Lue keskustelun säännöt.
Pöyristyin Hope-joululahjapuusta
04.12.2019 |
Mieheni kanssa on ollut tapana ostaa yksi Hope-puun joululahja joka vuosi ja näin meinasimme tehdä nytkin. Kunnes kävimme katsomassa tämän vuoden toiveita. Ensinnäkään, yhdessäkään, ei yhdessäkään lapussa ei ollut vain yhtä toivetta vaan kaksi, joissakin kolmekin. Ja ne toiveet, hyvänen aika! Toivottiin sekä merkkikaiuttimia että merkkihupparia. Tietokonetta ja lisäksi merkkihupparia. Paras oli kokonainen laskettelusetti ja sen lisäksi oli vielä toivottu samassa lapussa jotain muuta, en muista mitä koska tässä vaiheessa aloin jo epäillä koko hommaa vitsiksi. Siis, me ollaan keskiluokkainen perhe eikä ostella tällaisia lapsillemme joululahjaksi. Ei ole niin paljon rahaa, että perusjouluruokien ja - muistamisten lisäksi vielä laskettelusettikin menisi siinä sivussa. Jos se, että tällaisiin joululahjoihin ei ole varaa määrittelee perheen köyhäksi niin kyllä mekin ollaan köyhä perhe sitten. En silti kehtaisi noin arvokkaita tavaroita muilta pyydellä.
Kommentit (486)
Kysytäänkö HOPEssa perheen äidin ja isän tulot ja varallisuus? Perheen koko, kuinka monta lasta, minkä ikäisiä lapsia ja kuinka monta lasta asuu kotona? Vanhempien palkkatodistus edellisestä palkanmaksusta? Verotustodistus? Onko perheellä asuntolainaa, kuinka paljon, kuinka iso asunto ja missä se sijaitsee? Vuokran suuruus, vuokra-asunnon koko ja missä se sijaitsee? Onko äidillä ja/tai isällä varallisuutta, mitä varallisuutta ja kuinka paljon? Kyllä nämä ainakin pitäisi kysyä!
Mitäs, jos me haluaisimme HOPElta avustuksia, niin mitä meiltä kysyttäisiin? Miten hakijoiden avuntarve tutkitaan ja kuka haastattelee hakijat? Millä perusteella HOPE valitsee avustettavat perheet? Kuinka paljon HOPEa huijataan eli avun hakijat jättävät tahallaan kertomatta tuloja ja varallisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Turun Hopelta tuli asiakasperheille seuraava viesti:
"Hei!Tänä vuonna otamme lahjatoiveet vastaan ainoastaan sähköpostilla.
TOIMI SEURAAVIEN OHJEIDEN MUKAAN:
Lahjatoiveen hinta voi olla ENINTÄÄN 50e.1 toive/lapsi. VARMISTA että toive on lapsen iän mukainen, huomioi siis ikärajat.
Alle 12-vuotiaalle ei voi toivoa lahjakorttia.Kirjoita toiveet selkeästi, merkitse lapsen sukupuoli ja ikä toiveen yhteyteen (esim. Poika 3v toivoo dubloja). Katso esimerkki tämän sähköpostin lopusta.Laita sähköpostiin myös HUOLTAJAN NIMI JA SÄHKÖPOSTIOSOITEVASTAA tähän sähköpostiin vastaa-toiminnolla VIIMEISTÄÄN 21.11.2019. TÄMÄN JÄLKEEN TULLEITA VIESTEJÄ EI HUOMIOIDA!!!!!Huomioithan sen, että toiveiden toteutuminen on kiinni lahjoituksista. Toki toivomme, että mahdollisimman moni toive toteutuu, mutta emme voi sitä luvata. Lahjatoivetta tai saatua lahjaa ei voi vaihtaa.ESIMERKKI LAHJATOIVEEN JÄTTÄMISESTÄ:
Maija Meikäläinen
maijameikalainen@meikalainen.fi
Poika 3v dubloja
Tyttö 6v Frozen 2 Elsa
Poika 16v lahjakortti New Yorkeriin.Joululahjojen hausta lähetämme viestin viikolla 50. Emme vastaa lahjatiedusteluihin sähköpostitse emmekä puhelimitse, odota siis rauhassa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niillä köyhillä on varaa mennä laskettelemaan? Etenkin niin usein, että sinne omat kamat tarvitsee. En ole koskaan lasketellut, mutta en ole pitänyt sitä erityisesti köyhien harrastuksena.
