Miten kokematon ja kaveriton aikuinen mies voisi koskaan luoda sosiaalisia verkostoja kun hänellä on automaattisesti kummajaisen leima otsassaan?

Olen samaa mieltä jonkun kanssa tuosta, että ensin muita elämänalueita kuntoon, niin se on tie parisuhteeseenkin. Ei se mene niinpäin, että kaikki on vinksallaan, mutta kun vain tulisi parisuhde, niin se nainen korjaisi kaiken. Kukaan nainen ei halua olla mikään korjaussarja. Laita elämäsi kuntoon, niin siihen tulee tilaa myös parisuhteelle.

Työstäpä listaasi alhaalhta ylöspäin.

-Ei tunne pop-kulttuuria

-> Ala seurata kahta viikoittaista viihteellistä tv-sarjaa, joista "kaikki" puhuvat. Arman, Voice of Finland, Hyvät ja huonot uutiset tms. Selaa kerran päiväsä iltapäivälehtien otsikot netistä.

-Ei tiedä maailman manosta paljon

-> Tilaa paikallinen sanomalehti ja lue se päivittäin (myös digiversio käy). Katso kaksi uutis/ajankohtaisohjelmaa viikossa.

-Ei paljon harrastuksia

-> ei paljon - eli jotain on jo? Kehity paremmaksi harrastuksessasi tai hanki siihen rinnalle yksi uusi harrastus.

-Huono itsetunto

-> Olet ihan varmasti hyvä jossain. Pyydä kolmea ihmistä (perhe, työkaverit, tuttavat) sanomaan sinusta kolme hyvää asiaa. Kirjoita ne paperille, jota pidät aina mukanasi ja luet sen aamulla, päivällä ja illalla. Parasta on, jos luet sen ääneen ja sellaisella sävyllä, että yrität vakuuttaa itsesi näistä asioista. Kun olet tehnyt tätä pari viikkoa, keksi itse kolme uutta asiaa, joissa olet hyvä ja lisäät ne listalle. Tee lisäyksiä viikoittain. Ihan varmasti näitä asioita löytyy.

-Ei niin hyvä työhistoria

-> Mutta töitä kuitenkin. Jotain olet ehkä näissä töissäsi oppinut ja saavuttanut. Varastomiehenä täsmällisyyttä, siivoojana järjestelmällisyyttä. Käännä "huonot" työkokemukset voitoiksi ja kirjoita itsellesi työhistoria tässä valossa.

-Ujo

-> Lue Karla Niemisen kirja Olet hyvä tyyppi. Ujoudesta voi oppia pois.

-Ei kavereita koska ei uskalla hankkia niitä

-> Edellinen kohta auttaa tässäkin.

-Ei ole edes halaillut

-> Aloita kaverihalauksilla tai olalle taputtamisella, nyt kun sulla on kavereita. Halailun ei aina tarvitse olla seksuaalisesti sävyttynyttä. Inhimillisellä kosketuksella on uskomaton voima.

-Ei koskaan seurustellut

-> Kun saat kavereita, sinulla on paremmat mahdollisuudet löytää myös seurustelukumppani. Jos et tunne ketään etkä edes halua tutustua kehenkään, niin miten voit kuvitella löytäväsi seurustelukumppanin?

-Neitsyt

-> Jos et halua seurata edellisiä ohjeita, niin rahalla saa.

Pitääkö tyypille KERTOA, mitä toiselle pitää sanoa lätkämatsissa tai kansalaisopiston kurssilla!!?? Onko kohde vai kirjoittaja idiootti? Kiinnostu nyt edes jostain! Katso sitä lätkää siinä kuin muutkin ja sano kaverille "hyvä lämä" tai 'oli paitsio'..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala käydä jossain. Missä, ihan sama. Kuntosali, lätkämatsi (fanipäätyyn!), kansalaisopiston mikä tahansa ryhmä jne. Jos nököttää kotona ja tuijottaa ruutua, on yksin ja sellaiseksi jää.

