Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapsettomat! Mikä on teidän reheellinen mielipiteenne lapsiperheistä?
04.12.2019 |
Sosiaalisen median keskustelujen perusteella lapsiperheet ovat monien mielestä vain sietämätön riesa, itsekkäitä, vanhoillisia ja että lapsia haluavat ihmiset pahoja ympäristöterroristeja jne. Sitten puhutaan paljon myös siitä, että lapsiperheelliset eivät ole onnellisia ja he elävät denialismissa kun hankkivat lapsia.
Miten te siis oikeasti suhtaudutte lapsia hankkineisiin ihmisiin?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
No ainakin vastauksien ja yläpeukkojen petusteella, lapsettomat vihaavat lapsiperheitä ja toivovat heille pahaa.
Nyt taisi lukevalla taholla olla vähän marttyyrilasit silmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin vastauksien ja yläpeukkojen petusteella, lapsettomat vihaavat lapsiperheitä ja toivovat heille pahaa.
Nyt taisi lukevalla taholla olla vähän marttyyrilasit silmillä.
No kommenttien perusteella lapsiperheisiin suhtaudutaan hyvin negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin vastauksien ja yläpeukkojen petusteella, lapsettomat vihaavat lapsiperheitä ja toivovat heille pahaa.
Nyt taisi lukevalla taholla olla vähän marttyyrilasit silmillä.
No kommenttien perusteella lapsiperheisiin suhtaudutaan hyvin negatiivisesti.
Jännästi mä näen vaan neutraalia suhtautumista, enkä yhtään ainoaa jossa toivotaan pahaa kellekään.
Suomalaislapset ovat melko huonosti käyttäytyviä ja huonosti kasvatettuja. En jaksa lapsia yhtään enkä halua olla lapsiperheiden kanssa tekemisissä.
Rehellisesti voin sanoa että perheelliset eivät sen kummemmin herätä mitään tuntemuksia minussa. Se ei ole minulta pois että joku muu tahtoo lapsia, ainoastaan toivon että ottavat myös vastuun kasvattamisesta. Minä kyllä pidän lapsista paljonkin ja elämääni kuuluu myös lapset vaikken itse ole niitä tehtaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaislapset ovat melko huonosti käyttäytyviä ja huonosti kasvatettuja. En jaksa lapsia yhtään enkä halua olla lapsiperheiden kanssa tekemisissä.
Täsmälleen samaa mieltä.
Jos lapselliset tuntevat itsensä väärinkohdelluiksi, ennen kaikkea on syytä katsoa peiliin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - kasvattakaa lapsenne kilteiksi ja kohteliaiksi älkääkä pitäkö niitä pikku prinsseinä ja prinsessoina, jotka savat kukkoilla tunkiolla, niin hyvin menee. Ja ottakaa opiksi, jos joku sanoo, että nyt teidän lapsenne häiritsevät. Pyytäkää anteeksi ja hiljentäkää lapsenne. Sitten lapsiperheistä pidetään, myös me lapsettomat.
Mua ei ärsytä mikään muu kuin se jatkuva paapominen, mitä Suomessa niin kovasti harrastetaan. Että kun juttelee vanhempien kanssa, niin lasten annetaan lähes jatkuvalla syötöllä keskeyttää kaikki muu keskustelu ja toiminta ja aletaankin yhtäkkiä hyöriä ja pyöriä täysin sen lapsen ehdoilla. Usein kun tapaa lapsellisia kavereita, ei meinaa saada kuulumisia vaihdettua, vaan omaksi rooliksi jää se vanhemman ja lapsen yhteisen sähläämisen seuraaminen sivusta. Että milloin lapsella on jotain mitä haluaa näyttää tai nälkä tai kylmä tai kuuma tai mitä ikinä, siis niin paljon, ettei montaa lausetta ehdi välissä vaihtaa. Minusta lapsille pitää siis tietenkin antaa huomiota ja rakkautta jne, mutta rajansa kaikella. Lapsenkin pitää oppia, että hän ei ole aina koko ajan kaiken toiminnan keskipiste. Ei oikein jaksa nähdä näitä kavereita, joiden kanssa saa viettää aikaa lähinnä ulkopuolisen roolissa.
Muuten ihan sama, toivon että ovat onnellisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin vastauksien ja yläpeukkojen petusteella, lapsettomat vihaavat lapsiperheitä ja toivovat heille pahaa.
