Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo äijä on kyllä koominen. Harvoin törmää noin tyhmään tapaukseen.
Joo. Tyyppi on indikoinut olevansa palstan vakiotrolli. Tällä kertaa larppaa steriiliä psykopaattia. Näkyy sujuvan ihan hyvin.
Enemmänkin sosiopaattia. Psykopaatit ovat yleensä hurmaavia ihmisiä. Sosiopatia myös aiheutuu epävakaasta lapsuudesta ja hylätyksi tulemisen kokemuksesta.
Enkä siis usko, että larppaa, vaan on todellisuudessa näin häiriintynyt kuin täällä vaikuttaa.
On itsekin kertonut tulleensa isänsä hylkäämäksi. On traumatisoitunut siitä ja projisoi äitiinsä kohdistuvaa vihaa muihin naisiin. Solved!
Voisko olla myös narsisti, sillä ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää, samalla kun tuomitsee toisia? Vai sopiiko tämä tuohon sosiopatiaan myös? Sosiopaatti narsisti olis oma diagnoosini. :) Täähän on hauska arvoitus! "Selvitä häiriintyneen palstamiehen diagnoosi vihjeiden perusteella" :D
No olen jo aika monta ”diagnoosia” teiltä jo saanut, jään jännityksellä seuraamaan keksittekö vielä lisää...
No kannattaisiko hakea ihan oikea diagnoosi. Olisi omaksi parhaaksesi. Netissä on myös suuntaa-antavia testejä, jos haluat jotain tietoa asiasta ennen kuin menet ammattilaisen pakeille.
Syystä että??
En koe kärsiväni tästä ”sairaudestani” millään tavalla..Mutta selkeästi kärsit. Se vaikuttaa elämääsi ja ihmissuhteisiisi negatiivisella tavalla. Sairauden tunnottomuus on täysin normaalia monien psyykkisten sairauksien kohdalla, mutta hoitoon hakeutuminen on aina hyväksi.
Epäsosiaalisen persoonallisuuden määritelmä täyttyy, jos henkilöön voidaan yhdistää kolme seuraavista ominaispiirteistä:
- Rikkoo tai uhmaa usein lakeja ja sosiaalisia normeja.
- Valehtelee ja pettää.
- On impulsiivinen eikä suunnittele tulevaisuuttaan.
- Ei välitä toisten turvallisuudesta.
- On usein väkivaltainen ja aggressiivinen.
- On vastuuntunnoton eikä pysty huolehtimaan taloudellisista velvotteistaan.
- Ei tunne katumusta eikä syyllisyyttä
Pistä nyt edes linkki/lähdeviittaus näihin analyyseisisi.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://tieku.fi/i…
Kiitos tiedosta.
4 keltaista pallukkaa osui maaliin.Miten jatketaan tästä?
Oma maailmani ei heilahtahtanut mihinkään suuntaan, ei paremmaksi eikä huonommaksi, vaikka nyt tiedän ”sairaudelleni” nimen.
...eikä alkuperäinen aihe, Isyystestauksen perusteltavuus/oikeutus muuttunut myöskään yhtään miksikään tämän ”diagnoosin” johdosta, eli mikä lisäarvo tällä on??
Seuraavaksi otat yhteyttä mielenterveyspalveluihin ja siitä jatkat ammattilaisten kanssa eteen päin. He osaavat sinua auttaa, vaikka juuri nyt koetkin, ettet ole avun tarpeessa. Kerrot heille, että sait tuollaisen tuloksen antisosiaalisen persoonallisuus häiriön testistä. Alkuperäinen aihe on tässä nyt toissijainen asia, vaikka sekin on tärkeä, mutta sinä ja sinun terveys on tärkempiä. Tsemppiä!
:D
Kiitos kovasti huolenpidostasi, mutta taidan jättää kuitenkin väliin ja jatkaa elämääni ihan normaalisti :)
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet asialle jotain. Mitä pidempään välttelet asiaa, sitä vaikeampaa se tulee olemaan. Mitä pelkäät?
En pelkää.
En vaan ylipäätään elämässäni tuhlaa aikaani asioihin, joissa ”Panos/Tuotto”-suhde ei ole kohdallaan.
Kerro mikäli tuo panos/tuotto suhde on täysin vieras käsite, voin pureskella sen auki sulle.
Eikö tuottona tasapainoisempi elämä, kyky luottaa ihmisiin ja olla aidossa rehellisessä vuorovaikutuksessa heidän kanssaan ja parantunut henkinen hyvinvointi olisi aika hyvä? Hintana vain on toki se, että joudut avautumaan traumoistasi ja ongelmistasi jollekkin ihmiselle, joka oikeasti kuuntelee ja haluaa sinua auttaa. En näe tässä mitään menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo äijä on kyllä koominen. Harvoin törmää noin tyhmään tapaukseen.
Joo. Tyyppi on indikoinut olevansa palstan vakiotrolli. Tällä kertaa larppaa steriiliä psykopaattia. Näkyy sujuvan ihan hyvin.
Enemmänkin sosiopaattia. Psykopaatit ovat yleensä hurmaavia ihmisiä. Sosiopatia myös aiheutuu epävakaasta lapsuudesta ja hylätyksi tulemisen kokemuksesta.
Enkä siis usko, että larppaa, vaan on todellisuudessa näin häiriintynyt kuin täällä vaikuttaa.
On itsekin kertonut tulleensa isänsä hylkäämäksi. On traumatisoitunut siitä ja projisoi äitiinsä kohdistuvaa vihaa muihin naisiin. Solved!
Voisko olla myös narsisti, sillä ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää, samalla kun tuomitsee toisia? Vai sopiiko tämä tuohon sosiopatiaan myös? Sosiopaatti narsisti olis oma diagnoosini. :) Täähän on hauska arvoitus! "Selvitä häiriintyneen palstamiehen diagnoosi vihjeiden perusteella" :D
No olen jo aika monta ”diagnoosia” teiltä jo saanut, jään jännityksellä seuraamaan keksittekö vielä lisää...
No kannattaisiko hakea ihan oikea diagnoosi. Olisi omaksi parhaaksesi. Netissä on myös suuntaa-antavia testejä, jos haluat jotain tietoa asiasta ennen kuin menet ammattilaisen pakeille.
