Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuhlasin parhaat vuoteni huonossa suhteessa ja tein lapset väärän ihmisen kanssa. Miten eroon katkeruudesta?
27.11.2019 |
Olimme pitkään yhdessä, mutta päädyimme lopulta eroon. Ex kohteli erityisesti suhteen loppuaikoina minua todella huonosti. Ilmeisesti siksi, että halusi minun ns tekevän likaisen työn. Eron jälkeen hän on esittänyt kaikille marttyyria ja väittää eron olleen vain minun haluamani. Hänen sukulaisensa ovat haukkuneet minua päin naamaa ja syyttäneet erosta. Jälkikäteen olen miettinyt, etten ollut exän kanssa oikeastaan koskaan onnellinen. Ajattelin ettei perhe-elämän kuulukaan olla niin ihmeellistä. Ajattelin myös, että pitkässä suhteessa tunteet ovat joka tapauksessa hailakat.
Eron jälkeen olen tajunnut, että suhde oli kerta kaikkiaan aivan paska! Minua suututtaa, että yritin vääntää itseäni solmuun tehdäkseni arjestamme miehelle siedettävän. Eron jälkeen miehen kusipäisyys on noussut huippuunsa. Hän jättää elatusmaksuja maksamatta tai maksaa niitä miten sattuu. Lisäksi suututtaa se, että yhteisten lasten vuoksi en tule tuosta ääliöstä pääsemään ikinä eroon! Tiedän olleeni todella tyhmä nuorempana ja katsoneeni aivan liikaa läpi sormien! Välillä en voi olla ajattelematta mitä kaikkea olisin voinut tehdä, jos en olisi väkisin pitänyt perhettämme kasassa tai jos olisin lopettanut suhteen jo aiemmin, ehkä jo ennen lapsia. Koen haaskanneeni elämäni ja pelkään katkeroituvani siksi.
Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (24)
Minulle kävi samoin. Ex-vaimo lähes täysi sekopää nykyään ja vaikeaa oli suhteessakin. Mutta lohduttaudun sillä, että on ihanat lapset puolet ajasta itselläni. Elämässä on kyutenkin muutakin kuin hullu ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele että eksäsi olisi voinut tehdä vielä jotain pahempaa. Ehkä sinut olisi hakattu tms.
Käsittele omat ongelmasi, miksi olet päätynyt suhteeseen, missä katselet huonoa käytöstä sormien läpi. On siihenkin ollut joku syy, itsearvostuksen puute (varmasti itse tiedät paremmin).
Mutta voit ajatella myös niin, että ilman noita kokemuksia et olisi sitä, mitä olet nyt. Teit ne päätökset aiemmin sillä tiedolla ja sillä elämänkokemuksella, mitä oli silloin. Sinulla voi siis olla paljon miettimistä elämänvalintojen kanssa. Kukaan muu ei voi kuitenkaan noita asioita puolestasi miettiä. :)
Mutta sinulla on kuitenkin ihanat lapset, ei kaikki ole mustavalkoista, eikä kaikki ole huonoa.
Katkeroitumista on vaikea välttää, ellet keksi aikakonetta. Miksi ihmiset ovat nuorina niin tyhmiä? Olkoon sinun tarinasi varoittava esimerkki.
Aivan sama tilanne kuin itselläni. Minä en katkeroitunut koska olin niin valmis eroamaan että tunsin vain syvää huojennusta ja helpotusta. Lapset on ihania ja tärkeitä isästään huolimatta. Meitä toki helpotti sekin että eron jälkeen mies eli niin vauhdikkaasti omaa elämäänsä että siinä unohtui lapsetkin. Ei siis juuri ole tekemisissä tarvinnut olla.
Ja vaikka vuosia ”meni hukkaan” niin on niitä vielä jäljellä, ilman ainuttakaan k***päätä joka pilaisi elämääni.
Tsemppiä Ap, älä anna valtaa negatiivisille ajatuksille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun tapaat jonkun joka pahoinpitelee sinua, estää urasi, rikkoo kotisi, tekee tappouhkauksia niin tajuat että sulla oli kaikki aika helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tapaat jonkun joka pahoinpitelee sinua, estää urasi, rikkoo kotisi, tekee tappouhkauksia niin tajuat että sulla oli kaikki aika helppoa.
Tätä palstaa lukemalla saa helposti käsityksen, että joka toinen mies on hullu. Näin ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele että eksäsi olisi voinut tehdä vielä jotain pahempaa. Ehkä sinut olisi hakattu tms.
Henkistä väkivaltaa sitten oli senkin edestä. Mies oli suuttuessaan pelottava ja loppuaikoina ns normaali vuorovaikutuskin oli lähinnä jatkuvaa vittuilua ja valitusta. Joskus toivoin, että mies löisi, jotta voisin erota saman tien. Eihän haukku haavaa tee...
ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattele että eksäsi olisi voinut tehdä vielä jotain pahempaa. Ehkä sinut olisi hakattu tms.
No herra Jeesus. Se kuka alapeukuttaa tulkoon hakatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tapaat jonkun joka pahoinpitelee sinua, estää urasi, rikkoo kotisi, tekee tappouhkauksia niin tajuat että sulla oli kaikki aika helppoa.
Tätä palstaa lukemalla saa helposti käsityksen, että joka toinen mies on hullu. Näin ei todellakaan ole.
