Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla ruma tai kaunis?
04.12.2019 |
Olen ruma omasta mielestäni. En tunne ilon hetkiä ja en halua olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Jos joku on minulle kiva, niin arvelen hänellä olevan hyötymistarkoitus.
Kommentit (23)
Kauniina miehenä oleminen on turhauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tosi kaunis.
Mutta romahdus on valtava näin viisikymppisenä. Ego on ollut ulkonäön ympärillä ja ei toimi enää , Eli ei kande varata koko identiteettiään näin.
Minulle rumuus on tutumpaa. Se oli ihan hirveää, koska oma peilikuva ahdisti ja minua myös kiusattiin koulussa. Olisin ehkä voinut hyväksyä ulkonäköni jotenkuten, jos olisin saanut olla rauhassa, mutta kiusaamisesta jäi huono itsetunto ja ikuinen itseinho.
Myöhemmin aikuisena elämässäni oli vaihe, jolloin sain paljon positiivista huomiota ulkonäöstäni. Se oli hämmentävä kokemus. Miehet tuijottivat ja yrittivät välillä iskeäkin, naiset kehuivat nätiksi ja kauniiksi, ja kaikenkaikkiaan ihmiset suhtautuivat minuun positiivisemmin kuin ennen. Jäin jotenkin koukkuun huomioon ja kehuihin, mutta toisaalta kokemus oli vähän masentava. Oli järkyttävää huomata, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisen saamaan kohteluun.
Sittemmin olen siirtynyt kategoriaan " huomaamaton rumahko tavis". Suhtaudun erittäin suurella varauksella ihmisten puheisiin rakkaudesta tai sisäisestä kauneudesta, ja varsinkaan miehiin en luota enää ikinä. Suurin osa ihmisistä (minä mukaanlukien) on pinnallisia, ylimielisiä v*ttupäitä, jotka eivät edes tajua omaa tuomitsevuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle rumuus on tutumpaa. Se oli ihan hirveää, koska oma peilikuva ahdisti ja minua myös kiusattiin koulussa. Olisin ehkä voinut hyväksyä ulkonäköni jotenkuten, jos olisin saanut olla rauhassa, mutta kiusaamisesta jäi huono itsetunto ja ikuinen itseinho.
Myöhemmin aikuisena elämässäni oli vaihe, jolloin sain paljon positiivista huomiota ulkonäöstäni. Se oli hämmentävä kokemus. Miehet tuijottivat ja yrittivät välillä iskeäkin, naiset kehuivat nätiksi ja kauniiksi, ja kaikenkaikkiaan ihmiset suhtautuivat minuun positiivisemmin kuin ennen. Jäin jotenkin koukkuun huomioon ja kehuihin, mutta toisaalta kokemus oli vähän masentava. Oli järkyttävää huomata, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa ihmisen saamaan kohteluun.
Sittemmin olen siirtynyt kategoriaan " huomaamaton rumahko tavis". Suhtaudun erittäin suurella varauksella ihmisten puheisiin rakkaudesta tai sisäisestä kauneudesta, ja varsinkaan miehiin en luota enää ikinä. Suurin osa ihmisistä (minä mukaanlukien) on pinnallisia, ylimielisiä v*ttupäitä, jotka eivät edes tajua omaa tuomitsevuuttaan.
Älä turhaan nimittele itseäsi. Itselläni on sama ongelma tuomitsevuuden suhteen, onneksi tiedostan sen ja yritän opetella siitä pois. En esimerkiksi tuomitse täällä meuhkaavia ihmisiä ollenkaan, neutraalisti vain luen juttuja ja totean: "No voi hyvä ihme, onpas taas otettu erikoinen tulokulma asioihin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavalliselta. En mieti ulkonäköni nyt enkä sitä tehnyt myöskään nuorena.
Minä olen iloinen, että olen kaunis. Niin paljon enemmän vaihtoehtoja, kuin jos olisin ruma.
Ihmisten on miellyttävämpi katsellakin minua. Ja suhtautuvat positiivisesti minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi kaunis, olisin elämässä pidemmällä. Minun olisi pitänyt yrittää enemmän, käyttää älyäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tosi kaunis.
Mutta romahdus on valtava näin viisikymppisenä. Ego on ollut ulkonäön ympärillä ja ei toimi enää , Eli ei kande varata koko identiteettiään näin.
Miten olet romahtanut? Lihonut hirveästi vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herra Röyhkä sen kiteyttää - Kauniit pelastetaan
En ole ruma enkä komea. Normaalin ja kiltin näköinen, normaalipainoinen, liian lyhyt mies (174cm). Useimmille naisille täysin näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ruma tai kaunis vaan täysin näkymätön naisille, kuitenkin 181cm ja jonkin verran lihastakin pitäisi naisia kiinnostaa, mutta ei millään tavalla.
Varmaan rumamies kiinnostaisi naisia paremmin?
Huutista manletille ylempänä. Kyllä itse menisin tuolla pituudella narun jatkoksi. Ja kalkkunoille tiedoksi oman kuplanne sisällä voitte olla kauniita, mutta ette ulkopuolisten silmin.
Kun on ruma, saa olla rauhassa innokkailta iskijöiltä jne. Ruma kun olen, en voi kuvitella, miten rasittavaakin voisi olla, jos astuu yökerhoon, niin heti joku olisi hihassa kiinni. Ilmeisesti se voi olla todella rasittavaa, ainakin jos hyvännäköinen ei ole yltiösosiaalinen.
Kaunis, tuntui hyvältä. Ruma, tuntuu pahalta. T. Kokemusta molemmista
Kaunis ulkonäkö houkuttelee pinnallisia perskärpäsiä. Tätäkö halutaan?
En ehkä ollut ”ruma” mutta hyvin ei-sinut itseni kanssa nuorena. Olin sellainen ”nolo” ja tönkkö. Rumissa vaatteissa ja tukka silmillä. Tämä jatkui pitkälle aikuisuuteen, ainakin 20v asti.
Aikuisena ”rumasta ankanpoikasesta kasvoi joutsen” ja opin pukeutumaan ja ottamaan kasvoni esille, leikkasin hiukseni ja aloin meikata kevyesti.
On ihanaa olla kaunis. Aina hyvä olo omasta ulkonäöstään.