Tuskinpa vaan, mutta lapsiperheelliset nauttivat yhteiskunnassa arvostetumpaa asemaa kuin lapsettomat, koska koko sosiaalisen elämän häkkyrä pyörii lasten kautta, jotta on siinä todellista aihetta kokea eriarvoisuutta, sen sijaan vihaamiseen sikäli kuin sellaista jollakin on, tarvitaan voimakkaampi henkilökohtainen motiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaislapset ovat melko huonosti käyttäytyviä ja huonosti kasvatettuja. En jaksa lapsia yhtään enkä halua olla lapsiperheiden kanssa tekemisissä.
Täsmälleen samaa mieltä.
Jos lapselliset tuntevat itsensä väärinkohdelluiksi, ennen kaikkea on syytä katsoa peiliin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - kasvattakaa lapsenne kilteiksi ja kohteliaiksi älkääkä pitäkö niitä pikku prinsseinä ja prinsessoina, jotka savat kukkoilla tunkiolla, niin hyvin menee. Ja ottakaa opiksi, jos joku sanoo, että nyt teidän lapsenne häiritsevät. Pyytäkää anteeksi ja hiljentäkää lapsenne. Sitten lapsiperheistä pidetään, myös me lapsettomat.
Eipä se näkööjään riitä. Lasten kanssa pitäisi ilmeisesti pysyä kotona neljän seinän sisällä. Vaikka osaisivatkin käyttäytyä niin sitten alkaa valitukset esim. perhevapaista, tilaa vievistä lastenrattaista ja kun vanhemmat eivät koskaan muka kävisi viihteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tarvitsevat välillä päästää höyryjä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ärsytä mikään muu kuin se jatkuva paapominen, mitä Suomessa niin kovasti harrastetaan. Että kun juttelee vanhempien kanssa, niin lasten annetaan lähes jatkuvalla syötöllä keskeyttää kaikki muu keskustelu ja toiminta ja aletaankin yhtäkkiä hyöriä ja pyöriä täysin sen lapsen ehdoilla. Usein kun tapaa lapsellisia kavereita, ei meinaa saada kuulumisia vaihdettua, vaan omaksi rooliksi jää se vanhemman ja lapsen yhteisen sähläämisen seuraaminen sivusta. Että milloin lapsella on jotain mitä haluaa näyttää tai nälkä tai kylmä tai kuuma tai mitä ikinä, siis niin paljon, ettei montaa lausetta ehdi välissä vaihtaa. Minusta lapsille pitää siis tietenkin antaa huomiota ja rakkautta jne, mutta rajansa kaikella. Lapsenkin pitää oppia, että hän ei ole aina koko ajan kaiken toiminnan keskipiste. Ei oikein jaksa nähdä näitä kavereita, joiden kanssa saa viettää aikaa lähinnä ulkopuolisen roolissa.
Muuten ihan sama, toivon että ovat onnellisia jne.
No pikkulapsia (2-4 vuotiaat) on nyt aika vaikeita hallita. Säheltämistä tapahtuu aina, jolloin vanhemman pitää puuttua lapsen touhuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin vastauksien ja yläpeukkojen petusteella, lapsettomat vihaavat lapsiperheitä ja toivovat heille pahaa.
Nyt taisi lukevalla taholla olla vähän marttyyrilasit silmillä.
No kommenttien perusteella lapsiperheisiin suhtaudutaan hyvin negatiivisesti.
Jännästi mä näen vaan neutraalia suhtautumista, enkä yhtään ainoaa jossa toivotaan pahaa kellekään.
Jos nyt esimerkiksi vanhempainvapaat, lasten läsnäolo tai ylipäätään vanhempien elämä ärsyttää, niin mitä muuta se on kuin negatiivista suhtautumista?
Vierastan lähinnä vaan.
En osaa samaistua ihmiseen, joka on halunnut lapsia, olla vanhempi ja jolle tuollaiset asiat ovat "ihan normaaleja". En ole koskaan kaivannut itselleni tuollaista elämää ja roolia. Minä olen sisar ja tytär, en mikään äiti. Tuntuu käsittämättömältä ajatella että teoriassa minullakin voisi ihan hyvin olla lapsia "tähän mennessä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tarvitse olla missään tekemisissä lapsiperheellisten kanssa niin hyvin pyyhkii. En jaksa sitä huutamista ja vääntöä kuunnella ja katsella.
