Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielestäsi kannattaa valita vapaa-ehtoinen lapsettomuus?
02.12.2019 |
Tässä linkissä havainnollistetaan yksi vastaus siihen, miksi valita vapaa-ehtoinen lapseton elämä.
( Kyseessä Jo Frost-jakso)
Kommentit (44)
En ole erikseen valinnut vapaaehtoista lapsettomuutta. En vaan ole ikinä halunnut lasta. Ei minkäänlaista halua, vaikken ole mitenkään "lapsikielteinen". Ihan kuten useimmilla taas vastaavasti on halu saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoinen lapsettomuus kannattaa valita kun ei yhtään halua lapsia. Aika yksinkertaista.
Suomen valtiosta, luottamusyhteiskunnasta ja hyvinvoinnista on tulossa enenevissä määrin häilyvämpiä asioita. Voi olla että tulevaisuudessa suomen valtio ei ole enää turvasatama, joka pitää heikommistaan huolta vaan sitä varten täytyy alkaa turvautumaan taas sukulaisiin, joita on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa alkaa olla noita videossa kuvattuja "haastavia" lapsosia.
Ylisuuret ryhmät ---eikä Jo Frostia näköpiirissä.
Miettikää .
Tiedän ainakin kolme naista jotka olivat päiväkodissa töissä ja lähti muijilta lapsihaaveet sen siliän tien.
Sen verran rankkaa oli hoitajien arki ollut päikyissä. Lähti ruusunpunaiset illuusiot siitä mitä on olla lapsesta kokonaisvaltaisessa vastuussa. Olivat olleet aivan puhki työpäivän jälkeen ja työkavereilla vielä oma perhe ja lapsi hoidettavana työpäivän jälkeen. Millä ihmeen jaksamisella, hattua nostamme mutta jotkut naiset sanoo ei kiitos, ja se on mielestäni hienoa nykyaikana että jokainen saa valita oman näköisensä elämän ja perhemuodon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa muutaman syyn:
- lapsiin menee helvetisti rahaa. Lapsilisä on ihan naurettavan pieni. Päivähoitomaksut pompsahtavat maksimiin jo kahdella keskituloisella.
- koska lapsiin menee niin paljon rahaa, saat tinkiä koko ajan omista jutuista. Itse lopetin kuntosaliharrastuksen, koska alueen sali oli kallis enkä kyllä oikein ehtinyt siellä käymään.
- lähes kaikki lasten harrastukset
- työpaikassasi vihataan sinua, jos lapsesi sairastuvat
- koulu ja päiväkoti vaatii koko ajan jotain. Parasta on se, että aina välillä on jotain spessujuttuja joihin vanhempia pyydetään (lue: vaaditaan) osallistumaan mihin vuorokauden aikaan vaan. Päiväkodissa on kehittämispäivä ja lapsi nakataan päiväksi vieraaseen päiväkotiin ellet saa vapaata juuri siksi päiväksi.
- Sinua kytätään joka puolelta. Lapsen kanssa kulkeva on vapaata riistaa, jolle voi kommentoida mitä vaan. Neuvolassa moititaan, jos lapsi on liian iso/pieni/laiha/tukeva.... Osa terkkareista on hyvin ongelmakeskeisiä. Jos oma-aloitteisesti kerrot olevasi väsynyt tai kaipaavasi arkeen tukea, sinulle sanotaan, että "sellaista se vaan on".
- Parisuhde voi loppua lasten syntymään. En tarkoita vain luontaista suhteen näivettymistä ja seksin vähyyttä, vaan oikeaa eroa. Kaikista miehistä ei ennen lapsen syntymää mitenkään näe millaista elämä lapsiperheenä on heidän kanssaan. Vaikka eroat, et pääse koskaan siitä tyypistä eroon.
- Eron jälkeen sinua paheksutaan, kun olet rikkonut lasten perheen. Ketään ei kiinnosta eron syyt. Ainoastaan se ettei lapset "pääse nauttimaan" ydinperheestä.
Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka mutta mielestäni tässä oli keskeisimmät.
T. Eronnut kahden lapsen äiti, joka ei olisi ikinä tehnyt lapsia, jos olisi nämä asiat tiennyt.
Avioliittosi epäonnistuminen ei poista sitä asiaa, että saatat jonkun vuoden päästä olla tosi onnellinen ja iloinen lapsistasi, että sait ne sittenkin. Ehkä olet nytkin, et vaan halua myöntää.
Joo, ihan varmasti olen... Olen vielä 10 vuotta elatusvelvollinen, joten tässä menee enemmän kuin "joku vuosi". Lisäksi täytyisi helvetilliset murrosiät ja vielä entisestään nousevat kulut maksaa, vaikka palkka junnaa paikallaan. En voi mitään riskejä ottaa urallani, koska olen ainoa lähivanhempi. Ei ole varaa downshiftata. Tuskin myöskään ex-miehen kusipäinen sukukaan jätä minua rauhaan vielä moneen vuoteen. Hieman vaikea olla onnellinen, kun tietää ettei asiat muutu vielä moniin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa muutaman syyn:
- lapsiin menee helvetisti rahaa. Lapsilisä on ihan naurettavan pieni. Päivähoitomaksut pompsahtavat maksimiin jo kahdella keskituloisella.
- koska lapsiin menee niin paljon rahaa, saat tinkiä koko ajan omista jutuista. Itse lopetin kuntosaliharrastuksen, koska alueen sali oli kallis enkä kyllä oikein ehtinyt siellä käymään.
- lähes kaikki lasten harrastukset
- työpaikassasi vihataan sinua, jos lapsesi sairastuvat
- koulu ja päiväkoti vaatii koko ajan jotain. Parasta on se, että aina välillä on jotain spessujuttuja joihin vanhempia pyydetään (lue: vaaditaan) osallistumaan mihin vuorokauden aikaan vaan. Päiväkodissa on kehittämispäivä ja lapsi nakataan päiväksi vieraaseen päiväkotiin ellet saa vapaata juuri siksi päiväksi.
- Sinua kytätään joka puolelta. Lapsen kanssa kulkeva on vapaata riistaa, jolle voi kommentoida mitä vaan. Neuvolassa moititaan, jos lapsi on liian iso/pieni/laiha/tukeva.... Osa terkkareista on hyvin ongelmakeskeisiä. Jos oma-aloitteisesti kerrot olevasi väsynyt tai kaipaavasi arkeen tukea, sinulle sanotaan, että "sellaista se vaan on".
- Parisuhde voi loppua lasten syntymään. En tarkoita vain luontaista suhteen näivettymistä ja seksin vähyyttä, vaan oikeaa eroa. Kaikista miehistä ei ennen lapsen syntymää mitenkään näe millaista elämä lapsiperheenä on heidän kanssaan. Vaikka eroat, et pääse koskaan siitä tyypistä eroon.
- Eron jälkeen sinua paheksutaan, kun olet rikkonut lasten perheen. Ketään ei kiinnosta eron syyt. Ainoastaan se ettei lapset "pääse nauttimaan" ydinperheestä.
Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka mutta mielestäni tässä oli keskeisimmät.
T. Eronnut kahden lapsen äiti, joka ei olisi ikinä tehnyt lapsia, jos olisi nämä asiat tiennyt.
Kai ymmärrät, että olet masentunut ja avun ja terapian tarpeessa? Ihan ohiksena kysyn, mikä on mielestäsi se tärkeämpi rahareikä kuin omat lapset ja heidän hyvinvointinsa? Ja kyllä, parisuhde voi päättyä vaikka lapsia ei syntyisikään suhteen aikana, tämä on myös aika tavallista. On myös tutkittu, että lapset eivät lisää eron riskiä vaan päinvastoin, ovat parisuhteen liima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa alkaa olla noita videossa kuvattuja "haastavia" lapsosia.
