Kysymys: sukulaisteini joka ei ikinä kiitä lahjoista...
Eli lähisukulainen, teinityttö, kyseessä ja ikinä ei tule kiitosta syntymäpäivä- eikä joululahjoista, ei siis edes tekstiviestiä. Lahjat menevät siis perille pistilkactai toisen henkilön välityksellä, kortti mukana. Mitä mieltä olette, jatkanko lahjojen ostoa? Itseäni ärsyttää, kyllä tuon ikäisen pitäisi osata jo kiittää vaikka vanhemmat eivät edes muistuttaisi.
Kommentit (91)
Kuulostaa muuten tutulle jutulle. Ainoat kerrat milloin noista kuuluu on se kun ilmoittavat mitä tahtovat lahjaksi. Muutaman kerran tullut mieleen että laitan viestiä että lahja on lähtenyt postilla vaikken mitään laittaisikaan. Olisi ainakin metkla seurata herättäiskö se kysymyksiäi saajapuolella.
Itse lopetin jo ajoissa kiittämättömille sukulaisteineille lahjomisen, kun se tekstiviestikin olisi ollut ihan liikaa vaadittu kiitoksen laittamisena. Saati vastavuoroinen joulutervehdys. Nykynuoret ovat oppineet äärettömän röyhkeiksi ja ylimielisiksi.
Olkoon vadtavuoroisesti niin, että mitä sitä turhaan muistamaan, kun ei edes alkeellisia käytöstapoja.
Lopettakaa kiittämättömien teinien lahjonta ! ! ! Ja yleensäkin kenen vaan lahjonta, jolta ei kiitosta heru ( poikkeus tietenkin lapset )
Nyky nuorisoa ei hetkauta mikään lahja, vaikka hänen perheensä olisivat alempaa tulotasoa.
Sama tympeä olemus, sai mitä tahansa. Kiittämättömyys on perus juttu tälle 2000 luvun sukupolvelle.
Nähdäkseni teinin vanhemmilla olisi velvollisuus muistuttaa teiniä kiittämisestä.
Toisaalta - on sekin mahdollisuus, että teini ei edes halua noita lahjoja. Kokee ehkä tilanteen vähän kiusalliseksi. Itse olen ollut tuon teinin asemassa sikäli, että sukulainen lähetteli minulle lahjoja ja kortteja vuosi toisensa jälkeen, vaikka en ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä, en pitänyt hänestä enkä ollut koskaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. Kyseessä oli mielenterveysongelmainen tätini, joka oli mm. haukkunut ulkonäköäni.
Minä lopetin aka varhain kummipoikani lahjomisen, koska hänkään tai edes hänen äitinsä ei osannut kiittää. Vain tärkeimpinä merkkipäivinä (yo-juhla ja häät) hankin lahjan. Häälahjasta kiitti hänen herttainen vaimonsa, jonka olin tavannutvain pari kertaa. Jakuitenkaan pojan, nyt jo aikomiehen vanhemmat eivät ole mitään moukkia, vaan pitkälle koulutettuja.
Tulee mieleeni oma varhaislapsuus. Isotätini lähetti silloin tällöin paketteja pääkaupunkiseudulta, kauniita mekkokankaita ja kivoja vaatteita. Oli itsestäänselvä kiittää lahjoista. Heti kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, niin äiti pani minut väsäämään kiitoskirjeen, ja siitä se tapa tarttui nopeasti.
Ette tietenkään anna tuollaisille lahjoja :)
Lakkasin ostamasta sukulaisteinille lahjoja, kun eräänä jouluna ainoa kiitos oli hapan toteamus, kuinka nuorempi lapsi sai enemmän lahjoja. Jep, määrällisesti varmaankin mutta teini sai monella sadalla eurolla enemmän.
Samaa mieltä aiempien kanssa. Jos ei edes tekstaria jaksa lähettää niin teini ei ole lahjaasi ansainnut. Loistava vinkki muuten tuo, että kertoo postittaneensa lahjan muttei todellisuudessa postitakaan mitään. :-D Mitä jos tekisit tänä vuonna näin ja jatkossa et lahjoisi ollenkaan? Käytä vaikka tuo sama raha vähävaraisten nuorten lahjakeräykseen. Veikkaan, että tulee parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni teinin vanhemmilla olisi velvollisuus muistuttaa teiniä kiittämisestä.
Toisaalta - on sekin mahdollisuus, että teini ei edes halua noita lahjoja. Kokee ehkä tilanteen vähän kiusalliseksi. Itse olen ollut tuon teinin asemassa sikäli, että sukulainen lähetteli minulle lahjoja ja kortteja vuosi toisensa jälkeen, vaikka en ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä, en pitänyt hänestä enkä ollut koskaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. Kyseessä oli mielenterveysongelmainen tätini, joka oli mm. haukkunut ulkonäköäni.
Taidat olla itse se mielenterveysonegelmainen teini vs nuorimuori, joka kitisee kaikesta - ei oo tarpeex ulkkismatkoja ja hirwee huoli ilmastosst.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa kiittämättömien teinien lahjonta ! ! ! Ja yleensäkin kenen vaan lahjonta, jolta ei kiitosta heru ( poikkeus tietenkin lapset )
Nyky nuorisoa ei hetkauta mikään lahja, vaikka hänen perheensä olisivat alempaa tulotasoa.
