Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia Suomen valtion pitäisi tehdä jokaiselle syntyvälle lapselle automaattinen isyystesti, niin ei enää tule niitä käenpoikasia sinisilmäisille miehille kasvatettavaksi.

Tilastojen valossa jotain 10% lapsia kasvattaa isä joka ei todellisuudessa olekaan niiden oikea isä.

Nainen haki alfan geenit ja muonittaja hoitaa lapsen, se on ikävä ilmiö. Eikä mies voi koskaan tietää sitä ilman testejä, nainen taas tietää aina.

Juu on ekalta sivulta lainattu teksti, mutta huomauttaisin ettei noissa tilanteissa välttämättä ole aina kyse siitä, että on haettu geenejä muualta ja huijataan isärukkaa, vaan molemmat osapuolet voivat olla täysin tietoisia asiasta. Esim. on raskaana exälle ja aloittaa uuden suhteen yms. onhan näitä.

Mutta antaisin tehdä testin, jos se on niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla olisi tuossa mitään ongelmaa. Ei kenenkään uskollisuudesta voi koskaan olla 100 % varma.

Omastaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden suhteen on se että nainen tietää varmasti olevansa lapsensa biologinen vanhempi, mies taas ei eli vain mies joutuu luottamaan kumppaninsa sanaan, nainen ei.  Samalla viivalla ollaan vasta isyystestin jälkeen.

Siis miten niin "joutuu luottamaan kumppaninsa sanaan"? Mihin sanaan? Ei normaalissa parisuhteessa käydä keskusteluja siitä, kuka yhdessä odotetun lapsen isä on. Ei ole mitään kumppanin sanaa tyyliin:

" Olenko mä varmasti tämän lapsen isä?"

"Kyllä olet, luota muhun."

Ei. Normaalisti tällaisia ei todellakaan keskustella. Jos tuollaisia keskusteluja käydään, on kyseessä jo joku syvempi ongelma, ja silloin en sanoisi suhteen kovin hyvällä pohjalla olevan muutenkaan, ja ehkä silloin on järkevääkin tehdä testi. En tiedä, oletko itse ollut koskaan pitkässä parisuhteessa, mutta se ei tosiaan ole yleensä sellaista, että kumpikin vakuuttelee koko ajan toista siitä, että ei ole tehnyt jotain väärää. Eivät ihmissuhteet sellaisia ole.

Ei tässä nyt mistään juhlallisista vakuutteluista ollut kyse vaan ihan perusasioista, tiedäthän: siitä että sanottiin sitä ääneen tai ei niin yleensä on oletus että jos ollaan parisuhteissa niin lapset  tehdään sen kumppanin kanssa. Tai siitä että yleensä ne raskausajat ym on aika vahvasti me-henkistä aikaa, ainakin toivottavasti.

Toki jos äippä puhuu 9kk vain "mun lapsesta" niin sitten on varmaan kaksin verroin syytä tehdä se isyystesti ja pohtia muutenkin kenen kanssa on perhettä perustamassa.

Muttajoo, ihan naurettavaa lässytystä ja yksittäisiin sanavalintoihin takertumista, tsemppaa vähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.

No niin onkin kyse ihan eri asiasta kuin äidin ego? Ei isommasta, mutta eri asiasta. On kyse parisuhteen perustasta eli luottamuksesta, ja siitä onko mies henkisesti väkivaltainen tai misogynisti. Perhettä perustaessa mikään ei ole niin tärkeää kuin luottamus, ja naiselle ihan ylipäätään elämässä on erittäin tärkeää suojella itseään ja lapsiaan henkisesti väkivaltaisilta miehiltä ja misogynisteiltä.

Ai nyt se varmuutta kaipaava mies on jo väkivaltainen hullukin... Tämä on oikeasti hirveän sairas keskustelu.

-eri

Ei vasn nämä palstatussukat ovat sairaita, vauhkoontuvat aivan täysin jos heiltä jotain vaatii.

Mies

Ei se testi vaadi äidiltä mitään. Hänen ei tarvitse edes tietää asiasta.

mun mielestä isyystesti voisi olla ihan normaali käytäntö vastasyntyneille. Eniten juuri lapsen näkökulmasta, biologisista vanhemmista ei pitäisi olla epäselvyyttä ja lspselle tulee taata mahdollisimman tarkka oikea tieto tästä. t. nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se tarkoita, että mies epäilee naisen pettäneen häntä. Kyse on oikeudesta. Myös miehellä on OIKEUS tietää, kuten naisellakin, että lapsi on 100% varmasti hänen. Miksi kukaan nainen haluaa estää mieheltä tämän oikeuden joka hänelle on automaatio?

