Kokemuksia perätilasynnytyksestä?

Moi!



" Samassa veneessä ollaan" eli vauva istuu tiukasti. Tänään (rv 34+2) olin käännyttämisyrityksessä sairaalassa ja lääkäri muutaman kerran yritti nostaa vauvan peppua mut ei onnistunut.



Sain uuden ajan parin viikon päähän jolloin rv 36+0. Silloin tsekataan tilanne uudelleen. Sanoi, että lapsivettä normaalin rajoissa mut uskoo ettei vauva käänny. Puhui minulle lantioröntgenistä, mutta olen itse vakaasti päättänyt, että haluan sektion.



Ultratessa lääkäri kyseli et onko viikot aiemmin täsmänneet? Nyt kuulemma vauva jo aika iso 3100g ja sillä iso pää! Se on yksi syy miksi en halua edes ajatella alakautta yrittämistä ettei pää vaan jää jumiin ja vauva saa mitään vaurioita (siis jos ei käänny oikeinpäin ennen sitä).



Toinen lääkäri totesi edellisviikolla sairaalassa et alatiesynnytyksessä (jos vauva perätilassa) pitää olla TODELLA tilava lantio, eli ns. " normaali" ei riitä, vauvan pitää olla REILUSTI alle 4 kg ja tuo päänympärysmitta ei saa olla liian suuri!



Tämä toinen raskauteni ja kieltämättä hieman pelottaa lähestyvä synnytys. Useinhan perätilavauvat syntyvät reilusti ennen laskettua aikaa. Eka synnytykseni kesti vain 2 h 50 min joten tämä voi olla puolet nopeampi joten se lisää osaltaan jännitystä...

mun lapseni syntyi 37+2 viikolla ihan spontaanisti. perätilassa oli koko raskauden. samana päivänä kun lapsi syntyi mulle oli varattu aika synnytystapa-arviointiin ja olisin sektioon päätynyt. synnärillä VAATISIN sektiota ja sinne mua oltiinkin valmistelemassa. no lapsipa päätti toisin :) synnytys kesti alle 2h joten eipä mua ehditty sinne sektioon viemään...



synnytys meni tosi hyvin. ei ongelmia. ihan ekaksi synnyttyään neiti joutui happikaappiin muutamaksi minuutiksi ja sitten tunniksi lämpökaappiin, mutta muuten ei ollut kyllä mitään ongelmia verrattuna " normaaliin" synnytykseen.



jälkeenpäin olen kyllä ollut todella onnellinen että tulikin ihan alakautta, toipuminen oli niin nopeaa. eppari tehtiin, mutta se tehdään aina perätilasynnytyksessä kuulema.



neidille oli viikkoa aiemmin tehty painoarvio( sanoi että n.2,6-2,7kilonen) mutta se meni pieleen melkeen kilolla (syntyessään 3,5 kiloa).



sekin rauhoitti synnytyksessä että siinä oli koko ajan lääkäri vierellä ja " loppumetreillä" tuli toinen lääkäri mukaan (+kaksi kätilöä oli koko ajan siinä vierellä) ja heti kun lapsonen syntyi niin lastenlääkäri hänet tsekkasi.



omasta puolestani en osaa sanoa muuta kuin että ei kannata pelätä niin paljoa.. suurin osa kuitenkin päätyy hyvin. mä pelkäsin koko raskaudenajan kanssa tota perätilaa.. onneksi ihan turhaan :)



tsemppiä sulle mihin ratkaisuun ikinä päädytkään :)

Itse synnytin pojan alakautta, vaikka perätilassa olikin. Kääntyi n.kk:tta ennen la:a perätilaan, yritettiin ulkokäännöstä (ei kääntynyt), lantio kuvattiin, vauvan painoarvio oli sopiva ja yksi alatiesynnytys takana, joten mahdollisuudet synnytykseen olivat loistavat. Halusin synnyttää alakautta, koska ajatus sektiohaavan kivuista ja pitkästä toipumisajasta olivat kammottavia. Poika syntyi 3pv:ää ennen la:a (3010g, 47cm, pipo 35; nyt 5kk). Mukana oli lääkäri ja kaksi kätilöä. Synnytys kesti kuusi tuntia, josta ponnistusvaihe 7min. Pieni eppari tehtiin, muita repeämiä ei tullut. Kokemus oli erittäin positiivinen ja miellyttävä sekä toipuminen todella nopeaa. Poika tuli maailmaan yhtä liukkaasti kuin " saippuapala lipeää käsistä" . Oma kokemukseni oli kyllä positiivinen ja onnistunut, mutta jokainenhan päättää itse.

Itse synnytin esikoiseni yhdeksän vuotta sitten alateitse vaikka oli perätilassa. Olisin saanut sektion jos olisin halunnut mutta luotettavan tuntuiset lääkärit saivat minut vakuuttumaan ja tuntemaan oloni turvalliseksi, (Olisikohan siinä vaikuttanut oma 22 vuoden ikä ettei osannut vastaankaan panna)

ulkokäännöstäkin yritettiin mutta ei auttanut joten kuvattiin ja tilaa oli vauvan tulla koska painoarvio vauvasta oli max.2800kg joka oli sitten vähän yläkanttiin.

