opettajalle ole yhtä toivottavia. Sotiminen on ikävä kyllä ihmislajille melko tyypillistä toimintaa ja toiset on siihen paremmin soveltuvia kuin toiset. Esim. nuo UK/US ammattiarmeijat tarvitsevat ihmisiä, joille väkivalta on tuttua. Kun noissa armeijoissa työskentelyssä on ihan oikeasti pieni kuolemanvaarakin mukana.

Tuo on ihan kukkendaalia tuo. Psy kopaatit eivät ole hyviä sotilaita. Eivät edes ta p pa jia. Heitä ei motivoi ta p pa minen itsessään mitenkään, mutta he eivät myöskään piittaa tovereistaan. He voivat huvikseen ta p pa a omat kaverinsa ja jättää ta p pa matta näitä uhkaavan vihollisen. He eivät erityisesti myöskään nauti vaarasta, kun se kohdistuu heidän omaan henkeen ja terveyteen, vaan tunnontuskitta luistelevat pahoista paikoista pois.

So siopaatti taas voi ollakin tehokas ta p pa ja, eikä hän pelkää tai välttele vaaroja vaan jopa nauttii siitä, mutta hän voi olla myös joukolleen suuri turvallisuusriski eikä hän sopeudu kurinalaiseen elämään ja kahnauksia toverien kanssa voi tulla, eikä hän epäröi käyttää väk ivaltaa näitä kohtaankin. 

Sama koskee muita ongelmataustaisia. Heillä voi olla sitoutumisen tai auktoriteettien kanssa ongelmia, he voivat kärsiä oppimisvaikeuksista, voi olla päihdeongelmaa, kaikkea mahdollista. 

Miel isairaat ja pahasti persoo nallisuushäiriöiset yritetään karsia pois kaikissa länsimaisissa armeijoissa, erityisesti vaarallisten paikkojen ja aseiden tehtävistä. Kyökissä perunoita kuorimassa menee toki pimeämpikin heppu eikä hän ehdi keittiöveitsellä kovin montaa tyyppiä la hd ata ennenkuin sotilaspoliisi am puu.

Tavallinen konttorirotta, perheenisä jne on ihan paras sotilas. Jokaiselle täyspäiselle saa opetettua tarvittavat tekniikat ja taidot, mutta se, että ihmisellä on kunnollinen elämä, jotain menetettävää, hän on sitoutunut, hänen arvonsa ovat kunnossa, hän sopeutuu toimimaan alaisena ja täyttämään tehtävänsä parhaansa mukaan jne on se, mitä sotilaan on oltava. 

PS. Argh tätä sanasetsuuria

Ei kukaan täyspäinen perheenisä ala ammattisotilaaksi. Sitä tässä juuri yritin selittää, että niille vähän vähemmän tasapainoisille ja maailmaasyleilevimmillekin ihmisille on paikkansa. Ja moni jollain lailla lievästi psykopaattinenkin ihminen kyllä pystyy toimimaan alaisena, vaikkakin varmasti Rokka-tyyppisiäkin persoonallisuuksia armeijoihin mahtuu. Suomalaistyyppinen puolustukseen keskittyvä varusmiesarmeija perustuu ihan eri tavoitteille ja tehtäville kuin esim. UK/US -armeijat, joissa on paljon joukko-osastoja, joiden tarkoitus on pystyä toimimaan myös hyökkäysolosuhteissa. Esim. USAn armeija olisi suomalaiskriteerein arvioituna täynnä täysin epäkelpoa porukkaa ja silti kyseinen armeija on maailman vahvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on tietysti selvää, että osuus on suurempi. Jos se on normiväestössä vaikkapa 1% niin armeijassa voi helposti olla 2-3%, myös siksi, että se on poikkeaville persoonille monella tapaa muutenkin otollinen ympäristö ja eritoten palkka-armeijoissa jonkinlainen väylä uralle ja parempaan elämään huonoista lähtökohdista erityisesti poikkeavien nousta. Aiempi yleistävä väite siitä että kaikilla olisi joku salainen halu tappaa ja nauttia siitä, oli tässä tähtäimessä täydellisenä bullshittinä. 

Kyllä, tuon näkee selkeästi siellä rivimiesten parissa US/UK armeijoissa. Käytännössä iso osa sinne päätyvistä on ns. katujen kundeja joilla on viimeinen mahdollisuus valita elämä väkivaltarikollisena vankilassa tai lähteä armeijaan, ja ehkä sitä kautta saada opiskelustipendiä tai sitten jäädä armeijaan luomaan uraa. Suomalainen ammattisotilashan on puolestaan käytännössä aina joko korkeakoulutettu upseeri tai käytännössä reservin upseeri/AU joka on käynyt kansainvälisellä keikalla ja siitä kouluttautunut aliupseerin tehtäviin. Meiltä puuttuu kokonaan ne perus-rivisotilaat jossa tuota "epämääräisempää" aineistoa muualla näkyy.