Ja näihin vaan mennään noin vaan? Mitä siellä pitäisi edes sanoa ja mistä puhua?

Fanikatsomossa voi aloittaa huutamalla vaikka ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ! HYVÄÄÄÄ!

Kelpaisiko sinulle ap kaltaisesi nainen (esim itsellä suurin osa noista listaamistasi asioista), vai pitääkö kaikkien potentiaalisten kavereiden/naisten olla normaaleja?

"Eikö kaverittomuus ole punainen lippu aikuisten kohdalla?"

No ei, tässä maassa. Itse olen kaveriton omasta valinnastani, ja paljonhan meitä on joita ei juuri sosiaaliset suhteet kiinnosta. Joitain vähän sosiaalisempia kiinnostaa parisuhde, vaikkei muita ihmissuhteita jaksa sen lisäksi, ja tällaisesta voi itselleen esim. kumppanin löytää sinun kaltaisesi introverttityyppi. Itse olen kyllä niin epäsosiaalinen että kumppanikin on ehdoton ei, tykkään elää erakkomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala käydä jossain. Missä, ihan sama. Kuntosali, lätkämatsi (fanipäätyyn!), kansalaisopiston mikä tahansa ryhmä jne. Jos nököttää kotona ja tuijottaa ruutua, on yksin ja sellaiseksi jää.

Ja näihin vaan mennään noin vaan? Mitä siellä pitäisi edes sanoa ja mistä puhua?

Fanikatsomossa voi aloittaa huutamalla vaikka ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ! HYVÄÄÄÄ!

Tämä :D ja kädessä kannattaa olla sellainen pyörivä räikkä mistä lähtee ääni.

1/2 kirjoitti:

Kyllä tuo on tosi haasteellinen tilanne, vähempikin on. Sellainen kuoppa, että jos siihen olisi jotenkin joutunut ihan normaalisti kehittynyt ihminen normaalisti kehittynein sosiaalisin taidoin, niin hänenkin olisi vaikeaa kaivaa itsensä ulos.

Jos tuota varten olisi apua saatavilla, ihan ehdottomasti kehottaisin hakemaan sitä. Valitettavasti ei ole. Vaikka olisi sosiaalityön tai psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiakas tai kuuluisi nuorille suunnattujen erityisohjelmien ja -palveluiden piiriin, niin silti ei oikein ole. Jos on psykoterapiassa, niin terapeutti coachaa jonkun verran. Jos on ryhmämuotoisessa avohoidossa niin siitä voi saada paljonkin apua, jopa kontakteja. Ehkä sossulla on jotain yksinäisyysryhmiä. Mutta pääasiallisesti tässä maassa kuntoutetaan ihmisiä vain työkyvyn säilyttämiseksi/palauttamiseksi eikä sitäkään tehdä kunnolla. Helvetin kurja ja epäreilu tilanne, ei ole millään lailla oikein että ihminen jolla ei historiansa takia mitenkään voida olettaa olevan asioidensa korjaamiseen vaadittuja kykyjä tai tukiverkostoja jää yksin ja heitteille.

Neuvottomuus vaikeiden ja monisyisten ongelmien edessä on inhimillistä. Vaatii todella paljon että pystyy pitämään päänsä niin viileänä ja ajatuksensa niin kasassa ja hankkimaan niin paljon epämuodollista tietoa itselle vieraista elämän osa-alueista ja opettelemaan niin uusia ajattelutapoja ja toimimaan niin pitkään ja määrätietoisesti ja lannistumatta epävarmuuden alla, näkemättä ehkä pitkään mitään tuloksia tai saamatta muutakaan palautetta onnistumisestaan, että näin suuren sotkun saa selvitettyä. 