Vuokrakamat on sikakalliit, että sikäli omilla säästää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensisijaisia etuuksia pitää korottaa, jotta ihmisillä on itse varaa ostaa lapsilleen lahjat.
Moni ei saa sossusta, jos on omaisuutta.
Miksi pitäisikään, jos on omaisuutta?! Sossu on ihan viimekäden vaihtoehto.
Meillä ainakin riitti tieto, ketä meillä asuu ja toimeentulotukipäätös.
Mun mies jäi työttömäksi ja meni ulosottoon. Itse opiskelen ja teen opiskelun ohella töitä, että saadaan lainalyhennykset ja muut laskut hoidettua. Mies saa silloin tällöin pätkän työtä jostain, mutta hänelle työllistyminen on ollut vaikeaa. Ei saada mitään toimeentulotukia.
Meillä on kolme lasta. Kahdella lapsista on jatkuva lääkitys, joista toisella jatkuvaa lääkäriseurantaa ja kuntoutusta. Myös haastava leikkaus keväällä tulossa johon jo nyt säästetään.
Jouduttiin lopettamaan kalliit harrastukset ja lapsille ollaan selitetty nykyinen tilanne. Koitetaan aina kun mahdollista touhuta mukavaa yhdessä perheen kanssa ja ilmaisissa tapahtumissa käydään paljon. Mielestäni näin kuuluukin tällaisessa tilanteessa toimia eikä se ole mitenkään kamalaa ja maailmanloppu.
Ollaan kyllä jokaisen lapsen max 50e arvoinen lahjatoive hankittu jo hyvissä ajoin jouluksi (1lahja/kk pitkin syksyä näihin säästetty). Me ei jotenkin osata hakea noita apuja hopelta tai muualta. En edes tiedä miten niitä tulisi hakea ja tuntuisi jotenkin oudolta, että joku muu rahoittaisi meidän joulun.
Sen lisäksi minusta on tervettä lastenkin oppia, että elämässä voi sattua vaikka mitä ja tärkeintä on pysyä yhdessä ja iloita pienistä asioista. Aina ei voi saada kuuta tähdeltä ja kalliita harrastuksia. Suunnittelemalla ja kompromisseilla pääsee kyllä ylös mistä vaan alhosta.
Voi itse säästää, tehdä töitä ja muuten tehdä asioita haaveidensa eteen. Facessa olen joskus nähnyt, kun reippaat nuoret tarjoaa puutarhatöitä, koiranhoitoa, lastenhoitoapua, pitopalvelua, myyvät marjoja/käsitöitä jne. Hyvin on kysyntää.
Kun joskus meidän tilanne on parempi, niin aion ehdottomasti ostaa jotain pieniä palveluksia tämmöisiltä ahkerilta nuorilta. Minusta se on paljon parempi kuin ilmaisten lahjojen jakelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt, miten ihmeellä te hyvät ja varakkaat perheen vanhemmat olette onnistuneet kasvattamaan lapsenne noin vaatimattomaksi, etteivät he eivät edes unelmoi mitään kallista tai merkkiä joululahjaksi.
Me ollaan "tavis"perhe ja kyllä meillä teini-ikäiset ovat aina toivoneet saavansa jotakin kallista ja merkkiä. Nytkin tytär toivoi jotakin hirmukallista palapeliä, joka tuntuu olevan nuorten suosiossa.
Jotenkin ap. aloitus on toisaalta ristiriitainen, kun puhutaan mammojen lahjoista ja jos anoppi on sattunut ostamaan väärän merkkistä saippuaa tai astian, siitä syntyy jumalaton meteli ja anoppi haukutaan maan rakoon, kun anopilla ei ole mitään tyylitajua ja laatutietoisuutta.
Mutta köyhän lapsi ei edes pitäisi unelmoida paremmasta, vaan tyytyä siihen mitä muilta jää rippeeksi.Ja niin kuin tuo kaiutin, kun merkkikaiuttimet maksavat 25-40€ mutta sekin on ap. mielestä liian kallis ja lapsen pitäisi tyytyä 1€ kaiuttimeen.
Pakko kommentoida nyt kun asia on pari kertaa tullut ketjussa esille, että nämä nimenomaiset kaiuttimet, jotka lapuissa tulivat vastaan maksavat noin 100 euroa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mies jäi työttömäksi ja meni ulosottoon. Itse opiskelen ja teen opiskelun ohella töitä, että saadaan lainalyhennykset ja muut laskut hoidettua. Mies saa silloin tällöin pätkän työtä jostain, mutta hänelle työllistyminen on ollut vaikeaa. Ei saada mitään toimeentulotukia.
