Se oli sitten siinä, en nouse enää ylös. Määräaikainen loppui ja niin minäkin.

Ymmärrän. Tekeminen valitettavasti tekee ihmisen. Tai tulevaisuuden suunnitelmat ja pyrkimykset.

Kun kaikki näköalat häviää katoaa...tsuih...ihminenkin.

Mutta oikeasti, olet 30 vuotias.

Minä olen 44v postilainen.

Seuraavien YTeiden jälkeen taidan lähteä opiskelemaan asentajaksi.

Minua piristi tuossa tilanteessa se, että kävin ulkona joka päivä asioilla. Jotain ihan turhaa. Kävin kirjastossa, hain joka päivän ruuat erikseen aina eri kaupasta... Näin vähän ihmisiä ja tunsin olevani jotenkin menossa mukana. Ei tuollainen työpaikkaa tuo, mutta oli siitä edes jotain apua. Tsemppiä. Tuo on paha tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Tekeminen valitettavasti tekee ihmisen. Tai tulevaisuuden suunnitelmat ja pyrkimykset.

Kun kaikki näköalat häviää katoaa...tsuih...ihminenkin.

Mutta oikeasti, olet 30 vuotias.

Minä olen 44v postilainen.

Seuraavien YTeiden jälkeen taidan lähteä opiskelemaan asentajaksi.

Tämä on totta. Tekeminen tekee ainakin minut onnelliseksi, oli se tekeminen sitten mitä tahansa. Jos ap jää kotiin, niin teet vain itsellesi karhunpalveluksen, minä, eikä kovin moni muukaan ei sinua kaipaa. Jokainen tekee elämässä valintoja ja sinä teet nyt sitten tämän. Maailma ei ole reilu paikka, mutta on aivan turha kuvitella että muiden elämässä ei olisi vastoinkäymisiä. Niitä on jokaisella vielä paljon edessä valitsi miten vain, ne kuuluu elämään. Elämän tarkoitus lienee vastoinkäymisten selättäminen.

Kyllä mä sua ymmärrän, vaikka mielelläni olisin vain työtön minäkin. Tuntuisi, että olisi vain yksi ikävä ongelma, se olisi huippua. Toivon, että oppisit nauttimaan elämästä ilman työtä näkyvissä -tyyppisesti, olet vielä niin nuorikin. Millaista apua sait masennukseesi?

Minusta tuli hiljainen ja en vaa saa itsestäni enää mitään irti. Olo on kuin tyhmistyneellä. Muutuin radikaalisti sen jälkeen kuin työt loppuivat. Iski täydellinen epäluottamus ja ihan suoranaista pelkoa yhteiskuntaa ja työelämää kohtaan.

4kk meni ihan usvassa. Minulla ei ole asiaa mihinkään. Sitä minäkin harrastan, käyn eri ruokakaupoissa. En mistään löydä rauhaa enkä kykene tehdä mitään. Ei ole masentunut olo vaan sammuin ihmisenä.

Epävakaa yhteiskunnallinen tilanne pelottaa todella paljon, sekin stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli hiljainen ja en vaa saa itsestäni enää mitään irti. Olo on kuin tyhmistyneellä. Muutuin radikaalisti sen jälkeen kuin työt loppuivat. Iski täydellinen epäluottamus ja ihan suoranaista pelkoa yhteiskuntaa ja työelämää kohtaan.

4kk meni ihan usvassa. Minulla ei ole asiaa mihinkään. Sitä minäkin harrastan, käyn eri ruokakaupoissa. En mistään löydä rauhaa enkä kykene tehdä mitään. Ei ole masentunut olo vaan sammuin ihmisenä.

Epävakaa yhteiskunnallinen tilanne pelottaa todella paljon, sekin stressaa.

Plääh. Ei ole epävakaata tilannetta. Jos sammuit ihmisenä, niin miksi valitat? Älä ainakaan syytä tilanteestasi muita.

Voidaan kai sieltä määräaikaista työtä tarjonneesta paikasta ilmoittaa sulle, kun taas olisi määräaikaisuutta tarjolla?

Päivä kerrallaan se kannattaa muidenkin ottaa, kun seuraavasta ei tiedä.

Jos sais tonnin käteen kuussa sillä, että jättää työpaikkansa suosiolla jollekulle muulle, niin mitäköhän mahtaisin tehdä.

Unohda työelämä. Nosta niin paljon tukia kuin pystyt. Rahaa riittää salikorttiin? Tai liiku luonnossa. Panosta ulkonäköön. Kosta yhteiskunnalle nauttimalla vapaa-ajasta.

Toiset ne saa roikkua leppoisissa suojatöissä mukavasti kahvitellen kun toiset ihmettelevät että riittääkö rahat tarjousmakaroniin.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ne saa roikkua leppoisissa suojatöissä mukavasti kahvitellen kun toiset ihmettelevät että riittääkö rahat tarjousmakaroniin.