Ei olekaan. Ainoastaan yksi mies elämässäni on ollut hullu. Toisen lapseni isä. Muuten miehet ovat olleet normaaleja.
Terv sivusta.
Kirjoitit hyvin osuvasti.
Katkeruus. Eli eksä saa lopullisen voiton kun kierit edelleen vanhoissa asioissa eli eipä kannata. Anna olla.
Käske "päätäsi" lopettamaan eksän ajattelu ja suuntaa energiasi johonkin muuhun.
Johonkin semmoiseen mitä olet aina unelmoinut tekeväsi. Nyt just on se hetki lähteä toteuttaa omat unelmat.
Yksi mikä minua lohdutti oli se että pääsin eroon. Tiedän naisia ja miehiäkin jotka eivät vaan pääse pois myrkyllisestä suhteesta. Se se vasta olisikin ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole onnellinen siitä että se helvetti on nyt ohi?
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tapaat jonkun joka pahoinpitelee sinua, estää urasi, rikkoo kotisi, tekee tappouhkauksia niin tajuat että sulla oli kaikki aika helppoa.
Aika kamalaa. Ehkä niin kamalaa ettei tavis sitä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tuhlannut menneet vuodet. Haluatko tuhlata myös tulevat rypemällä katkeruudessa menneiden vuoksi. Katkeroitumalla teet oman olosi surkeaksi. Päätä, että mennyt on mennyttä ja nyt on uuden elämän aika. Miehenkin into kiusaamiseen toivottavasti vähenee, kun hän huomaa, ettei voi enää vaikuttaa sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele että eksäsi olisi voinut tehdä vielä jotain pahempaa. Ehkä sinut olisi hakattu tms.
Oletko tosissasi?
Muista lohduttaa syöpäsairasta että ajattele jos kätesi olisi räjähtänyt kranaattiin!
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun tapaat jonkun joka pahoinpitelee sinua, estää urasi, rikkoo kotisi, tekee tappouhkauksia niin tajuat että sulla oli kaikki aika helppoa.
Mikä ihmeen kommentti tämäkin nyt on olevinaan?
Voihan sitä myös ajaa vaikka autolla kolarin, sairastua vakavaan tautiin, tukehtua porkkanaan, masentua, saada töistä potkut tai vaikka halvaantua.
Tai sitten välttämättä mitään noista ei tapahdu. Myös yksin voi elää tai saattaa tavata jonkun paljon paremman kumppanin.
Ensinnäkin toista et voi muuttaa, mutta voit muuttaa suhtautumistasi häneen ja itseesi. Tunnut olevan vihainen itsellesi. Tunteet hälvenevät, kun et niitä ruoki. Tai kun et ehdi, pysty tai halua niitä enää ruokkia
Aivoihin mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus , pyri hankkimaan uutta ajatusta ja ajateltavaa. Mene uusiin paikkoihin, hae uusia ystäviä, keskity johonkin vaativaan asiaan ja hae tavallaan vastastressiä mutta tyystin muusta elämänalueelta. Mikä asia tuottaa iloa? Tee sitä, keskity siihen, on se vaikka mustikkapiirakan teko tai yrityskonseptin kehittäminen. Se mihin keskitymme, se vahvistuu ja laajenee. Ja muista vihastua ja ärsyyntyä saa, mutta käytä se voima viemää asioita eteenpäin. Älä jää vihaan ja katkeruuteen kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele että eksäsi olisi voinut tehdä vielä jotain pahempaa. Ehkä sinut olisi hakattu tms.
Oletko tosissasi?
Muista lohduttaa syöpäsairasta että ajattele jos kätesi olisi räjähtänyt kranaattiin!
Juu näin on mutta mikä estää sinua ymmärtämästä että hakattuja naisia on eikä tässä tarvitse vetää mitään yhtäläisyyttä Etiopin nälänhätään?
Elämää ei voi kenties onneksi elää kuin yhteen suuntaan. En tiedä Ap mikä teidät sai ja johdatti yhteen. Saaden pysymmän niinkin kauan yhdessä, eä suheenne on sittemmin äydentyny myös lapsella
Olen kohdannut pareja, joitain tunnen jopa henkilökohaisesti joista tiedän, ettei toinen voi suhteessa hyvin, vaan esimerkiks on jouunut useamman kerran pahoinpitelyn kohteeksi. Silti hän on ollu halukas jatkamaan yhdessä vaikka olen joskus yrittänyt viestä, että muitakin vaihtoehoja olisi olemassa.
Mutta mikäpä minä sanomaan koska en itse ole, enkä ole ollut parisuhteessa vaikka ikää on jo yli 30 vuotta. - Joitain kertoja olen kokenu katkeruutta ja harmitusta omasta tilanteestani.
Olen niin sokea tai yleisemmin tunnoton, että en täysin tiedosta mikä minussa oikeast vikana kun en ole löytäny ja kohdannu iselleni kumppania. Varmasi minussa on vikojaj ja puutteita mutta kenessäpä ei.
Tietoisesti yritän välttää kateutta puhumatakaan katkeruudesta koska ttällaiset tunteet vievät luullakseni harvemmin mihinkään hyvään.
Alue: Aihe vapaa
Anna lapset adoptioon, jos eivät enää kelpaa sinulle "väärän isän" takia.