Opiskellako sosionomiksi ja sen jälkeen psykoterapeutiksi, vai yrittääkö panostaa psykologiaan tai lääkikseen?
Olen opiskellut itselleni tutkinnon humanistiselta alalta, koska olin naivi. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut ihmisten auttamisesta, kuten myös erilaisista mielenterveyden ongelmista ja niiden synnystä ja vaikutusmekanismeista. Luen aiheesta jokseenkin paljon.
Haluan lähteä nyt opiskelemaan terapeutiksi. En kuitenkaan ole tyystin varma, onko esimerkiksi sosionomin koulutus riittävä ilman kattavaa täydennyskouluttautumista. Sosionomin opintoja suorittamaanhan toki pääsisi helpommalla ja todenäköisemmin, kuin noihin muihin korkeakouluopintoihin ja säästäisin siinä varmaan vuosia pääsykoerumbassa.
Kommentit (45)
Otaksun, niin kuin itse sanoit, että sosionomian kautta helpompi polku.
Sosionomiksi suosituin hakukohde toissakeväänä oli Laurean verkko-opintoihin, sisään pääsi ensisijaisista hakijoista 6%.
Keskity siihen humanistiseen alaan vaan. Jos ei tullut palkkatöitä, niin sitten ala katselemaan mitä muut alalla tekevät: tutkivat, kirjoittavat kirjoja, esiintyvät asiantuntijoina, jne. Kyllä sitä tekemistä riittää
Tuollaiselle katastrofialalle kuten sos. ja psyk. lähteminen on henkinen itsemurha. Olet jo ajautunut "huonoille poluille", ei sitä kannata edelleen vahvistaa ja virallistaa, tittelöidä. Ennemminkin lopeta huuhaan imuroiminen ja keskity tekemään maailmasta parempaa paikkaa eettisesti, ei pahuutta toistamalla ja toisista vikoja etsimällä
Ei todellakaan. sosionomi=2400
Lisäksi ainakin TAMK ottaa sisään lähes sata opiskelijaa.
Sosionomi tukee vahvasti mielenterveyttä monessa työssä ja hän on usein se ensimmäinen ihminen, joka kohtaa asiakkaan haasteet. Lisäksi sosionomin on mahdollista päihde- ja mielenterveystyö osaksi opintoja. Kuitenkin työ on monesti konkreettisempaa auttamista kuin esimerkiksi psykologin. Mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevan asiakkaan kanssa voidaan esimerkiksi miettiä miten arki saataisiin toimimaan ja etsiä oikeita palveluita.