Miten sinusta rahat olisi oikeudenmukaista jakaa?

Kaikille kuuluu sama. Kristillinen tasajako.

Vierailija kirjoitti:

Saa jakaa rahat siten, kun itsestä tuntuu oikeudenmukaiselta.

Toinen perhe saattaa olla varakkaampi, joten heidän lapsensa eivät tarvitse isoäidin rahoja yhtä kipeästi, kuin varattomampi perhe.

Kullekin tarpeen mukaan. Jokainen saa päättää omista rahoistaan itse.

Kuka voi olla noin ahne pipipää, että kuvittelee köyhemmälle KUULUVAN enemmän? Ei kuulu. Lahjassa kyse ei ole siitä, kuka tarvii ja kuka ei.

Kaikille kuuluu sama sillä oletuksella, että kaikki antavat vastavuoroisesti isovanhemmalle sitä hyvää, jota hän lapsenlapsilta edellyttää (koulunkäyntiä, kaunista käytöstä tms.). Ei voi olettaa, että kaikki saavat saman verran rahaa, vaikka vain yksi tuo iloa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos yksi lapsi on 18v ja saa 1000 e ja ne toiset lapset on 5v ja 7v ja saavat molemmat 500 e? Onko silloinkaan reiluus tapahtunut?

Tässä on hyvä pointti, jota en tullut aiemmissa kommenteissani ajatelleeksi. Oletin nimittäin, että lapsenlapset olisivat suunnilleen samaa ikäluokkaa. Voi siis vähän miettiä myös, millaiseen käyttötarkoitukseen tuo raha on tarkoitettu. Näin joulun alla voisi kuvitella, että lapsenlapset voisivat ostaa isoäidiltä saamallaan rahalla jotain. Jos lapsenlapsilla on suuri ikäero, vanhin lapsenlapsista saattaisi tarvita ja käyttää rahan jo oman elämisensä rahoittamiseen tai esim opiskelutarvikkeiden kuten läppärin ostamiseen. Ja pienemmät taas ostaisivat koko rahalla leluja tms. Tällaisessa tilanteessa on mielestäni ihan perusteltua, että vanhin lapsenlapsista saisi enemmän. 

Mun mielestäni tällaisissa rahanjakohommissa on oleellista vain se, että kukaan lapsenlapsista ei tunne olevansa isoäidille vähempiarvoinen kuin muut. Tai tottakai isoäidillä on täysi oikeus osoittaa lapsenlapsilleen, kuka heistä on isoäidille kaikista tärkein, mutta sitten voipi isoäiti syyttää ihan vain itseään, jos hänelle vähemmän tärkeät lapsenlapset eivät toimikaan samalla tavalla kuin tämä tärkein. 

Koko 3000e sille lapsenlapselle joka tulee moikkaamaan ja kuuntelee mummin juttuja ja kertoo omista seikkailiuistaan.

Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei lahjan saajalla ole oikeutta vertailla muiden lahjoihin, tai olettaa saavansa yhtään mitään.

Ihmiset ovat juuri tuollaisia että kokevat ”ansaitsevansa” jotain, mikä on toisen omaa.

Jos mummo tekee päätöksen antaa jollekin jotain omastaan, se ei kuulu muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan älytön toi toinen vaihtoehto, ei kai kukaan voi oikeasti ajatella noin? (toinen saa tonnin, toinen 500 per nuppi)

Ja mun mielestä sun ajatus on älyton. Mietipä niin, että olisi kolmas lapsi jolla ei ole omia lapsia. Olisiko reilua että hän(en perheensä) ei saa mitään? No ei todellakaan olisi, vaan kyllä se ihan oikeudellinenkin perimysjärjestys on ainoa oikeasti reilu - eli isovanhempien lahjoittama varallisuus jaetaan jokaiselle lapselle tasapuolisesti, ja he sitten jakavat omille lapsilleen. Jollain karkkipussilla nyt ei ole merkitystä, mutta useammissa satasissa saatika tonneissa puhutaan jo ennakkoperinnostä.

Esimerkkiä voi miettiä vielä pidemmälle niin, että lapsia olisi tosiaan nuo kolme (0, 1 ja 2 lapsisia), ja isovanhemmat haluaisivat lahjoittaa koko omaisuutensa. Olisiko reilua että lapseton ei saisi mitään, 1 lapsinen perhe saisi 1/3 ja kolmannen perhe yhteensä 2/3 koko omaisuudesta? Onneksi sentään Suomen laki ei moista salli.

Tässä olikin kyse, että annetaan lastenlapsille lahjaksi, ei omille lapsille. En minä ainakaan lahjanantajana tykkäisi, jos omalle lapsenlapselle antama LAHJA (ei ennakkoperintö) menisi perheen käyttöön. Lahja on tarkoitettu nimenomaan saajalle.