Minusta on aivan käsittämätöntä miten jotkut eivät ymmärrä tätä. Millaisessa pilvilinnassa te elätte, jos ikinä kuvittelette voivanne luottaa kenenkään toisen sanaan 100%? Ihmiset valehtelee! Sehän on tullut selväksi jo monta kertaa näissä tarinoissa. Miksi kenenkään pitäisi joutua luottamaan vain ja pelkästään toisen sanaan niin isossa asiassa kuin lapsi? Myös miehillä on oikeus TIETÄÄ eikä vain luottaa.

Isyystesti tulisi olla pakollinen.

Pahoittelut että aihe menee tunteisiin, jatkakaa.

N23

Juuri tämä, samaa olen itsekin yli vuosikymmenen vanhempana naisena ihmetellyt! Mihin on kadonnut kaikki järki ja suhteellisuus? Monilla ihmisillä on aikuiseen ikään asti tullessa jo lukuisia kokemuksia siitä, että joskus ihminen voi toiseen luottaessaan olla myös väärässä. Ainut mitä voi tehdä on toivoa parasta. Minä rakastan puolisoani, minä luotan puolisooni, mutta minä en laittaisi esimerkiksi henkeäni tai koko omaisuuttani pantiksi puolisoni uskollisuudesta, koska minä en ole idiootti. En käsitä miten naiset voivat vaatia vastaavan kokoluokan uhrausta miehiltä.

Kysynpä teiltä kummaltakin, N23 ja sinä, onhan teidänkin isien kohdalla tehty isyystestit? Jos ei, niin miksi?

Minulla ei ole lapsia. Jos joskus on, mies luonnollisesti saa tehdä isyystestit ja toivoisinkin näin tehtävän myös lapsen oikeuksien kannalta. Älkää sekoittako tätä siihen, että minä olisin pettäjätyyppiä: en ole, enkä koskaan tekisi kenellekään niin. Mutta isyyden vahvistaminen ei mielestäni ole sama kuin pettämisepäily. N23

Minä kysyinkin, onko sinun kohdalla varmistettu, että isänä pitämäsi mies on oikea isäsi. Vastaisitko tähän?

Vastasin jo tähänkin. :) Minua kyllä vähän kiinnostaa, mitä merkitystä tällä on minun mielipiteideni kanssa?

Eikö sinua yhtään kiinnosta isäsi tunteet, kun hän ei voi olla varma, että sinä olet hänen lapsensa? Mikäli isäsi on elossa, niin pyydä että isyys tutkitaan. Vanhemmillasi ei ole mitään syytä kieltäytyä tai loukkaantua.

Miksi minun pitäisi vaatia isyystestiä isäni puolesta? Jos hän haluaisi ne tehdä ja varmistua asiasta, mikäs siinä. En silloinkaan kokisi että kenenkään pitäisi asiasta loukkaantua. Olisihan se kummallista enää tässä kohtaa, myönnän kyllä sen. Vaatisi ehkä tällä iällä että tässä olisi jokin epäilys jostakin. Mutta juuri tässä näkee sen mitä ongelmia voi tulla vuosienkin päästä, kun isyystestejä ei tehdä ja miten vanhanaikainen nykyinen käytäntö on. Omasta naamastani kyllä tosin näkee selvästi, kenen tytär olen.

No etkö sinä juuri tuolla vaatinut isyystestejä pakollisiksi? Mikä ihmeen idea siinä on, että vaadit tuntemattomien puolesta testejä, mutta samalla ihmettelet, miksi isällesi vaatisit niitä. 

Ei täällä kai kukaan ole vaatinut aikuisille lapsille pakollisia testejä, vastasyntyneille vain ja jos oikein pinnistät niin saatat itsekin keksiä mitä eroa noilla kahdella tilanteella on. Miksi siis jatkat niistä jankkaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.

No niin onkin kyse ihan eri asiasta kuin äidin ego? Ei isommasta, mutta eri asiasta. On kyse parisuhteen perustasta eli luottamuksesta, ja siitä onko mies henkisesti väkivaltainen tai misogynisti. Perhettä perustaessa mikään ei ole niin tärkeää kuin luottamus, ja naiselle ihan ylipäätään elämässä on erittäin tärkeää suojella itseään ja lapsiaan henkisesti väkivaltaisilta miehiltä ja misogynisteiltä.