Ylisuuret ryhmät ---eikä Jo Frostia näköpiirissä.
Miettikää .
Tiedän ainakin kolme naista jotka olivat päiväkodissa töissä ja lähti muijilta lapsihaaveet sen siliän tien.
Sen verran rankkaa oli hoitajien arki ollut päikyissä. Lähti ruusunpunaiset illuusiot siitä mitä on olla lapsesta kokonaisvaltaisessa vastuussa. Olivat olleet aivan puhki työpäivän jälkeen ja työkavereilla vielä oma perhe ja lapsi hoidettavana työpäivän jälkeen. Millä ihmeen jaksamisella, hattua nostamme mutta jotkut naiset sanoo ei kiitos, ja se on mielestäni hienoa nykyaikana että jokainen saa valita oman näköisensä elämän ja perhemuodon.
Päiväkodissa esim. kahdeksan vieraan lapsen hoitaminen on melko lailla eri asia kuin oman lapsen hoitaminen kotona. Omaan lapseen kehittyy ihan erilainen tunneside kuin vieraaseen lapseen, tätä on joskus lapsettomien vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" - koulu ja päiväkoti vaatii koko ajan jotain. Parasta on se, että aina välillä on jotain spessujuttuja joihin vanhempia pyydetään (lue: vaaditaan) osallistumaan mihin vuorokauden aikaan vaan. Päiväkodissa on kehittämispäivä ja lapsi nakataan päiväksi vieraaseen päiväkotiin ellet saa vapaata juuri siksi päiväksi.
- Sinua kytätään joka puolelta. Lapsen kanssa kulkeva on vapaata riistaa, jolle voi kommentoida mitä vaan. Neuvolassa moititaan, jos lapsi on liian iso/pieni/laiha/tukeva.... Osa terkkareista on hyvin ongelmakeskeisiä. Jos oma-aloitteisesti kerrot olevasi väsynyt tai kaipaavasi arkeen tukea, sinulle sanotaan, että "sellaista se vaan on".
- Parisuhde voi loppua lasten syntymään. En tarkoita vain luontaista suhteen näivettymistä ja seksin vähyyttä, vaan oikeaa eroa. Kaikista miehistä ei ennen lapsen syntymää mitenkään näe millaista elämä lapsiperheenä on heidän kanssaan. Vaikka eroat, et pääse koskaan siitä tyypistä eroon."
Kontrolli ja kyyläys lapsiperheitä kohtaan on kyllä tullut huippuunsa 2000-luvulla ja sen jälkeen.
Lapset tekevät haavoittuvaiseksi. Lasu-ilmoitus on jokaisen painajainen, että joku saa päähänsä tehdä semmosenkin omita lapsista ja siinä sitä sitten tutkitaan onko aihetta ja merkintä jää että tutkittu on vaikkei olisi .
On wilmat ja kaiken maailman varhaiskasvatuskeskutelut siellä sun täällä päiväkodista lähtien seurannassa ja epämääräinen syyllisyys siitä ettei koskaan ole tarpeeksi mitään kasvukäyrien ja kehityskeskustelu-standardein puitteissa kasvattajana.
Kiitti mutta ei kiitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa alkaa olla noita videossa kuvattuja "haastavia" lapsosia.
Ylisuuret ryhmät ---eikä Jo Frostia näköpiirissä.
Miettikää .
Tiedän ainakin kolme naista jotka olivat päiväkodissa töissä ja lähti muijilta lapsihaaveet sen siliän tien.
Sen verran rankkaa oli hoitajien arki ollut päikyissä. Lähti ruusunpunaiset illuusiot siitä mitä on olla lapsesta kokonaisvaltaisessa vastuussa. Olivat olleet aivan puhki työpäivän jälkeen ja työkavereilla vielä oma perhe ja lapsi hoidettavana työpäivän jälkeen. Millä ihmeen jaksamisella, hattua nostamme mutta jotkut naiset sanoo ei kiitos, ja se on mielestäni hienoa nykyaikana että jokainen saa valita oman näköisensä elämän ja perhemuodon.