Syystä että??
En koe kärsiväni tästä ”sairaudestani” millään tavalla..Mutta selkeästi kärsit. Se vaikuttaa elämääsi ja ihmissuhteisiisi negatiivisella tavalla. Sairauden tunnottomuus on täysin normaalia monien psyykkisten sairauksien kohdalla, mutta hoitoon hakeutuminen on aina hyväksi.
Epäsosiaalisen persoonallisuuden määritelmä täyttyy, jos henkilöön voidaan yhdistää kolme seuraavista ominaispiirteistä:
- Rikkoo tai uhmaa usein lakeja ja sosiaalisia normeja.
- Valehtelee ja pettää.
- On impulsiivinen eikä suunnittele tulevaisuuttaan.
- Ei välitä toisten turvallisuudesta.
- On usein väkivaltainen ja aggressiivinen.
- On vastuuntunnoton eikä pysty huolehtimaan taloudellisista velvotteistaan.
- Ei tunne katumusta eikä syyllisyyttä
Pistä nyt edes linkki/lähdeviittaus näihin analyyseisisi.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://tieku.fi/i…
Kiitos tiedosta.
4 keltaista pallukkaa osui maaliin.Miten jatketaan tästä?
Oma maailmani ei heilahtahtanut mihinkään suuntaan, ei paremmaksi eikä huonommaksi, vaikka nyt tiedän ”sairaudelleni” nimen.
...eikä alkuperäinen aihe, Isyystestauksen perusteltavuus/oikeutus muuttunut myöskään yhtään miksikään tämän ”diagnoosin” johdosta, eli mikä lisäarvo tällä on??
Seuraavaksi otat yhteyttä mielenterveyspalveluihin ja siitä jatkat ammattilaisten kanssa eteen päin. He osaavat sinua auttaa, vaikka juuri nyt koetkin, ettet ole avun tarpeessa. Kerrot heille, että sait tuollaisen tuloksen antisosiaalisen persoonallisuus häiriön testistä. Alkuperäinen aihe on tässä nyt toissijainen asia, vaikka sekin on tärkeä, mutta sinä ja sinun terveys on tärkempiä. Tsemppiä!
:D
Kiitos kovasti huolenpidostasi, mutta taidan jättää kuitenkin väliin ja jatkaa elämääni ihan normaalisti :)
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet asialle jotain. Mitä pidempään välttelet asiaa, sitä vaikeampaa se tulee olemaan. Mitä pelkäät?
En pelkää.
En vaan ylipäätään elämässäni tuhlaa aikaani asioihin, joissa ”Panos/Tuotto”-suhde ei ole kohdallaan.
Kerro mikäli tuo panos/tuotto suhde on täysin vieras käsite, voin pureskella sen auki sulle.Eikö tuottona tasapainoisempi elämä, kyky luottaa ihmisiin ja olla aidossa rehellisessä vuorovaikutuksessa heidän kanssaan ja parantunut henkinen hyvinvointi olisi aika hyvä? Hintana vain on toki se, että joudut avautumaan traumoistasi ja ongelmistasi jollekkin ihmiselle, joka oikeasti kuuntelee ja haluaa sinua auttaa. En näe tässä mitään menetettävää.
Koen jo nyt elämäni ihan tasapainoisena.
Sokea luottamus ihmisiin on pelkästään typerää. 100% rehellinen vuorovaikutus kuulostaa tosi naiivilta ihanteelta jo ajatuksena.
Koen henkisen hyvinvointini jo nyt oikein mainiona.
Oliko muuta?
Eli vaikka en varsinaisesti mitään hävittävää näekään, en kyllä näe mitään voitettavaakaan (ainakaan tuolta sun listalta) —> en uhraa sekuntiakaan elämästäni moiseen turhuuteen, as simple as that.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Nyt ei puhuta exästäsi, vaan nykyisestä vaimostasi. Nykyisestä vaimostasi, jonka tunteista et välitä, koska sinulle on ihan sama, saako hän esimerkiksi orgasmin tai onko hänellä hauskaa kanssasi, kunhan vain sinusta näyttää siltä, että hän on tyytyväinen. Et siis piittaa hänen perimmäisistä tunteistaaan, et keskustele syvällisesti tulevaisuudesta, kuten niin tärkeästä asiasta kuin siitä, haluaako hän joskus lapsia.
Mikään eksäsi temppu ei oikeuta sinua kohtelemaan nykyistä vaimoasi tällä tavalla. Tai salaamaan häneltä tulevaisuuteen liittyviä asioita.
Onko sinusta nykyinen vaimosi jotenkin vastuussa pettymyksestä, jonka eksäsi aiheutti?
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Tämähän on jo käsitelty ja lopputulema oli, että olette ihan tasavertaisen paskoja molemmat. Sitä mitä emme nyt käsitä on se, että sinä huijaat tätä NYKYISTÄKIN vaimoasi ihan surutta! En ymmärrä millä ihmeen kierolla ajattelutavalla sinä sen itsellesi oikeutat???
En mitenkään aktiivisesti huijaa, olen vain jättänyt asian kertomatta.
Vilpillinen toimintani muuttuu aktiiviseksi vasta jos/kun vaimoni alkaa haluta lasta.Älä selitä. Kerotmatta jättäminen tahallisesti on hyvinkin aktiivista huijaamista, varsinkin kun pakotat vaimosi käyttämään tarpeetonta hormonaalista ehkäisyä. Olet suoraan sanottuna kuvottava ihmisjätös ja toivon sydämeni pohjasta, että vaimosikin saa tämän FAKTAN selville sinusta mahdollisimman pian.
No tästä asiasta meillä on selkeitä tulkinta erimielisyyksiä, mutta samapa tuo, ei meidän kummankaan mielipiteet varmaan jankuttamalla muutu.
Ei muutu, ei. Mutta osaatko kertoa MIKSI et kerro vaimollesi olevasi steriili? Jotta saisit hänet rysän päältä kiinni jos ja kun hän haluaa lapsen? Vai mikä tähän on syynä?
Miksi kertoisin???