"Epämääräisyys" ei tässä asiayhteydessä ehkä ole paras termi. Armeijassa on paljon toimintoja, joissa nimenomaan tämäntyyppinen "epämääräisyys" on etu. Tietynlainen psykopatia ja tunnekylmyys ja toisaalta matala kynnys fyysinen voiman käytölle ovat sotilaalle hyödyllisiä, vaikka eivät vaikkapa opettajalle ole yhtä toivottavia. Sotiminen on ikävä kyllä ihmislajille melko tyypillistä toimintaa ja toiset on siihen paremmin soveltuvia kuin toiset. Esim. nuo UK/US ammattiarmeijat tarvitsevat ihmisiä, joille väkivalta on tuttua. Kun noissa armeijoissa työskentelyssä on ihan oikeasti pieni kuolemanvaarakin mukana.

Tuo on ihan kukkendaalia tuo. Psy kopaatit eivät ole hyviä sotilaita. Eivät edes ta p pa jia. Heitä ei motivoi ta p pa minen itsessään mitenkään, mutta he eivät myöskään piittaa tovereistaan. He voivat huvikseen ta p pa a omat kaverinsa ja jättää ta p pa matta näitä uhkaavan vihollisen. He eivät erityisesti myöskään nauti vaarasta, kun se kohdistuu heidän omaan henkeen ja terveyteen, vaan tunnontuskitta luistelevat pahoista paikoista pois.

So siopaatti taas voi ollakin tehokas ta p pa ja, eikä hän pelkää tai välttele vaaroja vaan jopa nauttii siitä, mutta hän voi olla myös joukolleen suuri turvallisuusriski eikä hän sopeudu kurinalaiseen elämään ja kahnauksia toverien kanssa voi tulla, eikä hän epäröi käyttää väk ivaltaa näitä kohtaankin. 

Sama koskee muita ongelmataustaisia. Heillä voi olla sitoutumisen tai auktoriteettien kanssa ongelmia, he voivat kärsiä oppimisvaikeuksista, voi olla päihdeongelmaa, kaikkea mahdollista. 

Miel isairaat ja pahasti persoo nallisuushäiriöiset yritetään karsia pois kaikissa länsimaisissa armeijoissa, erityisesti vaarallisten paikkojen ja aseiden tehtävistä. Kyökissä perunoita kuorimassa menee toki pimeämpikin heppu eikä hän ehdi keittiöveitsellä kovin montaa tyyppiä la hd ata ennenkuin sotilaspoliisi am puu.

Tavallinen konttorirotta, perheenisä jne on ihan paras sotilas. Jokaiselle täyspäiselle saa opetettua tarvittavat tekniikat ja taidot, mutta se, että ihmisellä on kunnollinen elämä, jotain menetettävää, hän on sitoutunut, hänen arvonsa ovat kunnossa, hän sopeutuu toimimaan alaisena ja täyttämään tehtävänsä parhaansa mukaan jne on se, mitä sotilaan on oltava. 

PS. Argh tätä sanasetsuuria

Ei kukaan täyspäinen perheenisä ala ammattisotilaaksi. Sitä tässä juuri yritin selittää, että niille vähän vähemmän tasapainoisille ja maailmaasyleilevimmillekin ihmisille on paikkansa. Ja moni jollain lailla lievästi psykopaattinenkin ihminen kyllä pystyy toimimaan alaisena, vaikkakin varmasti Rokka-tyyppisiäkin persoonallisuuksia armeijoihin mahtuu. Suomalaistyyppinen puolustukseen keskittyvä varusmiesarmeija perustuu ihan eri tavoitteille ja tehtäville kuin esim. UK/US -armeijat, joissa on paljon joukko-osastoja, joiden tarkoitus on pystyä toimimaan myös hyökkäysolosuhteissa. Esim. USAn armeija olisi suomalaiskriteerein arvioituna täynnä täysin epäkelpoa porukkaa ja silti kyseinen armeija on maailman vahvin.

Keksit vaan hatustasi lisää ilmeisen pöljiä väitteitä edes yrittämättä perustella. Tiedoksesi taas kerran, että Suomessa on aika paljon ammattisotilaita joista useimmat ihan tavallisia perheellisiä miehiä. Ja naisia. Sama pätee muuallakin maailmassa.

Ei kukaan ole mistään maailmojen syleilemisestä puhunut mitään. USA:n armeijan miehistön tasosta olemme samaa mieltä, mutta se ei tarkoita siltikään, että se olisi täynnään psy kop aatteja ja muita ihmisten ver en hajusta sto ndik  sia saavia fri ikk ejä ja hu llu ja. 

