Lue keskustelun säännöt.
Lapsi soittelee isän luota jatkuvasti
taas itku kurkussa
28.11.2019 |
on hiljattain saanut oman puhelimen. Kun menee isälleen, soittelee sieltä milloin mistäkin asiasta. Joskus aiheesta, joskus ikävää, mikä on ok. Mutta sitten soittelee myös puheluita että esim. isi ei anna tehdä jotain tai ihan vaan kiukutellakseen, mihin tietysti aina vastaan että nyt olet isän luona ja asiat pitää selvittää silloin isän kanssa.
Mutta mikä nyt olisi hyvä tapa reagoida tähän? Antaa soittaa ja koittaa kestää, kieltää soittamasta, sopia että saa soittaa maks yhden puhelun päivässä vai mitä?
Lapset asuu pääosin minulla ja elämä on tällä hetkellä hyvinkin raskasta. Kun menevät isälleen niin tunnen siitä valtavasti huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä (erosta). Toisaalta todellakin tarvitsen ne pienet hetket että lapset on isällään, että saan hetken kerätä omia voimia, että jaksan taas suorittaa arkea yksin 24/7. Sitten kun lapsi soittelee koko ajan eikä puhelut ole mitään positiivisia, niin eipä se täällä päässä ainakaan jaksamaan auta. Murehdin ja märehdin lapsiani ja heidän asioitaan siis aivan koko ajan.
Kommentit (9)
Lapsi kuulostaa tarvitsevan myös paljon tukea nyt. Olet se tärkeä ja turvallinen aikuinen. Antaisin siis soitella. Sen sijaan lapselle muitakin aikuisia tueksi jottet väsähdä itse. Isovanhempia, kummeja, tätejä jotain joka ottaisi osaa tilanteeseen lapsen tueksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman jaksamisesi takia voisitte sopia ”soittoajasta” jolloin kertoo kaikki asiat. Sitten kun jaksat taas paremmin, voi soitella vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kuulostaa tarvitsevan myös paljon tukea nyt. Olet se tärkeä ja turvallinen aikuinen. Antaisin siis soitella. Sen sijaan lapselle muitakin aikuisia tueksi jottet väsähdä itse. Isovanhempia, kummeja, tätejä jotain joka ottaisi osaa tilanteeseen lapsen tueksi?
Isovanhemmista ei oikein ole apua koska lapsen käytös on niin haastavaa, eikä ole riittävän läheistä suhdetta selvästi syntynyt heidän välilleen. Eli siis lapsi tapaa isovanhempia vain minun seurassani, ja sitten se on sellaista silmien pyörittelyä enempi isovanhempien puolelta jos lapsen kanssa tulee jotain.. Kummit ei ole mukana kuvioissa paitsi yksi, joka asuu toisessa maassa. :/
Meillä on lapselle kuraattorin tuki, koulupsykologin tuki ja ollaan myös jonossa perheneuvolaan mutta jonot on piiiiitkät.. liittyen nimenomaan tähän eroasiaan ja siihen miten lapsi sitä oirehtii.
Vierailija kirjoitti:
Oman jaksamisesi takia voisitte sopia ”soittoajasta” jolloin kertoo kaikki asiat. Sitten kun jaksat taas paremmin, voi soitella vapaammin.
Tämä voisi olla ihan hyvä idea..
Jos lapsi kuitenkin viettää aikaa isänsä luona, ja tätä on toivottavsti tarkoitus myös jatkaa, niin kannattaisi myös puhua lapsen isän kanssa siitä miten hän voi vahvistaa suhdettaan lapseen. Niin että isän luona ollessaan lapset tukeutuvat isäänsä, iloissa ja kiukuissa, eivätkä hae tukea päähänpistoihinsa ja asiolleen aina sinulta. Isällä on samat oieudet ja velvollisuudet kun äidilläkin, silloin kun ollaan isän luona. Ovatko säännöt samat kummankin vanhemman luona?
Mainitsit lapset, siis tällä "ongelmatapauksella" on sisarus/sisaruksia. Miten heidän olemisensa isän luona sujuu, oireilevatko hekin?
Ymmärrän, ap, murheesi eron johdosta; kukaan ei mene kimppaan toisen kanssa erotakseen. Kukaan ei halua rikkoa lastensa kotia, mutta joskus vain käy niin. Mutta silloin lapsilla on kaksi onnellista kotia, yhden onnettoman sijaan. Vaikka te aikuiset kuinka olisitte katkeria toisillenne, niin lapset ovat siihen syyttömiä, joten tehkää yhteistyötä lapsia koskevissa asioissa. Myös tässää soitteluongelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kuitenkin viettää aikaa isänsä luona, ja tätä on toivottavsti tarkoitus myös jatkaa, niin kannattaisi myös puhua lapsen isän kanssa siitä miten hän voi vahvistaa suhdettaan lapseen. Niin että isän luona ollessaan lapset tukeutuvat isäänsä, iloissa ja kiukuissa, eivätkä hae tukea päähänpistoihinsa ja asiolleen aina sinulta. Isällä on samat oieudet ja velvollisuudet kun äidilläkin, silloin kun ollaan isän luona. Ovatko säännöt samat kummankin vanhemman luona?