Se ei kuitenkaan tarkoita että mikään tästä olisi mahdotonta. Se on oikeastaan voimavara (ehkä ainoa käytettävissä oleva), että tällaisella tyypillä ei varmasti ole mitään parempaakaan tehtävää elämällään. Tämän kokoista paskakasaa ei pidä yrittää perata kerralla, vaan aloittaa hallittavan kokoisesta palasta ja keskittyä kulloinkin siihen kohtaan joka on käsillä. On tärkeää ottaa mahdollisimman hyvin kaikki kokemuksen antama oppi vastaan, koska osaamista ja ymmärrystä kerrytetään niin vähästä. Ja vaikka mielen ei pidä antaa harhailla kokonaistilanteeseen liikaa ettei projektin koko lamaannuta, niin silti on pidettävä kiinni ajatuksesta että tämä osa joka on käsillä ei ole kuin pieni osa ja se ei ratkaise kaikkea mutta toisaalta epäonnistuminenkaan ei ole sitten niin kriittistä. Ja siitä että tämän askelen jälkeen on joku toinen joko valmiiksi jonossa tai toivon mukaan se keksitään sitten sillä tiedolla jota nykyisen lopussa on hallussa.

Joitain resursseja on joihin on helppo pääsy. Maailman menosta ja pop-kulttuurista voi oppia aika paljon internetistä, jos sen itse kokee tärkeäksi, nämä nyt ei oikeasti ole hirmu olennaisia tässä hommassa ellei ole hirmu nuori ihminen kyseessä. Internetissä on myös paljon ilmaista vapaasti saatavilla olevaa self-help-aineistoa sekä yleistä elämänhallintaa että sosiaalisten taitojen kehittämistä ja verkostojen luomista ajatellen. On foorumeita ja vertaistukiyhteisöjä. Ihmisten kanssa voi täälläkin vuorovaikuttaa, ja vaikka sillä ei tavattoman pitkälle pääsekään sekin on kuitenkin jotain. On ilmaisia palveluita, joissa voi jutella huolistaan vapaaehtoisen kanssa, saa ulkopuolisen korvan ongelmilleen ja ehkä palautetta ja neuvojakin. Näiden hyödyntämistä haittaa jos on rajoittunut suomenkieliseen internettiin, mutta kyllä täältäkin löytyy kaikenlaista. On myös ensiarvoisen tärkeää että pysyy poissa niistä internetin kolkista jotka eivät auta vaan vetävät syvemmälle suohon.

Seuraavaksi tulee mieleen yhdistystoiminta. On paljon paikallisia mielenterveysseuroja joilla on matalan kynnyksen toimintaa nimenomaan ihmisille jotka eivät oikein meinaa päästä liikkeelle ja joilla on vaikeuksia kohdata toisia. Tälläkään ei ehkä pääse hirmu pitkälle, mutta kuitenkin pari askelta. Jos voi jutella jollekin vapaaehtoiselle tilanteestaan niin yhdistystyypit tietää yleensä noista hommista laajemminkin ja osaa suositella muita sopivia yhdistystoiminnan muotoja tai ohjata etsimään niistä tietoa. Myös seurakunnat tekee kaikenlaista. Jos ei ole lähtemässä aivan nollasta niin nämä saattaa olla tarpeettoman alkeellisia askelia, mutta yhdistysmaailmasta löytyy ihan kelle tahansa älyttömästi mahdollisuuksia kehittää sosiaalista elämäänsä, verkostojaan, itseään ja yhteyksiä toisiin ihmisiin. "Harrastukset" on epämääräinen ja laaja otsake jonka alle tämä toiminta varmaan menisi. Ne tyypillisemmin harrastukseksi mielletyt harrastukset on myös ihan hyviä mahdollisuuksia, mutta haastavia hyödynnettäväksi etenkin heikoilla sosiaalisilla taidoilla ja jättäisin ne suosiolla sivuun kunnes edistystä on saatu ensin aikaan muilla keinoilla.