Meillä on kolme lasta. Kahdella lapsista on jatkuva lääkitys, joista toisella jatkuvaa lääkäriseurantaa ja kuntoutusta. Myös haastava leikkaus keväällä tulossa johon jo nyt säästetään.
Jouduttiin lopettamaan kalliit harrastukset ja lapsille ollaan selitetty nykyinen tilanne. Koitetaan aina kun mahdollista touhuta mukavaa yhdessä perheen kanssa ja ilmaisissa tapahtumissa käydään paljon. Mielestäni näin kuuluukin tällaisessa tilanteessa toimia eikä se ole mitenkään kamalaa ja maailmanloppu.
Ollaan kyllä jokaisen lapsen max 50e arvoinen lahjatoive hankittu jo hyvissä ajoin jouluksi (1lahja/kk pitkin syksyä näihin säästetty). Me ei jotenkin osata hakea noita apuja hopelta tai muualta. En edes tiedä miten niitä tulisi hakea ja tuntuisi jotenkin oudolta, että joku muu rahoittaisi meidän joulun.Sen lisäksi minusta on tervettä lastenkin oppia, että elämässä voi sattua vaikka mitä ja tärkeintä on pysyä yhdessä ja iloita pienistä asioista. Aina ei voi saada kuuta tähdeltä ja kalliita harrastuksia. Suunnittelemalla ja kompromisseilla pääsee kyllä ylös mistä vaan alhosta.
Voi itse säästää, tehdä töitä ja muuten tehdä asioita haaveidensa eteen. Facessa olen joskus nähnyt, kun reippaat nuoret tarjoaa puutarhatöitä, koiranhoitoa, lastenhoitoapua, pitopalvelua, myyvät marjoja/käsitöitä jne. Hyvin on kysyntää.
Kun joskus meidän tilanne on parempi, niin aion ehdottomasti ostaa jotain pieniä palveluksia tämmöisiltä ahkerilta nuorilta. Minusta se on paljon parempi kuin ilmaisten lahjojen jakelu.
Kannatatko harmaata taloutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin riitti tieto, ketä meillä asuu ja toimeentulotukipäätös.
Kertositteko miks alapeukut? Eikö noi ole riittävät perusteet teistä?
Kysymys: jos ei ole varaa ostaa lasketteluvarusteita, niin miten ihmeessä olisi sitten varaa lähteä sinne laskettelemaan? Luulisi, että hotellit/mökit, lasketteluliput yms maksavat myös jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtenä vuonna sain seurakunnasta lahjatoiveen, teini-ikäinen poika toivoi kinttaita. Söpö toive, ostin nahkakintaat, ja laitoin mukaan 50€ lahjakortin Prismaan ja 20€ lahjakortin levykauppaan. Söpö toive ja halusin antaa enemmän. Mutta en ostaisi jotain 50€ toivetta. Söpön toiveen halusin ylittää, koska minusta kintaat ei oikein ole lahjatoive, ja jos joku sellaista toivoo, niin elämästä puuttuu aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät vissiin kuvittelevat että keskituloiset uivat rahassa (joo ei uida, meidänkin perheessä raha menee suoraan vuokraan, autoon ym.), ja että me ostamme lapsillemme vain uusia, parhaita lahjoja? Newsflash: emme todellakaan osta. Nykypäivän Suomessa keskituloisen tunnistaa siitä, että hän kierrättää lastensa vaatteet. Köyhä taas ostaa uutena.
t. meidän lapset saavat tänä jouluna 6 vuotta vanhan pelikonsolin lahjaksi, ja se on nimenomaan toivelahja. Eivät edes kuvittele että meillä olisi varaa uusimpaan versioon.
Suurimmassa osassa perheitä on kuitenkin pelikonsoli.
En jaksa näitä teeskentelyä, että itselläkään ei ole varaa ostaa omille lapsille. Et ehkä osta pelikonsolia, mutta ostat ulkomaanmatkan. Jos on palkansaaja, on varaa valita.
Niin, kyllä olen PALKANSAAJA! Se tarkoittaa sitä, että kampaan aamulla tukkani ja raahaan ahterini sinne työpaikalle ja raadan töitä 37,5 tuntia viikossa. Kyllä, minä ostan OMILLA rahoillani OMILLE lapsilleni just sitä mitä haluan.
