Opiskellako sosionomiksi ja sen jälkeen psykoterapeutiksi, vai yrittääkö panostaa psykologiaan tai lääkikseen?
Olen opiskellut itselleni tutkinnon humanistiselta alalta, koska olin naivi. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut ihmisten auttamisesta, kuten myös erilaisista mielenterveyden ongelmista ja niiden synnystä ja vaikutusmekanismeista. Luen aiheesta jokseenkin paljon.
Haluan lähteä nyt opiskelemaan terapeutiksi. En kuitenkaan ole tyystin varma, onko esimerkiksi sosionomin koulutus riittävä ilman kattavaa täydennyskouluttautumista. Sosionomin opintoja suorittamaanhan toki pääsisi helpommalla ja todenäköisemmin, kuin noihin muihin korkeakouluopintoihin ja säästäisin siinä varmaan vuosia pääsykoerumbassa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
psykologian opiskelijoilla usein itsellään persoonallisuushäiriöitä ym
he haluaisivat neuvoa muita,
mutta neuvonsa ovat huonoja
Sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi ja siitä sitten psykoterapeutiksi täydennyskoulutuksella. Ehdottomasti helpoin ja nopein tie.
Toisaalta haluaisin kyllä laaja-alaisen osaamisen, minkä vuoksi nyt pohdin tuota lääkistä tai psykologiaa.
Itse lähtisin opiskelemaan psykologiksi. Tunnen useampia psykiatrian sairaanhoitajia, jotka eivät ole päässeet psykoterapeuttikoulutukseen, psykologisn opiskelu on paljon varmempi tie. Uskon, että myös sosionomeilla on vaikeampaa, koska pistetys menee pohjakoulutuksen ja työkokemuksen mukaan.
Sosionomin koulutus on "kevyin" mahdollinen tapa päätyä psykoterapeutiksi. Psyk. erik. sairaanhoitajalle kertyy sentään kunnon työkokemusta valmistumisen jälkeen. Paras reitti terapeutiksi on kuitenkin psykologi/lääkäri. Lääkärillä on kunnon koulutus ihmisen biologiasta ja kaikki ihmisen psyykkiset toiminnot ovat biologisia.
sosionomiksi ei pääse helpolla. joka paikkaan se 500-1000 hakijaa ja 30 yleensä pääsee sisään.
mene mielummin suoraan lukee psykologiaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Sosionomin koulutus on "kevyin" mahdollinen tapa päätyä psykoterapeutiksi. Psyk. erik. sairaanhoitajalle kertyy sentään kunnon työkokemusta valmistumisen jälkeen. Paras reitti terapeutiksi on kuitenkin psykologi/lääkäri. Lääkärillä on kunnon koulutus ihmisen biologiasta ja kaikki ihmisen psyykkiset toiminnot ovat biologisia.
En siis suosittele sosionomipohjaa, mielestäni sillä koulutuspohjalla ei ylipäätänsä edes pitäisi ottaa opiskelemaan psykoterapeutiksi. Aiemmin myös kaikenkarvaiset kasvatustieteilijät ja vakuutusvirkailijat saattoivat päästä psykoterapeuttikoulutuksiin. Kannattaa muistaa, että kyseessä on "vain" täydennyskoulutus. Pelkkä psykoterapeutin koulutus ei todellakaan riitä potilaiden asianmukaiseen hoitoon, vaan on oltava pohjakoulutusta ja kunnon kliininen kokemus.
Sosiaalityöntekijä VTM/YTM olisi laaja-alaisempi ja akateeminen tutkinto kuin sosionomi ja mahdollistaisi myös psykoterapiaopinnot. Tosin sisään ei ole juuri helpompi päästä kuin psykologiaan, mutta etuna on takuuvarma työllistyminen ilman terapeutin tutkintoakin.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta haluaisin kyllä laaja-alaisen osaamisen, minkä vuoksi nyt pohdin tuota lääkistä tai psykologiaa.
Lääkistä? Oletpa sinä hakoteillä... Millainen mahtaa olla visiosi auttamisesta, se lienee hurja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta haluaisin kyllä laaja-alaisen osaamisen, minkä vuoksi nyt pohdin tuota lääkistä tai psykologiaa.
Lääkistä? Oletpa sinä hakoteillä... Millainen mahtaa olla visiosi auttamisesta, se lienee hurja!
