Itse tehty ruoka ällöttää. Onko jollain muulla sama ongelma ja miten mahdollisesti olette selättänyt sen?
Olen kolmen lapsen äiti ja teen varsin usein siis lounaita ja päivällisiä pidemmänkin kaavan kautta.
Teen ihan hyvää ruokaa, jopa todella hyvää... saan vain kehuja. Mutta en itse pysty niitä syömään. Jokin kumma etovuus tulee siinä ruokaa laittaessa. Muut syövät ihanaa Burgundinpataa ja paistettuja kuhafileitä huolella valmistettujen lisukkeiden kanssa ja minä närpin jääkaapin ovelta makkarasiivuja:D
En ole anorektikko ja syön mielihalulla muiden tekemää hyvää ruokaa.
Seuraavana päivänä pystyn jonkin verran syömään omiakin keitoksiani. Mutten juuri valmistettuna. Miten edetä?
Kommentit (50)
Voiko olla sama ilmiö, kuin se, että en tykkää syödä marjoja silloin kun poimin niitä ämpärillisen? Muuten saatan metsässä kulkiessa muutaman narjan huitaista naamaan, mutta kun niitä on keräämässä "varastoon", niin ei voi syödä.
Aistien ylikuormittuminen, joka johtuu aistiyliherkkyydestä. Mulla sama, kun on seisonut ruuanvalmistuksen hajussa, höyryssä ja kuumuudessa niin ei pysty heti syömään. Pitää mennä tunniksi suunnilleen toiseen huoneeseen.
Ei ole mikään mt-sairaus vaan neurologinen ominaisuus. Liittyy moneen eri sairauteen ja häiriöön, esim. MS-tauti, ADD, Asperger, migreeni ym.
Ei ole mitään tekemistä ruuan kunnioituksen tai käytöksen kanssa.
MOnet muutkin jo vastanneet samaa, mutta komppaan täältä. Se johtuu siitä hajuista ja aistien ylikuormituksesta tms. Tunnistan tunteen, vaikken siitä kovasti kärsikkään, samoin mieheni välillä sanoo että ei tee enää yhtään mieli syödä kun on kokannut.
EHkä ehdottaisin, että älä pakota itseäsi syömään, hyväksy tilanne. Istu silti pöytään muiden kanssa, nauti yhteisestä ruokahetkestä ja ota vaikka salaattia tms. "helppoa" syötävää. Syöt sitten seuraavana päivänä tai illemmalla. Pakottamalla ällötus vaan kasvaa.
Näet sen ruoan koko ajan ja haistat sen. Sama itselläni et mielenkiinto syödä hiipuu kun sitä ruokaa tuijottaa ja haistaa, syön kyllä. Välillä tökkii, mutta ymmärtää mistä johtuu niin pystyy.
Okei, kiitos vastauksista.
Häärään tosiaan siinä ympärillä, kun muut syövät. Teen nyt niin, että istun pyötään perheeni kanssa ja syön mitä syön tekemättä siitä numeroa. Voin vähän väkisinkin syödä ihan pikkuannoksen tekemääni ruokaa.
Täällä on ehdotettu aistiyliherkkyyttä. Ehkä... koska olen myös äänille todella herkkä. Mutta ei siitä mitään numeroa. Siedätyshoitoa pentujen kanssa ja elämä on tehty elettäväksi.
Mulla on osin samaa, syön kyllä vaikka ei tekis aina mieli. Jotenkin se ei oo yhtä ruokahalua herättävää syödä esim uunikalaa itsetehtynä, kun on vähän ennen syömistä vielä hipelöinyt sitä limaista raakaa lötköä yms.
Sama ongelma, mulla toimii rankan liikunnan harrastaminen muutama tunti ennen kuin valmistan ruuan ja sen jälkeen varmasti tekee mieli syödä myös niitä omatekoisia sapuskoja.
Ei mua ällötä, mutta ei se nautinto siitä ruuasta ole samanlainen kun on jo haistellut ja maistellut sitä laittamisen aikana.