Päiväkodissa esim. kahdeksan vieraan lapsen hoitaminen on melko lailla eri asia kuin oman lapsen hoitaminen kotona. Omaan lapseen kehittyy ihan erilainen tunneside kuin vieraaseen lapseen, tätä on joskus lapsettomien vaikea ymmärtää.
Kyllä ihan lapsiperheissäkin ollaan ihan poikki ja kypsiä kakrujensa vinkumiseen vaikka olisi kuinka luja tunneside, niin ilomielin paiskattaisiin kotiovi kiinni ja mentäisiin hotelliin nukkumaan jos olisi pieninkin mahku. Tätähän ei ylemmyydentuntoiset vanhemmat lapsettomille juuri korosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan helpon ja vaivattoman elämän kaupungissa. Siksi olen vela.
Vierailija kirjoitti:
Suomen valtiosta, luottamusyhteiskunnasta ja hyvinvoinnista on tulossa enenevissä määrin häilyvämpiä asioita. Voi olla että tulevaisuudessa suomen valtio ei ole enää turvasatama, joka pitää heikommistaan huolta vaan sitä varten täytyy alkaa turvautumaan taas sukulaisiin, joita on hyvä olla.
Totta.
Taloudellinen selviytyminen tulevaisuuden työtilanteessa ei monella olekaan niin itsestäänselvä.
Milläs ruokit ne lapset jotka haluat ellei ole rahaa ja sosiaaliturvaa vedetään alas?
Kannattaa olla rikas jos harkitsee lapsia, ettei löydä itseään leipäjonosta lapset jaloissa jonottamassa. Suomesta on tullut armoton paikka .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa muutaman syyn:
- lapsiin menee helvetisti rahaa. Lapsilisä on ihan naurettavan pieni. Päivähoitomaksut pompsahtavat maksimiin jo kahdella keskituloisella.
- koska lapsiin menee niin paljon rahaa, saat tinkiä koko ajan omista jutuista. Itse lopetin kuntosaliharrastuksen, koska alueen sali oli kallis enkä kyllä oikein ehtinyt siellä käymään.
- lähes kaikki lasten harrastukset
- työpaikassasi vihataan sinua, jos lapsesi sairastuvat
- koulu ja päiväkoti vaatii koko ajan jotain. Parasta on se, että aina välillä on jotain spessujuttuja joihin vanhempia pyydetään (lue: vaaditaan) osallistumaan mihin vuorokauden aikaan vaan. Päiväkodissa on kehittämispäivä ja lapsi nakataan päiväksi vieraaseen päiväkotiin ellet saa vapaata juuri siksi päiväksi.
- Sinua kytätään joka puolelta. Lapsen kanssa kulkeva on vapaata riistaa, jolle voi kommentoida mitä vaan. Neuvolassa moititaan, jos lapsi on liian iso/pieni/laiha/tukeva.... Osa terkkareista on hyvin ongelmakeskeisiä. Jos oma-aloitteisesti kerrot olevasi väsynyt tai kaipaavasi arkeen tukea, sinulle sanotaan, että "sellaista se vaan on".
- Parisuhde voi loppua lasten syntymään. En tarkoita vain luontaista suhteen näivettymistä ja seksin vähyyttä, vaan oikeaa eroa. Kaikista miehistä ei ennen lapsen syntymää mitenkään näe millaista elämä lapsiperheenä on heidän kanssaan. Vaikka eroat, et pääse koskaan siitä tyypistä eroon.
- Eron jälkeen sinua paheksutaan, kun olet rikkonut lasten perheen. Ketään ei kiinnosta eron syyt. Ainoastaan se ettei lapset "pääse nauttimaan" ydinperheestä.
Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka mutta mielestäni tässä oli keskeisimmät.
