Oletko koskaan ollut satavarma, että ihastuksesi tuntee sinua kohtaan samoin mutta sitten on käynyt ilmi, että erehdyit täysin?

Vierailija kirjoitti:

Olen mieheen ihastunut nelikymppinen nainen. Toisinaan vaipan harhaisuuteen ja tunnen sydämessäni, että mieskin olisi minuun ihastunut. Toki kun katson peiliin, ymmärrän ettei se voi olla totuus.

Mullakin peiliin katsominen toimii aina loistavana palautuksena maan pinnalle, vaikka sydän sanoisi mitä.

Jotkut voivat kysyttäessä kieltää tunteensa ihan olosuhteiden pakosta. Suhteella ei ole mahdollisuuksia siksi, että jompikumpi tai molemmat ovat varattuja eikä haluta vaarantaa omaa suhdetta ja perhettä. Näinkö?

Minusta on kamalaa, että jotkut flirttailevat, koskettelevat, katselevat, hymyilevät ja keskustelevat, tulevat ihan kohti ja iholle. Sitten kysyttäessä kieltävät kaiken. Itse en koskaan kysy, mutta olen kuullut muilta tällaista. Ilman kysymistä eivät ota koskaan puheeksi tunteita, joita tahalleen lietsovat.

Tällaiset ihmiset vain leikkivät toisilla ihmisillä ja tarvitsevat tuollaista kiihoketta ja säpinää elämäänsä. Kuinkahan monet miehet ovat tehneet tätä minulle, etupäässä työpaikoilla. Olen varattu enkä käy ollenkaan baareissa tai firman pikkujouluissa tms. En koskaan kysy heiltä mitään, hankkiudun vain eroon. Aina tulee joku uusi yrittäjä. Monesti nämä ihmiset kyllästyvät pian itse ja lopettavat touhunsa. He voivat olla sen jälkeen kylmäkiskoisia ja tylyjä. Haluaisin olla täysin rauhallisesti ja neutraalisti, ilman tällaisia lähestymisiä.

En, koska yksikään ihastukseni kohteista ei ole koskaan saanut tietää tunteistani. 

Jep, rakastuin tulenpalavasti työkaveriin. Tultiin mahtavasti toimeen, flirttailtiin, käytiin kaljalla, puhuttiin syvällisiä. Tunnustin tunteeni, ne vastaanotettiin kiusaantuneena. Herrasmiehenä hän totesi että ihan imartelevaa ja kiva, mutta hänellä on vaimo. Mutta hei, se ei sanonut etteikö tuntisi mitään, ajatteli hormonihuuruinen pääni.  Eikä se alkanut sen jälkeen vältellä, homma jatkui kuten ennenkin, flirttikin.

Pikkujoulujen jälkeen helvetillisessä kännissä yritin kerjätä edes seksiä jos en rakkautta saa. Minut ohjattiin kauniisti taksiin ja kotiin. Hävetti, mutta se oli siltikin vielä kiva ja ihana eikä maininnut asiaa.

Sitten se parin vuoden päästä erosi, mutta ei siltikään antanut eikä vastaanottanut suuria tunteita tai edes toiveita saattaa ne fyysiseen muotoon. Hitto, sinkkumies eikä ¤ kelpaa!

Lopulta vaihdoin duunia ja se jäi. Parin vuoden päästä lakkasin jo ikävöimästä ja häpeän sekainen harmistus hiipui. Joskus asiaa ajatellessa tuntuu että olisi pitänyt tajuta lopettaa ajoissa ja hävetä enemmän, mutta kun se oli niin kiltti eikä nolannut yhtään, niin en hajonnut.

Joo, kyllä näitä väärinkäsityksiä tapahtuu kun toinen huvikseen täysillä flirttailee.

vihainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä.

Viime kesänä eräs mies tuli baarissa jutteleen, ja selvisi että asumme aika lähekkäin. Hän pyysi puhelinnumeroni ja tästä alkoi kahden viikon tiivis tapailu, hän laittoi mulle viestiä joka ikinen päivä, ja nähtiinkin yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä; kävi luonani kahvilla, kävimme luontoretkellä, elokuvissa, syömässä, uimassa, kerran hän myös kokkasi mulle kotonaan aterian kynttilöiden ja viinin kera..

Halasi minua aina lämpimästi kun nähtiin ja flirttaili ja puhui vihjailevasti.

No, tämän kahden viikon tiiviin tapailun jälkeen olin tietysti ihan ihastunut ja luulin että hänkin. Menimme sänkyyn.

Miehestä ei sen jälkeen kuulunut kolmeen päivään pihahdustakaan, neljäntenä päivänä otin itse yhteyttä ja sain vastaukseksi jotain ettei ole valmis parisuhteeseen (en puhunut sellaisesta, ilmoitti vain). Ja sen jälkeen ei enää näkynyt. Että semmosta.