Ai nyt se varmuutta kaipaava mies on jo väkivaltainen hullukin... Tämä on oikeasti hirveän sairas keskustelu.

-eri

Ei vasn nämä palstatussukat ovat sairaita, vauhkoontuvat aivan täysin jos heiltä jotain vaatii.

Mies

Ei se testi vaadi äidiltä mitään. Hänen ei tarvitse edes tietää asiasta.

Ensin sivutolkulla jankutetaan luottamuksesta ja sitten suorastaan yllytetään tuollaiseen selän takana puuhasteluun. Hohhoi.

Vierailija kirjoitti:

Vai automaattisesti pitäisi tehdä kaikille.

Entä jos on käytetty luovuttajan siittiöitä, kuten meillä?

Tiedämme jo, että lapset eivät ole biologisesti mieheni, koska se ei ole teoriassakaan mahdollista.

Ei s.atana tätä järjen ääntä,

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, miten mies sitten reagoi siihen isyystestin tulokseen, joka osoittaa, että hän on lapsensa biologinen isä. Mitä hän esim. sanoo kumppanilleen? Kauhean hyvää repliikkiä ei taida olla, joten ilmeisesti asia sitten vaietaan ja haudataan hiljaisuudessa ja teeskennellään, että mitään testiä ei koskaan tehtykään.

"Arvaa mitä kulta, minä olen tuon meidän lapsen biologinen isä. En olisi ikinä uskonut. Eikö olekin iloinen yllätys?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin käyn gynellä parin vuoden välein ja otan samalla sptestit ihan vaan varmuuden vuoksi. Ei se tarkoita sitä että epäilisin miestä petturiksi. Oonko nyt huono tyttöystävä?

Selitä millä logiikalla tuo ei tarkota sitä että epäilet miehen pettävän.

En epäile että mies on pettäjä, mutta en voi tietää 100% varmuudella. Tämä on ihan inhimillistä. Ei kukaan kukaan ihminen pysty luottamaan toiseen ihan täysin, se on mahdotonta. Kun kyse on omasta terveydestä niin en ota mitään riskejä. Ja en nyt varta vasten mene niitä testejä ottamaan vaan se menee siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän ymmärtäväisiä vastauksia, vaikka tästä aiheesta usein näkee sellaisia kommentteja että johtaa 100% eroon tällainen "epäluottamuslause".

Monen miehen pahin pelko onkin, että johtaa eroon vain kun haluaa isyystestin, siksi moni jättääkin tekemättä sen.

Miehet on ahdistettu nurkkaan tämän asian suhteen.

Ahdistettu nurkkaan? Tuollainen puolison epäileminen on sairaalloista vainoharhaisuutta.

Täh? Puolet ihmisistä pettää, ja sinusta on sairaalloisen vainoharhaista ymmärtää se tosiasia, että on olemassa mahdollisuus että itsekin kuuluu petettyjen joukkoon? Höpö höpö, sairaampaa se on kuvitella olevansa uskottomuuskriisin yläpuolella.

Niin ja puolet liitoista päätyy eroon. Eli mistä tässä nyt nillitetään? Miksi nainen ei saisi erota miehestä joka ei luota? Noin tuhat kertaa on sanottu että mies ihan varmasti saa ne testinsä.

Vastaavasti mies voi kyllä erota naisesta joka ei hänelle avoimesti suo vakuutta lapsen isyydestä. Millainen nainen ei tätä suo miehelleen? Miksi mies olisi naisen kanssa joka ei näin isoa asiaa halua miehelleen todentaa?

Roope on vain vähän epävarma kun on aina käyttänyt kumia ja silti Leenu on tiinuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä alkaisin vaatimaan mieheltäni randomisti sukupuolitautitestejä (joku täällä mainitsikin tästä), siis ihan muuten vain koska "et varmaankaan ole pettänyt mutta haluan olla varma", niin mieheni lähtisi kävelemään. Hänelle luottamus on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa, sen kulmakivi omien sanojensa mukaan.

Eli tästäkin taas uutta näkökulmaa. Eivät naiset ole ainoita jotka tuntevat suhteen kokevan kolauksen tai jopa murentuvan kokonaan, kun toinen tulee sanomaan että "tarvitsen mustaa valkoisella siitä, ettet ole ollut uskoton".

Ja on aivan sama miten tätä asiaa pyörittelee, isyystestin haluava mies epäilee ettei ole ainut kettu joka on käynyt kolossa. Jos ei epäile, eivät testit tule edes mieleen. Simple as that.