En näe mitään syytä esitellä ”vammaani”, kun kerran on verrattain suuri todennäköisyys ettei asiaa tarvitse koskaan tuoda esiin.Ja siinäkin tapauksessa että vaimoni joskus haluaa lapsen, voin tämän asian sitten paljastaa kun ajankohta on otollinen.
No vaikkapa siksi, että vaimosi välttyisi turhilta hormoneilta???? Kuinka tyhmä sinä olet???
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?
Oletko nyt lääkärikin, kun osaat hormonaalisen ehkäisyn haittojakin arvioida. Mutta siitä nyt kuitenkaan ei ole, minkä riskin SINÄ olet valmis ottamaan, vaan tämä on asia, joka pitäisi antaa vaimollesi päätettäväksi FAKTOJEN perusteella.
Kyse on vaimosi, ei sinun terveydestäsi. Olet aika epeli, kun kuvittelet, että sinä arvioit siihen kohdistuvat riskit.
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Nyt ei puhuta exästäsi, vaan nykyisestä vaimostasi. Nykyisestä vaimostasi, jonka tunteista et välitä, koska sinulle on ihan sama, saako hän esimerkiksi orgasmin tai onko hänellä hauskaa kanssasi, kunhan vain sinusta näyttää siltä, että hän on tyytyväinen. Et siis piittaa hänen perimmäisistä tunteistaaan, et keskustele syvällisesti tulevaisuudesta, kuten niin tärkeästä asiasta kuin siitä, haluaako hän joskus lapsia.
Mikään eksäsi temppu ei oikeuta sinua kohtelemaan nykyistä vaimoasi tällä tavalla. Tai salaamaan häneltä tulevaisuuteen liittyviä asioita.
Onko sinusta nykyinen vaimosi jotenkin vastuussa pettymyksestä, jonka eksäsi aiheutti?
Toki keskustelen syvällisesti hänen kanssaan.
En toki nosta lapsi-asiaa aktiivisesti esiin, tässä asiassa saa pallo olla hänellä.
...ja vielä kerran:
Toki TOIVON että vaimoni on aito omissa tunteissaan, ja AIDOSTI tyytyväinen oloonsa kanssani. Mutta mikäli hän feikkaa, pystyn kyllä tämänkin asian kanssa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Tämähän on jo käsitelty ja lopputulema oli, että olette ihan tasavertaisen paskoja molemmat. Sitä mitä emme nyt käsitä on se, että sinä huijaat tätä NYKYISTÄKIN vaimoasi ihan surutta! En ymmärrä millä ihmeen kierolla ajattelutavalla sinä sen itsellesi oikeutat???
En mitenkään aktiivisesti huijaa, olen vain jättänyt asian kertomatta.
Vilpillinen toimintani muuttuu aktiiviseksi vasta jos/kun vaimoni alkaa haluta lasta.Älä selitä. Kerotmatta jättäminen tahallisesti on hyvinkin aktiivista huijaamista, varsinkin kun pakotat vaimosi käyttämään tarpeetonta hormonaalista ehkäisyä. Olet suoraan sanottuna kuvottava ihmisjätös ja toivon sydämeni pohjasta, että vaimosikin saa tämän FAKTAN selville sinusta mahdollisimman pian.
No tästä asiasta meillä on selkeitä tulkinta erimielisyyksiä, mutta samapa tuo, ei meidän kummankaan mielipiteet varmaan jankuttamalla muutu.
Ei muutu, ei. Mutta osaatko kertoa MIKSI et kerro vaimollesi olevasi steriili? Jotta saisit hänet rysän päältä kiinni jos ja kun hän haluaa lapsen? Vai mikä tähän on syynä?
Miksi kertoisin???
En näe mitään syytä esitellä ”vammaani”, kun kerran on verrattain suuri todennäköisyys ettei asiaa tarvitse koskaan tuoda esiin.Ja siinäkin tapauksessa että vaimoni joskus haluaa lapsen, voin tämän asian sitten paljastaa kun ajankohta on otollinen.
No vaikkapa siksi, että vaimosi välttyisi turhilta hormoneilta???? Kuinka tyhmä sinä olet???
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?
Oletko nyt lääkärikin, kun osaat hormonaalisen ehkäisyn haittojakin arvioida. Mutta siitä nyt kuitenkaan ei ole, minkä riskin SINÄ olet valmis ottamaan, vaan tämä on asia, joka pitäisi antaa vaimollesi päätettäväksi FAKTOJEN perusteella.
Kyse on vaimosi, ei sinun terveydestäsi. Olet aika epeli, kun kuvittelet, että sinä arvioit siihen kohdistuvat riskit.
Olet siinä tietty oikeassa, että hän kantaa suuremmat seuraukset riskin realisoituessa kuin minä.
Hän on kuitenkin itse päättänyt ehdottaa pillereitä, joten oletan että hän on riskeihin ja sivuvaikutuksiin perehtynyt ennalta, ja päättänyt silti kohonneen riskin hyväksyä, ihan itse, ilman että olen mitenkään painostanut tai edes johdatellut häntä tähän päätökseen.
Mikäli päätös on hänelle ok, on se minullekin ok.
En näe mitään syytä ryhtyä neuvomaan taikka holhoamaan aikuista ihmistä ja naista tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt lääkärikin...
En.
Toimin kaupallisella alalla, niinkuin tuosta käyttämästäni tuotto/panos termistä voi ehkä päätelläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se lapsenkin etu että isyys on varma asia, ei tule myöhemmin epäilyjä. Itse olin koko nuoruuteni epävarma siitä onko oma isäni todella minulle geneettistä sukua. En muistuta ulkoisesti isääni sisarusteni tavoin, olen tullut enemmän äitini sukuun. Asiaa ei myöskään auttanut se että vanhempieni välit olivat hyvin etäiset, vaikka naimisissa sinnittelivät. Kuitenkin nuorina olivat ilmeisesti olleet rakastuneita, enkä voisi kuvitella äitini koskaan pettäneen isääni.
Isä itse ei koskaan epäillyt omaa isyyttään, mutta hänen vanhempansa tuntuivat olevan suhteeni skeptisiä vaikka eivät suoraan mitään sanoneet.
