Oletko koskaan katsoessa puolisoasi miettinyt ”eihän tuo enää ole niin hyvässä kuosissa kuin tavatessamme, tulikohan tehtyä vikavalinta?”
Kommentit (17)
Rakastan miestäni enemmän kuin 25 vuotta sitten kun tapasimme. Mahtuu kaikkea noihin vuosiin, pahoja sairastumisia yms mutta ne kuuluu elämään.
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja mieheni on minulle täydellinen valinta vaikka olisi minkä näköinen.
Yhdessä 30 vuotta. Molemmat olemme muuttuneet ja vanhentuneet. Kun katson miestäni tunnen rakkautta ja hellyyttä häntä kohtaan.
En todellakaan, kumppanin "kuosi" ei ole mikään tärkeä juttu mulle. Ja suurin osa ihmisistä kuitenkin aikankin vähän lösähtää iän myötä.
Niin että olisiko sitä pitänyt ottaa sellanen joka nuorenee, eikä sellainen joka vanhenee?
otin vanhemman naisen ja kyllähän se usein mietityttää kun toinen harmaantuu ja rypistyy.
Vierailija kirjoitti:
otin vanhemman naisen ja kyllähän se usein mietityttää kun toinen harmaantuu ja rypistyy.
Ja tätä et ymmärtänyt aikanaan syystä että? Katso peiliin. Sinäkin vanhenet. Miehenä? Jopa kuolet aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
otin vanhemman naisen ja kyllähän se usein mietityttää kun toinen harmaantuu ja rypistyy.
Ja tätä et ymmärtänyt aikanaan syystä että? Katso peiliin. Sinäkin vanhenet. Miehenä? Jopa kuolet aikaisemmin.
menikö tunteisiin?
Ihana puoliso on, ja ihanammaksi muuttuu ajan myötä. Mutta olen katsonut nuoruuden ihastustani, ja ajatellut että voi hirveää, tuollaisen kanssa ehkä olisin nyt, jos olisin valinnut toisin. Turvonnut kalju tihrusilmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
otin vanhemman naisen ja kyllähän se usein mietityttää kun toinen harmaantuu ja rypistyy.
Ja tätä et ymmärtänyt aikanaan syystä että? Katso peiliin. Sinäkin vanhenet. Miehenä? Jopa kuolet aikaisemmin.
menikö tunteisiin?
Miten niin? Ihmisten typeryys on vaan niin ällistyttävää joka kerta. Millainen ihminen ei tajua, että tottakai myös vanhempi ihminen vanhenee ja mitä vanhemmaksi tullaan sen selvemmin se näkyy. Nyt ei eletä jossain Hollywoodissa jossa vanhat kotkat on niin kiristetty ja tungettu täyteen botoxia ettei naamassa mikään liiku. Tosiasia on myös se, että jokaikinen ihminen vanhenee ja muuttuu. 40 v mies on jätettä kiinteeseen 30 v mieheen nähden. Tämän tosiasian kanssa on vaan elettävä.
Kun on nuori puoliso, niin ainahan se on yhtä paljon nuorempi, ja oon aina ajatellut että sillä on sitten mummonakin vientiä, kun en oo enää ite tiellä..
Vierailija kirjoitti:
Kun on nuori puoliso, niin ainahan se on yhtä paljon nuorempi, ja oon aina ajatellut että sillä on sitten mummonakin vientiä, kun en oo enää ite tiellä..
Mikäli jaksaa katsella sinne mummouteen asti vanhenevaa ja rapistuuvaa äijää, eikä vaihda parempaan ja nuorempaan jo kauan ennen.
Itse asiassa mun mies näyttää nyt paremmalta kun 27v sitten. Hyvän valinnan tein.
Joo, tällaista yhdeksänkymppiset isovanhempani varmaan miettivät paljonkin yli 60 vuoden liiton jälkeen. Olisi pitänyt valita se naapurin tilan Irmeli, joka jätti nätin ruumiin silloin 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on nuori puoliso, niin ainahan se on yhtä paljon nuorempi, ja oon aina ajatellut että sillä on sitten mummonakin vientiä, kun en oo enää ite tiellä..
Mikäli jaksaa katsella sinne mummouteen asti vanhenevaa ja rapistuuvaa äijää, eikä vaihda parempaan ja nuorempaan jo kauan ennen.
En valitettavasti löytänyt Benjamin Buttonia, vaan ihan normaalisti ikääntyvän miehen. Hiukset vähenee, mutta rakkaus vaan lisääntyy (samoin kuin kummankin vyötärönympärys :D).
Eihän hän voi ollakaan, kun ollaan oltu jo 30 vuotta yhdessä. Mutta tarpeeksi hyvässä kuosissa on, mitä taas minusta ei voi sanoa. Hyvä kun kelpaan kumminkin.