Nämä siis vain lähtökohdiksi. Toistan vielä että jos ei itse näe polun toista päätä eikä ymmärrä tietä sinne, on joskus todella vaikeaa pysyä motivoituneena ja rohkeana ja ottaa koko ajan askel toisensa jälkeen ja luottaa, että kyllä joka kohdasta aina pääsee jotenkin eteenpäin kunhan siihen tulee. Mutta se pitää vaan tehdä, keksiä joku mantra tai muu jota toistaa itselleen jos kyseenalaistaminen, epäily tai epätoivo meinaa halvaannuttaa, tai palata lukemaan joku tietty teksti joka auttaa. Tai tehdä ketju redditin tukiyhteisöön jossa avautuu ja pyytää rohkaisua tai jotain. Jotenkin palauttaa mieleen mitä on tekemässä. Tiedostaa, että pari vuotta on lyhyt aika elämässä, mutta se on todella pitkä tällaisen muutoksen kannalta. Se sekä tuntuu pitkältä, hetkittäin mahdottoman ja toivottoman pitkältä, että muuttaa tilannetta radikaalisti jos muutosta edistää tuon ajan johdonmukaisesti. 

2/2

Tämä kaikki on käsittääkseni suunnilleen se, mitä normot tarkoittavat sanoessaan "hanki itseluottamusta, hanki harrastuksia ja kokeile jotain uutta". Heidän ei ole tarvinnut miettiä tämänkaltaisen tilanteen yksityiskohtia omassa elämässään, joten eivät tiedä niistä sen enempää eivätkä osaa mainita neuvoissaankaan. Normot myös puhuvat toisilleen niin että hirveä määrä oletuksia pitäisi ymmärtää ja rivien välit täydentää, ja kuulijan osata soveltaa yleistä periaatetta käsillä olevaan yksittäistapaukseen itse. He eivät osaa pukea sanoiksi itselleen itsestäänselviä asioita, koska niitä ei ole koskaan tarvinnut ajatella eksplisiittisesti, ja he voivat enimmäkseen huoletta olettaa että ne ovat kaikille muillekin itsestäänselviä.

En keskittynyt tässä siihen mitä muut ajattelee ja kuinka muille voi antaa mielekkään kuvan itsestään noista lähtökohdista, koska se ei ole olennaista. Ei noihin pidä keskittyä ensin vaan ne lähtökohdat pitää muuttaa ensin. Neitsyys ja naissuhteet ei ole se kohta josta tässä tulee lähteä liikkeelle, vaan ujous, huono itsetunto ja se että on yleisesti eristynyt ja tottumaton olemaan ihmisten kanssa tekemisissä eikä oikein ole perillä normaaleista jutuista ja toimintatavoista. Sitä seuraava askel on kaverit. Tänne asti päästyä tilanne on jo hyvin erilainen ja siitä katsoen voi sitten arvioida, kannattaako suoraan lähteä deittailemaan vai auttaisiko vielä jonkun sidequestin tekeminen välissä levelin nostamiseksi ja uusien skillien avaamiseksi. Ja tietenkään laaja-alaiseen elämänmuutokseen ei voi motivoitua pelkkää naisen saamista tavoittelemalla, vaan pitää ymmärtää, että vaikka naisettomuus tai seksittömyys onkin ehkä se kohta joka itseä eniten kaihertaa, se on silti oire elämän puutteellisuudesta kokonaisuutena. Sitä ei edes voisi ratkaista sillä, että nainen tipahtaisi syliin taivaan lahjana. Suhde ei kestä eikä ole tyydyttävä ilman tiettyjä perustaitoja, ja äärimmäisen harva ihminen on onnellinen ja tyytyväinen jos elämässä ei ole mitään muuta kuin parisuhde vaikka se suhde olisikin ihan hyvä.

En ole normaali joten mun ajatuksiani ei kysytty, mutta vastaan kumminkin. Mä ajattelen tällaisista ihmisistä myötätuntoisesti. Se ei ole sama asia kuin sääli. Mua harmittaa heidän puolestaan ja yleisesti, että maailma on sillä lailla paska että sysää ketään tuollaisiin tilanteisiin. Mun tilanteeni ja monien läheisteni tilanne ei ole sama, mutta on jollain muulla lailla ikävä ja se johtuu ihan samanlaisesta sysäämisestä ja se on kaikki väärin. Jos korjaavat itsensä niin että kokemattomuus naisten kanssa on ainoa jäljellä oleva outous, niin ajattelen aika lailla samoin kuin kaikista muistakin. Lisäksi ymmärrän että se kokemattomuus varmaan tuntuu raskaalta ja saattaa näyttää tyypin omasta näkökulmasta paljon isommalta asialta kuin onkaan ja olen tätä nimenomaista asiaa kohtaan myötätuntoinen. En siksi että tämä olisi kovin kamala asia maailman mittapuulla, vaan siksi että olen aika myötätuntoinen ihminen eikä se ole pois isompia vaikeuksia kohtaan tuntemastani myötätunnosta.

