Lue keskustelun säännöt.
Pöyristyin Hope-joululahjapuusta
04.12.2019 |
Mieheni kanssa on ollut tapana ostaa yksi Hope-puun joululahja joka vuosi ja näin meinasimme tehdä nytkin. Kunnes kävimme katsomassa tämän vuoden toiveita. Ensinnäkään, yhdessäkään, ei yhdessäkään lapussa ei ollut vain yhtä toivetta vaan kaksi, joissakin kolmekin. Ja ne toiveet, hyvänen aika! Toivottiin sekä merkkikaiuttimia että merkkihupparia. Tietokonetta ja lisäksi merkkihupparia. Paras oli kokonainen laskettelusetti ja sen lisäksi oli vielä toivottu samassa lapussa jotain muuta, en muista mitä koska tässä vaiheessa aloin jo epäillä koko hommaa vitsiksi. Siis, me ollaan keskiluokkainen perhe eikä ostella tällaisia lapsillemme joululahjaksi. Ei ole niin paljon rahaa, että perusjouluruokien ja - muistamisten lisäksi vielä laskettelusettikin menisi siinä sivussa. Jos se, että tällaisiin joululahjoihin ei ole varaa määrittelee perheen köyhäksi niin kyllä mekin ollaan köyhä perhe sitten. En silti kehtaisi noin arvokkaita tavaroita muilta pyydellä.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten ihmeellä te hyvät ja varakkaat perheen vanhemmat olette onnistuneet kasvattamaan lapsenne noin vaatimattomaksi, etteivät he eivät edes unelmoi mitään kallista tai merkkiä joululahjaksi.
Me ollaan "tavis"perhe ja kyllä meillä teini-ikäiset ovat aina toivoneet saavansa jotakin kallista ja merkkiä. Nytkin tytär toivoi jotakin hirmukallista palapeliä, joka tuntuu olevan nuorten suosiossa.
Jotenkin ap. aloitus on toisaalta ristiriitainen, kun puhutaan mammojen lahjoista ja jos anoppi on sattunut ostamaan väärän merkkistä saippuaa tai astian, siitä syntyy jumalaton meteli ja anoppi haukutaan maan rakoon, kun anopilla ei ole mitään tyylitajua ja laatutietoisuutta.
Mutta köyhän lapsi ei edes pitäisi unelmoida paremmasta, vaan tyytyä siihen mitä muilta jää rippeeksi.Ja niin kuin tuo kaiutin, kun merkkikaiuttimet maksavat 25-40€ mutta sekin on ap. mielestä liian kallis ja lapsen pitäisi tyytyä 1€ kaiuttimeen.
En alkaisi varakkaaksi perhettäni kutsumaan, ihan keskituloisia. Ei olla aina oltu ja lapsikin sen aikanaan tajusi. Toiveita kalliimmista tavaroista on mutta osaa itsekkin sanoa ne turhuuksiksi ja haluaa lahjaksi mielummin jotain hyödyllistä.
Ja kyllä, se köyhä lapsi saa tyytyä siihen mitä muilta tulee ja minä en osta kallimpaa mitä edes omille lapsilleni ostan.Onko ap. mainitsemat lahjat kohtuuttomat. Joku hupperi, mitä merkkiä nuoret käyttävät maksaa 15-25€ ja merkki kaiuttimet 19.90€ tai 9.90€ ja vielä halvempiakin löytyy Prismasta.
Vai kuvitteliko ap. tai sinä, köyhien lapset toivovan räsyjä, eivätkä osaa edes uneksia tai ole tietoisia teknologiasta esim. kaiuttimista.
Entäpä se vaihtoehto, että säästetään tammikuusta asti seuraavaan jouluun sen verran, että saa ostettua lapselle ne 19,90 e kuulokkeet?! Se on täysin poissuljettu juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten ihmeellä te hyvät ja varakkaat perheen vanhemmat olette onnistuneet kasvattamaan lapsenne noin vaatimattomaksi, etteivät he eivät edes unelmoi mitään kallista tai merkkiä joululahjaksi.
