Tuttavaperheen tytär työskennellyt vähän aikaa IT-alalla, nyt jo burnoutissa

Se on rankka ala. :(

Mun mies on ollut alalla 25 vuotta, 15 viimeistä vuotta johtavassa asemassa, poika kohta 10 vuotta. Kumpikaan ei ole toistaiseksi onnistunut saamaan työkavereikseen tai alaisikseen burn outia sairastavaa. Joskus joku on ollut väsynyt ja saanut viikon loman jonka jälkeen ollut taas normaalisti mukana töissä.

Nuoria naisia on tosi paljon burnoutissa nykyisin. Ihan alasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Nuoria naisia on tosi paljon burnoutissa nykyisin. Ihan alasta riippumatta.

Ja miehiä myös.

Yksi tuttavan tyttö ehti olla sairaanhoitajana kolme kuukautta, kun jo luhistui henkisesti.

Kuulostaapa oudolta. Minä olen työskennellyt noin 35 vuotta ensin atk- ja nykyisin it- tai ict-alalla ja olen aina pitänyt työstäni. Tietysti kotona lorviminen olisi hauskempaa, mutta tietotekniikka-alan työ on työnä mielenkiintoista.

Osansa on varmaan osaamisen kehittymiselläkin, mutta minusta it-työ on nykyisin paljon helpompaa ja hauskempaa kuin aikaisemmin. Nyt kaikki ongelmat ratkeavat googlaamalla, mutta esimerkiksi 80-luvulla piti yksinkertaisesti vain tietää ja osata.

Ymmärrän että nuorella, juuri valmistuneella ei ole kovasti osaamista tai ainakaan kokemusta sen soveltamisesta käytännössä, mutta niissä työpaikoissa joissa minä olen ollut ei sellaista tietenkään odotetakaan.

Se on elämänhallinta- ja stressinsietokysymys. 15 vuotta alalla ja kovapalkkaisissa töissä, mutta huolet tai väsymys ei ole painanut.

Alalla pärjää parhaiten hieman huithapelit ja asioihin löysästi suhtautuvat tyypit. Se ei ole tunnollisten ja pikkutarkkojen ala.

Vierailija kirjoitti:

Se on elämänhallinta- ja stressinsietokysymys. 15 vuotta alalla ja kovapalkkaisissa töissä, mutta huolet tai väsymys ei ole painanut.

Miten voi yhtäkkiä lakata täysin stressaamasta? Ja kuitenkin suorittaa kaikki asiat? Luulisi olevan hankalaa. Ehkä ala vain ei kertakaikkiaan kaikille sovi. Tai tietysti riippuu myös työtehtävästä.

Onko hän kummityttösi, alaisesi tai ystäviesi lapsi, nimenomaan - vain tuttavien lapsi, ei muuta! Ei kuulu sinulle siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on elämänhallinta- ja stressinsietokysymys. 15 vuotta alalla ja kovapalkkaisissa töissä, mutta huolet tai väsymys ei ole painanut.

Miten voi yhtäkkiä lakata täysin stressaamasta? Ja kuitenkin suorittaa kaikki asiat? Luulisi olevan hankalaa. Ehkä ala vain ei kertakaikkiaan kaikille sovi. Tai tietysti riippuu myös työtehtävästä.

Olen ymmärtänyt, ettei murehtiminen auta. Tekee systemaattisesti parhaansa, niin usein se riittää. Ei ne muutkaan ole yli-ihmisiä. Toisaalta suurienkin projektikatastrofien jälkeen on aina uusi aurinko noussut aamulla. Ja on helppo saada uusi työ, jos potkut tulisi. Eli mitä väliä?

Mitä IT-alalla tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä IT-alalla tehdään?

Ilmatorjuntaa ja siinä tarvittavia laitteita, prosesseja ja järjestelmiä.

Nykyihmisillä on ihan liian helppoa. Ei ole sotaa, ei puutetta eikä kärsimystä. Sitten kun prinsessat joutuvat töihin, tulee prinsessauupumus - siellä joutuikin tekemään töitä - !

Monella alalla irtoaa lähinnä lyhyitä harjoittelujaksoja ja määräaikaisuuksia, minkä vuoksi monen vakinaistamisesta haaveilevan täytyy paiskia hulluna töitä ja ylittää jatkuvasti itsensä tehdäkseen vaikutuksen työnantajaansa. Töistä on jatkuva kilpailu, ja vapaa-aika menee osaamisen päivittämiseen ja uusien asioiden oppimiseen. Siksi sitä uupuu helposti.

Minä olen ollut työelämässä insinöörinä 25 vuotta. On tehty töitä välillä kellon ympäri (työmatkat) ja viime vuodet 10-12 -tuntisia päiviä. Mutta se on se, se on työtä, ja oma valinta. Vahvat kestää ja heikot sortuu elon tiellä. Pahoittelut heikoille. Heidän tulee hakeutua helpompiin tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Monella alalla irtoaa lähinnä lyhyitä harjoittelujaksoja ja määräaikaisuuksia, minkä vuoksi monen vakinaistamisesta haaveilevan täytyy paiskia hulluna töitä ja ylittää jatkuvasti itsensä tehdäkseen vaikutuksen työnantajaansa. Töistä on jatkuva kilpailu, ja vapaa-aika menee osaamisen päivittämiseen ja uusien asioiden oppimiseen. Siksi sitä uupuu helposti.

Kyllä vaativiin töihin palkataan suoraan vakituiseen sopimukseen. Muuten ei tule kunnon hakijoita.

Muutama kuukausi sitten luin arvostetun ulkomaisen yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan nuorten, erityisesti naisten, sietokyky on laskenut. Voi olla, että lapsuus ei enää tarjoa harjoitusmaastoa sietokyvyn kehittymiselle. Vielä jokin aika sitten hiihdettiin tai pyöräiltiin kouluun päivittäin useita kilometrejä satoi tai paistoi, tapeltiin sisarusten kanssa ( niitä myös oli) kunnolla mutta tietyt pelisäännöt halliten, jouduttiin ottamaan vastaan mutta opittiin myös antamaan takaisin isoille veljille ja heidän naljailuilleen jne. Paksunahkaisuushan siitä kasvoi.