Minä olen ollut nuorempana vähän kaltaisesi nainen. Voin kertoa mikä auttoi minulla (nyt 40-vuotiaana olen naimisissa, on lapsia, on hyviä ystäviä ja suht laaja kaveriverkosto).

-joukkuelajiharrastus, jossa aloin jonkin ajan päästä hoitaa joukkueen käytännön asioita

-aloin aktiivisesti uudelleenlämmittää suhteita kahteen lapsuudenystävään

-panostin todella paljon uuteen työpaikalla alkaneeseen ihmissuhteeseen (siis ystävyyteen naisen kanssa), kun huomasin että meillä synkkasi

-tajusin, että laitan aika paljon vastuuta omista tunteistani ja sosiaalisuudestani muille, esim. Toivoin aina, että minut kutsutaan joka paikkaan vaikka en itse osoittanut olevani kiinnostunut muista ja sitten jos ei kutsuttu niin vedin sellaisen "niinpä niin, ei tietenkään taaskaan haluttu mukaan" -asenteen. Aloin aktiivisesti muuttaa tätä käyttäytymistä ja ajattelua.

Esim. Järjestän itse elämäni niin hauskaksi kuin pystyn. En odota muilta mitään (pl. mieheni ja paras ystäväni). Tiedostan, että omat negatunteeni kumpuavat minusta ja muut eivät ole niistä vastuussa. Saan muilta suurin piirtein sen mitä annan heille. Maaiöma ei ole velkaa minulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä jonkun kanssa tuosta, että ensin muita elämänalueita kuntoon, niin se on tie parisuhteeseenkin. Ei se mene niinpäin, että kaikki on vinksallaan, mutta kun vain tulisi parisuhde, niin se nainen korjaisi kaiken. Kukaan nainen ei halua olla mikään korjaussarja. Laita elämäsi kuntoon, niin siihen tulee tilaa myös parisuhteelle.

No katsotaampa faktoja valheiden väliin: lastensuojelussa on tälläkin hetkellä ainakin yli 30 000 lasta.

Lisäksi tiedetään, että kaiken maailman julkkikset rokkarit päihdeongelmaiset rikolliset sun muut miesoletetut saavat naisia keskimäärin enemmän kuin joku insinööri professori. Eli kyllä, nainen usein haluaa korjata miehen ja sen ongelmat korjaussarjan tavoin. Sanotaanhan, että alkoholistinkin voi parantaa joko iso Jesse tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ala käydä jossain. Missä, ihan sama. Kuntosali, lätkämatsi (fanipäätyyn!), kansalaisopiston mikä tahansa ryhmä jne. Jos nököttää kotona ja tuijottaa ruutua, on yksin ja sellaiseksi jää.

En ymmärrä miten tuo kommenti on saanut pelkkiä yläpeukkuja. Itse käyn joka puolella mutta se ei ole omaa tilannettani muuttanut mitenkään. -eri

Usein tuntuu, että ap:n kaltaiset kuvittelevat, että on jokin sormiennapsautuskeino päästä tuosta tilanteesta tavoitteeseen (naiseen). Pitäisi kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä se, että asioiden eteen on tehtävä oikeasti työtä, nähtävä vaivaa, eikä vain napsautella sormia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä jonkun kanssa tuosta, että ensin muita elämänalueita kuntoon, niin se on tie parisuhteeseenkin. Ei se mene niinpäin, että kaikki on vinksallaan, mutta kun vain tulisi parisuhde, niin se nainen korjaisi kaiken. Kukaan nainen ei halua olla mikään korjaussarja. Laita elämäsi kuntoon, niin siihen tulee tilaa myös parisuhteelle.