Ärsyttää niin h*lvetisti tämä, että nykymaailmassa kaikilla muka olisi aina sama oikeus kaikkeen. News flash, ei ole. Kun tämä maailma ei vaan pyöri niin. Me jotka teemme töitä ja ansaitsemme palkkamme, voimme ostaa mitä haluamme ja käyttää varamme sinne minne haluamme. Annamme köyhäinavustusta jo veroistamme melko kiitettävästi.
Kaiken maailman Hopet tekee hallaa yhteiskunnalle. Jos näille yhteiskunnan jämäpaloille vaan syydetään ilmaiseksi suksipaketteja ja pelikonsoleita, ei heillä ole edes kiinnostusta nousta yhteiskunnassa tälle veronmaksajapuolelle. Miksi pitäisi kun kaiken saa toivomallakin?
Älkää hyvät ihmiset siis lahjoittako ainakaan mitään uutta ja kallista näihin hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyksiin!!!
Miksi et siis antaisi työpaikkaasi minulle.
Siksi, että olen ammatiltani hammaslääkäri jota varten tarvitaan pitkä koulutus. Olen siis opiskellut, lainani maksanut ja työuraani ahkerasti rakentanut. Siksi. Mutta anna sä sun sosiaalietuudet.
Huom! Olet saanut ilmaiseksi pitkän koulutuksen, jonka ansiosta tienaat hyvin.
Kannattaakohan ne lääkärin työtkään, kun on niin verotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoituskanavia löytyy monia muita kuin Hope, jossa avustukset voivat päätyä väärille, hyväosaisille perheille. Jos haluat avun menevän perille vähävaraisille ja köyhille lapsille ja nuorille, tee lahjoitus oman seurakunnan diakoniatyön kautta. Srk:n diakoniatyöntekijät selvittävät avustusten hakijoiden taustat ja haastattelevat hakijat. Srk:n diakoniatyöstä saa apua vaikeisiin elämäntilanteisiin kuten köyhyys, sairaus, työttömyys, yksinäisyys, mielenterveysongelmat, uupumus ja velkaongelmat. Seurakunnan diakonit auttavat myös avun hakemiseen elämänhallinnan ongelmissa, jos hakijalla on esim. päihteidenkäyttöä, peliriippuvuutta, yli varojen elämistä ja ylivelkaantumista.
Yle TV 1:llä on Hyvä Joulumieli-keräys. Hyvä Joulumieli-keräys on Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin yhdessä Ylen kanssa toteuttama keräys kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Keräyksellä hankitaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron ruokalahjakortteja, joilla he voivat ostaa ruokaa joulupöytään. Hyvä Joulumieli -lahjakorttia ei voi erikseen hakea. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin paikallisyhdistykset ja osastot etsivät apua tarvitsevat perheet yhteistyössä paikallisen neuvolan, sosiaalitoimiston tai seurakunnan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä vuonna sain seurakunnasta lahjatoiveen, teini-ikäinen poika toivoi kinttaita. Söpö toive, ostin nahkakintaat, ja laitoin mukaan 50€ lahjakortin Prismaan ja 20€ lahjakortin levykauppaan. Söpö toive ja halusin antaa enemmän. Mutta en ostaisi jotain 50€ toivetta. Söpön toiveen halusin ylittää, koska minusta kintaat ei oikein ole lahjatoive, ja jos joku sellaista toivoo, niin elämästä puuttuu aika paljon.
Kovasti on söpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskuttelija kirjoitti:
Kysymys: jos ei ole varaa ostaa lasketteluvarusteita, niin miten ihmeessä olisi sitten varaa lähteä sinne laskettelemaan? Luulisi, että hotellit/mökit, lasketteluliput yms maksavat myös jotain?
Meillä on laskettelurinne tossa ihan kävelymatkan päässä. Meillä työnantaja tarjoaa maksutta liikuntaseteleitä 300€ arvosta. Ihan edulliseksi tulisi laskettelu jos saisi ilmaiset varusteet.
