Lue keskustelun säännöt.
Uudet Pisa-tulokset julki. 63% pojista lukee vain, jos on pakko. Antakaa kirjavinkkejä 14-vuotiaalle pojalle!
03.12.2019 |
Myönnän, meillä on kasvatus mennyt pieleen, eikä olla vaadittu poikaa lukemaan. Hän on juuri tuollainen poika, joka lukee vain pakon edessä.
Antakaa kirjavinkkejä 14-vuotiaalle pojalle. Uusia, vanhoja, mitä vaan kirjoja. Voisin laittaa osan joululahjaksi.
Hävettää suorastaan olla äiti, jonka poika ei lue :(
Kommentit (100)
Mielenkiintoisempaa historiaa kuin pelkkiä vuosilukuja ja aatelisia. Esim. yksityiskohtaisempaa sotahistoriaa. Esimerkkinä vaikka "100 asetta jolla tehtiin historiaa", paljon kuvia ja käy aseet kronologisesti läpi jossa aloitetaan kivikirveestä ja lopetetaan tiedustelulennokkeihin.
Tuon tyylisiä infojuutuuppikanavia myös nuoretkin vahtaa joten luulisi kirjojenkin menevän. Historia on yllättävän mielenkiintoinen aihe, ongelma vaan että koulujen historiantunnit antaa siitä paljon tylsemmän kuvan kun tunneilla vain pääpiirteittäin yritetään muistaa ulkoa vuosilukuja ja aatelisten nimiä.
Joku vaikka pyövelin tai palkkasoturin arki tai että miten antiikissa rakennettiin rakennuksia tai piiritystorneja on paljon mielenkiintoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stephen King voisi toimia. Taru sormusten herrasta, Neropatit, zlatan, guinnes world records, time riders...
Nämä on vain ehdotuksia. Pitäisi tuntea nuori paremmin voidakseen suositella kirjoja. Varsinkin kun lapselle ei ole syntynyt mielenkiintoa lukea.
Sanoisin, että Stephen King ja Taru sormusten herrasta ovat liian haastavia aloittelijalle. Neropatit-kirjaa en tunne. Ehkä kannattaisi aloittaa jostain helpommin luettavista kirjoista. Poikien kirjoista en tiedä, mutta voihan sitä kysyä kirjastosta tai kirjakaupan myyjältä.
Vierailija kirjoitti:
Poikaa kiinnosti matematiikka ja fysiikka. Pääsi yliopistoon minne halusi.
Olipa hyvät kirjavinkit.
Teini-ikäisiä poikia) kiinnostavat usein äärimmäisyydet. Meillä esim. Ari Turusen Mulkerot-kirja ahmittiin viikonlopussa. Herätti myös keskustelua. Remekset ja Christiet näyttävät nyt olevan luvussa. On tosiaan vähän vaikea ikä, kun tämän ikäluokan pojille tarjonta on lähinnä fantasiaa. Meidän poika ei ole koskaan ollut fantasiaihminen.
Muistathan itse (ja varsinkin mahdollinen talouden isäoletettu) antaa lukemisen esimerkkiä lapselle? Aika tyhjää on pakottaa kirjan ääreen, jos muu perhe on nenä kiinni kännykässä tai telkkarin äärellä.
Komppaan jo mainittuja Harry Potterit, Percy Jacksonit, Neropatin päiväkirjat. Hra Gummit (vähän lapsellisia 14-vuotiaalle mutta jos ei ole paljon lukenut vielä). Roald Dahlin kirjat. Sitten suosittelen sarjakuvaromaaneja, esimerkiksi Luupäät, tosi hyvä ja vaikuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyri Paretskoin K15-sarja voisi olla hyvä alku tottumattomalle lukijalle, aika kevyttä luettavaa ja lyhyitä kirjoja, ei tunnu liian raskaalta urakalta toisin kuin joku Taru sormusten herrasta. Jos lukeminen lähtee käyntiin, saman kirjailijan Shell's Angels -sarja ja Delikouraksen Nörtit on hyviä jatkoksi.