Me ollaan "tavis"perhe ja kyllä meillä teini-ikäiset ovat aina toivoneet saavansa jotakin kallista ja merkkiä. Nytkin tytär toivoi jotakin hirmukallista palapeliä, joka tuntuu olevan nuorten suosiossa.
Jotenkin ap. aloitus on toisaalta ristiriitainen, kun puhutaan mammojen lahjoista ja jos anoppi on sattunut ostamaan väärän merkkistä saippuaa tai astian, siitä syntyy jumalaton meteli ja anoppi haukutaan maan rakoon, kun anopilla ei ole mitään tyylitajua ja laatutietoisuutta.
Mutta köyhän lapsi ei edes pitäisi unelmoida paremmasta, vaan tyytyä siihen mitä muilta jää rippeeksi.Ja niin kuin tuo kaiutin, kun merkkikaiuttimet maksavat 25-40€ mutta sekin on ap. mielestä liian kallis ja lapsen pitäisi tyytyä 1€ kaiuttimeen.
Anteeksi nyt vaan, mutta kun ne jotka tienaa enemmän oikeasti tekee kovasti töitä ja käyttää suuren osan valveillaoloajastaan töihin ja siihen rahan kertymiseen. Heidän lasten KUULUUKIN hyötyä siitä uhrauksesta verrattuna 'köyhiin lapsiin' - ne arvokkaat lahjat eivät ole joka lapsen ihmisoikeus - se 'hyvä lämmin joulu' ja muutama vaikka pienikin 'kiva' ja ajatuksella valittu lahja omilta läheisiltä ON se jokaisen suomalaisen lapsen ihmisoikeus.
Niinpä, tuntuu kurjalta kun syyllistetään köyhien lyttäämisestä jos ei halua ostella kalliita lahjoja tuntemattomalle. Me ollaan kolmelapsinen lääkäriperhe ja nuorillamme on toki kovat toiveet, meillä on esimerkiksi kolme pelikonsolia -mutta näistä 2 on ostettu käytettynä, toinen käytettyjä myyvästä liikkeestä ,toinen tori.fistä. Laskettelusukset löytyy kaikilta, sekä lasten että mun omat setit ostettiin laskettelukeskuksen vuokrauspisteestä käytettynä. Miehen setti on uutena ostettu yli 10v sitten.
Ollaanko sitten itsekkäitä sikoja kun halutaan että yöpäivystyksistä jää sitä fyrkkaa käteen vielä laskettelureissuihinkin? Onko kyykyttämistä jos en halua kovalla opiskelulla ja työllä tienaamiani rahoja jakaa tasan jonkun tuiki tuntemattoman kanssa? Anteeksi vain mutta noilla spekseillä en lähtisi yöpäivystämään, itsekästä tai ei.
Meillä olisi myös hyvää vaatetta ja tavaraa käytettynä, harmittaa kun kenellekään ei tahdo edes joululahjaksi kelvata. Tajuan tietysti että joku voisi lahjoittaa surkeita romuja tai rytkyjäkin joten käytetty lahjoitustavara pitäisi jonkun tarkastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei mekään, pienituloinen perhe, ole saatu mitään eikä olla sossun asiakkaita. Mutta meillä lapset kerää rahat kotityöllä ja säästävät jos lahjaksi saavat ja ovat ostaneet itse tietokoneet, paremmat puhelimet ja merkkivaatteet. Ovat tyytyväisiä tähän järjestelyyn koska oppivat rahan arvon eikä osteta mitään turhaa. Eikä kotitöistä makseta mitään isoa summaa, mutta pienistä määristä saa kerättyä. Olen khtuella ja mies töissä alle 2000 e palkalla ja lapsia 4, joten tosiaankin jossain köyhyysrajalla keikutaan."
Teitä kehottaisin hakemaan rohkeasti apua (varsinkin nyt, kun olet kotihoidontuella), tälle joululle kenties ehtii vielä.
Avun saaminen yleensä vähentää vanhempien kokemaa stressiä pienituloisuudesta JA lapset hyötyvät, kun vanhemmat saavat apua lasten "elättämiseen".
Perheen ilmapiirikin saattaa muuttua paremmaksi.Teimme vain yhden lapsen sen vuoksi, ettemme keikkuisi köyhyysrajalla.