Nyt aikuisena isyys on viimein varmistunut dna-testein, ja olen itse uskaltanut lähentyä isääni uudella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
On se lapsenkin etu että isyys on varma asia, ei tule myöhemmin epäilyjä. Itse olin koko nuoruuteni epävarma siitä onko oma isäni todella minulle geneettistä sukua. En muistuta ulkoisesti isääni sisarusteni tavoin, olen tullut enemmän äitini sukuun. Asiaa ei myöskään auttanut se että vanhempieni välit olivat hyvin etäiset, vaikka naimisissa sinnittelivät. Kuitenkin nuorina olivat ilmeisesti olleet rakastuneita, enkä voisi kuvitella äitini koskaan pettäneen isääni.
Isä itse ei koskaan epäillyt omaa isyyttään, mutta hänen vanhempansa tuntuivat olevan suhteeni skeptisiä vaikka eivät suoraan mitään sanoneet.
Nyt aikuisena isyys on viimein varmistunut dna-testein, ja olen itse uskaltanut lähentyä isääni uudella tavalla.
Hyvä kommentti!
Hienoa että palattiin viimein alkuperäiseen aiheeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Tämähän on jo käsitelty ja lopputulema oli, että olette ihan tasavertaisen paskoja molemmat. Sitä mitä emme nyt käsitä on se, että sinä huijaat tätä NYKYISTÄKIN vaimoasi ihan surutta! En ymmärrä millä ihmeen kierolla ajattelutavalla sinä sen itsellesi oikeutat???
En mitenkään aktiivisesti huijaa, olen vain jättänyt asian kertomatta.
Vilpillinen toimintani muuttuu aktiiviseksi vasta jos/kun vaimoni alkaa haluta lasta.Älä selitä. Kerotmatta jättäminen tahallisesti on hyvinkin aktiivista huijaamista, varsinkin kun pakotat vaimosi käyttämään tarpeetonta hormonaalista ehkäisyä. Olet suoraan sanottuna kuvottava ihmisjätös ja toivon sydämeni pohjasta, että vaimosikin saa tämän FAKTAN selville sinusta mahdollisimman pian.
No tästä asiasta meillä on selkeitä tulkinta erimielisyyksiä, mutta samapa tuo, ei meidän kummankaan mielipiteet varmaan jankuttamalla muutu.
Ei muutu, ei. Mutta osaatko kertoa MIKSI et kerro vaimollesi olevasi steriili? Jotta saisit hänet rysän päältä kiinni jos ja kun hän haluaa lapsen? Vai mikä tähän on syynä?
Miksi kertoisin???
En näe mitään syytä esitellä ”vammaani”, kun kerran on verrattain suuri todennäköisyys ettei asiaa tarvitse koskaan tuoda esiin.Ja siinäkin tapauksessa että vaimoni joskus haluaa lapsen, voin tämän asian sitten paljastaa kun ajankohta on otollinen.
No vaikkapa siksi, että vaimosi välttyisi turhilta hormoneilta???? Kuinka tyhmä sinä olet???
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?
Oletko nyt lääkärikin, kun osaat hormonaalisen ehkäisyn haittojakin arvioida. Mutta siitä nyt kuitenkaan ei ole, minkä riskin SINÄ olet valmis ottamaan, vaan tämä on asia, joka pitäisi antaa vaimollesi päätettäväksi FAKTOJEN perusteella.
Kyse on vaimosi, ei sinun terveydestäsi. Olet aika epeli, kun kuvittelet, että sinä arvioit siihen kohdistuvat riskit.
Olet siinä tietty oikeassa, että hän kantaa suuremmat seuraukset riskin realisoituessa kuin minä.
Hän on kuitenkin itse päättänyt ehdottaa pillereitä, joten oletan että hän on riskeihin ja sivuvaikutuksiin perehtynyt ennalta, ja päättänyt silti kohonneen riskin hyväksyä, ihan itse, ilman että olen mitenkään painostanut tai edes johdatellut häntä tähän päätökseen.
Mikäli päätös on hänelle ok, on se minullekin ok.
En näe mitään syytä ryhtyä neuvomaan taikka holhoamaan aikuista ihmistä ja naista tässä asiassa.
Entäpä, jos vaimosi ei todellakaan koskaan halua lapsia ja syö sen vuoksi pillereitä? Miten hyvänsä ajatellen hormonaalinen ehkäisy on aina riski. Entä, jos hän kiljaisisi riemusta saatuaan tietää, että olet steriili - mutta tietysti sitten hieman asiaa ajateltuaan päätyisi olemaan aika vihainen, että hänelle on vuosikausiksi turhaan sälytetty ehkäisyn vastuu ja huoli (niin, naisella voi olla huoli siitä, pettääkö ehkäisy ehkä kuitenkin). Hän on vuosikausia harrastanut seksiä tietoisena tästä huolesta, kun olisi voinut huolettomana nauttia seksistä ilman raskautumisen pelkoa.
Näiden ajatuksien jälkeen hän alkaa miettimään, mitä muuta olennaista olet häneltä salannut. Lisäksi hän ei voi ymmärtää, miksi ihmeessä olet tämän asian salannut.
Annan neuvon: kun asia on ajankohtainen, älä kerro exästäsi sentään. Nimittäin siinä kohtaa, ymmärtäessään, että hänen elämäänsä säätelevä iso asia, raskauden mahdollisuus/pelko onkin ollut koko ajan exän käsissä tekee neuvottelustani sanoisin, mahdottoman.
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Tämähän on jo käsitelty ja lopputulema oli, että olette ihan tasavertaisen paskoja molemmat. Sitä mitä emme nyt käsitä on se, että sinä huijaat tätä NYKYISTÄKIN vaimoasi ihan surutta! En ymmärrä millä ihmeen kierolla ajattelutavalla sinä sen itsellesi oikeutat???
En mitenkään aktiivisesti huijaa, olen vain jättänyt asian kertomatta.
Vilpillinen toimintani muuttuu aktiiviseksi vasta jos/kun vaimoni alkaa haluta lasta.Älä selitä. Kerotmatta jättäminen tahallisesti on hyvinkin aktiivista huijaamista, varsinkin kun pakotat vaimosi käyttämään tarpeetonta hormonaalista ehkäisyä. Olet suoraan sanottuna kuvottava ihmisjätös ja toivon sydämeni pohjasta, että vaimosikin saa tämän FAKTAN selville sinusta mahdollisimman pian.
