Itse tehty ruoka ällöttää. Onko jollain muulla sama ongelma ja miten mahdollisesti olette selättänyt sen?
Olen kolmen lapsen äiti ja teen varsin usein siis lounaita ja päivällisiä pidemmänkin kaavan kautta.
Teen ihan hyvää ruokaa, jopa todella hyvää... saan vain kehuja. Mutta en itse pysty niitä syömään. Jokin kumma etovuus tulee siinä ruokaa laittaessa. Muut syövät ihanaa Burgundinpataa ja paistettuja kuhafileitä huolella valmistettujen lisukkeiden kanssa ja minä närpin jääkaapin ovelta makkarasiivuja:D
En ole anorektikko ja syön mielihalulla muiden tekemää hyvää ruokaa.
Seuraavana päivänä pystyn jonkin verran syömään omiakin keitoksiani. Mutten juuri valmistettuna. Miten edetä?
Kommentit (50)
Mun äidilläni oli vähän sama ongelma, sanoi että se ruuanlaiton tuoksu teki pahaa. Minusta se oli outoa koska itselle nimenomaan tulee nälkä ja himo kun haistan valmistuvan ruuan.
Äiti söi sitten usein vain voileivän kun "tuli kylläiseksi" jo hajusta:) No kyllä hän söi normaalisti useinmiten ja oli ihan normaalipainoinen kuitenkin. 657
Aloitus oli niin tuttua tekstiä, että olisin voinut kirjoittaa sen itse. Itse valmistamani ruoan lisäksi vaiva koskee myös muiden valmistamaa, jos joudun olemaan ruoan hajussa pitkään ennen tarjoilua. Äiti esimerkiksi tekee pitkään haudutettuja liharuokia avokeittiössään ja se tuoksu todellakin tuntuu koko tilassa. Kesäaikaan oli helpompaa, kun ruokaa laitettiin grillissä.
Vaiva on ollut minulla pitkään lievänä, mutta räjähti käsistä syöpähoitojen aikana, eikä ole palautunut hoitojen loputtua. Syön nykyään lähinnä kylmiä ruokia, enimmäkseen hedelmiä, marjoja ja jogurttia. Ei mikään kulinaristinen nautinto, mutta kyllä sillä näköjään hengissä pysyy. Oikeasti tilanne ahdistaa. Nautin ennen hyvästä ruoasta, ja olen kadottanut tuon ihan vallan. Sosiaalinen elämä kaventuu koko ajan, kun en voi lähteä kavereiden luo syömään tai kutsua heitä meille.
Kiitollisena otan vastaan kaikki kokemukset, millä vaivaa saisi helpotettua. Aiemmin auttoi vähän, kun join tilkan vettä tai kävin ulkona ennen pöytään asettumista. Nyt näillä ei ole mitään vaikutusta.
Jotenkin suomalainen vanha tapa,että äitihahmo syö hellan vieressä,kun muu väki istuu ruokapöydässä. Ja syö ruokansa raapien kattilanpohjat. Onko tapa niin geeneissä,että se vaikuttaa tiedostamattomasti. Itse kysyn usein muulta väeltä,mitä haluatte syödä? Netistä tulostettu resepti tuodaan keittiöön. Tällöin tulee tehtyä "tilattua" ruokaa ja se on uutta itsellekin ja maistuu. Välillä leikimme,että arvostele mun illallinen. Joskus tulee parhaat pisteet vaan tunnelmasta,kun nauretaan,että huomenna parempi resepti kehiin!
No ei kai sitä kuhaa haluakaan syödä jos koko päivän haistaa nenäänsä muualta tulevaa kalan hajua. Onko hygienia kunnossa?
Tehtiinkö sinun lapsuudessasi rakkaudella sinulle ruokaa, vai tiuskittiinko -aina saa olla kokkaamassa, pakko kokata...jne? Jos se jotenkin sieltä heijastuu. Ole syömättä,
Osta kaupasta äitien tekemää ruokaa. Tarvii vain lämmittää.
Erikoista. Itseäni nimenomaan ällöttää vain muiden eli vieraiden tai puolituttujenkin tekemä ruoka eli itse tekemääni (tai puolisoni tekemää) syön oikein hyvällä ruokahalulla mutta just esim einekset, noutosapuska tai työpaikkaruokalan ruuat on aika yök. Saati sitten ajatuskin jostain myyjäisten leipomuksista että niitä pitäisi syödä ja vielä maksaakin siitä..
Vielähän sitä vastatehtyä syö, mutta edellisten päivien tähteet eivät ole enää maukkaita. Olen kuitenkin päättänyt, että ruokaa ei heitetä hukkaan, vaan syödään kun kerran on tehtykin. Toinen juttu on, että kylläisenä ei pidä mennä kauppaan. Silloin siellä ei ole mitään ostettavaa.
Ota salaattia ja vähän ruokaa sivuun.
Ehkä luonto on järjestänyt niin, että ruoka tulee jaettua tätä kautta perheelle.