No katsotaampa faktoja valheiden väliin: lastensuojelussa on tälläkin hetkellä ainakin yli 30 000 lasta.

Lisäksi tiedetään, että kaiken maailman julkkikset rokkarit päihdeongelmaiset rikolliset sun muut miesoletetut saavat naisia keskimäärin enemmän kuin joku insinööri professori. Eli kyllä, nainen usein haluaa korjata miehen ja sen ongelmat korjaussarjan tavoin. Sanotaanhan, että alkoholistinkin voi parantaa joko iso Jesse tai nainen.

Täällä oli myös eilen ketju, jossa äiti oli huolissaan siitä, että hänen tyttärensä seurustelee syrjäytyneen pojan kanssa. Kyllä siis tietynlaiset "luuseritkin" kiinnostavat naisia. Siinä on tietysti sekin, että joskus naiset näkevät tuollaisissa miehissä potentiaalia parempaan, vaikka heidän aktuaalinen tilanteensa olisikin heikohko.

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu, että ap:n kaltaiset kuvittelevat, että on jokin sormiennapsautuskeino päästä tuosta tilanteesta tavoitteeseen (naiseen). Pitäisi kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä se, että asioiden eteen on tehtävä oikeasti työtä, nähtävä vaivaa, eikä vain napsautella sormia.

Juuri noin. Kolmekymmentä vuotta on syrjäydytty sosiaalisesta elämästä, mutta kolmessakymmenessä päivässä pitäisi kaiken muuttua.

Minusta ap:n kannattaisi aloittaa jostain ystäväpalvelusta. Saada itselleen vapaaehtoinen, joka ryhtyisi hänen ystäväkseen. Sen lisäksi kannattaisi löytää niitä omia mielenkiinnon kohteita. Ei pop-musiikista tarvitse olla kiinnostunut, jos se ei kiinnosta. Entä elokuvat? Areenasta näkee ilmaiseksi tasokkaita elokuvia ja kirjastoissa on Viddla-palvelu (ainakin joissakin). Jos iskee innostus elokuviin, niin keväällä voi jo mennä elokuvakerhoon. Lukemattomia muitakin asioita on, joista voi innostua ja pikkuhiljaa rohkaistua live-tapaamisiin, sitä ennen voi jo aktivoitua aihetta käsittelevissä FB-ryhmissä.

Mutta suosittelen ystäväpalvelua, jos asuinpaikkakunnalta sellaisia vapaaehtoisia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä jonkun kanssa tuosta, että ensin muita elämänalueita kuntoon, niin se on tie parisuhteeseenkin. Ei se mene niinpäin, että kaikki on vinksallaan, mutta kun vain tulisi parisuhde, niin se nainen korjaisi kaiken. Kukaan nainen ei halua olla mikään korjaussarja. Laita elämäsi kuntoon, niin siihen tulee tilaa myös parisuhteelle.

No katsotaampa faktoja valheiden väliin: lastensuojelussa on tälläkin hetkellä ainakin yli 30 000 lasta.

Lisäksi tiedetään, että kaiken maailman julkkikset rokkarit päihdeongelmaiset rikolliset sun muut miesoletetut saavat naisia keskimäärin enemmän kuin joku insinööri professori. Eli kyllä, nainen usein haluaa korjata miehen ja sen ongelmat korjaussarjan tavoin. Sanotaanhan, että alkoholistinkin voi parantaa joko iso Jesse tai nainen.

