Mua pelottaa että joudun vielä 10v päästäkin olemaan täällä kotona
Lämmittämässä taloa, siivoamassa, laittamassa ruokaa, lukemassa kirjaa tai katsomassa dokumenttia yle areenasta, pelaamassa candyä yms.
Kommentit (23)
Hommaa fyysinen työ, sen jälkeen tuo on luksusta vapaa-aikaa, josta nauttii ja jota odottaa😊
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa pelottaa, kuulostaa hyvältä.
Se, että näin on mennyt jo vuosikymmenet enkä jaksa olla hyödyttömänä vaan kotona.
Se kuullostaa vanhemmillaan asuvalta työttömältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa pelottaa, kuulostaa hyvältä.
Se, että näin on mennyt jo vuosikymmenet enkä jaksa olla hyödyttömänä vaan kotona.
Oletko siis työtön? Pystyisitkö opiskelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa pelottaa, kuulostaa hyvältä.
Se, että näin on mennyt jo vuosikymmenet enkä jaksa olla hyödyttömänä vaan kotona.
Oletko siis työtön? Pystyisitkö opiskelemaan?
En pysty opiskelemaan enkä fyysiseen työhön. Enkä asu lapsuusperheeni kanssa, en ole asunut enää vuosikymmeniin.
no olet varmaankin oikeassa, olet vielä 10v päästäkin kotona ja valitat siitä.
On meitä muitakin. Keksi joku kiinnostava harrastus ja ala tekemään sitä päivisin.
Vierailija kirjoitti:
no olet varmaankin oikeassa, olet vielä 10v päästäkin kotona ja valitat siitä.
En mä ainakaan tässä talossa silloin ole. Lapsi jo aikuinen ja voin vaihtaa toiselle paikkakunnalle.
Ei se kyllä valitettavasti vaikuta kovin todennäköiseltä, että olisit työelämässä ainakaan. Koulutetuillakin 50+ ihmisillä on vaikea löytää uutta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä valitettavasti vaikuta kovin todennäköiseltä, että olisit työelämässä ainakaan. Koulutetuillakin 50+ ihmisillä on vaikea löytää uutta työtä.
En varmaan ikinä pääse työelämään mutta yksin varmaan asun toisella puolella suomea, mitä nykyään asun. Tavoite on muuttaa nuoruuden maisemiin yksin.
Niin voi käydä. Nykyää ei ole tarvetta työllistää kaikkia.
Se lähtee itsestäsi. Sinä voit muuttaa asioitasi ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Niin voi käydä. Nykyää ei ole tarvetta työllistää kaikkia.
En ole ollut oikein koskaan työelämässä, en ole päässyt mukaan tähän yhteiskuntaan. No, vanhuus on tarkoitus elää yksin ja pitää hauskaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee itsestäsi. Sinä voit muuttaa asioitasi ei kukaan muu.
Niin voinkin. Odotan että lapsi kasvaa aikuiseksi ja voin lähteä.
Entäs vapaaehtoistyö josta voisi valkata jotain itseään kiinnostavaa. Entäs seurakunta, ei tarvitse olla mikään uskovainen vaan esittää, antaa muiden luulla että olet harras uskovainen niin eikö sieltä löydy jotain tekemistä. Harrastukset, kansalaisopistot yms. eikö niistä mitään löydy.
Minä en jaksa opettaa digi yhteiskunnasta pudonneita että osaisivat asiansa netissä hoitaa, kun niitä on niin valtavasti, ikä ihmisiä joita ei kiinnosta mennä mihinkään seniori kursseille edes alkeita opettelemaan. Samaa asiaa saa jankata loputtomiin kun yhden toiminnon opettaa niin ei huomenna enään muista siitä yhtään mitään. Todella turhauttavaa. Siis ne ovat sellaisia jotka eivät ole kehittäneet ja opiskelleet koko elämänsä aikana yhtään mitään niin oppimiskykyä tai halua ei enään ole.
Ai nytkö odotetaan että lapsi kasvaa ja SITTEN lähdet. Niin varmaan. Ja lehmätkin lentää.
Vierailija kirjoitti:
Ai nytkö odotetaan että lapsi kasvaa ja SITTEN lähdet. Niin varmaan. Ja lehmätkin lentää.
Sinäkö luulet, että minä jaksaisin loppuelämän mieheni kanssa? On sulla kummat luulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee itsestäsi. Sinä voit muuttaa asioitasi ei kukaan muu.
Niin voinkin. Odotan että lapsi kasvaa aikuiseksi ja voin lähteä.
Viiskymppisenä vielä ehtii opiskella uuden ammatin ja jos työkkäri hyväksyy pääsyn omaehtoiseen koulutukseen niin saa kaksi vuotta opiskella työttömyyskorvauksella. Vaikkei työllistyisi niin opiskeleminen on itselleenkin sellaista pääomaa että pää pysyy kunnossa pidempään kuin ne jotka eivät ole kehittäneet itseään koskaan ja dementoituvat ennen aikaisin helpommin. Opiskelleet ihmiset osaavat hoitaa omat asiansa paremmin muuttuvassa yhteiskunnassa eikä jää toisten armoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nytkö odotetaan että lapsi kasvaa ja SITTEN lähdet. Niin varmaan. Ja lehmätkin lentää.
Sinäkö luulet, että minä jaksaisin loppuelämän mieheni kanssa? On sulla kummat luulot.
Minä valkkasin sellaisen miehen että jaksan loppuelämäni. Meitä ei erota muuta kuin kuolema ja kummatkin samalla kannalla. Kaikki ikäkriisit toisiltamme olemme sietäneet mitä oli kolme ja nelikymppisinä pahimpina ja niiden ylitse päässeet. Kuuttakymmentä lähestyessä on jo mukavan seesteistä. Mistään ei tarvitse riidellä eikä ole turhia vääntöjä asioista. Pitkä rarisuhde kasvattaa ihmistä ja se vaihteleminen on sitä ettei halua kasvaa ollenkaan vaan haetaan uusi, mikään ei muutu muuta kuin se näyttämö.
Mikä tuossa pelottaa, kuulostaa hyvältä.