Miten tulla onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vaikea olla onnellinen koska täällä on todella paljon yksinäisyyttä,köyhyyttä,työttömyyttä ja yleinen ilmapiiri täällä on aika ankea.

Moni ryyppää koska se tuo onnellisuutta ja sosiaalisuutta lisää, täällä alkoholi kuuluu lähes jokaisella juhliin ja tapahtumiin.

Suomi on yksi maailman masentuneimmista maista muiden pohjoismaiden ohella, täällä syödääm masennuslääkkeitä valtavasti.

Suomessa on todella paljon syrjäytyneitä ihmisiä.

Miten korjaisimme tilannetta?

Monessa muussa maassa köyhät asuvat hökkeleissä tai jopa kadulla, heillä ei ole sähköä, ruokansa joutuvat kaivamaan roskiksista tai kaatopaikoilta eivätkä he todellakaan voi huuhdella vessanpönttöään juomakelpoisella vedellä. Siihen nähden Suomessa köyhilläkin on asiat aika hyvin. Suomessa kuitenkin monilta puuttuu mielekäs tekeminen. Kun hengissä pysyäkseen ei tarvitse tehdä mitään, aika käy pitkäksi ja olo yksinäiseksi, koska työelämän sosiaaliset kontaktit puuttuvat. Ja niillä ihmisillä, joilla on työ ja riittävästi sosiaalisia suhteita, ei taas ole enää aikaa eikä kiinnostusta saada lisää sosiaalisia suhteita vaan nauttivat niistä hetkistä, jolloin saavat olla yksin tai vain oman perheensä kanssa.

Meidän sosiaaliturvassamme on ainakin yksi kummallisuus: työtön ei saa tehdä vapaaehtoistyötä. Kuitenkin monelle vapaaehtoistyö tarjoaisi sekä tekemistä että työelämän sosiaalisia suhteita vastaavaa sosiaalista kanssakäymistä. Vapaaehtoistyötä on vaikka kuinka paljon eikä läheskään kaikki vapaaehtoistyö ole mitään vanhusten ulkoiluttamista. Monilla paikkakunnilla olisi resursseja uusiinkin vapaaehtoistyön muotoihin, jos vain joku tai muutama innostuisi ideoimaan ja organisoimaan asiaa esim yhteistyössä seurakunnan kanssa. Seurakunnilla on käytössään tiloja sekä kontakteja niin kunnan eri toimijoihin kuin kuntalaisiinkin. Kaikki mahdollisuudet on jo olemassa, mutta kukaan ei halua käyttää näitä mahdollisuuksia. 

Moni vuoskymmeniä työelämässä ollut odottaa jo eläkkeelle pääsyä, vaikka eläke ei tulekaan olemaan häävi. Odotetaan vapaa-aikaa, jota työelämästä irtautumisen jälkeen saa elämäänsä lisää. Odotetaan aikaa, jolloin voidaan tehdä vapaasti asioita, joita työssä ollessa ei ehdi tai jaksa. On yleisesti hyväksyttyä nauttia eläkepäivistään, mutta jostain syystä ei saisi nauttia työttömyyspäivistään. Tässä kohtaa pitäisi mielestäni saada aikaan asennemuutosta, koska palkkatöiden - erityisesti kokopäivätöiden - määrä tulee tulevaisuudessa vain vähenemään. Yhä useamman työssäkäyvän työssäolojaksot ja työttömyysjaksot vuorottelevat eikä ole mielekästä "laittaa elämäänsä tauolle" työttömyysjaksojen ajaksi. Työttömyyden aikana pitäisi pyrkiä tekemään itseään ilahduttavia, hyvinvointia lisääviä ja yhteisöllisyyttä parantavia asioita, joita ei taas työelämässä ollessaan ehdi tai jaksa tehdä.