Kyllä se raha on silti pois siitä lasten tulevasta perinnostä, ja aina myos hyodyksi sille koko perheelle. Esim. rahaa saava lapsi ei tarvitse vanhempia rahoittamaan uutta kännykkää taimitälie. Lapsenlapset ovat aina kuitenkin lasten jälkeläisiä, ja mikä menee lapsenlapsille, menee välillisesti myos lapsille.

Jos esimerkissäni itse olisin se lapseton, ja vanhemmat jakaisivat rahaa sisarusteni lapsille ("lahjoina" voi jakaa vaikka koko omaisuuden) vuosi toisensa jälkeen minun jäädessä ilman, niin totta hemmetissä pahatuisin ja kokisin että minua syrjitään. Yhä, mietipä sitä ääriesimerkkiä että isovanhemmat haluaisivat lahjoittaa koko omaisuutensa - ei todellakaan olisi reilua antaa sitä lapsenlapsille yhtä suurissa erissä, kun suorassa perintojärjestyksessä olevat lapset jäisivät todella epätasa-arvoiseen asemaan. Yhä: nyt ei puhuta tikkukaramelleista vaan tuhansista euroista.

Ihminen voi laittaa rahansa mihin haluaa, ei se ole kenenkään perintöä. Ahne ajatus.

Mummo on antanut lapsilleni rahaa melko paljon joka joulu ja syntymäpäivä. Rahat on tilillä ja ne saa tueksi opuskeluun ym itsenäistymiseen.

Veljelläni ei ile lapsia. Ei siis myöskään lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei lahjan saajalla ole oikeutta vertailla muiden lahjoihin, tai olettaa saavansa yhtään mitään.

Ihmiset ovat juuri tuollaisia että kokevat ”ansaitsevansa” jotain, mikä on toisen omaa.

Jos mummo tekee päätöksen antaa jollekin jotain omastaan, se ei kuulu muille.

Olen samaa mieltä siitä, ettei se kuulu muille. Mutta mummollekaan ei sitten kuulu, miksi muut kuin suosikkilapsenlapsensa eivät käy mummoa katsomassa yhtä usein kuin suosikkilapsenlapsi. Eikä vallankaan itkeä, jos suosikkilapsenlapsi ei käykään niin usein kuin suosikin mummon mielestä pitäisi käydä. Lähipiirissäni on tilanne, jossa yhtä lapsenlapsista on suosittu todella paljon ja isovanhemmat tehneet harvinaisen selväksi, että tämä heidän ensimmäinen lapsenlapsensa on "suurin, mahtavin ja kaunein". Nyt sitten ovat harmissaan, kun suosikkilapsenlapsi pitää yhteyttä kaikista vähiten. 

Meillä on oikeasti käynyt samantyyppinen tilanne. Isäni antoi kahdelle lapselleni 100e per lapsi lahjarahaa. Siskollani on yksi, jo vanhempi lapsi, sai 300e. Ei käynyt minulla tai lapsilla mielessäkään valittaa epäoikeudenmukaisuudesta, olimme iloisia kun pappa antoi lapsille lahjat.

Huh, tänne olikin tullut paljon vastauksia! Tuntuu, että monet olivat ehkä lukeneet rivien väleistä jotain, mitä siellä ei oikeasti ollut. En ehdi vastaamaan jokaiseen erikseen, joten yritän tähän koota vastauksia kaikkiin viesteihin, jotka muistan.

Minä tai lapseni emme ole tässä kuviossa missään osassa, vaan kyseessä on kuolemansairas ystäväni, jota olen auttamassa. Kysymys epäreiluudesta tuli hänen puoleltaan, kun hän päätti lahjoittaa kaikille lapsenlapsille rahaa, ja alkoi sitten epäröimään onko se väärin yhden lapsen äitiä kohtaan, että hänen veljensä lapset saavat saman summan (eli tavallaan perhe saa tuplasumman, vaikka oikeasti rahat menevät lasten säästötileille tulevaisuutta varten eivätkä lapset "hyödy" tästä mitenkään). Minä pidin ajatusta ihan hassuna, joten päätin kysyä asiaa täältä, missä ihmiset eivät yleensä kaunistele vastauksiaan. Lapset ja lastenlapset eivät vielä tiedä lahjoituksista, mutta takuulla he keskustelevat niistä keskenään kun sen aika on.

Esittämäni rahasummat olivat vain esimerkkejä selventämään tilannetta.

Kukaan ei ole vaatimassa mitään eikä täällä riidellä, vaan kyseessä on ihan puhtaasti rakkaudesta annettu lahja ja yritys auttaa lastenlapsia tulevaisuudessa, kun isoäiti ei ole enää elämässä mukana.

Lapset saavat myös omat lahjoituksensa ja lisäksi perintöä. Kaikki saavat tasapuolisesti, eikä ketään suosita.

Ystävälläni ei ole lapsettomia lapsia, mutta jos olisi, toki he saisivat saman verran kuin muutkin sisaruksensa. Nyt puhutaan kuitenkin lastenlapsista.