No tästä asiasta meillä on selkeitä tulkinta erimielisyyksiä, mutta samapa tuo, ei meidän kummankaan mielipiteet varmaan jankuttamalla muutu.
Ei muutu, ei. Mutta osaatko kertoa MIKSI et kerro vaimollesi olevasi steriili? Jotta saisit hänet rysän päältä kiinni jos ja kun hän haluaa lapsen? Vai mikä tähän on syynä?
Miksi kertoisin???
En näe mitään syytä esitellä ”vammaani”, kun kerran on verrattain suuri todennäköisyys ettei asiaa tarvitse koskaan tuoda esiin.Ja siinäkin tapauksessa että vaimoni joskus haluaa lapsen, voin tämän asian sitten paljastaa kun ajankohta on otollinen.
No vaikkapa siksi, että vaimosi välttyisi turhilta hormoneilta???? Kuinka tyhmä sinä olet???
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?
Oletko nyt lääkärikin, kun osaat hormonaalisen ehkäisyn haittojakin arvioida. Mutta siitä nyt kuitenkaan ei ole, minkä riskin SINÄ olet valmis ottamaan, vaan tämä on asia, joka pitäisi antaa vaimollesi päätettäväksi FAKTOJEN perusteella.
Kyse on vaimosi, ei sinun terveydestäsi. Olet aika epeli, kun kuvittelet, että sinä arvioit siihen kohdistuvat riskit.
Olet siinä tietty oikeassa, että hän kantaa suuremmat seuraukset riskin realisoituessa kuin minä.
Hän on kuitenkin itse päättänyt ehdottaa pillereitä, joten oletan että hän on riskeihin ja sivuvaikutuksiin perehtynyt ennalta, ja päättänyt silti kohonneen riskin hyväksyä, ihan itse, ilman että olen mitenkään painostanut tai edes johdatellut häntä tähän päätökseen.
Mikäli päätös on hänelle ok, on se minullekin ok.
En näe mitään syytä ryhtyä neuvomaan taikka holhoamaan aikuista ihmistä ja naista tässä asiassa.
Entäpä, jos vaimosi ei todellakaan koskaan halua lapsia ja syö sen vuoksi pillereitä? Miten hyvänsä ajatellen hormonaalinen ehkäisy on aina riski. Entä, jos hän kiljaisisi riemusta saatuaan tietää, että olet steriili - mutta tietysti sitten hieman asiaa ajateltuaan päätyisi olemaan aika vihainen, että hänelle on vuosikausiksi turhaan sälytetty ehkäisyn vastuu ja huoli (niin, naisella voi olla huoli siitä, pettääkö ehkäisy ehkä kuitenkin). Hän on vuosikausia harrastanut seksiä tietoisena tästä huolesta, kun olisi voinut huolettomana nauttia seksistä ilman raskautumisen pelkoa.
Näiden ajatuksien jälkeen hän alkaa miettimään, mitä muuta olennaista olet häneltä salannut. Lisäksi hän ei voi ymmärtää, miksi ihmeessä olet tämän asian salannut.
Annan neuvon: kun asia on ajankohtainen, älä kerro exästäsi sentään. Nimittäin siinä kohtaa, ymmärtäessään, että hänen elämäänsä säätelevä iso asia, raskauden mahdollisuus/pelko onkin ollut koko ajan exän käsissä tekee neuvottelustani sanoisin, mahdottoman.
On toki vähintään mahdollista, jollei jopa todennäköistä ettei vaimoni tosiaan koskaan halua lapsia.
Ja silloin tietty tämä koko harrastamani salailu on ollut tietyllä tapaa turhaa.
Mutta kun sitä tulevaisuutta ei tiedä, ja mieli voi muuttua moneen kertaan edestakaisin...
Perimmäinen syy, miksi olen kaikissa suhteissani steriiliyteni salannut on se, että olen nähnyt sen parhaana vaihtoehtona.
Avaan vähän:
Rehellinen lähestymistapa: Steriiliys tunnustetaan ja ilmoitetaan heti suhteen alussa.
—> Vaikka nainen ehkä miehen rehellisyyttä arvostaakin, eikä SILLÄ HETKELLÄ halua lapsia, jää tieto asiasta kalvamaan mielen pohjalle tyyliin ”entä jos joskus haluan...”.
Eli mies saattaa saada lemput jo ihan siitä syystä, että vaikka nainen ei juuri nyt lapsia haluaisikaan, tai olisi jopa melko varma ettei koskaan halua, nainen kokee tällaisen miehen huonona ”sijoituskohteena”... :-/
Epärehellinen lähestymistapa: Itsestä kerrotaan ja korostetaan vain positiivisia asioita, ja negatiiviset jätetään kertomatta. Pieniä paheita toki kannattaa tunnustaa, muuten kokonaisuus ei ole uskottava.
—> Vaikka suhde perustuu vain osatotuuteen, mikäli mies pitää fasaadit pystyssä onnistuneesti, nainen on ihan onnellinen suhteessa.
See my point?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Tämähän on jo käsitelty ja lopputulema oli, että olette ihan tasavertaisen paskoja molemmat. Sitä mitä emme nyt käsitä on se, että sinä huijaat tätä NYKYISTÄKIN vaimoasi ihan surutta! En ymmärrä millä ihmeen kierolla ajattelutavalla sinä sen itsellesi oikeutat???
En mitenkään aktiivisesti huijaa, olen vain jättänyt asian kertomatta.
Vilpillinen toimintani muuttuu aktiiviseksi vasta jos/kun vaimoni alkaa haluta lasta.Älä selitä. Kerotmatta jättäminen tahallisesti on hyvinkin aktiivista huijaamista, varsinkin kun pakotat vaimosi käyttämään tarpeetonta hormonaalista ehkäisyä. Olet suoraan sanottuna kuvottava ihmisjätös ja toivon sydämeni pohjasta, että vaimosikin saa tämän FAKTAN selville sinusta mahdollisimman pian.
