Vedän puoleeni miehiä, jotka eivät kunnioita minua
Ensimmäiset poika- ja miesystäväni olivat kunnollisia ja kohtelivat minua arvostaen, kuten nyt ihmistä kohdellaan. Kuitenkin kun kerran erehdyin suhteeseen epäkunnioittavasti käyttäytyvän alkoholistin kanssa, on sen jälkeen tuntunut, ettei tielleni osu enää ainoatakaan kunnollista miestä.
Syy voi tietysti olla siinä, että alkoholistimiehen sanoma meni perille, enkä enää kunnioita itseänikään, ja miksi silloin kukaan muukaan kunnioittaisi. Onko kenelläkään ajatuksia, kuinka korjata tilanne? En harrasta yhden yön juttuja tai muutenkaan mielestäni mainosta itseäni noille tietynlaisille miehille.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli kanssa joskus noin, osittain oli oma syy kun en heti pistänyt ensimmäisistä varoitusmerkeistä poikki. Nykyään on kyllä tutka parantunut aika lailla ja huomaan kyllä aika äkkiä ne miehet, jotka eivät naisia kunnioita.
Mullakin on tutka parantunut. Nuorempana olin ehka viela vahan holmo naiden sankarien suhteen, ajattelin etta jos hengaillaan jonkin aikaa, niin kylla siita varmasti saa aikaiseksi jonkinlaisen suhteen. Reisillehan se meni kirjaimellisesti joka kerta.
Ehkä itsekin selittelen aina, että miestä vain jännittää ja siksi hölmöilee, tai että hänellä on erilainen huumorintaju, ei hän pahalla tarkoita... Kun olen ärähtänyt ja sanonut, että minulle ei puhuta noin, selittelevät itsekin juuri noin. Ja silti joka kerta odotan, että kun tutustutaan, mies varmasti lopettaa alentavan käytöksensä. Ei ole tähän mennessä yksikään lopettanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli kanssa joskus noin, osittain oli oma syy kun en heti pistänyt ensimmäisistä varoitusmerkeistä poikki. Nykyään on kyllä tutka parantunut aika lailla ja huomaan kyllä aika äkkiä ne miehet, jotka eivät naisia kunnioita.
Mullakin on tutka parantunut. Nuorempana olin ehka viela vahan holmo naiden sankarien suhteen, ajattelin etta jos hengaillaan jonkin aikaa, niin kylla siita varmasti saa aikaiseksi jonkinlaisen suhteen. Reisillehan se meni kirjaimellisesti joka kerta.
Kuitenkin nykyaan osaan jotenkin arvostaakin itseani, silti saan kimppuuni naita kammotuksia. Vaikka tutka varoittaa, enka lahde heidan juttuihinsa mukaan, niin ei se paljoa lohduta kuitenkaan kun jatkuvasti on sinkkuna. Missa ne normaalit tyypit on, ja mikseivat he ikina lahesty minua?
Ihan normaaleja ne ovat, vertaisilleen.
Onko sinulla ”tyrkkytisuja” tai muita juttuja, jotka vetävät puoleensa b-luokan miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli kanssa joskus noin, osittain oli oma syy kun en heti pistänyt ensimmäisistä varoitusmerkeistä poikki. Nykyään on kyllä tutka parantunut aika lailla ja huomaan kyllä aika äkkiä ne miehet, jotka eivät naisia kunnioita.
Mullakin on tutka parantunut. Nuorempana olin ehka viela vahan holmo naiden sankarien suhteen, ajattelin etta jos hengaillaan jonkin aikaa, niin kylla siita varmasti saa aikaiseksi jonkinlaisen suhteen. Reisillehan se meni kirjaimellisesti joka kerta.
Kuitenkin nykyaan osaan jotenkin arvostaakin itseani, silti saan kimppuuni naita kammotuksia. Vaikka tutka varoittaa, enka lahde heidan juttuihinsa mukaan, niin ei se paljoa lohduta kuitenkaan kun jatkuvasti on sinkkuna. Missa ne normaalit tyypit on, ja mikseivat he ikina lahesty minua?
Ihan normaaleja ne ovat, vertaisilleen.
Ehka. En tosin suostu uskomaan etta kaikkien naiden vuosien aikana en olisi ollut kenenkaan "vertainen" En etsi mitaan komeaa laakari-klise unelmaa elamaani vaan ihan perusjamppaa.
Mites niille ekoille miesystäville kävi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli kanssa joskus noin, osittain oli oma syy kun en heti pistänyt ensimmäisistä varoitusmerkeistä poikki. Nykyään on kyllä tutka parantunut aika lailla ja huomaan kyllä aika äkkiä ne miehet, jotka eivät naisia kunnioita.
