Tiedättekö sen hirveän tunteen kun tapailu loppuu toisen osapuolen päätöksestä ja samalla myös ihanat whatsapp-viestit ja puhelut?
Tuntuu että joku repisi sydämen irti rinnasta. En tajua miten yhtäkkiä kaikki voi olla ohi, miten toisen mieli voi muuttua niin täysin.
Jään tosi helposti koukkuun siihen että toinen huomioi. En ollut tätä aiemmin koskaan ollut se jolle toinen laittoi usein viestiä ja soitti. Olin aina ennen ollut se, joka oli aktiivinen.
Milloin tästä selviää vai selviääkö koskaan?
Kommentit (11)
Hyvä, että tiedostat joka tapauksessa, että olit ihastunut huomioituna olemisen tunteeseen, et siihen ihmiseen. Siitä se toipuminen alkaa.
Kristallipalloni kertoo, että olet selvinnyt asiasta hyvissä ajoin ennen joulua, ja uudet viestittelyt jonkun toisen kanssa ovat tulilla jo joulukuun puolivälissä.
No en tiedä. Mun etäsuhteeni täyttää pian 2 vuotta ja kuumenee vain.
Mulla on sama tilanne muuten, mutta laitoin itse poikki. Paska minä. Haluaisin hänet takaisin, mutta olen itseni kanssa niin solmussa. Kaipaan niin helvetin paljon silti, että fyysisesti särkee sydämeen 😭
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne muuten, mutta laitoin itse poikki. Paska minä. Haluaisin hänet takaisin, mutta olen itseni kanssa niin solmussa. Kaipaan niin helvetin paljon silti, että fyysisesti särkee sydämeen 😭
Tietääkö hän tämän?
Ei ole, en vaan tapailisi. Jos toista ei kiinnosta, niin en jatkaisi.
En tiedä, kun en edes tiedä mitä ne moiset whatsapp-viestit on.
Totta kai se jätettyä syö, kun yhteys loppuu, oli se yhteydenpito sitten hoidettu jollain vatsapeilla tai vaikka savumerkeillä. Itseäni ei kuitenkaan se yhteydenpidon loppuminen syö lainkaan niin paljoa, kuin se näkemisen ja lähellä olemisen loppuminen. Ihan sujuvasti kestäisin sen ettei tulisi ainoatakaan tekstaria tai puhelinsoittoa, jos suhde muuten jatkuisi ihan normaalisti.
...