Tilanteet vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei mekään, pienituloinen perhe, ole saatu mitään eikä olla sossun asiakkaita. Mutta meillä lapset kerää rahat kotityöllä ja säästävät jos lahjaksi saavat ja ovat ostaneet itse tietokoneet, paremmat puhelimet ja merkkivaatteet. Ovat tyytyväisiä tähän järjestelyyn koska oppivat rahan arvon eikä osteta mitään turhaa. Eikä kotitöistä makseta mitään isoa summaa, mutta pienistä määristä saa kerättyä. Olen khtuella ja mies töissä alle 2000 e palkalla ja lapsia 4, joten tosiaankin jossain köyhyysrajalla keikutaan."
Teitä kehottaisin hakemaan rohkeasti apua (varsinkin nyt, kun olet kotihoidontuella), tälle joululle kenties ehtii vielä.
Avun saaminen yleensä vähentää vanhempien kokemaa stressiä pienituloisuudesta JA lapset hyötyvät, kun vanhemmat saavat apua lasten "elättämiseen".
Perheen ilmapiirikin saattaa muuttua paremmaksi.Teimme vain yhden lapsen sen vuoksi, ettemme keikkuisi köyhyysrajalla.
Tilanteet vaihtelee.
Jaa. Ehkäisyvalistusta annetaan kaikille jo koulussa ja ehkäisyvälineitä on helposti saatavilla. Kaikki muu on tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten ihmeellä te hyvät ja varakkaat perheen vanhemmat olette onnistuneet kasvattamaan lapsenne noin vaatimattomaksi, etteivät he eivät edes unelmoi mitään kallista tai merkkiä joululahjaksi.
Me ollaan "tavis"perhe ja kyllä meillä teini-ikäiset ovat aina toivoneet saavansa jotakin kallista ja merkkiä. Nytkin tytär toivoi jotakin hirmukallista palapeliä, joka tuntuu olevan nuorten suosiossa.
Jotenkin ap. aloitus on toisaalta ristiriitainen, kun puhutaan mammojen lahjoista ja jos anoppi on sattunut ostamaan väärän merkkistä saippuaa tai astian, siitä syntyy jumalaton meteli ja anoppi haukutaan maan rakoon, kun anopilla ei ole mitään tyylitajua ja laatutietoisuutta.
Mutta köyhän lapsi ei edes pitäisi unelmoida paremmasta, vaan tyytyä siihen mitä muilta jää rippeeksi.Ja niin kuin tuo kaiutin, kun merkkikaiuttimet maksavat 25-40€ mutta sekin on ap. mielestä liian kallis ja lapsen pitäisi tyytyä 1€ kaiuttimeen.
Kyllähän ne lapset toivoo ja unelmoi! Milloin pitää saada lähes tonnin maksava talvitakki, joskus iPhone ja MacBook jne., koska muillakin on ja joskus on taas "haluan oman ponin/hevosen/tallin" -kausi tai "haluan pikkusiskon, koska kaverillakin on". He eivät vain saa aina ja kaikkea, mitä toivovat, eivät sitten millään, vaikka on vakituinen työpaikka ja keskivertoa paremmat tulot. Jos haluaisimme kaikki toiveet täyttää, niin pitäisi myydä koti tai eihän sekään riittäisi, vaan pitäisi voittaa lotossa miljoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin köyhä lapsi, toivoin omaa hevosta. jos olisi ollut joku joulupuukeräys silloin, olisin varmaan hölmönä kirjoittanut toiveeksi sinne suitset tai satulan. tai ratsastuskypärän. ihan kuin minä mihinkään ratsastamaan olisin päässyt, oli liian kallista.... ei lapset aina ajattele ihan loppuun asti asioita
En oikein hahmota millä tulotasolla ihmiset noita toiveita esittää. Tarkistetaanko jotenkin puhuvatko ihmiset totta? Voiko sinne Hopeen vaan laittaa sähköpostia, että ollaan köyhiä ja haluttais lahjoja teidän kautta. Kun tuntuu, että oma tulotaso on heikompi kuin tt varassa elävillä, mutta aina on selvitty joulusta yms ilman avustuksia. Ennakoimalla ja säästämällä.