Sen lisäksi itselläni hankaisi vastaan erityisesti se, että mies ei pelkästään epäilisi uskottomuudesta, vaan myös siitä, että olen harrastanut juuri tiettynä ajankohtana, perhettä perustaessa, suojaamatonta seksiä jonkun toisen kanssa. Jonka jälkeen yritän vielä tietoisesti harhauttaa miehen kasvattamaan toisen miehen lasta. En varmaan voisi katsoa miestäni tuollaisen syytöksen jälkeen enää edes silmiin. Testin tietenkin saisi, vaikka hopeatarjottimella toimitettuna, mutta samalla myös vuoroviikkoisyyden.

/164

Vertaatko sinä lasta ja sukupuolitautia keskenään? Vertaatko sinä lapsen isyyden vahvistamista ja pettämistä keskenään?

Yrittäkää nyt ymmärtää, että isyystesti ei kerro, oletko pettänyt. Isyystesti vahvistaa lapsen isyyden, ja siihen on oikeus sekä isällä että lapsella. Jokuhan voisi antaakin pettämisen anteeksi, mutta silti hän voi haluta isyystestin joka vahvistaa lapsen isän. Nämä on eri asioita!

Kyllä sukupuolitautitesti on ihan kelpo vertaus. Siinähän ei ole kyse pettämisestä pelkästään, siinäkään, vaan minun terveydestäni. Puoliso voi tuoda sukupuolitaudin kotiin, jolla on kauaskantoiset seuraukset terveydelleni. Miksi siitä ei saisi olla yhtä huolissaan kuin isyyden varmuudesta? Onko puolison terveys jotenkin parisuhteessa vähäpätöinen asia?

Jos mies siis pyytäisi isyystestiä, minä kertoisin, että tietysti käy, mutta sitten molemmat käydään sp-testeissä puolen vuoden välein. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ero on siinä että sp-tautien suhteen kumpikin on samalla viivalla,  biologisen vanhemmuuden ei. 

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että pettämisen todennäköisyyttä kasvattaa salliva suhde seksuaalisuuteen, miessukupuoli, pettämiseen otolliset olosuhteet, sukupuolten välinen epätasa-arvo ja kulttuuriset tekijät. Biologisesti ei siis olla samalla viivalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.

No niin onkin kyse ihan eri asiasta kuin äidin ego? Ei isommasta, mutta eri asiasta. On kyse parisuhteen perustasta eli luottamuksesta, ja siitä onko mies henkisesti väkivaltainen tai misogynisti. Perhettä perustaessa mikään ei ole niin tärkeää kuin luottamus, ja naiselle ihan ylipäätään elämässä on erittäin tärkeää suojella itseään ja lapsiaan henkisesti väkivaltaisilta miehiltä ja misogynisteiltä.

Ai nyt se varmuutta kaipaava mies on jo väkivaltainen hullukin... Tämä on oikeasti hirveän sairas keskustelu.

-eri

Ei vasn nämä palstatussukat ovat sairaita, vauhkoontuvat aivan täysin jos heiltä jotain vaatii.

Mies

Ei se testi vaadi äidiltä mitään. Hänen ei tarvitse edes tietää asiasta.

miksi ihmeessä moista piilottelisit?

Mies voi olla varma lapsen isyydestä, jos luottaa lapsen äitiin ja lapsen äiti niin sanoo. Jos ei luota, ei voi olla varma. Olisihan tuo kolaus luottamukselle parisuhteessa, jos vaatisi testiä. 

Kylläpä tuntuu vieraalta parisuhteelta, jos isyyttä ruvetaan tutkimaan.

Parisuhde rakentuu vain luottamukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa asiaa välillä lapsen näkökulmasta.

Niin. Eli testi. Lapsenkin hyvä tietää, kuka on vanhempi. Järkytys sekä isälle että lapselle, jos vasta myöhemmin selviää totuus. Luottamus menee.