On niitä naisia, jotka haluavat parantaa, mutta ei se kyllä onnistu. Nämä päihdeongelmaisia hyysäävät naiset lähinnä ylläpitävät puolisonsa ongelmaa. Puoliso ei voi parantaa päihderiippuvuutta eikä esimerkiksi persoonallisuushäiriötä. Joku haluaa kuitenkin addiktin ja häiriintyneen kanssa olla. Eli naisissakin on ongelmaisia ihmisiä, kyllä toki. Ja tapahtuu tuota toisinkin päin, että mies haluaa hoivata "hankalan" naisen kuntoon. En ymmärrä miten tämä liittyy ap:n ongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu, että ap:n kaltaiset kuvittelevat, että on jokin sormiennapsautuskeino päästä tuosta tilanteesta tavoitteeseen (naiseen). Pitäisi kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä se, että asioiden eteen on tehtävä oikeasti työtä, nähtävä vaivaa, eikä vain napsautella sormia.

Minä haaveilen edelleen löytäväni jonkin taikakeinon naisten saamiseen, vaikka olen ollut parisuhteessa ja sitä ennen on ollut muutama yhden illan juttu ja joitain kymmeniä treffejä 😄 Töitä on siis tullut tehtyä, mutta silti sitä haluaisi päästä joskus helpommalla. Täytän toki joitain kohtia tuosta ap:n listasta.

Huutista incelille

Mulla ei ole kavereita, enimmäkseen hyvänpäiväntuttuja vaan.

Silti tämä ei ole estänyt minua naisseikkailuissani, en halua heistä kaveria vaan jotain ihan muuta. Joka kk tulee pari uutta naista kokeiltua...

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu, että ap:n kaltaiset kuvittelevat, että on jokin sormiennapsautuskeino päästä tuosta tilanteesta tavoitteeseen (naiseen). Pitäisi kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä se, että asioiden eteen on tehtävä oikeasti työtä, nähtävä vaivaa, eikä vain napsautella sormia.

Niin, tämähän koskee enimmäkseen ap:n kaltaisia, sillä keskimäärin ns. normoille ne asiat todellakin ovat juuri niin helppoja kuin näyttääkin. Tätä he eivät toki halua tunnustaa, vaan ilmiö on sama kuin ökyrikkailla, eli vedotaan siihen kuinka ihan omalla älyllä ja ahkeruudella ne omaisuudet on tehty :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä jonkun kanssa tuosta, että ensin muita elämänalueita kuntoon, niin se on tie parisuhteeseenkin. Ei se mene niinpäin, että kaikki on vinksallaan, mutta kun vain tulisi parisuhde, niin se nainen korjaisi kaiken. Kukaan nainen ei halua olla mikään korjaussarja. Laita elämäsi kuntoon, niin siihen tulee tilaa myös parisuhteelle.

No katsotaampa faktoja valheiden väliin: lastensuojelussa on tälläkin hetkellä ainakin yli 30 000 lasta.

Lisäksi tiedetään, että kaiken maailman julkkikset rokkarit päihdeongelmaiset rikolliset sun muut miesoletetut saavat naisia keskimäärin enemmän kuin joku insinööri professori. Eli kyllä, nainen usein haluaa korjata miehen ja sen ongelmat korjaussarjan tavoin. Sanotaanhan, että alkoholistinkin voi parantaa joko iso Jesse tai nainen.

Niillä miesoletetuilla ei ole aloittajan kaltaisia ongelmia, päinvastoin. Heillä on yleensä varsin hyvät sosiaaliset taidot. Lisäksi tietyn tyyppisillä naisilla on vain kova halu julkisuuteen itsekin ja sen vuoksi julkkiksen kanssa näkyminen on nopein tie saada omakin naamansa mediaan. Tavalliset naiset, jotka haluavat pariutua ja perustaa perheen, eivät halua julkisuuteen. He eivät halua paparazzeja peräänsä eivätkä varsinkaan lapsiaan julkisuuteen kaiken kansan räävittäviksi. Päihdeongelmaisten ja rikollisten naiset taas ovat yleensä naisia, joiden koko lapsuuskin on ollut päihdeongelmaisten ja rikollisten ympäröimää. Heille sellainen on ihan normaalia, kuuluu asiaan. Saattavat ehkä joskus kaivata pois niistä piireistä, mutta eivät usko heillä olevan mitään mahdollisuuksia toisenlaiseen elämään ja toisenlaisiin piireihin.