Niiden pitäisi teineille pistää tämä musavideo kouluissa pyörimään:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Potter, Taru sormusten herrasta, paljon hyviä nuorten kirjoja varmaan myös. Sellaisia niistä joissa pääosassa nuori poika. Nuorten aikuisten kirjoja voi tuossa iässä varmaan myös jo lukea. Myös sarjakuvalehdet voi houkutella.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisempaa historiaa kuin pelkkiä vuosilukuja ja aatelisia. Esim. yksityiskohtaisempaa sotahistoriaa. Esimerkkinä vaikka "100 asetta jolla tehtiin historiaa", paljon kuvia ja käy aseet kronologisesti läpi jossa aloitetaan kivikirveestä ja lopetetaan tiedustelulennokkeihin.
Tuon tyylisiä infojuutuuppikanavia myös nuoretkin vahtaa joten luulisi kirjojenkin menevän. Historia on yllättävän mielenkiintoinen aihe, ongelma vaan että koulujen historiantunnit antaa siitä paljon tylsemmän kuvan kun tunneilla vain pääpiirteittäin yritetään muistaa ulkoa vuosilukuja ja aatelisten nimiä.
Joku vaikka pyövelin tai palkkasoturin arki tai että miten antiikissa rakennettiin rakennuksia tai piiritystorneja on paljon mielenkiintoisempaa.
Tämän tyyliset on hyviä. Aloittelija vain pelästyy jotain vaikeaselkoista tiiliskiveä tai pitkää sarjaa, tuollainen missä on lyhyitä tekstejä ja voi lukea vähän kerrallaan ilman että tarvitsee muistaa monitahoista juonta, helpottaa lukemisen opettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on luokkansa toiseksi paras oppilas ja ei todellakaan ole mikään intolukija, mitä nyt joitakin urheilustarojen elämänkertoja lueskelee ja joskus jotain sotasankaritarinoita.
Luokan paras oppilas, insinöörin jälkikasvua hänkin, lukee vielä vähemmän. Nysvää senkin edestä Arduinon ja Raspberryn kanssa koodaillen kaikkea kivaa.
Kolmanneksi paras on lukijatyttö, mutta selkeästi numeroissa eroa kärkikaksikkoon. Joten mihin sitä fiktion lukemista tarvitaan siis?
Tällä palstalla on helppo bongata myös vanhemmat, jotka eivät pahemmin lue. Sen huomaa ihan tekstien sisällöstä.
Niinnoh, tällä hetkellä työn alla Lehväslaihon "Panssarisotaa" ja Baden-Powelin elämästä kertovan "The Boy-Man".
Voitin muuten ala-asteella ja yläasteella kuudesti "lukukilpailut". Tämän vuoksi en lue enää fiktiota, vaan vähintään tositarinaan perustuvaa mukana olleen/todellisen henkilön elämänkertoja. Kuten nuo kaksi esimerkkiä yllä.
Kun tietäisitte kuinka monta illanistujaista on brittikollegoiden kanssa vietetty hyvinkin positiivisin jälkiseuraamuksin - perustuen juuri heidän suurhenkilöidensä historiikkien lukemiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on luokkansa toiseksi paras oppilas ja ei todellakaan ole mikään intolukija, mitä nyt joitakin urheilustarojen elämänkertoja lueskelee ja joskus jotain sotasankaritarinoita.
Luokan paras oppilas, insinöörin jälkikasvua hänkin, lukee vielä vähemmän. Nysvää senkin edestä Arduinon ja Raspberryn kanssa koodaillen kaikkea kivaa.
Kolmanneksi paras on lukijatyttö, mutta selkeästi numeroissa eroa kärkikaksikkoon. Joten mihin sitä fiktion lukemista tarvitaan siis?