Sota on sotaa ihan siitä riippumatta, onko sotilaana reserviläinen vaiko ammattilainen tai mikä on armeijan suurstrateginen tehtävätyyppi. Samat lainalaisuudet sekä psykologian, että toiminnan organisoinnin suhteen siinä pätevät. Ammattiarmeijassa kyse on lähinnä rekrytointihaasteeesta, kun se paras aines ei niin mielellään ilmaannu kutsuntajonoihin. Ei niinkään siitä, että "ros kasa kkia" erityisen mielellään palkattaisiin. Välttämättömyys ei käänny hyveeksi tässä asiassa. 

Keskeinen pointti sotia oli torjua kommunismi. Itseasiassa Suomihan on käynyt kolme sotaa kommunismia vastaan: sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan. Käymällä entisissä NL:n alusmaissa saa suht realistisen kuvan siitä, mitä se olisi tarkoittanut. Vertaa vaikka Ukrainan ja Suomen elintasoa, joskin Ukrainan onneksi on laskettava se, että sekin pääsi irtautumaan kommunistisesta rupuaatteesta n. 30 v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitäkin olen miettinyt, miten kauan itsenäisyyttä juhlitaan tällaisessa muodossa, että on sotilasmarsseja ja katsotaan sotaelokuvia ja lasketaan kunniaseppeleitä.

Sen on tarkoitus muistuttaa siitä, että kaikkia asioita ei saavuteta internetissä klikkailemalla. Ja muistutusta tarvitaan siksi, ettei samaan jouduttaisi uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen pointti sotia oli torjua kommunismi. Itseasiassa Suomihan on käynyt kolme sotaa kommunismia vastaan: sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan. Käymällä entisissä NL:n alusmaissa saa suht realistisen kuvan siitä, mitä se olisi tarkoittanut. Vertaa vaikka Ukrainan ja Suomen elintasoa, joskin Ukrainan onneksi on laskettava se, että sekin pääsi irtautumaan kommunistisesta rupuaatteesta n. 30 v sitten.

Irtautuminen Venäjästä sen sijaan sujuu vähän huonommin. Niin ja kommunismi kyllä vallitsi hetken, mutta Venäjän idea ja toiminta on paljon kestävämpi ja pitkäikäisempi.

Yritä ymmärtää edes se, jos et mitään muuta, että Suomi itsenäistyi 6.12. 1917, ei toisen maailmansodan jälkeen(eli talvisodan jälkeen). Silloin Suomi julistautui itsenäiseksi, toisessa maailmansodassa tätä itsenäisyyttä puolustettiin.

Voiko tällaisia moukkia kuin ap olla edes olemassa? Käsittämätöntä tynnyrissä elämistä! "Mitään en mistään tiedä..." 

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan omilta ala-asteajoiltani, kun kokeessa kysyttiin jostain vallankaappauksesta, ja piti selittää, mitä siinä tapahtui, minulla ei ollut mitään hajua, mitä olisi pitänyt vastata. Toki tiesin, että jotain taistelua siihen liittyi ja siitä taistelustakin tiesin jotain yksityiskohtia, mutta minä en tajunnut, että nimenomaan se taistelu oli se vallankaappaus. Vähän samalla tavalla minun logiikkaani vastaan yhä aikuisiälläkin sotii se, että itsenäisyys on sama asia kuin sota. 

ap

Tämä lainaus on ensimmäiseltä sivulta, ja joku on siihen voinut jo vastatakin (en ehdi lukea 15 sivua vastauksia). 

Mutta minulle tuli tuosta vain mieleen, että olet ilmeisesti ihminen, jonka täytyy aina saada tietää asioiden perimmäiset merkitykset, tai et pysty keskittymään lainkaan. Maailmaa ei kuitenkaan vain voi selittää niin yksioikoisesti kuin haluaisit, ja varsinkin koulussa pitää (valitettavasti) joitain asioita vain opetella asioita ulkoa. Eli tuossa tilanteessa kokeessa vastataan niin kuin kirjassa on kerrottu tai opettaja selostanut. Ei siinä vaiheessa enää jäädä pohtimaan syntyjä syviä.

Sinulle on jäänyt päälle sellainen "kun en ymmärrä syvällisesti, en voi ymmärtää mitään" -mentaliteetti. 

On hienoa, että haluat ymmärtää, mutta vaarana on lukkoon meneminen ja ajatus siitä, että "minä en vain opi enkä ymmärrä". Sellaisella mielellä ei voikaan oppia mitään.  

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Tuskin kukaan haluaa sotimaan. Moni kuitenkin haluaa puolustaa vapauttaan, perhettään, omaisuuttaan. Isoisä ei sodasta puhunut, siinä ei kuulemma paljoa puhuttavaa ollut.

Et ole tyhmä, mutta historian opiskelu ei olisi pahitteeksi.