Sama tympeä olemus, sai mitä tahansa. Kiittämättömyys on perus juttu tälle 2000 luvun sukupolvelle.
Mä miellän nuo mun kummilapset lapsiksi edelleen, vaikka ovat teinejä. Enkä mä jaksa hermostua, jos ei aina kiitosta tule perässä, koska tunnen heidät ja tiedän syyt, miksi ei aina jaksa/kykene olemaan toivotunlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni teinin vanhemmilla olisi velvollisuus muistuttaa teiniä kiittämisestä.
Toisaalta - on sekin mahdollisuus, että teini ei edes halua noita lahjoja. Kokee ehkä tilanteen vähän kiusalliseksi. Itse olen ollut tuon teinin asemassa sikäli, että sukulainen lähetteli minulle lahjoja ja kortteja vuosi toisensa jälkeen, vaikka en ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä, en pitänyt hänestä enkä ollut koskaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. Kyseessä oli mielenterveysongelmainen tätini, joka oli mm. haukkunut ulkonäköäni.
Taidat olla itse se mielenterveysonegelmainen teini vs nuorimuori, joka kitisee kaikesta - ei oo tarpeex ulkkismatkoja ja hirwee huoli ilmastosst.
LOL! Hyvin kiteytetty nykynuorten fiilis ja tekopyhyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni teinin vanhemmilla olisi velvollisuus muistuttaa teiniä kiittämisestä.
Toisaalta - on sekin mahdollisuus, että teini ei edes halua noita lahjoja. Kokee ehkä tilanteen vähän kiusalliseksi. Itse olen ollut tuon teinin asemassa sikäli, että sukulainen lähetteli minulle lahjoja ja kortteja vuosi toisensa jälkeen, vaikka en ollut hänen kanssaan juurikaan tekemisissä, en pitänyt hänestä enkä ollut koskaan pyytänyt häneltä yhtään mitään. Kyseessä oli mielenterveysongelmainen tätini, joka oli mm. haukkunut ulkonäköäni.
Taidat olla itse se mielenterveysonegelmainen teini vs nuorimuori, joka kitisee kaikesta - ei oo tarpeex ulkkismatkoja ja hirwee huoli ilmastosst.
Hassu olettamus. En halunnut loukata ap:ta tai ketään muutakaan. Kerroin vain oman kokemukseni siitä, miltä tuntuu saada lahjoja joita ei todellakaan halua.
Minulla on sellainen sisko. Ihan aikuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa kiittämättömien teinien lahjonta ! ! ! Ja yleensäkin kenen vaan lahjonta, jolta ei kiitosta heru ( poikkeus tietenkin lapset )
Nyky nuorisoa ei hetkauta mikään lahja, vaikka hänen perheensä olisivat alempaa tulotasoa.
Sama tympeä olemus, sai mitä tahansa. Kiittämättömyys on perus juttu tälle 2000 luvun sukupolvelle.
Mä miellän nuo mun kummilapset lapsiksi edelleen, vaikka ovat teinejä. Enkä mä jaksa hermostua, jos ei aina kiitosta tule perässä, koska tunnen heidät ja tiedän syyt, miksi ei aina jaksa/kykene olemaan toivotunlainen.
Näin ajattelen itsekin. Ostan kummilapsilleni lahjat, mutta he eivät aina muista kiittää. Uskoakseni kyse on nimenomaan muistamattomuudesta, koska ovat mukavia teinejä kumminkin.
Jos ette edes naamatusten näe, niin miksi lähettää jollekin teinille lahjoja
Luulen, että kummipoikani ei koskaan kiittänyt lahjoistaan, mutta en edes odottanut enkä mieltäni pahoittanut. Uskon, että tykkäsi lahjoistaan ja ilolla annoin. Ymmärrän toisaalta tuon kohteliaisuus- näkökulman, mutta toisaalta pyyteetön antaminenkin on minusta aika kaunista.
Jos hän itse antaa lahjan tai kortin, odottaako hän, että saaja myöhemmin soittaa kiitossoiton? Kaikissa perheissä ei ole tapana, että jouluaattoiltana (tai joulupyhinä) jokainen yksitellen soittaa läpi lähipiirin ja suvun, jotka ovat muistaneet.
En esim. itse muista teininä niin tehneeni. Tosin toisin kuin silloin 90-luvulla, nyt on tekstiviestimahdollisuus, joten yksinkertainen kiitosviesti olisi helppo laittaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mun veljen lapset on juuri tuollaisia kiittämättömiä. Kertaakaan ei ole kiitosta tullut yhdestäkään lahjasta. Oma lapseni heitä sitten puolustaa sanomalla, että katos kun niitä ei ole opetettu kiittämään mistään. No, hyviä keskusteluja näistä on herännyt omien lasteni kanssa. He kun ovat oppineet hyvät käytöstavat ;).
Siis postilla...