Miten pettäminen voi tulla yllätyksenä?

Pettäminen ei yleensä tapahdu salassa vaan siitä tietävät kaikki, paitsi se yllättynyt puoliso. Epäilen että pettäminen tulee yllätyksenä niille jotka keskittyvät parisuhteessa vain itseensä. Itseensä keskittymistä voi olla sekin että suostuu seksiin vaikkei itse halua mutta on täysin ulkona puolison tekemisistä muuten. Aika moni " yllättynyt" elää ihan eri maailmassa kuin puoliso. Naapuritkin tietävät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheessä energia menee työn ja lastenhoidon yhteensovittamiseen. Ei siinä kerkee jonninjoutavia miettiä. Siinäpähän pettää ja ennen pitkää se mies saa sitä mitä tilaa.

Eikä mene. Meillä on kolme lasta ja oikein hyvin energiaa riittää muuallekin. Ihmettelen mammoja, joilla ei muka energiaa riitä muualle kuin kakaroiden ja kodin pyörittämiseen.

Samaa olen siis ihmetellyt kuin ap, eli voiko joku olla niin sokea, ettei muka huomaa, että miehellä ovat ajatukset muualla? Eivätkö mammat juttele miestensä kanssa? Eivätkö he katso miestään, kuuntele tätä ja keskustele yhtään mistään muusta kuin esimerkiksi Roosa-Jalmarin kurahousuista ja Paavo-Irmelin fudisharkoista? Eivätkö mammat huomaa yhtään mitään muuta kuin jälkikasvunsa ja oman napansa? Eikä oma siippa kiinnosta ollenkaan?

Jos eivät huomaa, niin kyllä heitä sietääkin pettää. Niin makaa kuin petaa.

Meillä on molemmilla vaativat työt ja kaksi kilpa-urheilevaa lasta. Mies harrastaa myös kestävyysurheilua itse. Missä välissä juttelet kun näemme vilaukselta ehkä joka toinen päivä vaikka asumme saman katon alla. En ajattele omaa napaa, perheen ja siipan hyvinvointi kiinnostaa, aika vaan ei riitä. En voi vaatia häntä lopettamaan rakastamaansa lajia. Toistaiseksi mies on pysynyt uskollisena (kait)...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä niille tulee pettäminen yllätyksenä, jotka itse laiminlyövät puolisoaan ja pitävät seksiä jonakin kiristämisen ja vallankäytön välineenä ja pihtaavat ilkeyttään kuukausi- ja jopa vuosikaupalla.

En usko. Itse olin niitä jotka vielä kun olivat liian kipeitä synnytyksestä perusseksiin, otin suihin koska sain itsekin mielihyvää mieheni tyydytyksestä - ja etenkin koska halusin tyydyttää hänet. Jätin opiskeluni hänen takiaan jotta saatoin keskittyä olemaan kotiäiti hänen luodessaan uraansa. En todellakaan koe laiminlyöneeni puolisoani ja seksi on meillä aina ollut yhteistä, ihanaa ja hyvää.

Uhriuduit siis. Ei yksikään mies halua naista, joka on vain tahdoton hymyilevä ja miestään mielistelevä ääliö. Naista, jolla ei ole mitään omia ajatuksia ja joka taputtaa ihastuneena käsiään, vaikka mies vain pieraisee.

Mies tarvitsee hieman haastetta ja ihmisen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin vauvan kakan väristä ja jolla on omiakin ajatuksia. Vaimon, joka pukeutuu edes joskus hieman nätimmin ja joka ei taannu lapsen tasolle.

Vaikka ehkä lisäännyttekin, niin älkää nyt mammautuko! Mammoja ei kukaan jaksa kuunnella ja katsella minuuttia enempää, ei mies eikä edes ystävät. Täällä palstalla on kirjoitettu tästäkin asiasta monta kertaa. Joillakin naisilla lapset ja koti ovat ainoa aihe josta he osaavat lörpötellä ja sitä juttuaan riittää. Ei ihme, että mies ahdistuu ja etsii aikuista seuraa. Myös mamman ystävät alkavat kattelemaan kuin ruttoa mammataudin saanutta naista.

