Erityislapsen vanhempi: typerintä, mitä olet kuullut?

Vierailija kirjoitti:

Lievästi cp-vammainen lapsi, Aina välillä joku ihmettelee miten se pärjää normaalissa koulussa ja ei varmaan mitään hyviä numeroita kuitenkaan saa. Niin, hänhän on tyhmä koska jalkojen lihakset ovat vähän jäykät.

Ihmiset on tyhmiä olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD-lääkityksestä: tyypillisin harhaluulo tietenkin on, että lapsen lääke olisi rauhoittavaa sorttia (vrt. Diapam). Tämähän johtuu siitä, ettei ymmärretä ADHD:n juurisyitä.

Mutta typerintä, mitä olen kuullut, on se, kun yksi tuttu kauhisteli "pirin" syöttämistä lapselle ja että lapsesta tulee nyt sitten narkomaani. On itse nuorena käyttänyt joitain ADHD:n hoitoon käytettäviä lääkkeitä isolla annoksella mm. suonensisäisesti (!!!). Eikä tietenkään ymmärrä sitä, että kyseiset lääkkeet toimivat nepsyillä ihan eri tavalla - eivät kiihdytä vaan auttavat keskittymään - ja että alakouluikäiselle ei tosiaan syötetä mitään isoja lääkeannoksia eikä varsinkaan suoraan suoneen. Puhumattakaan siitä, että tutkitusti oikea hoito - myös lääkehoito - ennaltaehkäisee ADHD:hen liittyvää päihteiden väärinkäyttöä myöhemmällä iällä.

1. Adhd lääke ei rauhoita ketään.

2. Missä on väittämäsi tutkimus? Suomessa pitkäaikaistutkimusta ei ole. Ensimmäinen ko. Lääke (concertta) sai myyntiluvan Suomessa vasta vuonna 2003.

3. Lapsia on lääkitty adhd-lääkkeillä jo kymmeniä vuosia sitten. Jenkeissä useat lääkityt lapset siirtyivät sujuvasti ritalinista heroiiniin kun lääke ei enää vaikuttanut.

4. Pitkäaikaistutkimuksissa adhd-lääkityksestä saa apua max. 14kk ajaksi.

5. Lääkeaineet ja annokset ovat olleet myös vuosikymmeniä samoja.

6. Adhd-lääkkeet laukaisevat uusia oireita, lapsilla mm. Agressiivisuutta ja psykooseja.

Ja kyllä olen "adhd" lapsi ollut itsekkin.

7. Nepsyihin ei ole "hoitoa"

8. Koska kyseessä ei ole sairaus

9. On aika loukkaavaa puhua ko. Lapsista kuin mistään mitään ymmärtämättömistä typeryksistä tai kamalasta ja haastavasta "erityisyydestä".

Niin. Valitettavasti jotkut meistä haluavat lapsensa parasta tässä ja nyt, nyky-yhteiskunnan ja koulujärjestelmän puitteissa. Jos lääke auttaa lasta pärjäämään, tukee hänen oppimistaan ja kaverisuhteita sekä parantaa sitä kautta itsetuntoa, en voi riistää sitä häneltä lopettamalla lääkitystä ja alkamalla vaatia ADHD:n radikaalia hyväksyntää tai rakenteellisia muutoksia kouluun lapseni hyvinvoinnin kustannuksella.

Ajatteletko lapsen parasta, jos annat viestin että kelpaat vain lääkittynä, samanlaisena (ja vähemmän "vammaisena") kuin "kaikki muut" ? Vai onko kyse omasta egosta vrt. Lapset jotka pakotetaan tietylle alalle vanhempiensa vaatimuksesta.

Asenneongelmiahan ei ole lupaa lääkitä.

Meillä on kuitenkin lukemattomia esimerkkejä "erityisten" pärjäämisestä huipulla asti ja avain siihen on aina ollut lapsen itsetunnon vahvistaminen ja tilaisuudet. Muottiin änkeäminen väkisin ei auta ketään löytämään vahvuuksiaan ja, hyväksymään itseään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni neurologinen sairaus johtui kuulemma siitä, että hän oli kotihoidossa yhdessä pienempien sisarusten kanssa. Tuttu äiti neuvoi, että lapsen pitäisi todellakin nähdä muitakin ihmisiä, kuin oma perheensä. Ei voi tulla normaalisti sosiaalista ihmistä, jos on kotona.

Poikamme oli kylläkin kolme aamupäivää seurakunnan kerhossa, kävimme avoimessa päiväkodissa, leikkipuistossa jne.

Tämä Hyvä Äiti vei omat lapsensa perhepäivähoitoon vuoden vanhana.

Tänä päivänä oma poikani on nuori aikuinen, joka on suorittanut kaksoistutkinnon erinomaisin arvosanoin. Hänellä on työpaikka odottamassa armeijan jälkeen.