Psykiatrian erikoislääkäri on kenties paras pohjakoulutus psykoterapeutille. Kyse on kuitenkin hyvin pitkästä reitistä. Toki sopivalla työkokemuksella varustettu erikoistumaton lääkärikin voi päästä koulutukseen. Hyvällä terapeutilla on riittävä koulutus (pohjatiedot, analyyttisuus) + riittävä kokemus psykiatrisesta sairaanhoidosta. Parhailla on em. lisäksi riittävän kattava ymmärrys ihmisen biologisista toiminnoista.
Sosionomiksi ei todellakaan pääse helpolla eikä myöskään sairaanhoitajaksi. Hakijoita jopa 2000 ja sisään otetaan joku 30. Siitä vaan yrittämään.
Oletko niin kiinnostunut ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta, että jaksat koko lääkisopinnot?
Vierailija kirjoitti:
lääkis. ihan eri arvostustaso.
Lääkärin koulutus menee hukkaan terapeutilla. Hän ei pääse käyttämään sitä työssään. Ja aika pitkälle eteenpäin siirtää niitä terapeutin opintoja.
Mikä sun nykyinen tutkintosi on ap ja oletko selvitellyt saisiko siitä täydennettyä jollain opintokokonaisuudella sopivan pohjan terapeuttikoulutukseen? Todella hölmö se koko terapeuttikoulutussysteemi, vaaditaan yksi tutkinto alle että voi aloittaa mutta tutkinnot on usein sellaisia ettei niitä mitenkään päin tarvitse terapeuttina. Ja sitten on kauhea terapeuttipula.
Ehdottomasti psykologiksi tai lääkikseen. Itselläni sosionomin ja psykologin tutkinnot ja väittäisin jälkimmäisen olevan kyllä huomattavasti parempi pohja psykoterapeutiksi. Sosionomi-tutkinto oli kovin yleispätevä, pikemminkin "asennekoulu", kuten jotkut sitä silloin nimitti...Tokikin psykologitkin tekevät( jos nyt ei terapiaa, niin ainakin sitä läheltä liippaavaa )keskustelutyötä.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin opiskelemaan psykologiksi. Tunnen useampia psykiatrian sairaanhoitajia, jotka eivät ole päässeet psykoterapeuttikoulutukseen, psykologisn opiskelu on paljon varmempi tie. Uskon, että myös sosionomeilla on vaikeampaa, koska pistetys menee pohjakoulutuksen ja työkokemuksen mukaan.
Psykalle on myös todella pieni sisäänottoprosentti.
Vierailija kirjoitti:
psykologian opiskelijoilla usein itsellään persoonallisuushäiriöitä ym
Sairaiden ja vammaisten vertaisyhteisöissä toivotaan laajasti, että lääkäreissä ja terapeuteissa olisi enemmän ihmisiä joilla on potilaskokemusta. Moni vaikka 15 vuotta sairastanut tietää sairaudestaan paljon enemmän kuin ne lääkärit jotka häntä hoitavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lääkis. ihan eri arvostustaso.
Lääkärin koulutus menee hukkaan terapeutilla. Hän ei pääse käyttämään sitä työssään. Ja aika pitkälle eteenpäin siirtää niitä terapeutin opintoja.
Mikä sun nykyinen tutkintosi on ap ja oletko selvitellyt saisiko siitä täydennettyä jollain opintokokonaisuudella sopivan pohjan terapeuttikoulutukseen? Todella hölmö se koko terapeuttikoulutussysteemi, vaaditaan yksi tutkinto alle että voi aloittaa mutta tutkinnot on usein sellaisia ettei niitä mitenkään päin tarvitse terapeuttina. Ja sitten on kauhea terapeuttipula.
Psykoterapeutteja ei todellakaan voi pikakouluttaa ammattiin. Eihän silmäkirurgikaan tarvitse päivittäisessä työssåän kuin murto-osaa lääkiksen tiedoista. Menisitkö sinä pelkän silmäkirurgian täydennyskoulutuksen saaneelle henkilölle vai silmäkirurgian erikoispätevyyden suorittaneelle lääketieteen lisensiaatille? Miksi olisi hyväksyttävää, että ihmisen psyykettä pääsee "käsittelemään" selvästi heikommalla koulutustasolla kuin ihmisen polvea?
psykologian opiskelijoilla usein itsellään persoonallisuushäiriöitä ym