No kaikki meni hyvin,tyttö terveenä ja hapen puutettakaan ei joutunut onneksi kokemaan.

Kun vertaa toisen lapsen syntymään joka oli jo melkein 4kg, tuntuivat kivuiltaan lähes samanlaiselta, paitsi että toinen lapsi syntyi huomattavasti nopeampaa.

Eli ihan oma päätös kumman tavan valitset, koska monenlaisia on tapauksia. Menee hyvin tai vähemmän hyvin aina on olemassa riskit molemmissa tavoissa.

Tsemppiä!

Työkaveri sai 11vuotta sitten pojan sillä tapaa. Pojan jalkojen hermotus vaurioitui synnytyksessä ja poika jäi liikuntavammaiseksi. Ei pysty kävelemään (tosin pystyy kulkemaan ns. tallarilla).



Kaiken kukkuraksi työkaverini on kertonut, että ainakin toinenkij vastaavan lainen tapaus on sattunut.

Itse synnytin reilu viikko sitten kaksoset, joista jälkimmäinen perätilassa. Ja tämä oli siis toinen raskauteni ja synnytykseni. Vaikka A-vauva oli syntynyt ensin helposti pää edellä ja " paikat" oli auki, niin perätilavauvan synnytys oli rankkaa. Vauva sai syntyessään vain 2 pistettä, muta onneksi virkosi nopeasti.



Kyllähän ne lääkärit varmasti yrittävät saada synnyttämään alakautta, mutta en missään nimessä suostuisi, jos kyseessä eka synnytys. Mulla kaikin puolin " ihannetilanne" , mutta silti tuo oli aika järkyttävä juttu. Kaiken kukkuraksi aiemmassa synnytyksessä eikä A-vauvan osalta tarvinnut tehdä edes välilihan leikkausta, mutta perätilavauvan syntyessä leikattiin iso haava, jotta lapsi saataisiin ulos.

Ensimmäinen vauvani oli sitkeästi perätilassa. Ulkokäännöksiä yritettiin kahdesti ilman tulosta. Lääkäri suostutteli alatiesynnytykseen ja onneksi niin teki sillä kaikki meni enemmän kuin hyvin.



Aamulla meni vesi ja lähdimme ilman supistuksia ja kiirettä kohti sairaalaa. Sain valita menenkö vielä kotiin odottamaan supistuksia vai jäänkö sairaalaan. Tuntui turvallisemmalta jäädä ja niin jäinkin yöksi. Koko päivän ihmettelin ja odottelin mitä tuleman pitää. Illalla alkoi tuntua pientä nipistelyä ja keskiyön aikoihin sain kipupiikin. Se auttoikin muutamaksi tunniksi ja sain nukuttua. Kahden aikaan yöllä en enää pystynyt nukkumaan ja vasta tuolloin siirryin saliin.



Salissa minulle laitettiin tippa ja pyysin epiduraalin, joka myös laitettiin. Ilokaasu auttoi hyvin. Supistukset olivat kivuliaita, tottakai, mutta ei mitenkään järkyttäviä. Jossakin vaiheessa sain myös kohdunkaulan puudutuksen. (Täytyy myöntää, että ilokaasu tekee olon vähän tokkuraiseksi, hiukan nousuhumalaa muistuttava tila =) )



En tuntenut mitään ponnistamisen tarvetta, kätilö vain kehotti alkamaan ponnistamaan. Välilihan leikkausta en tuntenut lainkaan, sehän tosiaan aina tehdään perätilasynnytyksissä. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia eikä ollut mitenkään kovin paha. Lapsi syntyi turvallisesti; mukana oli kätilön lisäksi synnytyslääkäri, lastenlääkäri .. olikohan vielä joku muu.



Toivuin todella hyvin, muutaman päivän päästä olin jo ihan " normaali" .

Tärkeintä tietenkin on, että lapsi syntyi terveenä. Toinen jalkaterä oli hieman " vääntynyt" , mutta se suoristui itsestään. Tämä ei kuitenkaan johtunut synnytyksestä, vaan asennosta, jossa vauva kohdussa oli.



Jos joutuisin valitsemaan tämän ensimmäisen perätilasynnytyksen ja nyt pari kuukautta sitten tapahtuneen toisen synnytyksen välillä, valitsisin ehdottomasti ensimmäisen. Toinen synnytys tapahtui luomuna, koska mitään kipulääkkeitä ei ehditty antamaan. Se oli ehdottomasti elämäni karmein kokemus; onneksi kuitenkin lopputulos voittaa karmeimmatkin kokemukset.



p.s. Koko ensimmäisen synnytykseni kesto oli vain 5 tuntia, joista 3 nukuin.