No, tuo on prosentti työntekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ne saa roikkua leppoisissa suojatöissä mukavasti kahvitellen kun toiset ihmettelevät että riittääkö rahat tarjousmakaroniin.

Totta kyllä, mutta et sinäkään varmaan niistä suojatöistä kieltäytyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ne saa roikkua leppoisissa suojatöissä mukavasti kahvitellen kun toiset ihmettelevät että riittääkö rahat tarjousmakaroniin.

Totta kyllä, mutta et sinäkään varmaan niistä suojatöistä kieltäytyisi?

Itse asiassa olen kieltäytynyt, omaan sen verran itsekunnioitusta. En suoraan sanottuna arvosta kovin korkealle suurta osaa työpaikoista ja niissä lomailevia ns. työntekijöitä. Koskee toki enemmän asiantuntijahommeleita.

Ihmisten ei pitäisi olla liian tietoisia, eikä pitäisi miettiä liian tarkkaan maailman menoa, vähän löysemmin eläminen sopisi monelle paljon paremmin. Vähempikin riittää mukavaan elämään.

Käy hakemassa apua. Ei sun tarvitse tai kannata kärsiä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa apua. Ei sun tarvitse tai kannata kärsiä yksin.

Kuulemassa lisää vähättelyä ja sanat "me ei sua tällä voida auttaa, pompi neljännelle luukulle"? Tuollaista se nykyään on, vaikka te jotkut ruusunpunaisilla laseilla haluatte nähdä muuta. Jos saa sellaisia nappeja, jotka tekevät kooman, on hoitovastainen jos niitä ei halua syödä.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ne saa roikkua leppoisissa suojatöissä mukavasti kahvitellen kun toiset ihmettelevät että riittääkö rahat tarjousmakaroniin.

Tuota aina jauhetaan. Kerropa, mitä ja kenellä tuollaisia työpaikkoja on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy hakemassa apua. Ei sun tarvitse tai kannata kärsiä yksin.

Kuulemassa lisää vähättelyä ja sanat "me ei sua tällä voida auttaa, pompi neljännelle luukulle"? Tuollaista se nykyään on, vaikka te jotkut ruusunpunaisilla laseilla haluatte nähdä muuta. Jos saa sellaisia nappeja, jotka tekevät kooman, on hoitovastainen jos niitä ei halua syödä.

Pyh. Itselläni on varsin eri kokemukset. Apua sai heti eikä mitään lääkkeitäkään pakotettu.

Mä olen 29. Mulla ei ole vieläkään omistusasuntoa, ei ole varaa matkustaa tai käydä kahvilassa. Vaikka olen kokopäivätyössä. Muilla kavereillani on jo kaikilla omakotitalot, sijoitusasuntoja, hienot autot ja lapset. Mulla ei ole mitään. Olen yrittänyt hakea töitä muualta mutta en pääse, luultavasti ulkonäköni takia.

Mulla ei ole tulevaisuutta. Miksi minun elämästäni piti tulla tämmöistä paskaa?

Ymmärrän tuskasi. Aivan sattuu, kun ajattelen tilannettasi. Olen kokenut saman, kun sain yhtäkkiä lähtöpassit tehtyäni 6 vuotta pätkäputkea kaupungin hommissa olematta päivääkään työtön. Yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että sinulle ei ole enää jatkossa töitä meillä (samaan aikaan aloitti uusia työntekijöitä!!). Olin ollut kuukauden työtön, kun minut suostuteltiin/aneltiin takaisin. Kaduttaa vieläkin, että suostuin. Olen taas ollut pari vuotta töissä siellä näitä pätkiä tehden, mutta nyt olen kuullut vihjailuja, etten ole saamassa enää jatkoa. Olen nyt ollut pätkissä siellä 8 vuotta ja otan kyllä seuraavaksi yhteyttä liittoon.

Kuulostat masentuneelta. Mitä apua sait terveysasemalta? Minusta olisi kuitenkin parempi, että yrität pysyä aktiivisena pahasta olosta huolimatta. Käy vaikka vain 15 minuutin kävelyllä ulkona, kunhan saat itsesi liikkeelle. Käy joka päivä asioilla ja vaikka lukemassa lehtiä kirjastossa. Tärkeintä on, ettet jää makaamaan sängyn pohjalle. Päivä kerrallaan. Jos se tuntuu liian haastavalta, ota puoli päivää tai tunti kerrallaan.

Itsekin masennuin täysin saatuani "potkut". Makoilin sängyssä aamusta iltaan. En ilmoittautunut edes työkkäriin. Pomo oli kaiken lisäksi todella töykeä ilmoittaessaan, että sinulle ei ole enää jatkossa töitä. En saanut mitään selitystä ja pomo luikki aina karkuun minut nähdessään ja ei edes katsonut minuun päin. Toinen pomo sitten aneli minut myöhemmin takaisin. Itsetuntoni ei ole palautunut vieläkään. Pelkään, että kohta on sama edessä.