T. Eronnut kahden lapsen äiti, joka ei olisi ikinä tehnyt lapsia, jos olisi nämä asiat tiennyt.
Kai ymmärrät, että olet masentunut ja avun ja terapian tarpeessa? Ihan ohiksena kysyn, mikä on mielestäsi se tärkeämpi rahareikä kuin omat lapset ja heidän hyvinvointinsa? Ja kyllä, parisuhde voi päättyä vaikka lapsia ei syntyisikään suhteen aikana, tämä on myös aika tavallista. On myös tutkittu, että lapset eivät lisää eron riskiä vaan päinvastoin, ovat parisuhteen liima.
Ehkä kannattaisi kysyä veloilta mikä on tärkeämpi rahareikä kuin lapset? Omat tuloni menevät hyvin pitkälti lasten aiheuttamiin suoriin ja välillisiin kuluihin. Olisi ihan kiva saada itselleenkin jotain tai tehdä päätöksiä, joissa voisi itsekkäästi ajatella vain itseään. Tällä hetkellä edes kaupassakäynti ei onnistu ilman, että ajattelee lapsia.
Parisuhde voi päättyä, vaikka pariskunta olisikin lapseton, mutta todennäköisesti lapsettoman parin ero ei aiheuta samanlaista paskamyrskyä, kuin lapsiperheessä tapahtuvan eron.
Lapset ovat parisuhteen liima siksi, että kynnys erota on paljon korkeampi kuin lapsettomilla. Eikä se välttämättä ole lasten edun mukaista kituuttaa suhteessa, josta ei uskalla erota "lasten takia", vaikka esimerkiksi vanhempien välinen kunnioitus ja vuorovaikutus olisi aivan pielessä. Edelleen tuntuu olevan vallalla se ajatus, että vaikka ydinperheessä olisi kaikki päin persettä, sitä pidetään parempana vaihtoehtona kuin eroa.
Monet katuu lastenhankintaa ja haluavat huolettomilta vaikuttavat lapsettomat ystävänsä saamaan pascaan vakuuttelemalla kuinka elämä on merkityksetöntä tai tyhjää ilman jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet katuu lastenhankintaa ja haluavat huolettomilta vaikuttavat lapsettomat ystävänsä saamaan pascaan vakuuttelemalla kuinka elämä on merkityksetöntä tai tyhjää ilman jälkikasvua.
Voi olla, että tällainen kuva syntyy kun täällä palstalla notkuu. Tosielämässä harva katuu ja ne, jotka katuvat ovat suurimmaksi osaksi mielenterveysongelmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei miksikään. Elämä on tylsää ja yksinäistä jos ei ole edes lapsia.
Nuorena voi vähän aikaa olla kivaa olla itsekseen mutta pidemmän päälle elämästä tulee väistämättä yksinäistä. Mikään matkustelu ja harrastus ei voi korvata oikeita ihmissuhteita ja lapsia.
Minusta tämä kolmikymppisen lapsettoman elämä on aivan täyttä kaaosta ja helvettiä jo muutenkin. Töitä aamusta iltaan, epävarmuutta ja epäluottamusta tulevaisuuteen. Opiskelen töiden ohessa, päivitän työssäni tarvittavaa osaamista ja jossain hiton välissä vielä teen ne työnikin, yritän ehtiä syömään, liikkumaan ja nukkumaan yli viiden tunnin unia (ei onnistu usein). Joskus ja jouluna on tällainen vapaapäivä kuin nyt tänään kun on pakko jotenkin pitää itsensä poissa burn outista. En voisi kuvitellakaan matkustelevani, en ehdi, en käytännössä ehdi tapaamaan edes muita ihmisiä.
Tylsä ja yksinäinen kävisi. Ja se, että edes ehtisin harrastaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet katuu lastenhankintaa ja haluavat huolettomilta vaikuttavat lapsettomat ystävänsä saamaan pascaan vakuuttelemalla kuinka elämä on merkityksetöntä tai tyhjää ilman jälkikasvua.
Voi olla, että tällainen kuva syntyy kun täällä palstalla notkuu. Tosielämässä harva katuu ja ne, jotka katuvat ovat suurimmaksi osaksi mielenterveysongelmaisia.