On useita hyviä ystäviä ja harrastuksia.

Hyvän äidin pojalla ei ole vielä opiskelupaikkaa, ei myöskään yhtään ystävää.

En ole vahingoniloinen. Ihmettelen vaan, miten minä, joka tein kaiken väärin, onnistuin kuitenkin näin hyvin.

Sun lapsen "menestys" ei ole sun ansiota. Ärsyttää vanhemmat, jotka ottaa kunniaa lapsensa "menestyksestä". Menestys sana lainausmerkeissä, koska kaksoistutkinto ja työpaikka ei nyt kuitenkaan ole mikään menestymisen tai onnellisuuden mittari. Lapsi on itse koulunsa käynyt ja työn tehnyt. Voi olla että tämä "hyvä äiti" oli hyvä äiti, mutta lapselta puuttuu sisäinen motivaatio kouluttautumiseen tai työnhakuun.

N30

"Mites te ton "Jonnan" kans aiotte tulevaisuudessa tehdä, kun eihän se tuu ikinä mitään oikeaa ammattia saamaan. "

Lapsellani on lukihäiriö ja lievä aivovamma, joka vaikuttaa jonkin verran puheeseen, mutta silti tavoitteita elämälle. Moni pitää häntä tyhmänä, koska lukeminen takkuaa ja änkyttää jonkin verran ja puhe on varsinkin väsyneenä hidasta ja epäselvää. Tytär on kuitenkin kaukana tyhmästä ja on myös käsistään todella taitava. Kyllä hän ihan kouluun aikoo mennä peruskoulun jälkee, ei jää kotiin äidin helmoihin loppuiäkseen. Kaikki alat ei vaadi sitä loputonta kirjoista lukemista, jonka kanssa hänellä on vaikeuksia. Hän on nyt seiskalla ja haaveilee, että lähtis parin vuoden päästä opiskelemaan joko vaatetusalan perustutkintoa tai kosmetologiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni neurologinen sairaus johtui kuulemma siitä, että hän oli kotihoidossa yhdessä pienempien sisarusten kanssa. Tuttu äiti neuvoi, että lapsen pitäisi todellakin nähdä muitakin ihmisiä, kuin oma perheensä. Ei voi tulla normaalisti sosiaalista ihmistä, jos on kotona.

Poikamme oli kylläkin kolme aamupäivää seurakunnan kerhossa, kävimme avoimessa päiväkodissa, leikkipuistossa jne.

Tämä Hyvä Äiti vei omat lapsensa perhepäivähoitoon vuoden vanhana.

Tänä päivänä oma poikani on nuori aikuinen, joka on suorittanut kaksoistutkinnon erinomaisin arvosanoin. Hänellä on työpaikka odottamassa armeijan jälkeen.

On useita hyviä ystäviä ja harrastuksia.

Hyvän äidin pojalla ei ole vielä opiskelupaikkaa, ei myöskään yhtään ystävää.

En ole vahingoniloinen. Ihmettelen vaan, miten minä, joka tein kaiken väärin, onnistuin kuitenkin näin hyvin.

Sun lapsen "menestys" ei ole sun ansiota. Ärsyttää vanhemmat, jotka ottaa kunniaa lapsensa "menestyksestä". Menestys sana lainausmerkeissä, koska kaksoistutkinto ja työpaikka ei nyt kuitenkaan ole mikään menestymisen tai onnellisuuden mittari. Lapsi on itse koulunsa käynyt ja työn tehnyt. Voi olla että tämä "hyvä äiti" oli hyvä äiti, mutta lapselta puuttuu sisäinen motivaatio kouluttautumiseen tai työnhakuun.

N30

Aamen. Mun vanhemmat puhuu miten he on niin hyviä vanhempia, kun heidän lapsensa valmistui maisteriksi hyvin arvosanoin ja on töissä ja blaa blaa blaa. Bitch please. Minä ne läksyt luin ja koulut kävin, ette te. Toki te mahdollistitte sen, että mulla oli aina hyvät välineet ja oma, rauhallinen tila tehdä kouluhommia, mutta minä olin silti se joka siellä koulun penkillä istui 18 vuotta ja teki kaiken työn.

Oma lapseni ei ole erityistä tukea tarvitseva lapsi, mutta hänen toinen vanhempansa on Afrikasta. Jos siis koet, että tämä vastaus ei kuulu tähän ketjuun, niin älä lue eteenpäin. Jos mielestäni on tärkeintä tässä ketjussa se, että miten muut aikuiset suhtautuvat erilaisuuteen, niin jatka sitten lukemista eteenpäin.

 Perhekahvilassa koettua: "Sääliksi käy sinun lapsesi, kun eihän sillä voi olla mitenkään loistava tulevaisuus. Kannattaa ottaa heti kaikki tukiopetus koulussa vastaan, ettei  lapsi jää luokalle." Kysyessäni, että miksi lapsi jäisi luokalle, ja miksi ei olisi loistava tulevaisuus, vastaus oli: " Afrikkalaisillahan on pienemmät aivosolut." 