Fiksujahan nuo toiveet eivät ole siinä mielessä, että voi jäädä lahja saamatta kokonaan, kun toivoo liikoja. Mutta kyllä näen punaista näiden jeesustelijoiden kanssa, jotka sanovat, että meillä on tuloja kymmeniä tuhansia kuussa, mutta meidän lapset saa lahjaksi vaan hyvää joulumieltä. Teidän lapset aivan varmasti saavat sopivat vaatteet ja urheiluvälineet silloin kun niille on tarve, tietokoneen, jos sitä opiskelussa tarvitaan, kännykän jos entinen on rikki. Teidän lapsille tod3nnäköisesti säästetään rahastoihin, säästetään asunnon käsirahat valtion tarjoamista lapsilisistä. Ja sitten jaksatte kitistä köyhän lapsen joululahjatoiveista, joille nuo edellä luetellut on utopiaa. Hävetkää jos osaatte, todennäköisesti ette osaa.
Lahjoita apua seurakunnan diakonian kautta kirjoitti:
Lahjoituskanavia löytyy monia muita kuin Hope, jossa avustukset voivat päätyä väärille, hyväosaisille perheille. Jos haluat avun menevän perille vähävaraisille ja köyhille lapsille ja nuorille, tee lahjoitus oman seurakunnan diakoniatyön kautta. Srk:n diakoniatyöntekijät selvittävät avustusten hakijoiden taustat ja haastattelevat hakijat. Srk:n diakoniatyöstä saa apua vaikeisiin elämäntilanteisiin kuten köyhyys, sairaus, työttömyys, yksinäisyys, mielenterveysongelmat, uupumus ja velkaongelmat. Seurakunnan diakonit auttavat myös avun hakemiseen elämänhallinnan ongelmissa, jos hakijalla on esim. päihteidenkäyttöä, peliriippuvuutta, yli varojen elämistä ja ylivelkaantumista.
Yle TV 1:llä on Hyvä Joulumieli-keräys. Hyvä Joulumieli-keräys on Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin yhdessä Ylen kanssa toteuttama keräys kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Keräyksellä hankitaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron ruokalahjakortteja, joilla he voivat ostaa ruokaa joulupöytään. Hyvä Joulumieli -lahjakorttia ei voi erikseen hakea. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin paikallisyhdistykset ja osastot etsivät apua tarvitsevat perheet yhteistyössä paikallisen neuvolan, sosiaalitoimiston tai seurakunnan kanssa.
Eikö näitä neuvolan työntekijät ja mll.n tyypit jaa kavereilleen.
Vierailija kirjoitti:
Fiksujahan nuo toiveet eivät ole siinä mielessä, että voi jäädä lahja saamatta kokonaan, kun toivoo liikoja. Mutta kyllä näen punaista näiden jeesustelijoiden kanssa, jotka sanovat, että meillä on tuloja kymmeniä tuhansia kuussa, mutta meidän lapset saa lahjaksi vaan hyvää joulumieltä. Teidän lapset aivan varmasti saavat sopivat vaatteet ja urheiluvälineet silloin kun niille on tarve, tietokoneen, jos sitä opiskelussa tarvitaan, kännykän jos entinen on rikki. Teidän lapsille tod3nnäköisesti säästetään rahastoihin, säästetään asunnon käsirahat valtion tarjoamista lapsilisistä. Ja sitten jaksatte kitistä köyhän lapsen joululahjatoiveista, joille nuo edellä luetellut on utopiaa. Hävetkää jos osaatte, todennäköisesti ette osaa.
Kuin monella oikeasti on tulot kymmeniätuhansia kuussa? Ei Suomessa mitenkään tavallista. Esimerkiksi 4000e bruttopalkasta veroprosentti on 32.8% eli käteen jää alle 2700e/kk. Kolmilapsisessa perheessä tuolla saa toki kaiken tarvittavan, mulla ja puolisolla about sama palkka, mutta ei kaikkea haluamaansa, merkkivaatetta, elektroniikkaa, urheiluvälineitä, pysty tuosta vaan ostamaan uutena kaupasta. Mä en kenenkään lahjatoiveita ole kauhistellut mutta en myöskään osta tuntemattomalle uutena sellaista tavaraa mitä järkevänä ostan omille apsille käytettynä. Toki saa toivoa mitä vaan.