No tästä asiasta meillä on selkeitä tulkinta erimielisyyksiä, mutta samapa tuo, ei meidän kummankaan mielipiteet varmaan jankuttamalla muutu.
Ei muutu, ei. Mutta osaatko kertoa MIKSI et kerro vaimollesi olevasi steriili? Jotta saisit hänet rysän päältä kiinni jos ja kun hän haluaa lapsen? Vai mikä tähän on syynä?
Miksi kertoisin???
En näe mitään syytä esitellä ”vammaani”, kun kerran on verrattain suuri todennäköisyys ettei asiaa tarvitse koskaan tuoda esiin.Ja siinäkin tapauksessa että vaimoni joskus haluaa lapsen, voin tämän asian sitten paljastaa kun ajankohta on otollinen.
No vaikkapa siksi, että vaimosi välttyisi turhilta hormoneilta???? Kuinka tyhmä sinä olet???
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?
Oletko nyt lääkärikin, kun osaat hormonaalisen ehkäisyn haittojakin arvioida. Mutta siitä nyt kuitenkaan ei ole, minkä riskin SINÄ olet valmis ottamaan, vaan tämä on asia, joka pitäisi antaa vaimollesi päätettäväksi FAKTOJEN perusteella.
Kyse on vaimosi, ei sinun terveydestäsi. Olet aika epeli, kun kuvittelet, että sinä arvioit siihen kohdistuvat riskit.
Olet siinä tietty oikeassa, että hän kantaa suuremmat seuraukset riskin realisoituessa kuin minä.
Hän on kuitenkin itse päättänyt ehdottaa pillereitä, joten oletan että hän on riskeihin ja sivuvaikutuksiin perehtynyt ennalta, ja päättänyt silti kohonneen riskin hyväksyä, ihan itse, ilman että olen mitenkään painostanut tai edes johdatellut häntä tähän päätökseen.
Mikäli päätös on hänelle ok, on se minullekin ok.
En näe mitään syytä ryhtyä neuvomaan taikka holhoamaan aikuista ihmistä ja naista tässä asiassa.
Entäpä, jos vaimosi ei todellakaan koskaan halua lapsia ja syö sen vuoksi pillereitä? Miten hyvänsä ajatellen hormonaalinen ehkäisy on aina riski. Entä, jos hän kiljaisisi riemusta saatuaan tietää, että olet steriili - mutta tietysti sitten hieman asiaa ajateltuaan päätyisi olemaan aika vihainen, että hänelle on vuosikausiksi turhaan sälytetty ehkäisyn vastuu ja huoli (niin, naisella voi olla huoli siitä, pettääkö ehkäisy ehkä kuitenkin). Hän on vuosikausia harrastanut seksiä tietoisena tästä huolesta, kun olisi voinut huolettomana nauttia seksistä ilman raskautumisen pelkoa.
Näiden ajatuksien jälkeen hän alkaa miettimään, mitä muuta olennaista olet häneltä salannut. Lisäksi hän ei voi ymmärtää, miksi ihmeessä olet tämän asian salannut.
Annan neuvon: kun asia on ajankohtainen, älä kerro exästäsi sentään. Nimittäin siinä kohtaa, ymmärtäessään, että hänen elämäänsä säätelevä iso asia, raskauden mahdollisuus/pelko onkin ollut koko ajan exän käsissä tekee neuvottelustani sanoisin, mahdottoman.
On toki vähintään mahdollista, jollei jopa todennäköistä ettei vaimoni tosiaan koskaan halua lapsia.
Ja silloin tietty tämä koko harrastamani salailu on ollut tietyllä tapaa turhaa.Mutta kun sitä tulevaisuutta ei tiedä, ja mieli voi muuttua moneen kertaan edestakaisin...
Perimmäinen syy, miksi olen kaikissa suhteissani steriiliyteni salannut on se, että olen nähnyt sen parhaana vaihtoehtona.
Avaan vähän:
Rehellinen lähestymistapa: Steriiliys tunnustetaan ja ilmoitetaan heti suhteen alussa.
—> Vaikka nainen ehkä miehen rehellisyyttä arvostaakin, eikä SILLÄ HETKELLÄ halua lapsia, jää tieto asiasta kalvamaan mielen pohjalle tyyliin ”entä jos joskus haluan...”.
Eli mies saattaa saada lemput jo ihan siitä syystä, että vaikka nainen ei juuri nyt lapsia haluaisikaan, tai olisi jopa melko varma ettei koskaan halua, nainen kokee tällaisen miehen huonona ”sijoituskohteena”... :-/Epärehellinen lähestymistapa: Itsestä kerrotaan ja korostetaan vain positiivisia asioita, ja negatiiviset jätetään kertomatta. Pieniä paheita toki kannattaa tunnustaa, muuten kokonaisuus ei ole uskottava.
—> Vaikka suhde perustuu vain osatotuuteen, mikäli mies pitää fasaadit pystyssä onnistuneesti, nainen on ihan onnellinen suhteessa.See my point?
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
Niin... Ja?
Kuten tuossa itsekin toteat, nythän en enää voi ruveta mitään tunnustamaan, se juna meni jo...
Ainoa hetki jolloin olisin voinut asian tunnustaa ilman että vaimoni 100% varmuudella lemppaa minut asian takia, oli suhteemme alussa.
Kun en sitä tuolloin tehnyt, nyt täytyy vaan pitää kulissit pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin tuolla aiemmin: ei ihminen, joka voi salata sellaisen asian kuin sterilisyys, vuosikymmeniä, mitenkään ole pätevä pohtimaan, mitä ihmissuhteessa luottamus tarkoittaa.
Hän on myös sanonut, että hänelle on aivan sama, onko vaimo hänen kanssaan onnellinen, kunhan teeskentelee tarpeeksi hyvin = näyttää 100 % onnelliselta.
Pettämistä hän sen sijaan ei hyväksy. Eli toisin sanoen: tämä parisuhde on hänelle. Ja niin kauan, kun se hänelle toimii, mikä tahansa valhe on ok.
Ei tässä juuri mitään kyseltävää ole, ainakaan minulla. Ristinpähän käteni vaan ja ajattelen omaa ihmissuhdettani.