Ostan pitkin vuotta alennusmyynneistä lahjoja jemmaan ja käytettynä saa ihan mitä tahansa ostettua. Jotain luistimia ja suksia esim ihan turha ostaa uusina Etelä-Suomen talveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein hahmota millä tulotasolla ihmiset noita toiveita esittää. Tarkistetaanko jotenkin puhuvatko ihmiset totta? Voiko sinne Hopeen vaan laittaa sähköpostia, että ollaan köyhiä ja haluttais lahjoja teidän kautta. Kun tuntuu, että oma tulotaso on heikompi kuin tt varassa elävillä, mutta aina on selvitty joulusta yms ilman avustuksia. Ennakoimalla ja säästämällä.
Ostan pitkin vuotta alennusmyynneistä lahjoja jemmaan ja käytettynä saa ihan mitä tahansa ostettua. Jotain luistimia ja suksia esim ihan turha ostaa uusina Etelä-Suomen talveen.
Ei se ole hullu kuka pyytää, vaan kuka antaa?! Miksei voisi kerätä sievoisen potin keräämällä kaikista paikoista mistä saa. Käytetty hyväkuntoinen tavarakaan ei enää kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten ihmeellä te hyvät ja varakkaat perheen vanhemmat olette onnistuneet kasvattamaan lapsenne noin vaatimattomaksi, etteivät he eivät edes unelmoi mitään kallista tai merkkiä joululahjaksi.
Me ollaan "tavis"perhe ja kyllä meillä teini-ikäiset ovat aina toivoneet saavansa jotakin kallista ja merkkiä. Nytkin tytär toivoi jotakin hirmukallista palapeliä, joka tuntuu olevan nuorten suosiossa.
Jotenkin ap. aloitus on toisaalta ristiriitainen, kun puhutaan mammojen lahjoista ja jos anoppi on sattunut ostamaan väärän merkkistä saippuaa tai astian, siitä syntyy jumalaton meteli ja anoppi haukutaan maan rakoon, kun anopilla ei ole mitään tyylitajua ja laatutietoisuutta.
Mutta köyhän lapsi ei edes pitäisi unelmoida paremmasta, vaan tyytyä siihen mitä muilta jää rippeeksi.Ja niin kuin tuo kaiutin, kun merkkikaiuttimet maksavat 25-40€ mutta sekin on ap. mielestä liian kallis ja lapsen pitäisi tyytyä 1€ kaiuttimeen.
Kyllähän ne lapset toivoo ja unelmoi! Milloin pitää saada lähes tonnin maksava talvitakki, joskus iPhone ja MacBook jne., koska muillakin on ja joskus on taas "haluan oman ponin/hevosen/tallin" -kausi tai "haluan pikkusiskon, koska kaverillakin on". He eivät vain saa aina ja kaikkea, mitä toivovat, eivät sitten millään, vaikka on vakituinen työpaikka ja keskivertoa paremmat tulot. Jos haluaisimme kaikki toiveet täyttää, niin pitäisi myydä koti tai eihän sekään riittäisi, vaan pitäisi voittaa lotossa miljoonia.
Mä olin ihan hyvin toimeentuleva yh,ei mikään hirmu liksa mutta kun ei ne menot olleet suuret- Selitin nuorelleni että tavaraa tulee aina ja aina uutta,siellä jossain niitä urakalla tehtaillaan. Ei ole järkeä haalata kaikkea koska ne vanhenee samantien. Satsasin hänen kouluttamiseensa ja olen tukenut nyt asunnon hankinnassa. Eikä edelleenkään kerää mitään "mitä pitäs olla".
Yhteistä aikaa,keskustelua,ruokailua,kiinnostusta uoren asioihin,tukemista elämän arvoissa ja asioissa,niistä se nuoruus on tehty,ei rahasta ja tavarasta.
Nyt hän tosiaan tienaa omat rahansa ja toivottavasti jatkaa aikanaan oppia eteenpäin omille lapsilleen.
PS. joo jas olin köyhistä oloista eli oisin voinut villiintyä kun sain ns omia rahoja työlläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me pyydettiin tänä vuonna apua hopelta.