Vertaat sitä että totuus selviäisi heti siihen että totuus selviää myöhemmin. Mutta miten se että vastasyntyneen lapsen vanhemmat eroavat tai vähintään heidän suhteensa joutuu kriisiin pahimmassa mahdollisessa vaiheessa on lapselle parempi kuin se että lapsella on isä ja äiti jotka ovat kasvattaneet hänet yhdessä ja sitten joskus tulee selviteltäväksi tämä asia, että mitäs nyt kun äiti olikin pettänyt ja isyys ei olekaan biologista? Lapsen kannalta on lähes aina parempi ettei isyys selviä koskaan. Ainoat poikkeukset ovat se että hänen biologinen isänsä olisi ollut niin rikas että periminen on arvokkaampaa kuin se että hänellä kasvaessaan on isä, eli aika rikas pitäisi olla. Tai se, että lapsi tarvitsee luuydintä ja hänen tuntemattomat sukulaisensa antavat sitä mielellään, tai että hänellä on jokin geneettinen sairaus jonka kehitykseen varhainen tieto vaikuttaa.

Tämähän se pettäjien tavanomainen logiikka on: se mistä ei tiedä, ei voi satuttaa.

Itse valitsisin kuitenkin mieluummin epämiellyttävän totuuden kuin elämänmittaisen valheen ja minun se valinta pitäisi myös saada tehdä eikä jonkun muun. Ei vaikka se joku muu kuinka ajattelisi sen olevan minun parhaakseni - vaikka sekin on kyllä yleensä lähinnä tekopyhää jeesustelua, pohjimmiltaan pettäjä  kun kuitenkin suojelee siinä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän ymmärtäväisiä vastauksia, vaikka tästä aiheesta usein näkee sellaisia kommentteja että johtaa 100% eroon tällainen "epäluottamuslause".

Monen miehen pahin pelko onkin, että johtaa eroon vain kun haluaa isyystestin, siksi moni jättääkin tekemättä sen.

Miehet on ahdistettu nurkkaan tämän asian suhteen.

Ahdistettu nurkkaan? Tuollainen puolison epäileminen on sairaalloista vainoharhaisuutta.

Täh? Puolet ihmisistä pettää, ja sinusta on sairaalloisen vainoharhaista ymmärtää se tosiasia, että on olemassa mahdollisuus että itsekin kuuluu petettyjen joukkoon? Höpö höpö, sairaampaa se on kuvitella olevansa uskottomuuskriisin yläpuolella.

Niin ja puolet liitoista päätyy eroon. Eli mistä tässä nyt nillitetään? Miksi nainen ei saisi erota miehestä joka ei luota? Noin tuhat kertaa on sanottu että mies ihan varmasti saa ne testinsä.

Vastaavasti mies voi kyllä erota naisesta joka ei hänelle avoimesti suo vakuutta lapsen isyydestä. Millainen nainen ei tätä suo miehelleen? Miksi mies olisi naisen kanssa joka ei näin isoa asiaa halua miehelleen todentaa?

Onko joku nainen kieltänyt miestä teettämästä isyystestiä?

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla varma lapsen isyydestä, jos luottaa lapsen äitiin ja lapsen äiti niin sanoo. Jos ei luota, ei voi olla varma. Olisihan tuo kolaus luottamukselle parisuhteessa, jos vaatisi testiä. 

Jep, koska koskaan kukaan äiti ei ole isyydestä valehdellut :-) On teillä mahtava logiikka, näin on jos nainen sanoo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin käyn gynellä parin vuoden välein ja otan samalla sptestit ihan vaan varmuuden vuoksi. Ei se tarkoita sitä että epäilisin miestä petturiksi. Oonko nyt huono tyttöystävä?

Selitä millä logiikalla tuo ei tarkota sitä että epäilet miehen pettävän.

En epäile että mies on pettäjä, mutta en voi tietää 100% varmuudella. Tämä on ihan inhimillistä. Ei kukaan kukaan ihminen pysty luottamaan toiseen ihan täysin, se on mahdotonta. Kun kyse on omasta terveydestä niin en ota mitään riskejä. Ja en nyt varta vasten mene niitä testejä ottamaan vaan se menee siinä samalla.

Siis riskejähän sä kyllä otat, terveytesi kanssa ja muutenkin, ihan koko ajan. Jotkut korkeatkaan riskit ei hetkauta ja joistakin et tiedä etkä välitäkään tietää. Mutta joillekin annat suhteettoman, järjettömän painoarvon, ja yksi niistä sattuu olemaan juuri se joka liittyy siihen että miehesi saattaisi teoriassa pettää sua.

Minkä subjektiivisen todennäköisyyden arvioisit sille että miehesi pettää? Mikä subjektiivinen todennäköisyyden arvo on raja, jonka yläpuolella on epäily ja alapuolella ei-epäily-muttei-myöskään-luottamus? Entä mikä todennäköisyys on tarpeeksi alhainen, että testaamisessa ei olisi mieltä?