En todellakaan kokenut uhriutuvani, enkä mammatuvani :D Rakastan miestäni ja haluan että hänellä on hyvä olo, tiedän että hänellä on hyvin korkea seksivietti eikä se ole koskaan minua haitannut. Olen koittanut pitää huolta itsestäni ja olen samanpainoinen kuin ennen raskauksia (jos sillä nyt on jotain merkitystä), en leikannut hiuksiani enkä muuttanut tyylistäni mitään.

Miehen kanssa ei ole koskaan juteltu hänen töistään tms, mutta ihan samalla lailla juttelemme edelleen ajankohtaisista asioista ja meitä kiinnostavista jutuista. En ole koskaan jutellut miehen kanssa lasten kakasta tms.. tiedän, ettei lapset häntä paljon kiinnosta niin kauan kuin voivat hyvin. Mikä ihmeen äitiydenmollaus sinulla on päällä?

Sillä on hirveä paniikki päällä siitä, että sen mies pettää, joten se yrittää todistella täällä ettei mies petä häntä, koska hän on hyvä ja huomaavainen vaimo, joka ei kadonnut mammalaan.

Vai niin ajattelet.

Entä mikä sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheessä energia menee työn ja lastenhoidon yhteensovittamiseen. Ei siinä kerkee jonninjoutavia miettiä. Siinäpähän pettää ja ennen pitkää se mies saa sitä mitä tilaa.

Mies saa sitä mitä tilaa? Kyllä ne naisetkin pettää ihan yhtä paljon kuin miehet. Huomaa että tämä vauva-palsta on naisten käsissä.

No ei sitä kyllä ainakaan tästä ketjusta huomaa. Miehet täällä suuna päänä päällimmäisenä syyllistämässä petettyjä - jotka järkiään tulkitsevat (tyhmiksi) vaimoiksi. Tietenkään petetty ei olisi heidän mielestään syyllinen vaan viaton uhri, jos hän olisi mies.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei yleensä tapahdu salassa vaan siitä tietävät kaikki, paitsi se yllättynyt puoliso. Epäilen että pettäminen tulee yllätyksenä niille jotka keskittyvät parisuhteessa vain itseensä. Itseensä keskittymistä voi olla sekin että suostuu seksiin vaikkei itse halua mutta on täysin ulkona puolison tekemisistä muuten. Aika moni " yllättynyt" elää ihan eri maailmassa kuin puoliso. Naapuritkin tietävät paremmin.

Näinkö on silloinkin, kun tuo petetty on perheen isä?

Kyllä se tuli ihan täysin yllätyksenä. Luotin puolisooni täysin. Luulin että hän oli läheisin ja luotettavin ihmissuhteeni. Hän oli myös hyvin taitava valehtelemaan ja manipuloimaan. Esimerkiksi kun hain hänet satamasta laivakokouksen jälkeen, hän juoksi ensimmäisenä laivasta ulos ja sanoi, että mennään nopeasti, koska minä olen niin ankean aamuräjähtäneen näköinen, että hän ei kehtaa näyttäytyä kanssani. Oikea syy selvisi myöhemmin, hän oli ollut siellä avoimesti naisystävänsä kanssa. Olen pohtinyt ihan psykologinkin kanssa, olisinko voinut huomata jotain. En olisi. Mies kohteli minua kuin teini-ikäinen äitiään, joka menee salaa tupakalle ja kiukuttelee, ettei jäisi kiinni. Ei sellaista mitenkään osaa odottaa aikuiselta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheessä energia menee työn ja lastenhoidon yhteensovittamiseen. Ei siinä kerkee jonninjoutavia miettiä. Siinäpähän pettää ja ennen pitkää se mies saa sitä mitä tilaa.

Voi tulla yllätykenä, muttei pettäminen ole sukupuolesta kiinni. 

Muita merkkejä huonosta olosta voi kyllä nähdä, erilaiset ikäkriisit kuuluvat pitkiin liittoihin, pohditaan sitä, että tässäkö minun elämäni oli. Pitäisikö vain kuolla pois. Ja kun riittävästi tätä podetaan eikä löydetä ratkaisua mutta ei uskalleta erotakaan, löytyy töistä joku toinen, joka potee samoja ongelmia ja löydetään itsensä liian syvältä.