Unohdat mainita ”analyysissäsi” että olen ehdottoman uskollinen parisuhteissani myös itse.
Eikö tämä ”pikkuseikka” sopinut tarinaasi?
Mainitsinhan. Sanon, että et hyväksy pettämistä. Siis et itsellesikään. Sen sijaan hyväksyt salailun ja teeskentelyn. Ei se, että sinä olet valinnut yhden asian, jota sinä et hyväksy kummallekaan, tee sinusta yhtään vähemmän itsekästä.
Aika moni nainen vain valitsee mieluummin pettämisen ja siitä yli pääsemisen (ehkä, parhaassa tapauksessa) kuin salailun ja teeskentelyn. Toinen kun sentään jättää naiselle ne FAKTAT päättää, miten edetään, toinen pitää vuosia ja vuosikymmeniä sumussa.
Palaamme jälleen kerran tekoihin ja niiden seurauksiin...
Itse huijasin exääni lähes VUODEN.
Mikäli hänen katala temppunsa ei olisi paljastunut, minua olisi huijattu VUOSIKYMMENIÄ.See my point, finally??
Tästä syystä näen exäni tempun suurempana vääryytenä kuin omani.
Tämähän on jo käsitelty ja lopputulema oli, että olette ihan tasavertaisen paskoja molemmat. Sitä mitä emme nyt käsitä on se, että sinä huijaat tätä NYKYISTÄKIN vaimoasi ihan surutta! En ymmärrä millä ihmeen kierolla ajattelutavalla sinä sen itsellesi oikeutat???
En mitenkään aktiivisesti huijaa, olen vain jättänyt asian kertomatta.
Vilpillinen toimintani muuttuu aktiiviseksi vasta jos/kun vaimoni alkaa haluta lasta.Älä selitä. Kerotmatta jättäminen tahallisesti on hyvinkin aktiivista huijaamista, varsinkin kun pakotat vaimosi käyttämään tarpeetonta hormonaalista ehkäisyä. Olet suoraan sanottuna kuvottava ihmisjätös ja toivon sydämeni pohjasta, että vaimosikin saa tämän FAKTAN selville sinusta mahdollisimman pian.
No tästä asiasta meillä on selkeitä tulkinta erimielisyyksiä, mutta samapa tuo, ei meidän kummankaan mielipiteet varmaan jankuttamalla muutu.
Ei muutu, ei. Mutta osaatko kertoa MIKSI et kerro vaimollesi olevasi steriili? Jotta saisit hänet rysän päältä kiinni jos ja kun hän haluaa lapsen? Vai mikä tähän on syynä?
Miksi kertoisin???
En näe mitään syytä esitellä ”vammaani”, kun kerran on verrattain suuri todennäköisyys ettei asiaa tarvitse koskaan tuoda esiin.Ja siinäkin tapauksessa että vaimoni joskus haluaa lapsen, voin tämän asian sitten paljastaa kun ajankohta on otollinen.
No vaikkapa siksi, että vaimosi välttyisi turhilta hormoneilta???? Kuinka tyhmä sinä olet???
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?
Oletko nyt lääkärikin, kun osaat hormonaalisen ehkäisyn haittojakin arvioida. Mutta siitä nyt kuitenkaan ei ole, minkä riskin SINÄ olet valmis ottamaan, vaan tämä on asia, joka pitäisi antaa vaimollesi päätettäväksi FAKTOJEN perusteella.
Kyse on vaimosi, ei sinun terveydestäsi. Olet aika epeli, kun kuvittelet, että sinä arvioit siihen kohdistuvat riskit.
Olet siinä tietty oikeassa, että hän kantaa suuremmat seuraukset riskin realisoituessa kuin minä.
Hän on kuitenkin itse päättänyt ehdottaa pillereitä, joten oletan että hän on riskeihin ja sivuvaikutuksiin perehtynyt ennalta, ja päättänyt silti kohonneen riskin hyväksyä, ihan itse, ilman että olen mitenkään painostanut tai edes johdatellut häntä tähän päätökseen.
Mikäli päätös on hänelle ok, on se minullekin ok.
En näe mitään syytä ryhtyä neuvomaan taikka holhoamaan aikuista ihmistä ja naista tässä asiassa.
Entäpä, jos vaimosi ei todellakaan koskaan halua lapsia ja syö sen vuoksi pillereitä? Miten hyvänsä ajatellen hormonaalinen ehkäisy on aina riski. Entä, jos hän kiljaisisi riemusta saatuaan tietää, että olet steriili - mutta tietysti sitten hieman asiaa ajateltuaan päätyisi olemaan aika vihainen, että hänelle on vuosikausiksi turhaan sälytetty ehkäisyn vastuu ja huoli (niin, naisella voi olla huoli siitä, pettääkö ehkäisy ehkä kuitenkin). Hän on vuosikausia harrastanut seksiä tietoisena tästä huolesta, kun olisi voinut huolettomana nauttia seksistä ilman raskautumisen pelkoa.
Näiden ajatuksien jälkeen hän alkaa miettimään, mitä muuta olennaista olet häneltä salannut. Lisäksi hän ei voi ymmärtää, miksi ihmeessä olet tämän asian salannut.
Annan neuvon: kun asia on ajankohtainen, älä kerro exästäsi sentään. Nimittäin siinä kohtaa, ymmärtäessään, että hänen elämäänsä säätelevä iso asia, raskauden mahdollisuus/pelko onkin ollut koko ajan exän käsissä tekee neuvottelustani sanoisin, mahdottoman.
On toki vähintään mahdollista, jollei jopa todennäköistä ettei vaimoni tosiaan koskaan halua lapsia.
Ja silloin tietty tämä koko harrastamani salailu on ollut tietyllä tapaa turhaa.Mutta kun sitä tulevaisuutta ei tiedä, ja mieli voi muuttua moneen kertaan edestakaisin...
Perimmäinen syy, miksi olen kaikissa suhteissani steriiliyteni salannut on se, että olen nähnyt sen parhaana vaihtoehtona.
Avaan vähän:
Rehellinen lähestymistapa: Steriiliys tunnustetaan ja ilmoitetaan heti suhteen alussa.