Ja kyllä olen saanut ilmaisen koulutuksen, mitä nyt oppikirjat vaatteet sun muut piti maksaa. Kuten saa jokainen muukin suomalainen jos haluaa. Joten tällä on ihan turha alkaa syyllistämään. Olen opiskellut lukiossa hiki hatussa, alkanut heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen päntätä yliopiston pääsykokeisiin, istuen noin 8h päivässä kirjaston lukusalissa. Pääsin opiskelemaan, tein kaikki kesät töitä pitäen max viikon lomaa, ja venytin kesätyörahat lukuvuoden yli ettei tarvitsisi ottaa opintolainaa. Opintotuki asumislisineen kun meni Helsingissä melkein kokonaan vuokraan. Ahmin opiskelijaruokalassa aina lounaalla mahan täyteen että säästyi ruokakuluissa, enkä montaa uutta vaatetta koko yliopistoaikana ostanut. Eikä se tutkintokaan mikään läpihuutojuttu ollut.
Hyvä palkka ei siltikään putoa mulle tyhjästä vaan teen sen eteen, no, töitä, niinkuin toki muutkin palkansaajat. Palkaksi ahkeruudestani asun nyt kivassa talossa ja ajan kivalla autolla. Meillä on 1 auto, toinen menee bussilla tai pyörällä. Mitään asuntoja ei lapsille tule olemaan mahdollista ostella. Tottakai olen onnekas kun olen syntynyt fiksuna, vanhemmat ovat kannustaneet opiskelemaan jne. Enkä ole katkera, tätä juuri halusinkin tehdä. Mutta turha on myös olla kateellinen jos ei olisi valmis tekemään mitä itse olen tehnyt sen ilmaisen koulutukseni eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksujahan nuo toiveet eivät ole siinä mielessä, että voi jäädä lahja saamatta kokonaan, kun toivoo liikoja. Mutta kyllä näen punaista näiden jeesustelijoiden kanssa, jotka sanovat, että meillä on tuloja kymmeniä tuhansia kuussa, mutta meidän lapset saa lahjaksi vaan hyvää joulumieltä. Teidän lapset aivan varmasti saavat sopivat vaatteet ja urheiluvälineet silloin kun niille on tarve, tietokoneen, jos sitä opiskelussa tarvitaan, kännykän jos entinen on rikki. Teidän lapsille tod3nnäköisesti säästetään rahastoihin, säästetään asunnon käsirahat valtion tarjoamista lapsilisistä. Ja sitten jaksatte kitistä köyhän lapsen joululahjatoiveista, joille nuo edellä luetellut on utopiaa. Hävetkää jos osaatte, todennäköisesti ette osaa.
Kuin monella oikeasti on tulot kymmeniätuhansia kuussa? Ei Suomessa mitenkään tavallista. Esimerkiksi 4000e bruttopalkasta veroprosentti on 32.8% eli käteen jää alle 2700e/kk. Kolmilapsisessa perheessä tuolla saa toki kaiken tarvittavan, mulla ja puolisolla about sama palkka, mutta ei kaikkea haluamaansa, merkkivaatetta, elektroniikkaa, urheiluvälineitä, pysty tuosta vaan ostamaan uutena kaupasta. Mä en kenenkään lahjatoiveita ole kauhistellut mutta en myöskään osta tuntemattomalle uutena sellaista tavaraa mitä järkevänä ostan omille apsille käytettynä. Toki saa toivoa mitä vaan.
Ja kyllä olen saanut ilmaisen koulutuksen, mitä nyt oppikirjat vaatteet sun muut piti maksaa. Kuten saa jokainen muukin suomalainen jos haluaa. Joten tällä on ihan turha alkaa syyllistämään. Olen opiskellut lukiossa hiki hatussa, alkanut heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen päntätä yliopiston pääsykokeisiin, istuen noin 8h päivässä kirjaston lukusalissa. Pääsin opiskelemaan, tein kaikki kesät töitä pitäen max viikon lomaa, ja venytin kesätyörahat lukuvuoden yli ettei tarvitsisi ottaa opintolainaa. Opintotuki asumislisineen kun meni Helsingissä melkein kokonaan vuokraan. Ahmin opiskelijaruokalassa aina lounaalla mahan täyteen että säästyi ruokakuluissa, enkä montaa uutta vaatetta koko yliopistoaikana ostanut. Eikä se tutkintokaan mikään läpihuutojuttu ollut.