Rehellisesti sanottuna en erityisemmin pidä lapsista, varsinkaan pienistä lapsista. Kaikki se melu, riehuminen ja itkeminen on todella rasittavaa kuunneltavaa. Ymmärrän kyllä sen, että pieni lapsi voi väsyneenä kiukutella, mutta Suomessa näkee todella paljon huonosti käyttäytyviä lapsia ihan missä tahansa julkisilla paikoilla. Toivoisin että vanhemmat keskittyisivät enemmän lastensa kasvattamiseen kuin älylaitteiden näpertämiseen tai niiden tyrkyttämiseen lapselle.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että ihmiset lisääntyvät omasta halustaan, mutta mitään ylenkatsontaa meitä lapsettomia kohtaan en siedä. Olen täysijärkinen, korkeakoulutettu aikuinen ihminen, eikä se, etten halua omia lapsia tee minusta keskenkasvuista bilehörhöä joka ei tiedä mitään OIKEASTA RAKKAUDESTA ja ELÄMÄN TARKOITUKSESTA. Maksan joka vuosi aivan perkeleellisesti veroja teidän tarvitsemienne palvelujen rahoittamiseen ja olen se tyyppi, joka joutuu joustamaan töissä teidän poissaolojenne mukaan, joten pientä arvostusta olisi ihan kiva joskus saada.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tarvitse olla missään tekemisissä lapsiperheellisten kanssa niin hyvin pyyhkii. En jaksa sitä huutamista ja vääntöä kuunnella ja katsella.
Siis häh? Jos henkilöllä on lapsia, et voi olla sellaisen henkilön kanssa missään tekemisissä?
Olen vela ja elän lapsiperheessä mieheni lasten kanssa. Että samalla ajattelen tässä itseänikin, ei biologinen vanhemmuus ole ainoa vanhemmuuden laji (vai voinko olla edes vela, kun olen äitipuoli - mielestäni voin, koska kenenkään äiti en kuitenkaan ole, vaikkakin parhaani mukaan äitipuoli)?
Lapsieperheiden arki on aika erilaista kuin velan. On tosi kivoja aikoja, paljon rutiinia ja sitten aikoja, jolloin mikään ei onnistu ja kaikesta ollaan eri mieltä. Lapsi ei vielä hallitse tunteitaan eikä reaktioitaan ja vaatii pitkää pinnaa, että kykenee näinä aikoina olemaan oikeasti aikuinen. Eipä siinä aina onnistu, harva on niin täydellinen ettei rähähtäisi, kun hermo menee.
Antamalla aikaa, tekemällä asioita yhdessä ja osoittamalla välittämistä pääsee pitkälle. Vaikeista hetkistä pääsee silloin helpommin yli. En ole viimesijaisessa vastuussa lapsista, joten saan tavallaan kevennetyn kokemuksen vanhemmuudesta. Sellaisen entisajan isä -tyyppisen. Tai vaikka nykyajankin isä-, jos ei ole kovin huolehtivaista sorttia.
Oma suhtautumiseni on suht neutraali, tai itse asiassa jopa aika myönteinen. Itse en ole äitityyppiä, joten en koskaan kuvitellut hankkivani lapsia.
Perheet jotka hankkivat lapsia, ovat mielestäni tosi ok, koska lapsissa on tulevaisuuden toivo? Lisäksi kaikki me olemme joskus olleet itsekin lapsia, miten siis voisin esim. vihata lapsiperheitä, kun olen itsekin ollut osa lapsiperhettä ; ) Toivon että lapsiperheelliset sen sijaan ymmärtäisivät sen, että meistä kaikista naisista ei ole äideiksi, syystä tai toisesta. Hyväksytään vaan toistemme erilaisuus niin hyvin menee!
Ärsyttää se, että lapsiperheet haluavat/tarvitsevat niin paljon apua ja tukea. Olen antanut aikaani ja rahaani veljeni 4 lapsiselle perheelle. Miksi he tekivät niin monta lasta? Suunnittelivat jopa kuutta. Apua tarvitsivat myös lasten isovanhemmilta.
Kiitosta en ole saanut, eivätkä muista merkkipäivinäni, mutta minä muistan heitä ja rahalahjat kelpaa. Ovat jo aikuisia.
Eihän tuossa ole mitään järkeä, että tehdään lapsia, vaikka voimat ja omat rahat eivät riitä.
Eikös se 30-vuoden ikä ole just paras? Riskit komplikaatioihin vähenee.