Nonni, jännä mies otti mikä on löysästi kiinni. Kaikki oli tarkasti laskelmoitua ja suunniteltua. Kietoi sut pikkurillin ympärille suitsukkeilla ja rihkamalla. Kiltillä miehellä kaikki kaatuu siihen kun ei voi edes ottaa joka päivä yhteyttä tai sitten nainen alkaa ottamaan etäisyyttä. Tai sitten jos haluat kokota naiselle aterian niin sieltä suusta tulee klassikko ''olet vain píllun perässä''. Just just. Miten sellanen kiltimpi mies voi edes näyttää minkälainen on kun ei saa mahdollisuutta? Sitten tuollaseen lipevään paskaan naiset lankeavat.

Blaa bla blaa. Mitä väliä mitä ”kiltti mies” on tai ei ole, jos hän ei nyt ole tässä se ihastuksen kohde? Pysy aiheessa.

Kiiltävimmän kärjen jälkeen tulee pitkä rivi ihan tavallisia, ihastuttavia ihmisiä, ennen kuin kenenkään tarvitsee tyytyä siihen totaaliseen roskaan, jota täällä ”kiltiksi mieheksi” kutsutaan.

Eri

En. En ole koskaan edes uskaltanut ajatella, että tunteet voisivat olla molemminpuolisia. Ei mulla ole sellaisesta kokemusta.

Enkä todellakaan mene tunteistani ihastuksille koskaan kertomaan. Ovat sellaiseen liian arvokkaita, joten vaalin niitä vain itselläni. Mun ajatuksissa hän on mun.

Kyllä. Olin salaa ihastunut kaveriin. Sitten eräänä juhannuksena kun olimme porukalla mökillä, tämä tyyppi aloitti flirttailun. Mm. kurkisteli paitani alle, otti runsaasti lähikuvia kasvoistani, järjesti kesken oleilun itsensä samaan pihamökkiin nukkumaan minun kanssani. Siltikin uskalsin vasta puoli vuotta myöhemmin tunnustaa tunteeni hänelle. Vastauksena oli epäuskoinen naurahdus, että hän oli kuvitellut etten ole miehistä kiinnostunut ylipäätään, ja ettei hän todellakaan ole minuun ollut ihastunut.  Olin niin hajalla, etten muistanut edes kysyä, miksi hän sitten oli aiemmin käyttäytynyt sillä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jep, rakastuin tulenpalavasti työkaveriin. Tultiin mahtavasti toimeen, flirttailtiin, käytiin kaljalla, puhuttiin syvällisiä. Tunnustin tunteeni, ne vastaanotettiin kiusaantuneena. Herrasmiehenä hän totesi että ihan imartelevaa ja kiva, mutta hänellä on vaimo. Mutta hei, se ei sanonut etteikö tuntisi mitään, ajatteli hormonihuuruinen pääni.  Eikä se alkanut sen jälkeen vältellä, homma jatkui kuten ennenkin, flirttikin.

Pikkujoulujen jälkeen helvetillisessä kännissä yritin kerjätä edes seksiä jos en rakkautta saa. Minut ohjattiin kauniisti taksiin ja kotiin. Hävetti, mutta se oli siltikin vielä kiva ja ihana eikä maininnut asiaa.

Sitten se parin vuoden päästä erosi, mutta ei siltikään antanut eikä vastaanottanut suuria tunteita tai edes toiveita saattaa ne fyysiseen muotoon. Hitto, sinkkumies eikä ¤ kelpaa!

Lopulta vaihdoin duunia ja se jäi. Parin vuoden päästä lakkasin jo ikävöimästä ja häpeän sekainen harmistus hiipui. Joskus asiaa ajatellessa tuntuu että olisi pitänyt tajuta lopettaa ajoissa ja hävetä enemmän, mutta kun se oli niin kiltti eikä nolannut yhtään, niin en hajonnut.

Tarvitseeko tuota hävetä. Noinhan miehetkin toimivat, eivätkä häpeä sitä yhtään. Miksi nainen ei voisi tehdä samoin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamalaa, että jotkut flirttailevat, koskettelevat, katselevat, hymyilevät ja keskustelevat, tulevat ihan kohti ja iholle. Sitten kysyttäessä kieltävät kaiken. Itse en koskaan kysy, mutta olen kuullut muilta tällaista. Ilman kysymistä eivät ota koskaan puheeksi tunteita, joita tahalleen lietsovat.

Tällaiset ihmiset vain leikkivät toisilla ihmisillä ja tarvitsevat tuollaista kiihoketta ja säpinää elämäänsä. Kuinkahan monet miehet ovat tehneet tätä minulle, etupäässä työpaikoilla. Olen varattu enkä käy ollenkaan baareissa tai firman pikkujouluissa tms. En koskaan kysy heiltä mitään, hankkiudun vain eroon. Aina tulee joku uusi yrittäjä. Monesti nämä ihmiset kyllästyvät pian itse ja lopettavat touhunsa. He voivat olla sen jälkeen kylmäkiskoisia ja tylyjä. Haluaisin olla täysin rauhallisesti ja neutraalisti, ilman tällaisia lähestymisiä.