Tympiikö sua se ruuanlaitto, onko se tylsää ja ahdistavaa? Tuntuu pelkältä työltä? Silloinhan on ihan ymmärrettävää, että se ruuanlaiton tuloskin inhottaa, jos itse ruuanlaitto on vastenmielistä pakkopullaa.
Syö itse aina edellispäivän ruokaa, kun muu perhe syö äsken laitettua ruokaa? Jos kerta edellisenä päivänä tehty ruoka ei ällötä.
Aistiyliherkkyyteen ei voi siedättyä koska kyseessä on neurologinen perusominaisuus. Jos yrität sitä kautta, kuormitut vain entistä pahemmin.
Itsensä pakottaminen ja potkiminen ei siis auta yhtään, vaan sinun pitää keksiä luovia ratkaisuja. Tuo että kokkaat viikonloppuna ruokia pakastimeen on hyvä. Entä eikö joku muu perheenjäsen voisi välillä laittaa ruokaa? Miksi sen pitää aina olla sinun hommasi? Entä auttaisiko jos tekisit nopeasti valmistuvia ruokia niin ettei hellan ääressä tarvitsisi olla kuin ihan hetki? Tai jos laitat uuniruokaa ja poistut huoneesta kunnes ruoka on valmista?
Älä käytä pesemätöntä jauhenlihaa !
Jos et ole yksinhuoltaja, niin voi kai mieskin keittää kuoripotut ja siihen jotain lisuketta. Ollaanko teillä vaativaisia ruokalajien suhteen vai kelpaako kaikki tarjottava? Etooko liiallinen "mammarooli" ja haluat vähän vetäytyä siitä vaikkapa tässä kohtaa+?
Kyllä juuri näin...Kokkaan itse ihan mitä tahansa ruokaa niin se ei vaan maistu ja puolet ainakin ruuasta menee roskiin.En vaan itsekään ymmärrä että mistä tämä johtuu?Asun yksin ja kun kaverini tulevat kylään niin heille kyllä valmistamani ruoka maistuu...,itse tosiaan otan vaikka lihapiirakan pakkasesta jotta nälkä lähtee,oma ruoka vaan etoo.
Et tosiasn ole ongelmasi kanssa yksin,kun minulla aivan sama juttu,ehkä johtuu siitä kun sen ruuan jo haistaa valmistusvaiheessa,ikinä en ole omista sapuiskoistani tykänny,vaikka muut niitä kehuvat,siksi aina syön ulkona .
Minua ällöttää toisten tekemä ruoka, koska en voi tietää, onko noudatettu hygieniaa niitä valmistettaessa.
Ruoan haisteleminen/hellan käryissä oleminen aiheuttaa minullekin usein saman olotilan. Olen lapseton sinkku, joten inhottaa tehdä hyvää ruokaa, jota ei saa alas. Yleensä jäähdytän ruoan ja pakkaan sen rasioihin myöhemmäksi ja syön esim.leivän.
Mulla myös sama, omat ruoat tökkii. Laitan paljon ketsuppia tai chilikastiketta ja joskus kermaviiliä niihin. Näin ne maistuvat jotenkin uusilta. Eivät ne mauttomia alunperinkään ole.
Vierailija wrote:
Mun äidillä oli tuo sama, hän sanoi että siinä käryssä kun seisoo niin ei enää itse halua ruokaa. Söi sitten voileivän kun me söimme ihania patoja.
Itsellä ei ole tätä ongelmaa, odotan kun kuuta nousevaa että ruoka valmistuu. Tiedän että on herkullista.
Miksi hän sillä tavalla käryytti?
Nälkä on paras ruokahalun herättäjä. Kerran olin armeijassa maastossa talvella 12 tuntia ilman ruokaa. Sitten saatiin sissipakkaus. Maksapasteija suoraan putkilosta suuhun oli parhaita ruokia ikinä.
Joskus itselläkin tulee sellainen tavallaan kyllästyminen siihen ruokaan, jos sitä eka tekee pitempään ja kun pitäisi syödä niin ei ole nälkä. Auttaisiko jos tekisit kaikki teidän ruokanne aina etukäteen? Esim viikonloppuna koko viikon ruoat valmiiksi tai vaikka aamulla illallisen jne?