Tällä palstalla on helppo bongata myös vanhemmat, jotka eivät pahemmin lue. Sen huomaa ihan tekstien sisällöstä.
Niinnoh, tällä hetkellä työn alla Lehväslaihon "Panssarisotaa" ja Baden-Powelin elämästä kertovan "The Boy-Man".
Voitin muuten ala-asteella ja yläasteella kuudesti "lukukilpailut". Tämän vuoksi en lue enää fiktiota, vaan vähintään tositarinaan perustuvaa mukana olleen/todellisen henkilön elämänkertoja. Kuten nuo kaksi esimerkkiä yllä.
Kun tietäisitte kuinka monta illanistujaista on brittikollegoiden kanssa vietetty hyvinkin positiivisin jälkiseuraamuksin - perustuen juuri heidän suurhenkilöidensä historiikkien lukemiseen...
Juu ei, kato palstalla päivystää niin jäätäviä tekstianalyysin ammattilaisia, että tiedustelupalvelut jäävät kakkosiksi. Täällä kyllä voidaan selvittää kommenttien perusteella ihan kaikki; ulkonäkö, työllisyystilanne, seksielämä, luonne, sosiaaliset taidot ja onko vaimo tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on luokkansa toiseksi paras oppilas ja ei todellakaan ole mikään intolukija, mitä nyt joitakin urheilustarojen elämänkertoja lueskelee ja joskus jotain sotasankaritarinoita.
Luokan paras oppilas, insinöörin jälkikasvua hänkin, lukee vielä vähemmän. Nysvää senkin edestä Arduinon ja Raspberryn kanssa koodaillen kaikkea kivaa.
Kolmanneksi paras on lukijatyttö, mutta selkeästi numeroissa eroa kärkikaksikkoon. Joten mihin sitä fiktion lukemista tarvitaan siis?
Tällä palstalla on helppo bongata myös vanhemmat, jotka eivät pahemmin lue. Sen huomaa ihan tekstien sisällöstä.
Niinnoh, tällä hetkellä työn alla Lehväslaihon "Panssarisotaa" ja Baden-Powelin elämästä kertovan "The Boy-Man".
Voitin muuten ala-asteella ja yläasteella kuudesti "lukukilpailut". Tämän vuoksi en lue enää fiktiota, vaan vähintään tositarinaan perustuvaa mukana olleen/todellisen henkilön elämänkertoja. Kuten nuo kaksi esimerkkiä yllä.
Kun tietäisitte kuinka monta illanistujaista on brittikollegoiden kanssa vietetty hyvinkin positiivisin jälkiseuraamuksin - perustuen juuri heidän suurhenkilöidensä historiikkien lukemiseen...
Juu ei, kato palstalla päivystää niin jäätäviä tekstianalyysin ammattilaisia, että tiedustelupalvelut jäävät kakkosiksi. Täällä kyllä voidaan selvittää kommenttien perusteella ihan kaikki; ulkonäkö, työllisyystilanne, seksielämä, luonne, sosiaaliset taidot ja onko vaimo tyytyväinen.
Tämä. Itse en jaksa pingottaa oikeakielisyydestä anonyymissä viihdekäytösdä. Lisäksi autocorrect joskus yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin Jules Verneä lukemalla suunnilleen tuossa iässä. Voin suositella.
Verne, Tolkien, Eddings, Williams, Weis&Hickman, Burroughs, Lustbader, Tikkanen, Lehväslaiho ja kumppanit.