Mullakin on tutka parantunut. Nuorempana olin ehka viela vahan holmo naiden sankarien suhteen, ajattelin etta jos hengaillaan jonkin aikaa, niin kylla siita varmasti saa aikaiseksi jonkinlaisen suhteen. Reisillehan se meni kirjaimellisesti joka kerta.
Kuitenkin nykyaan osaan jotenkin arvostaakin itseani, silti saan kimppuuni naita kammotuksia. Vaikka tutka varoittaa, enka lahde heidan juttuihinsa mukaan, niin ei se paljoa lohduta kuitenkaan kun jatkuvasti on sinkkuna. Missa ne normaalit tyypit on, ja mikseivat he ikina lahesty minua?
Ihan normaaleja ne ovat, vertaisilleen.
Ehka. En tosin suostu uskomaan etta kaikkien naiden vuosien aikana en olisi ollut kenenkaan "vertainen" En etsi mitaan komeaa laakari-klise unelmaa elamaani vaan ihan perusjamppaa.
Tuosta epäkunnioittamattomuuden kokemuksesta tulee semmoinen fiilis, että saattaisi olla erilaiset sosiaalisten taitojen arvostukset, toiset tykkää heittää läppää, mutta edellyttävät siihen tarttumista vastapuolelta, se on oma maailmansa, eikä aina niin yksioikoinen kuin äkkiseltään olettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli kanssa joskus noin, osittain oli oma syy kun en heti pistänyt ensimmäisistä varoitusmerkeistä poikki. Nykyään on kyllä tutka parantunut aika lailla ja huomaan kyllä aika äkkiä ne miehet, jotka eivät naisia kunnioita.
Mullakin on tutka parantunut. Nuorempana olin ehka viela vahan holmo naiden sankarien suhteen, ajattelin etta jos hengaillaan jonkin aikaa, niin kylla siita varmasti saa aikaiseksi jonkinlaisen suhteen. Reisillehan se meni kirjaimellisesti joka kerta.
Kuitenkin nykyaan osaan jotenkin arvostaakin itseani, silti saan kimppuuni naita kammotuksia. Vaikka tutka varoittaa, enka lahde heidan juttuihinsa mukaan, niin ei se paljoa lohduta kuitenkaan kun jatkuvasti on sinkkuna. Missa ne normaalit tyypit on, ja mikseivat he ikina lahesty minua?
Ihan normaaleja ne ovat, vertaisilleen.
Ehka. En tosin suostu uskomaan etta kaikkien naiden vuosien aikana en olisi ollut kenenkaan "vertainen" En etsi mitaan komeaa laakari-klise unelmaa elamaani vaan ihan perusjamppaa.
Tuosta epäkunnioittamattomuuden kokemuksesta tulee semmoinen fiilis, että saattaisi olla erilaiset sosiaalisten taitojen arvostukset, toiset tykkää heittää läppää, mutta edellyttävät siihen tarttumista vastapuolelta, se on oma maailmansa, eikä aina niin yksioikoinen kuin äkkiseltään olettaisi.
Niin, lahinna koen sen itse niin etta mua on kohdeltu paljon sellaisena potentiaalisena seksikumppanina enemman kuin deittiehdokkaana. Tuskin kukaan mies (tai nainenkaan) "heittaa lappaa" panemisesta suoriltaan melkein tuntemattomille ihmisille. Varsinkaan jos on vakavampi tutustuminen mielessa. Ja en tajua mista taa johtuu koska oon ihan normaali ihminen, ja pidan itseani ihan klassisesti pukeutuvana ja edustuskelpoisena.
Vierailija kirjoitti:
Mites niille ekoille miesystäville kävi?
Olimme nuoria, eikä lopulta vain ollut tarpeeksi yhteistä. Ihan kohtuullisissa väleissä olen heidän kanssaan vieläkin.
Kun tuolla ehdoteltiin tyrkkytissejä ja muuta, niin Ap on pukeutumiseltaan ja olemukseltaan mielestään ennemminkin sellainen naapurintyttö, jopa hiirulainen. Vetoanko sitten juurikin sellaisiin, jotka etsivät heikkoa riepoteltavaa?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli kanssa joskus noin, osittain oli oma syy kun en heti pistänyt ensimmäisistä varoitusmerkeistä poikki. Nykyään on kyllä tutka parantunut aika lailla ja huomaan kyllä aika äkkiä ne miehet, jotka eivät naisia kunnioita.
Mistä sellaisen sitten tunnistaa? Voi kun osaisi tunnistaa.
Itse olen varmaankin toistanut lapsuudenkodissa oppimia malleja riittämätömyydestä. Ihastunut perfektionistisiin huomauttelijamiehiin ja päässyt suremaan että pitäisi olla vielä parempi ja miellyttävämpi ollakseni hänen rakkautensa arvoinen.