Juuri tuon takia ei kannata ottaa mitään flirttailuja ja "ymmärtää antamisia" todesta. Vasta sitten kun toinen sanoo suoraan olevansa kiinnostunut, on syytä olettaa, että jotain voi oikeasti tapahtua.

Voi ei. Oonkohan mä sitten tavannut sen Suomen ainoan herrasmiehen. Sen joka on mun ystävä edelleen vaikka kerroin tunteistani. Joka kauniisti sivuutti asian olemalla mulle ystävä ja kaveri. Tunteemme on olleet piilossa molempien. Mutta olen iloinen nyt, että hän ei käyttänyt hyväkseen ihastumista vaan taikoi välillemme ymmärryksen ja kaveruuden.

Jep, useimmiten minulle käy noin. Ihastun helposti ja alan kuvittelemaan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamalaa, että jotkut flirttailevat, koskettelevat, katselevat, hymyilevät ja keskustelevat, tulevat ihan kohti ja iholle. Sitten kysyttäessä kieltävät kaiken. Itse en koskaan kysy, mutta olen kuullut muilta tällaista. Ilman kysymistä eivät ota koskaan puheeksi tunteita, joita tahalleen lietsovat.

Tismalleen samaa mieltä! Itse ihastuin töissä tämmöiseen ja kun työn loppumisen jälkeen laitoin "tikusta asiaa" -viestin, niin hän olikin ihan välinpitämätön. Otti aivoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamalaa, että jotkut flirttailevat, koskettelevat, katselevat, hymyilevät ja keskustelevat, tulevat ihan kohti ja iholle. Sitten kysyttäessä kieltävät kaiken. Itse en koskaan kysy, mutta olen kuullut muilta tällaista. Ilman kysymistä eivät ota koskaan puheeksi tunteita, joita tahalleen lietsovat.

Tismalleen samaa mieltä! Itse ihastuin töissä tämmöiseen ja kun työn loppumisen jälkeen laitoin "tikusta asiaa" -viestin, niin hän olikin ihan välinpitämätön. Otti aivoon.

Olen mies, ja omassa työpaikassani oli nainen, joka oli vähän sellainen säälittävä reppana. Ihan silkasta myötätunnosta kävin joskus juttelemassa hänen työpisteellään, ja kun pidin vappukemut kotonani työkavereille, kutsuin hänetkin tietysti mukaan. Lopulta paljastui, että ko. nainen oli minuun palavasti rakastunut! Enkä todellakaan omasta mielestäni antanut mitään sen suuntaisia signaaleja, olin ihan normaalin ystävällinen. Vähän jouduin kyllä pinnistelemään, että keksin puheenaiheita hänen kanssaan, sillä hänen elämänpiirinsä vaikutti tavattoman suppealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamalaa, että jotkut flirttailevat, koskettelevat, katselevat, hymyilevät ja keskustelevat, tulevat ihan kohti ja iholle. Sitten kysyttäessä kieltävät kaiken. Itse en koskaan kysy, mutta olen kuullut muilta tällaista. Ilman kysymistä eivät ota koskaan puheeksi tunteita, joita tahalleen lietsovat.

Tismalleen samaa mieltä! Itse ihastuin töissä tämmöiseen ja kun työn loppumisen jälkeen laitoin "tikusta asiaa" -viestin, niin hän olikin ihan välinpitämätön. Otti aivoon.

Olen mies, ja omassa työpaikassani oli nainen, joka oli vähän sellainen säälittävä reppana. Ihan silkasta myötätunnosta kävin joskus juttelemassa hänen työpisteellään, ja kun pidin vappukemut kotonani työkavereille, kutsuin hänetkin tietysti mukaan. Lopulta paljastui, että ko. nainen oli minuun palavasti rakastunut! Enkä todellakaan omasta mielestäni antanut mitään sen suuntaisia signaaleja, olin ihan normaalin ystävällinen. Vähän jouduin kyllä pinnistelemään, että keksin puheenaiheita hänen kanssaan, sillä hänen elämänpiirinsä vaikutti tavattoman suppealta.

Vaikeita tilanteita kun ovat niin tulkinnanvaraisia.. Meidän tapauksessa vaikutti selkeästi olevan kyse muutakin kun ystävällisyydestä, niin selkeästi teki itseään tykö.

Firman rääväsuunaisille voi heittää flirttiä, kiusoitteluja ja kosketuksiakin, koska he tekevät sitä itsekin, mutta jos vastapuoli yhtään vaikuttaa varautuneelta noissa tilanteissa, niin kannattaa jättää flirtit kokonaan pois, jos et ole flirttailun kohteesta kiinnostunut. Normijuttelua vain.