Tai ei joululahjoja vaan kysyin löytyykö heiltä käytettynä villahaalaria ja jotain toppavaatetta. Ei oltu koskaan aiemmin kysytty mutta nyt tuli tiukka paikka ja kysyin. (Ei ollut sopivia kokoja eli ei saatu niitä)
Sitten tuli viesti että halutaanko hopelta joululahja ja jos halutaan niin laittakaa useampi toive per lapsi niin saa varmemmin jonkun toivomansa.
Pistin toiveiksi hygieniajuttuja, elokuvalippu, lahjakortti, baby bornille joku vaate, lapsille joku vaate, duploja, palapeli, luistimet.
Meillä 4 lasta ja ajattelin että nuo ovat kohtuullisia, kympin parin lahjoja paitsi luistimet jotka halvimmillaan noin 40 eurolla saa. Ajattelin että jos joku toteutuu niin hygieniatuotteita ja elokuvaliput. En uskonut että esim luistimia kukaan ostaa.Tuli viesti että lahjat noudettavissa.
Olin ällikällä lyöty kun kassista löytyi 200 euron luistimet (luki lapussa että 200€)!! Iso paketti duploja, kaksi lahjakorttia yht 40 euroa, 4 leffalippua, palapeli, hygieniatarvikkeita sekä hiusjuttuja, baby bornille se vaate PLUS vielä baby bornin potta! Oli huppari yhdelle lapselle myös. Lisäksi vielä pidikkeet puhelimille. Olin aivan järkyttynyt ja todella kiitollinen. En malta odottaa lasten ilmeitä 😊 Itsekin vielä pystyin hankkimaan yhdet toiveet joka lapselle. Meidän joulu on pelastettu! En voi ymmärtää että joku voi ajatella vähävaraisten perheiden lapsia noin ihanilla lahjoilla! Saatiin todellakin enemmän kun toivottiin. Kaikki tulee käyttöön ja varsinkin ne luistimet! Ikinä olisi noin kalliita pystynyt itse ostamaan.
Kiitos ❤Ensi vuonna pitäisi jo olla toinen tilanne ja silloin ostetaan itse joku lahja jollekin lapselle.
Voisinpa lähettää sinulle villahaalarin ❤️
Juuri näitä kohtuullisia toiveita on ilo toteuttaa ja lisätä vaikka vähän ekstraa. Mutta kun se toive on lasketteluvälineet tai PS4-konsoli, niin tavallinen palkansaaja alkaa nikottelemaan. Minä en ole pariin viikon käynyt itse kaupassa ja vasta eilen pääsin Hopen joulupuulle; siellä oli jäljellä enää ne PS4-pyynnöt.
Toki antamista on hillinnyt keskustelut Suomessa, miten taas saatiin niin paskoja lahjoja keräyksestä. Kaikki esimerkit eivät olleet kuitenkaan tasoa puoliksi väritetty värityskirja. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Miten sillä köyhällä on vara mennä laskettelemaan pohjoiseen? Ja jos on sen pari kertaa talvessa, niin ei sitä varten osteta omaa settiä, vaan vuokrataan sopivat. Ihan hulluja toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sillä köyhällä on vara mennä laskettelemaan pohjoiseen? Ja jos on sen pari kertaa talvessa, niin ei sitä varten osteta omaa settiä, vaan vuokrataan sopivat. Ihan hulluja toiveita.
Niinhän se on. Ostettiin teinillemme uudet laskettelusukset ja -monot, yhteensä 170 e XXL. Lähdemme jouluksi Lappiin, jossa niillä on käyttöäkin.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö noiden lahjojen olla uusia? Esim meiltä löytyisi vanha laskettelusetti, jonks voisin hyvin kuvitella lahjoittavani pois. Samoin on merkkivaatteita, jotka hyväkuntoisia, mutta vaan jääneet pieniksi omille lapsille. Mahdetaanko tämmöisiä huolia Hopeen?