Sama. Minulla on narsistinen äiti. Se varmasti vaikuttaa. Vaikeutti pitkään myös kaverisuhteita. Oli tullut olo etten ole normaali.
Täällä yksi kohtalotoveri. Isäni on narsistinen ja olen vetänyt hänenkaltaisiaan miehiä puoleeni koko ikäni. On ollut seksuaalista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyt olen ollut reilun vuoden itsekseni ja olen nykyään tosi onnellinen ja hyvinvoiva.
Viimeisimmässä suhteessani ignoorasin varoitusmerkit, joita tuli jo suhteen alusta lähtien. Oli oppikirjaesimerkki narsistista. Ensimmäinen tölväisy oli jotain että ”kuvitteletko olevasi muita paremman näköinen” tms. ihan puskista.
Seuraava suhteeni tulee olemaan täysin erilainen kuin aiemmat jos päätän vielä suhteeseen ryhtyä. Minulla on oltava ensi hetkistä lähtien hyvä, rento, luonteva olo.
Älkää muutkaan naiset katselko nuita ”jännämiehiä” ehkä kuolevat joskus sukupuuttoon.
Tästähän syntyi hyvää keskustelua. Kiitos kaikille.
Tai sitten jos olet pitkään sietänyt alkoholistia, muutkin saman harrastuksen omaavat miehet luulevat että sinulle sellainen mies kelpaa, eli juoppo, ja siksi uskaltavat sinua lähestyä. Äitini oli naimisissa kymmeniä vuosia alkoholistin kanssa ja heti isän kuoleman jälkeen oli toinen alkkis tuputtautumassa.
Ensimmäisiä varoitusmerkkejä: mies soittaa keskellä yötä, vaikka ollaan vasta varovaisesti tapailtu; miehellä on vakituinen suhde toiseen; mies tekee halventavia huomautuksia vitsin varjolla; peruu yllättäen tapaamisia viime tingassa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Isäni on narsistinen ja olen vetänyt hänenkaltaisiaan miehiä puoleeni koko ikäni. On ollut seksuaalista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nyt olen ollut reilun vuoden itsekseni ja olen nykyään tosi onnellinen ja hyvinvoiva.
Viimeisimmässä suhteessani ignoorasin varoitusmerkit, joita tuli jo suhteen alusta lähtien. Oli oppikirjaesimerkki narsistista. Ensimmäinen tölväisy oli jotain että ”kuvitteletko olevasi muita paremman näköinen” tms. ihan puskista.
Seuraava suhteeni tulee olemaan täysin erilainen kuin aiemmat jos päätän vielä suhteeseen ryhtyä. Minulla on oltava ensi hetkistä lähtien hyvä, rento, luonteva olo.
Älkää muutkaan naiset katselko nuita ”jännämiehiä” ehkä kuolevat joskus sukupuuttoon.
Huhhuh, eli kaunis ulkonäkökin voidaan kääntää noin. :D
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisiä varoitusmerkkejä: mies soittaa keskellä yötä, vaikka ollaan vasta varovaisesti tapailtu; miehellä on vakituinen suhde toiseen; mies tekee halventavia huomautuksia vitsin varjolla; peruu yllättäen tapaamisia viime tingassa.
Samaa mielta. Tahan lisaisin viela noi viestittelyt: "sua ois kiva heitella ympari makuuhuonetta" ja muunlainen vihjailu. Kukaan tosissaan oleva tyyppi ei tutustumisvaiheessa vie juttuja noin seksuaalisiksi ellei oo pelkka kellistys mielessa.
Ja se etta mies haluaa mieluummin "tapailla" kotosalla (eli missa voi helposti katsoa tv:ta ja harrastaa seksia. Myoskaan miehen ei silloin tarvitse kayttaa rahaa treffeihin eika panostaa millaan tavalla. Myoskaan mies ei ole tosissaan kiinnostunut sun elamasta eika valttamatta muista juttuja mista ootte puhuneet aikaisemmin.
Hmm mitahan muuta. Vuosien varrella on kokemusta naista..
Mullakin on tutka parantunut. Nuorempana olin ehka viela vahan holmo naiden sankarien suhteen, ajattelin etta jos hengaillaan jonkin aikaa, niin kylla siita varmasti saa aikaiseksi jonkinlaisen suhteen. Reisillehan se meni kirjaimellisesti joka kerta.
Kuitenkin nykyaan osaan jotenkin arvostaakin itseani, silti saan kimppuuni naita kammotuksia. Vaikka tutka varoittaa, enka lahde heidan juttuihinsa mukaan, niin ei se paljoa lohduta kuitenkaan kun jatkuvasti on sinkkuna. Missa ne normaalit tyypit on, ja mikseivat he ikina lahesty minua?