Hyvä palkka ei siltikään putoa mulle tyhjästä vaan teen sen eteen, no, töitä, niinkuin toki muutkin palkansaajat. Palkaksi ahkeruudestani asun nyt kivassa talossa ja ajan kivalla autolla. Meillä on 1 auto, toinen menee bussilla tai pyörällä. Mitään asuntoja ei lapsille tule olemaan mahdollista ostella. Tottakai olen onnekas kun olen syntynyt fiksuna, vanhemmat ovat kannustaneet opiskelemaan jne. Enkä ole katkera, tätä juuri halusinkin tehdä. Mutta turha on myös olla kateellinen jos ei olisi valmis tekemään mitä itse olen tehnyt sen ilmaisen koulutukseni eteen.
Syyllistyitkö sinä jotenkin, voi ei ollut tarkoitus.
Tässä ketjussa juuri joku kehui 250000 vuosituloilla, ja kirjoittajan tuttavapiirissä kuulosti myös olevan tavallista :D, toki varmaan käytetty yhden käden kerrointa summassa, mutta palstan tavan mukaan kärjistin itsekin. Kuitenkin tosiasia on, että suurin osa Suomen työssäkäyvistä voi tarjota lapsilleen ihan mukavan elämän tai jos se ei työssäkäyvien vanhempien perheessä onnistu, on todennäköisesti perheen elämänhallinnassa jotain muuta ongelmaa. Ja täälläkin keskusteluissa moni kertoo säästävänsä lapsilisät lasten tileille, koska lapsilisät heidän mielestään kuuluu sinne tilille, eikä vanhempien käyttöön lapsen elatukseen.
Yleisesti kehutaan miten heidän lapsi tienaa itse kotitöillä kännykän jne. Eivät ymmärrä, että köyhissä perheissä ei ole varaa maksaa lapsille kotitöistä. Kotitöiden palkkana on ehkä se karkkipäivä kerran viikossa tai voi valita säästääkö sen pari euroa johonkin tärkeämpään ja saa ehkä ostettua halvimman puhelimen vuoden päästä. Sitten on valitettavasti perheitä joissa ne ruoka- ja karkkirahatkin menee vanhempien päihteisiin, mutta lapsihan siihen ei ole syypää.
Ihminen voi tuntea paremmuutta siitä, että on fiksu, kun on tehnyt parempia valintoja kuin joku köyhä, mutta tämä on mielestäni suurta omahyväisyyttä ja itsensä ylentämistä. Onnekas olet ollut, kun vanhempasi eivät ole rännänneet odotusaikanasi, tai et ole saanut työkyvyn vievää vammaa, joutunut velkahelvettiin ilman omaa syytäsi, saanut rattijuopon autoa kintuillesi. Kaikki ei ole omaa valintaa vaan usein mukana on onnea. Suomi on onneksi vielä hyvinvointivaltio, jossa heikompikin voi kouluttaa itseään, mutta ei sen tien löytämistä helpoksi ole tehty, varsinkin, jos omat voimavarat on kortilla ja läheisistä ei ole neuvojiksi.
Koulutusneuvontaa ja talousoppia pitäisi olla helposti saatavilla kaikille ja peruskoulussa tähän pitäisi erityisesti panostaa.
Toivottavasti nykyinen hallitus saa ilmaisen toisen asteen koulutuksen toteutettua, uskon, sen auttavan monen köyhän perheen lapsen uuteen alkuun, kun tietää, että vanhempien valinnat eivät pakosta ole myös omia valintoja.
Joulun aikaan toivoisi ymmärrystä katsoa omaa suojattua kuplaa kauemmaksi ja nähdä aidosti ihmiset ympärillään.
Ei teini-ikäinen ymmärrä välttämättä rahan arvoa vielä ollenkaan. En ainakaan itse teininä ymmärtänyt.
Jotenkin tämmöiset ketjut ovat ikäviä. Ihmisten asenne tuntuu olevan se, että köyhän pitäisi tyytyä niihin muruihin, jota tippuu rikkaiden pöydästä, olivat ne murut kuinka pieniä tahansa. Sen ymmärrän, jos ei ole varaa käyttää 100 euroa. Köyhät teinit kuitenkin toivovat samanlaisia asioita kuin rikkaatkin, tämä on ihan normaalia.
Nyt hammas”lääkäri” joko valehtelee ammattinsa tai asuu TODELLA KALLIISTI ja maksaa KALLISTA AUTOA tai jotain muuta jää kertomatta jos lapsille ei ole varaa ostaa muutaman satasen pelikonsolia. Vai teetkö osa-aikatyötä? Vai unohditko että oletkin hammashoitaja? Peliongelmainen? Narkomaani? Vai onko sinusta vain hauskaa pilkata vähävaraisia lapsia?