Mainitsit lapset, siis tällä "ongelmatapauksella" on sisarus/sisaruksia. Miten heidän olemisensa isän luona sujuu, oireilevatko hekin?
Ymmärrän, ap, murheesi eron johdosta; kukaan ei mene kimppaan toisen kanssa erotakseen. Kukaan ei halua rikkoa lastensa kotia, mutta joskus vain käy niin. Mutta silloin lapsilla on kaksi onnellista kotia, yhden onnettoman sijaan. Vaikka te aikuiset kuinka olisitte katkeria toisillenne, niin lapset ovat siihen syyttömiä, joten tehkää yhteistyötä lapsia koskevissa asioissa. Myös tässää soitteluongelmassa.
Ei ole samat säännöt. Isä ei yleensä pidä kiinni siitä mitä sovitaan, vaikka ollaan monista asioista sovittu, eikä isä pidä rajoista juurikaan kiinni. Nämä on asioita mihin en voi vaikuttaa, voin vain pitää rajoista kiinni silloin kun lapset ovat minulla ja olla täällä johdonmukainen kasvatuksessa.
Pienempi sisarus on sopeutunut eroon paremmin, mutta siis kyllähän lasten keskinäinen tappelu on eron jälkeen kääntynyt kaakkoon, etenkin isänsä luona ilmeisesti tappelevat jatkuvasti. Se on yksi kestoaihe näissä puheluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kuitenkin viettää aikaa isänsä luona, ja tätä on toivottavsti tarkoitus myös jatkaa, niin kannattaisi myös puhua lapsen isän kanssa siitä miten hän voi vahvistaa suhdettaan lapseen. Niin että isän luona ollessaan lapset tukeutuvat isäänsä, iloissa ja kiukuissa, eivätkä hae tukea päähänpistoihinsa ja asiolleen aina sinulta. Isällä on samat oieudet ja velvollisuudet kun äidilläkin, silloin kun ollaan isän luona. Ovatko säännöt samat kummankin vanhemman luona?
Mainitsit lapset, siis tällä "ongelmatapauksella" on sisarus/sisaruksia. Miten heidän olemisensa isän luona sujuu, oireilevatko hekin?
Ymmärrän, ap, murheesi eron johdosta; kukaan ei mene kimppaan toisen kanssa erotakseen. Kukaan ei halua rikkoa lastensa kotia, mutta joskus vain käy niin. Mutta silloin lapsilla on kaksi onnellista kotia, yhden onnettoman sijaan. Vaikka te aikuiset kuinka olisitte katkeria toisillenne, niin lapset ovat siihen syyttömiä, joten tehkää yhteistyötä lapsia koskevissa asioissa. Myös tässää soitteluongelmassa.
Ei ole samat säännöt. Isä ei yleensä pidä kiinni siitä mitä sovitaan, vaikka ollaan monista asioista sovittu, eikä isä pidä rajoista juurikaan kiinni. Nämä on asioita mihin en voi vaikuttaa, voin vain pitää rajoista kiinni silloin kun lapset ovat minulla ja olla täällä johdonmukainen kasvatuksessa.
Pienempi sisarus on sopeutunut eroon paremmin, mutta siis kyllähän lasten keskinäinen tappelu on eron jälkeen kääntynyt kaakkoon, etenkin isänsä luona ilmeisesti tappelevat jatkuvasti. Se on yksi kestoaihe näissä puheluissa.
Kuulostaa siltä, että isäkin on osa tätä ongelmaa lapsen ohella. Toivottavasti hänkin tulee sinne perheneuvolaan sitten kun onnistutte saamaan ajan.
Onko lapsi aina ollut haastava? Olisiko se syynä ettei isä jaksa pitää kuria ja sääntöjä yllä? On helpompi antaa periksi kuin kuunnella kitisevää/raivoavaa/valittavaa lasta.
Saisitko kuitenkin maaniteltua isän jollain tavalla osallistumaan hitusen enemmän noudattamaan samoja sääntöjä kuin sinun luonasi? Elämä isän luona helpottuisi myös sen myötä, kaikille.
Ja ensi alkuun voit kyllä asettaa rajat sille kuinka paljon ja koska saa soitella sinulle kaikesta. Lapsi saattaa oppia itsekin ratkaisemaan ongelmiaan, todellisia tai keksittyjä, kun pitää miettiä itse. Nythän lapsi selvästi yrittää pompottaa teitä kaikkia, isää, pikkusisarustaan ja sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta helpolle...