Olisin halunnut lahjoittaa omalle lapsellemme pieneksi jääneen lähes täysin käyttämättömän laadukkaan ja arvokkaan talvihaalarin yhteen vastaavaan joululahjakeräykseen, jossa toivottiin juuri samankokoista haalaria pienelle pojalle. Haalari on siis täysin uutta vastaava. Ei kelvannut. Jätin ostamatta. Käsittämätöntä. Mietin että jos itselläni olisi tiukka rahatilanne ja saisin jostain ilmaiseksi 160 euron uutta vastaavan haalarin, kiljuisin onnesta ja riemusta. Mutta eivät siis hyväksyneet vähänkään käytettyä lahjaa keräykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhän lapsen ei mielestäni tarvitse tyytyä vain muutaman euron vesiväripalettiin tai yhteen suklaalevyyn, mutta eiköhän kultainen keskitie olisi paras kaikessa. Tietokoneet ja merkkihupparit kuulostavat ovat jo liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä katselin myös paikallisessa kauppakeskuksessa Hopen joulupuuta. Siellä oli myös melkoisen hintavia kaikki lahjatoiveet. Nuorkauppakamarin joulupuukeräyksessä on yleensä ollut kohtuullisempia lahjatoiveita, tyyliin kosmetiikaa, CD-levyä, kirjaa jne.
Syy lienee siinä, että nuorkauppakamari kerää toiveet sosiaalitoimen asikakuudessa olevilta perheiltä näiden sosiaalityöntekijöiden kautta. Hopeen taas saa kuka tahansa hopella käyvä ilmoittaa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsen ei mielestäni tarvitse tyytyä vain muutaman euron vesiväripalettiin tai yhteen suklaalevyyn, mutta eiköhän kultainen keskitie olisi paras kaikessa. Tietokoneet ja merkkihupparit kuulostavat ovat jo liikaa.
Periaatteessa joo. Käytännössä siihen tyydytään mihin on varaa. Tätä ei tosin moni aikuinenkaan nykyään osaa, niin mistäs lapset ja nuoret sen oppisivat. Omilleni haluan opettaa esimerkiksi käytettyjen löytöjen arvon, vaikka varaa olisi ostaa uutenakin, mutta heidän taloustilanne, tai minunkin, voi tulevaisuudessa olla erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että siellä on vain ne kalleimmat toiveet jäljellä, koska ihmiset ovat jo ottaneet ne parinkympin yksittäiset toiveet puusta. Itsekin pienituloinen, mutta mulla varaa ostaa omille lapsille joululahjat, jotka he toivovat. Sitten otan joulupuusta 10-20€ toiveen, koska siihen mulla just riittää varaa että voin kuitenkin auttaa niitä, joilla menee vielä huonommin.
Tämä on just se tosiasia että pienituloiset haluaa auttaa niitä joilla menee vielä vähän huonommin. Silloin ostetaan jotain pientä, kuten omille lapsille ja oikeasti köyhä ymmärtää sen. Nämä jotka toivoo satojen eurojen lahjoja eivät oikeasti ole köyhiä tai sitten "lottoavat" isomman potin toivossa ja pettyvät kun eivät sitä saa. Todella hyvätuloiset eivät ostele kenellekään lahjoja vaan ehkä sitten laittavat rahaa tilisiirtona mieluummin jollekin järjestölle. Tähän pätee se sanonta että hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Eräs yrittäjä kommentoi kerran että mitä rikkaampi ihminen sitä pihimpi se on. Tarkoitti ilmeisesti itseään, piti kyllä niin paikkansa. Huomannut saman itsessäni, kun on vuosikymmeniä säästänyt ja tehnyt kahta työtä päästäkseen sieltä absoluuttisesta köyhyydestä ylös niin ei niitä tuskalla ja vaivalla kerättyjä säästöjä halua kenellekään lahjoittaa kun ei itsekään koskaan ole anellut ilmaisia tavaroita. Aina osannut varautua vuoden verran, kun se joulu tulee ihan joka vuosi.
Niin että tarkoitat sanoa, että jos minä varakas annan tilisiirtona BSAClle, Naisten Pankille ja SOS-lapsikylälle niin olen "pihi joka ei anna paljostaankaan" - ainoastaan Suomen suhteellisesti köyhille teineille ostetut Applet lasketaan anteliaisuudeksi?