Nykyään lapset ovat samassa koulussa ja samassa kaveripiirissä. Omalla muksullani keskiarvo on ollut koko kouluajan 9,4-9,7. Hän osallistuu aktiivisesti koulun vapaa-ajan aktiviteetteihin, harrastaa ja tekee vapaaehtoistyötä. Tämän toisen äidin lapsi on jäänyt luokalleen, hän käy säännöllisesti tukiopetuksessa ja hänen keskiarvonsa on 5,5. Lapselta olen saanut kuulla, että kun he yhdessä lukevat viikon ajan joka päivä 2-4h kokeeseen, niin tuloksena on kokeesta arvosana 5,5-6. Tämän takia ei ehdi myöskään harrastamaan mitään. Omani lukee ehkä yhden illan sen pari tuntia, eikä tarvitse aikuisen apua.

Jälkikäteen mietin, että kaikesta sitä onkin aikanansa pahoittanut mielensä. Niille vääristyneille käsityksillehän olisi pitänyt nauraa. 

Sukulainen, sosiaalikasvattaja ammatiltaan, oli sitä mieltä että poikamme puheenkehityksen viivästyminen johtui siitä ettei hänelle puhuta kotona. Että semmonen diagnoosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni neurologinen sairaus johtui kuulemma siitä, että hän oli kotihoidossa yhdessä pienempien sisarusten kanssa. Tuttu äiti neuvoi, että lapsen pitäisi todellakin nähdä muitakin ihmisiä, kuin oma perheensä. Ei voi tulla normaalisti sosiaalista ihmistä, jos on kotona.

Poikamme oli kylläkin kolme aamupäivää seurakunnan kerhossa, kävimme avoimessa päiväkodissa, leikkipuistossa jne.

Tämä Hyvä Äiti vei omat lapsensa perhepäivähoitoon vuoden vanhana.

Tänä päivänä oma poikani on nuori aikuinen, joka on suorittanut kaksoistutkinnon erinomaisin arvosanoin. Hänellä on työpaikka odottamassa armeijan jälkeen.

On useita hyviä ystäviä ja harrastuksia.

Hyvän äidin pojalla ei ole vielä opiskelupaikkaa, ei myöskään yhtään ystävää.

En ole vahingoniloinen. Ihmettelen vaan, miten minä, joka tein kaiken väärin, onnistuin kuitenkin näin hyvin.

Sun lapsen "menestys" ei ole sun ansiota. Ärsyttää vanhemmat, jotka ottaa kunniaa lapsensa "menestyksestä". Menestys sana lainausmerkeissä, koska kaksoistutkinto ja työpaikka ei nyt kuitenkaan ole mikään menestymisen tai onnellisuuden mittari. Lapsi on itse koulunsa käynyt ja työn tehnyt. Voi olla että tämä "hyvä äiti" oli hyvä äiti, mutta lapselta puuttuu sisäinen motivaatio kouluttautumiseen tai työnhakuun.

N30

Luetun ymmärtäminen?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni neurologinen sairaus johtui kuulemma siitä, että hän oli kotihoidossa yhdessä pienempien sisarusten kanssa. Tuttu äiti neuvoi, että lapsen pitäisi todellakin nähdä muitakin ihmisiä, kuin oma perheensä. Ei voi tulla normaalisti sosiaalista ihmistä, jos on kotona.

Poikamme oli kylläkin kolme aamupäivää seurakunnan kerhossa, kävimme avoimessa päiväkodissa, leikkipuistossa jne.

Tämä Hyvä Äiti vei omat lapsensa perhepäivähoitoon vuoden vanhana.

Tänä päivänä oma poikani on nuori aikuinen, joka on suorittanut kaksoistutkinnon erinomaisin arvosanoin. Hänellä on työpaikka odottamassa armeijan jälkeen.

On useita hyviä ystäviä ja harrastuksia.

Hyvän äidin pojalla ei ole vielä opiskelupaikkaa, ei myöskään yhtään ystävää.

En ole vahingoniloinen. Ihmettelen vaan, miten minä, joka tein kaiken väärin, onnistuin kuitenkin näin hyvin.

Juu meilläkin asperger kehittynyt kotihoidon vuoksi. Olisi tarvinnut enemmän sosiaalisia kontakteja niin ei olisi autisti.

Todellisuudessahan lapsi olisi varmasti kärsinyt ainakin kokopäivähoidosta ihan aistiyliherkkyyksien vuoksi, ja ei olisi pystynyt kehittämään lahjakkuuksiaan ja vahvuuksiaan samalla tavalla kuin kotihoidossa (jossa kyllä käytiin kerhoissa yms.)

Up