—> Vaikka nainen ehkä miehen rehellisyyttä arvostaakin, eikä SILLÄ HETKELLÄ halua lapsia, jää tieto asiasta kalvamaan mielen pohjalle tyyliin ”entä jos joskus haluan...”.
Eli mies saattaa saada lemput jo ihan siitä syystä, että vaikka nainen ei juuri nyt lapsia haluaisikaan, tai olisi jopa melko varma ettei koskaan halua, nainen kokee tällaisen miehen huonona ”sijoituskohteena”... :-/See my point?
Suhteen alussa tuo on ymmärrettävää, mutta käytät puolisostasi sanaa vaimo ja siten olette nähtävästi avioliitossa. Kyllä naimisiin mennessä viimeistään suhteen luulisi olevan sen verran vakaalla pohjalla, että kumppanit tuntevat toisensa ja pystyvät rehellisesti kertomaan tuollaisesta asiasta. Et ole kertonut yhtään uskottavaa syytä, mikset ole ennen naimisiin menoa ottanut asiaa puheeksi 'mulla olisi yksi asia, jonka haluan kertoa sulle ennen kuin mennään naimisiin'. Niin olisi sinullekin selvinnyt, haluaako vaimosi sitoutua steriiliin mieheen.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
Niin... Ja?
Kuten tuossa itsekin toteat, nythän en enää voi ruveta mitään tunnustamaan, se juna meni jo...Ainoa hetki jolloin olisin voinut asian tunnustaa ilman että vaimoni 100% varmuudella lemppaa minut asian takia, oli suhteemme alussa.
Ei. Tunnusta nyt heti, ettei vaimosi tarvitse syödä niitä turhia hormoneja. Mutta sinustahan ei ole miestä edes siihen.
Kun en sitä tuolloin tehnyt, nyt täytyy vaan pitää kulissit pystyssä.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
Niin... Ja?
Kuten tuossa itsekin toteat, nythän en enää voi ruveta mitään tunnustamaan, se juna meni jo...Ainoa hetki jolloin olisin voinut asian tunnustaa ilman että vaimoni 100% varmuudella lemppaa minut asian takia, oli suhteemme alussa.
Kun en sitä tuolloin tehnyt, nyt täytyy vaan pitää kulissit pystyssä.
Meni tuossa edellisessä viestissä lainaus vähän pieleen, mutta no, pointtini on, että jos edes rakastaisit vaimoasi, tunnustaisit, jottei hänen tarvitse käyttää turhaa hormonaalista ehkäisyä. Ja miehisyydestäsi olen kyllä todellakin sitä mieltä, että sinussa sitä ei ole. Millään mittareilla mitattuna.
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
Niin... Ja?
Kuten tuossa itsekin toteat, nythän en enää voi ruveta mitään tunnustamaan, se juna meni jo...Ainoa hetki jolloin olisin voinut asian tunnustaa ilman että vaimoni 100% varmuudella lemppaa minut asian takia, oli suhteemme alussa.
Kun en sitä tuolloin tehnyt, nyt täytyy vaan pitää kulissit pystyssä.
Itse myönnät, että teidän liitto ei ole aito vaan kulissiliitto. Toivottavasti vaimosi on samaa mieltä ja on kanssasi vain sen aikaa, mitä saa sinusta hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
...ja nyt kun siellä teillä on psykologista profiilia piirretty minusta ihan koko perheen voimin, saanen itsekin ”diagnosoida” hiukan sinua?
Sinulla tuntuu olevan obsessiivinen, pakottava tarve sättiä minua mitä värikkäimmin sanan kääntein, ja messuta miten PAHA ihminen minä olen, ja miten en ole ansainnut vaimoani.
Joku pakkomielteinen häiriö sinulla(kin) on, kukaan ”normaali” ei jaksaisi käyttää noin paljoa energiaa täysin tuntemattoman ihmisen moralisoimiseen.
Ja loppuun kysymys: Mikäli olen psykopaatti, luuletko tuossa tapauksessa minua hetkauttavan suuntaan taikka toiseen, mitä tahansa suustasi päästätkään??
Tuhkelo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin mieheni mielipidettä sinusta. Selostin siis koko tarinasi eksästäsi lähtien. Kerroin, että et ole kertonut nykyiselle vaimollesi steriiliydestäsi. Arvaapa mikä oli vastaus? Niinpä. JOKAISEN terveen ihmisen mielestä olet psykopaatti. Huijaamistasi voi verrata henkiseen väkivaltaan. Et oikeasti ansaitse vaimoasi. Mutta sehän se kaltaistasi pelkuria pelottaakin: vaimosi heittäisi sinut pihalle heti kun tietäisi millaisen petturin kanssa on elänyt jo ties kuinka kauan.
...ja nyt kun siellä teillä on psykologista profiilia piirretty minusta ihan koko perheen voimin, saanen itsekin ”diagnosoida” hiukan sinua?
Sinulla tuntuu olevan obsessiivinen, pakottava tarve sättiä minua mitä värikkäimmin sanan kääntein, ja messuta miten PAHA ihminen minä olen, ja miten en ole ansainnut vaimoani.
Joku pakkomielteinen häiriö sinulla(kin) on, kukaan ”normaali” ei jaksaisi käyttää noin paljoa energiaa täysin tuntemattoman ihmisen moralisoimiseen.Ja loppuun kysymys: Mikäli olen psykopaatti, luuletko tuossa tapauksessa minua hetkauttavan suuntaan taikka toiseen, mitä tahansa suustasi päästätkään??
Ei tietenkään hetkauta. Psykopaatteja ei yleensä hetkauta mikään. Ei edes valehtelu omalle vaimolle. Kyllä, olet PAHA. Omaatuntoa sinulla ei ole ollenkaan. Hyi.
Lopeta nyt jo hormonaalisen ehkäisyn demonisointi, se on jo moneen kertaan käsitelty tässäkin ketjussa...
Väännetään nyt sitten rautalangasta tämä.
Leikitään ajatusleikkiä, että vaimoni käyttämä ehkäisy nostaa hänen veritulppariskiään vaikkapa 2%, ok?
Olen valmis tällaisen pienen riskitason kohoamisen hyväksymään, ok?