Kaikki lapset ja lastenlapset ovat läheisiä ja kaikki ovat tekemisissä keskenään usein, lahja ei ole maksu mistään suorituksesta tai yhteydenpidosta.

Kaikki lapset ovat peruskoulussa ja opiskelevat ahkerasti.

Kukaan ei käytä huumeita.

Olikohan siinä vastaukset kaikkiin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos antaa rahaa lapsenlapsilleen, antaa saman summan jokaiselle. Jos taas antaa rahaa lastensa perheille, antaa saman summan kummallekin perheelle ja he sitten itse päättävät, miten rahan käyttävät eli jakavatko saamansa summan lapsilleen vai tekevätkö rahalla jotain muuta. 

Meitä on kaksi sisarusta: siskoni, joka on perheetön, ja minä, jolla on mies ja kolme lasta.  Äitini antaa minulle ja siskolleni joululahjaksi saman verran rahaa ja sanoo minulle, että minun pitää jakaa oma osuuteni tasan muiden perheenjäsenten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä kysymyksess kärjistyy juuri se ongelma, mitä olen pitänyt vaarallisena kehityksenä.

Ihmiset olettavat helposti että heille kuuluu jotain toisen omaa. Esimerkiksi sukulaisuussuhteen tai muun syyn perusteella.

Perilliset kokevat, että jo vanhemman tai isovanhemman eläessä heille kuuluu tietty osuus tämän omaisuudesta.

Ihmiset ovat ahneita. Toisen omaa tai itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta. Silloin kun kyseessä on esimerkiksi vanhan ihmisen rahat, tämä omaisten ahneus ja tahan ennenaikainen jako voi kulminoitua vanhuksen syyttelyyn ja kiristämiseen.

Herätkää, ahneet! Jokaisella on oikeus antaa tai olla antamatta rahaa, ihan oman harkintansa mukaan.

Tämä on täysin totta, mutta tässähän ei kysytty mihin isovanhemmilla on oikeus (on oikeus antaa vaikka kaikki yhdelle lapsenlapselle, tai kissayhdistykselle jos niikseen tulee), vaan että kumpi avauksen vaihtoehdoista vaikuttaa palstalaisten / yleisen oikeustajun mukaan reilummalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos antaa rahaa lapsenlapsilleen, antaa saman summan jokaiselle. Jos taas antaa rahaa lastensa perheille, antaa saman summan kummallekin perheelle ja he sitten itse päättävät, miten rahan käyttävät eli jakavatko saamansa summan lapsilleen vai tekevätkö rahalla jotain muuta. 

Täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kysymyksess kärjistyy juuri se ongelma, mitä olen pitänyt vaarallisena kehityksenä.

Ihmiset olettavat helposti että heille kuuluu jotain toisen omaa. Esimerkiksi sukulaisuussuhteen tai muun syyn perusteella.

Perilliset kokevat, että jo vanhemman tai isovanhemman eläessä heille kuuluu tietty osuus tämän omaisuudesta.

Ihmiset ovat ahneita. Toisen omaa tai itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta. Silloin kun kyseessä on esimerkiksi vanhan ihmisen rahat, tämä omaisten ahneus ja tahan ennenaikainen jako voi kulminoitua vanhuksen syyttelyyn ja kiristämiseen.

Herätkää, ahneet! Jokaisella on oikeus antaa tai olla antamatta rahaa, ihan oman harkintansa mukaan.

Itse pidän vaarallisena kehityksenä että ihmiset ei ymmärrä lukemaansa. Jos laitetaan riviin kolme lastenlasta ja mummo jakaa rahojaan, ekalle tonni, toiselle ja kolmannelle 500, sinusta on ahneutta näiltä kahdelta vikalta kysyä miksi he saavat vähemmän? Kun että pitäs vaan olla hiljaa ja tyytyväinen? Jokaisella on tottakai oikeus antaa tai olla antamatta, mutta jos sen tekee, on ihan kohtuullista olettaa, että tekee sen oikeudenmukaisesti.

Meillä esimerkiksi vanhempani ovat muinoin auttaneet veljeäni aika paljon. Minulle on siitä aina kerrottu ja se on minulle ok, koska hän on ollut avun tarpeessa. Mutta jos ilman syytä veljeni lapsi saisi enemmän rahaa kuin minun lapsi, ottaisin asian esille.

Minä ymmärrän lukemani, sinä ilmeisesti et.

Oikeudenmukaista tässä tapauksessa on vain ja ainoastaan se että ihminen saa itse päättää, kenelle antaa omia rahojaan, ja kuinka paljon. Lapset ja lapsenlapset saavat olla kiitollisia siitä että ylipäätään saavat lahjan.

Ok, nyt ymmärrän, ihmisten oikeustajut on niin erilaisia ja häilyviä. Ei voi siis sinun mielestäsi varsinaisesti edes kysyä mikä on oikeudenmukaista, koska se on aina sitä mitä ihminen itse ajattelee.