Elämä ihan solmussa

Faktoja: pääsin opiskelemaan unelma-alalleni, olen naimisissa, on pari hyvää ystävää, velkaa on.

Olen onneton. Arjen pyörittäminen tuntuu todelliselta ponnistelulta. En jaksa nousta aamuisin, en siivota, en laittaa ruokaa, en nähdä ystäviä, en harrastaa liikunta tai seksiä.
Monesti jään vaan kotiin makaamaan, kun pitäis kouluun lähteä.. Sitten viimeistään klo 14 alkaa se jännittäminen, et milloin mies tulee kotiin. Näkeekö hän taas mut vaan makaamassa kotona? Olenko pettymys, laiska ja epäonnistuja?

Mä en yksinkertaisesti jaksa. Tuntuu, että olen suuri epäonnistuja ja tuotan vaan pettymyksiä läheisilleni kerta toisensa jälkeen. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tai tavallaan tiedän, mutta mistä voimaa alkaa taas elää. Ja mistä tiedän, mikä elämäni asioista pitäisi karsia tai muuttaa, jotta en löydä itseäni tästä tilanteesta uudestaan.

Radikaalisti ajattelen, että onko vika parisuhteessamme, miksi jännitän miestäni tai että hän pettyy minuun. Pitäiskö erota. Mutta en voi.. Ei mulla ole voimavaroja rakentaa elämää uudestaan, mitä jos ero olisikin elämäni suurin virhe eikä mulla ole edes varaa erota (kaksi jakamassa kuluja yhden sijaan). Opinnot on ihan kivoja, kunhan vain jaksan raahautua kouluun asti. Eikä tule kysymykseenkään lopettaa opintoja, koska minulla on paljon velkaa ja joutuisin maksamaan (millä rahalla) opiskeluni tuet takaisin.
Ystäviä olis kiva nähdä, mutta pelkään kysymystä: "Mitä kuuluu?" En tiedä miten siihen vastata... Joka toinen tunti päätän ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä elämäniloni takaisin. Joka toinen tunti taas mietin, että miten pääsisin elämääni karkuun tai jopa tappaisin itseni. Enpä olisi kenellekään enää taakka ja loppuis tämä ikuinen ahdistuksen ja epäonnistumisen noidankehä.

Tunnen olevani vankina omassa elämässäni. Vankina voimat vievissä opinnoissa, vankina ahdistavassa parisuhteessa, vankina huonossa rahatilanteessa. Tunnen myös olevani kiittämätön paska, joka ei osaa vain olla onnellinen nykyhetkestä. Periaatteessahan kaikki on hyvin, mut mikä on kun oon vaan se han loppu.