Siinä 10-25v välissä ja paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastosta kannattaa kysyä lukuvinkkejä. Ensin myös kysyttävä pojalta, onko kiinnostunut tietyistä asioista kuten historiasta tai urheilusta. Lukeminen on niin henkilökohtaista, että on vaikea vinkata juuri tiettyä kirjaa. Itse olin kiinnostunut dekkareista murrosikäisenä. Agatha Christiet ja kumppanit kiinnostivat.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottua, ei se lukuharrastus mikään välttämättömyys ole. Samanlainen harrastus kuin esimerkiksi neulominen tai pelaaminen, jotku saa siitä enemmän irti kuin toiset. Kunhan vaan ihminen itse nauttii. Kyllähän lukeminen esimerkiksi kartuttaa mielikuvitusta ja sanavarastoa, mutta eivät nämäkään ole tärkeimpiä ominaisuuksia elämässä menestymiseen ( kunhan vaan jaksaa koulukirjoja lukea ja opinnot hoitaa).
Ja tämä mielipide tulee 30v mieheltä, joka on juuri valmistunut opettajaksi ja on koko elämänsä lukenut kirjoja vapaa-ajallakin. Itse sain siitä paljonkin irti, mutta olisi sen ajan voinu käyttää esimerkiksi opettelemalla kitaran soittoa tai harrastamalla jääkiekkoa/käymällä salilla. Sosiaalista hyväksyntää ja naisiakin olisi varmasti paljon enemmän tullut jo nuorena. Yliopistossa huomasin myös, että ei suurin osakorkeakouluopiskelijoista lue vapaa-ajalla kuin pakollisia tenttikirjoja omalta suppealta alalta. Muuten heidän puheenaiheensa liikkuivat televisio-ohjelmissa, liikunnassa ja mitä on tullut tehtyä kullan kanssa tai shoppailtua ( tai kuinka kännissä oli viime bileissä).
Ihmeellinen mielipide, jos vielä olet opettaja. Että sanavaraston kartuttaminen ihan kivaa, mutta yhtä hyvin voisi neuloa villapaitaa. Oletko kuullut tämän sitaatin? Kannattaa miettiä, mitä se tarkoittaa:
Kieleni rajat ovat maailmani rajat. (Ludwig Wittgenstein)
Lapsuuden kodissani arvostettiin oppineisuutta ja siten myös kirjoja. Siihen aikaan puhuttiin ahmimisiästä. Luinkin paljon kaikkea käsilläolevaa, pikkupoikaa kiinnostavaa kirjallisuutta. Äikkä olikin aina 10 ja matemaattisten aineiden lisäksi opiskelin kolme vierasta kieltä. Myöhempi menestymiseni liike-elämässä on pitkälti ahmimisiästä alkaneen kielellisen ja tiedollisen intohimon perua. Väitän että nykylapsien on muilta houkutuksilta paljon haasteellisempaa erottaa ja valita hektisestä informaatiovirrasta laadukas sisältö ja vielä vaikeampaa keskittyä siihen siten, että se kehittäisi heidän omaa ajatteluaan.
Nykymaailmaa kun katsoo niin en tiedä pitäisi ihmisten lukea enemmän vai vähemmän. Hyvältä ei näytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin Jules Verneä lukemalla suunnilleen tuossa iässä. Voin suositella.
Verne, Tolkien, Eddings, Williams, Weis&Hickman, Burroughs, Lustbader, Tikkanen, Lehväslaiho ja kumppanit.
Siinä 10-25v välissä ja paljon muuta.
Hassel, Beevor, Carell vähän myöhemmin.
Kirjat ovat tiedon siirtämisen esiaste ja ne ovat nykyään korvautumassa visuaalisella medialla, jossa tietoa voidaan jakaa tehokkaammin ja monipuolisemmin. Kuva on tuhat sanaa ja liikkuva kuva äänineen on tuhat kertaa tuhat sanaa. Toki peruslukutaito pitää olla, mutta tarinoiden ja tiedon välittämisessä kirja tulee väistämättä jäämään sivuun pikkuhiljaa.
Räkikset lukee kirjoja. Itse en ole koskaan lukenut yhtään kirjaa. Kouluajan käytin opeille vit.tuiluun. ah hyviä muistoja. Ja kyllä ihan normaali työssäkäyvä perheenisä olen.