Tosielämässä kukaan ei uskalla tuoda asiaa esille, koska sitten alkaa huoli-ilmoitusta pukata...
Vierailija kirjoitti:
Ei miksikään. Elämä on tylsää ja yksinäistä jos ei ole edes lapsia.
Nuorena voi vähän aikaa olla kivaa olla itsekseen mutta pidemmän päälle elämästä tulee väistämättä yksinäistä. Mikään matkustelu ja harrastus ei voi korvata oikeita ihmissuhteita ja lapsia.
No jaa. Olen 40v. vapaaehtoisesti lapseton ikisinkku, viimeksi olen ollut kimpassa jonkun kanssa 15 vuotta sitten. Lemmikkejä ei ole eikä edes viherkasveja. Matkailen paljon ja viihdyn erinomaisesti yksin. Olen aina ollut yksinäinen susi, myös jo lapsena. Minulla ei ilmeisesti ole mitään sisäsyntyistä tarvetta olla muiden kanssa tekemisissä, kun suurin osa ihmisistä lähinnä väsyttää ja rasittaa. Saman katon alle en aio muuttaa koskaan kenenkään kanssa, tulisin hulluksi.
Mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän haluan viettää aikaa omissa oloissani.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa alkaa olla noita videossa kuvattuja "haastavia" lapsosia.
Ylisuuret ryhmät ---eikä Jo Frostia näköpiirissä.
Miettikää .
Tiedän ainakin kolme naista jotka olivat päiväkodissa töissä ja lähti muijilta lapsihaaveet sen siliän tien.
Sen verran rankkaa oli hoitajien arki ollut päikyissä. Lähti ruusunpunaiset illuusiot siitä mitä on olla lapsesta kokonaisvaltaisessa vastuussa. Olivat olleet aivan puhki työpäivän jälkeen ja työkavereilla vielä oma perhe ja lapsi hoidettavana työpäivän jälkeen. Millä ihmeen jaksamisella, hattua nostamme mutta jotkut naiset sanoo ei kiitos, ja se on mielestäni hienoa nykyaikana että jokainen saa valita oman näköisensä elämän ja perhemuodon.
Päiväkodissa esim. kahdeksan vieraan lapsen hoitaminen on melko lailla eri asia kuin oman lapsen hoitaminen kotona. Omaan lapseen kehittyy ihan erilainen tunneside kuin vieraaseen lapseen, tätä on joskus lapsettomien vaikea ymmärtää.
Helpoiten tän näkee siitä, että kun viimeinkin saadaan se lapsivapaa ilta, se on parasta koko maailmassa, sitä hehkutetaan somessa ja ollaan niin kiitollisia, kun saa olla ilman lapsia ja niiden tuomaa rasittavuutta ja raskautta. Lapset, mitkä lapset?
Samoin tää näkyy siinä, että kun lapselliset moittii veloja, ne moittii aina että te vaan ryyppäätte ja nukutte puolille päivin. Eli just sitä mitä nää lapselliset tekee heti, kun ne saa olla hetken ilman lapsia. Baanalle vaan bailaamaan, ei siinä lapset paljoa paina.
Totta kai vanhemmat saa irrotella, mutta ihmeen kovasti ne hehkuttaa sitä lapsetonta aikaa....
Kyllä ihan lapsiperheissäkin ollaan ihan poikki ja kypsiä kakrujensa vinkumiseen vaikka olisi kuinka luja tunneside, niin ilomielin paiskattaisiin kotiovi kiinni ja mentäisiin hotelliin nukkumaan jos olisi pieninkin mahku. Tätähän ei ylemmyydentuntoiset vanhemmat lapsettomille juuri korosta.
Avioliittosi epäonnistuminen ei poista sitä asiaa, että saatat jonkun vuoden päästä olla tosi onnellinen ja iloinen lapsistasi, että sait ne sittenkin. Ehkä olet nytkin, et vaan halua myöntää.