En tarkoita, vaan sitä että hyvin usein hyvätuloiset ei ostele lahjoja tuntemattomille ja jos jotain antavat niin sitten tilisiirtona jollekin järjestölle. Kyseinen yrittäjä ei koskaan antanut rahaa tai tavaraa mihinkään hyväntekeväisyyteen, ei edes maksanut palkkaa lakien mukaan ja mukaitki kun piti niin paljon maksaa työntekijälle joka teki hyvää työtä. Yrittäjän äiti kävi sitten pitämässä työpaikalla saarnan että sinulla on varaa antaa rahaa johonkin keräykseen. Sivusta seurasin naureskellen kun äiti tylytti keski-ikäistä lastaan. Sinäkin olet esimerkki siitä että mieluummin tilisiirtona annat lahjoituksen kuin ostelet leluja ja vaatteita tuntemattomille. Pienituloiset ostelee pientä ja edullista ja halua auttaa toista joka ehkä (toivottavasti) on pienituloisempi kuin itse. Itse muuten lopetin lahjomisen ja auttamisen kun totesin että köyhäksi heittäytyi itseäni paljon varakkaammat perheet. Sen jälkeen olen keskittynyt vain oman omaisuuden kerryttämiseen. Muut muka köyhät pärjätkööt omillaan tai toisten hyväuskoisten avustamina. En osallistu työpaikan lahjakeräyksiin enkä kenenkään häälahjoihin joilla aiotaan ulkomaille. En kustanna hyväpalkkaisten menoja.
"Mitähän ihmeen krääsää lapselle olisi sitten pitänyt väkisin ostaa, jos muuta ei toivo eikä tarvitse? Meillä joulu on yhdessäolon ja perheen laatuaikaa ensisijaisesti. Hukuttakaa vaan omat lapsenne muoviroskaa ja kuvitelkaa olevanne jotenkin parempia, mutta älkää puuttuko toisten valintoihin." Sinäpä epämiellyttävä tapaus olet. Ihan sinä se olet, joka mielestään on parempi. Rubikin kuutiot on tehty muovista, joten ikävää, että "hukutat lapsesi muoviroskaan". Miten sokea voikaan ihminen olla ikävälle luonteelleen. Tämä avautumisesi oli yksinkertaisesti typerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pyytänyt keräyksissä koskaan.
Mutta minusta se on turhaa valehtelua, että lahjoittajat sanovat, että heidän omatkaan lapsensa ei saa noin hienoja lahjoja, mitä puussa pyydetään.
Kuitenkin lähes kaikista normaalisti toimeentulwvista perheistä löytyy niitä tarvikkeita, mitä lapset pyytävät lahjapuussa lahjoittamaan. Siis vaikka lasketteluvarusteet tai pelikoneet ym ym.
Ehkei teillä anneta niitä jluluöahjoina, mutta joka tapauksessa teillä niitä ostetaan.
. Noilla köyhillä ei ole mahdollista kuitenkaan pyytää keräyksissä muuhun aikaan kuin jouluna.Eli Eikö ole normaalia, että köyhä toivoo samaa, mitä kavereilla on.
Ei oo pakko ostaa mutta turhaa pöyristyä.
Ei ole lasketteluvarusteita tässä perheessä ja pelikoneitakin edustaa käytettynä parilla kympillä ostettu pleikkari. Ollaan ihan hyvin toimeentuleva perhe ja lapsi saa joululahjaksi t-paidan, Tiedelehden, kuulokkeet ja rubiikin kuution. Tuntuu, että osalla lahjojen pyytäjistä on todellisuus hieman hukassa.
Paskat lahjat nuukilta vanhemmilta. Ymmärtäisin jos oltaisiin köyhiä, mutta ollaan muka-köyhiä ja esiinnytään.
Tällaiset kommentit saavat ainakin minun auttamishaluni nollaantumaan. Taidan tänä jouluna ostaa lahjoja vain omalle perheelleni ja itselleni. Terveisin Eri.
Asennevamma on se, että 500e kuussa tuilla elävän pitäisi saada lahjoja samalla tavalla kuin 2500 e kuussa tienaava. Suomen hintataso ja verotus kyllä pitävät huolen, ettei tavallinen työntekijä pääse rikastumaan. Nämä köyhät eivät tunnu sitä ymmärtävän.