Antavatko siskonne yleensä ilmaiseksi vanhoja tavaroitaan vai täytyykö maksaa?
Olen etsinyt uutta reppua, mutta vaikea löytää sopivanlaista. Nyt huomasin kotona pikkusiskoni jättämän repun ja kysyin häneltä siitä. Hän oli jättänyt sen muutettuaan kotoa. Kysyin tarvitseeko sitä ja sanoi katsovansa tullessaan käymään. Nähtyään repun sanoi voivansa ottaa sen mukaansa, koska ihan ehjä. Hänellä ei varsinaista tarvetta repulle ole, koska osti aikoinaan uuden vain saadakseen "siistimmän", mutta sanoi voivan olla hyvä kuljettaa jotain isompaa siinä, koska hänen nykyinen reppunsa pienempi. Hän sanoi voivansa myydä sen minulle kympillä, oli aikoinaan itse maksanut siitä 20 euroa. Onko teistä ahneutta, ettei hän voi ilmaiseksi antaa reppua, vaikka tietää minun tarvitsevan? En ostanut sitä häneltä periaatesyistä, koska tuntuisi kummalliselta ostaa omalta siskolta. Vai onko väärin olla harmissaan asiasta? Onhan se tietysti hänen reppunsa alun perin ja saa päättää mitä sillä tekee.
Miten muut toimivat vastaavassa tilanteessa? Annatteko ilmaiseksi sisarillenne käytettyjä tavaroitanne, jos unohtuneet vai myyttekö heille?
Kommentit (71)
On riippunut tavaroista. Jostain kalliimmasta / isommasta on pyydetty jotain, perusvaatteita tms annettu vaan.
Mulla on äiti, joka on aina myynyt tavaroita minulle. Koskaan en ole saanut mitään. Jos olen jonkun tavaran halunnut lapsuudenkodistani, olen siitä maksanut. Joskus jopa enemmän kuin äitini on niistä maksanut. Tuntuu uskomattomalta nyt kun miettii. Että on ahne äiti ja tyhmä tytär ollut. Ja tämä tarina on tosi. Nykyään en huili mitään enää häneltä. Ja rahapulaa ei äidilläni ole koskaan ollut, ahne paska vaan.
Olen omassa perheessä kohdannut saman pettymyksen kuin ap. Tarpeettomaksi käynyttä, uudella ja paremmalla korvattua tavaraa säilytetään mieluummin laatikon pohjalla kuin annetaan tarvitsevalle ilmaiseksi.
Tiedän kuitenkin, että siskoni varmasti voisi sanoisi, että "Et sinäkään koskaan antaisi minulle mitään ilmaiseksi". Mutta sellaisia tilanteita ei ole tullut koskaan eteen.
Siskoni ilmeisesti piti kymppiä sopivana hintana käytetystä repusta, koska on puolet hinnasta. Kun laitoin viestin, että pidän hintaa suolaisena ja, että vitosen voisin siitä maksaa, ei tullut asiassa vastaan. Ei tietysti olisi pitänyt alun alkaenkaan olettaa saavani sitä ilmaiseksi eikä yleensäkään pyytää sitä itselleen vaan päinvastoin antaa reppu hänelle. Ehkä olen tullut hieman epätoivoiseksi, kun ei reppua millään meinaa löytyä ja siksi päädyin epätoivoisiin keinohin.
52 ja 63, yleensä ilmeisesti tuppaa käymään niin, että jos itse pyytää jonkun toisen omistamaa tavaraa itselleen, siitä pitää maksaa. Jos kuitenkin joku ilman pyytämättä antaa jollekin jotakin mitä ei tarvitse, silloin ei tarvitse maksaa. Näin se menee. Mutta en voi silti ymmärtää miten tuollaisia äitejä on, jotka haluavat rahallisesti hyötyä lapsistaankin!
Silti harmittaa, kun sisko ei halua antaa mitään ilmaiseksi omalle siskolleen. Olkoonkin, että ite pyysin. Kerran isosiskoni antoi minulle miehensä lukiokirjan ilmaiseksi, kun tämä ei sitä enää tarvinut. Kun sitten myöhemmin joku lukiossa kysyi onko minulla tätä kirjaa, koska tarvitsisi sen, kysyin isosiskoltani saanko myydä sen ja hänen miehensä sanoi, että "totta kai". Eli tuo on ainoa tilanne mikä muistuu mieleen jostain oikeasti tarvitsemastani, josta ei kuitenkaan tarvinut maksaa eikä siskon mies vaatinut myydystä kirjasta rahoja itselleen, vaikka hänen alun perin olikin.
Ei pitäisi harmitella kun ei mikään unelmareppusi ollut. Unohda jo!
On tapana että minä maksan kaiken korkojen kera
Nja. Meillä isosisko ostettuaan uutta kamaa roudaa mulle skeidaa, josta joutuisi maksamaan jos sen veisi roskiin. Koska eihän mulla sellaista laitetta ole. Kun en välitä juurikaan tekniikasta, kaikki ne hienoudet on jääneet hommaamatta... Ei se sentään maksua roskistaan pyydä. Maksaisin jos olisi jotain, jota tarvitsen.