Ei se petetty osapuoli tiedä olevansa petetty, etenkin jos hän luottaa puolisoonsa, niin kuin kaikkien kuuluisi tehdä. Jos et luota, se parisuhde on turha. Yrittää vaan auttaa puolisoaan, koska hänellä on selvästi henkisesti hankalaa. Olisi tietysti pitänyt tajuta, että jos puoliso haluaa katsella sinun kännykkääsi välillä, että syy on se, että hän etsii jotain jolla pääsisi avioliitosta eroon helpommin, kun on jo itse mokannut. En vaan itse ole koskaan ajatellut tutkia kenenkään puhelinta tai sähköposteja. Joko luotat tai jätät sen ihmisen.

Eroaminen ennen pettämistä on aina reilumpaa ja fiksumpaa, etenkin jos kuvioissa on lapsia ja perheitä. Pettämisen tullessa ilmi, se sotku on ns. rauhalliseen avioeroon verrattuna aika tylyä.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei yleensä tapahdu salassa vaan siitä tietävät kaikki, paitsi se yllättynyt puoliso. Epäilen että pettäminen tulee yllätyksenä niille jotka keskittyvät parisuhteessa vain itseensä. Itseensä keskittymistä voi olla sekin että suostuu seksiin vaikkei itse halua mutta on täysin ulkona puolison tekemisistä muuten. Aika moni " yllättynyt" elää ihan eri maailmassa kuin puoliso. Naapuritkin tietävät paremmin.

Mun kokemus on eri. Minun mieheni pettäessä ei kukaan meidät molemmat tunteva tiennyt asiasta. Mieheni jopa paheksui suureen ääneen pettäjiä suhteensa aikana. 

Itse en myöskään ole tietooni tulleissa pettämistapahtumissa tiennyt asiasta. Hyvä ystäväni jättäytyi juhlista pois pannakseen toista naista, mutta me uskoimme hänen selitykseensä siitä, että hän halusi nukkua ennen varhaista työvuoroa. 

Sitä en osaa sanoa, mitä meidän tapauksessa naapurit tiesivät. Mistä ne olisivat mitään tienneet, kun pettäminen tapahtui työasioihin liittyen? 

Mutta voidaan sopia, että olet oikeassa, niin voit kokea olevasi varma siitä, ettei sinua ikinä petetä. Vai haluatko ennemmin ajatella, että oli puolisosi syytä, että petit? Joka tapauksessa kyllä, sinä tiedät kaikkien parisuhteiden tilat paremmin kuin ihmiset niissä suhteissa. Olen iloinen puolestasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei halunnut yhtään seksiä miehensä kanssa enää. Sitten tuli yllätyksenä kun mies petti.

No, miksei? Jos ollaan parisuhteessa, on yleensä tapana ajatella, että ollaan siinä yhdessä ja pyritään toimimaan toisen parhaaksi. Miksi täällä kauhistellaan näin vimmalla petettyjen toimintaa? Eikö pettäjillä ole pokkaa toimia rehellisesti? Kun se kuitenkin tuntuu olevan niin ymmärrettävää ja suorastaan petettävästä johtuvaa toimintaa. Mistä se salailu sitten johtuu?

Jos toista hylkii jatkuvasti, niin aika ilmeistä lähteä etsimään läheisyyttä muualta. Jos toinen kohtelee huonosti samalla lailla toinen antaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei halunnut yhtään seksiä miehensä kanssa enää. Sitten tuli yllätyksenä kun mies petti.

No, miksei? Jos ollaan parisuhteessa, on yleensä tapana ajatella, että ollaan siinä yhdessä ja pyritään toimimaan toisen parhaaksi. Miksi täällä kauhistellaan näin vimmalla petettyjen toimintaa? Eikö pettäjillä ole pokkaa toimia rehellisesti? Kun se kuitenkin tuntuu olevan niin ymmärrettävää ja suorastaan petettävästä johtuvaa toimintaa. Mistä se salailu sitten johtuu?

Varmaan vähemmän mäkätystä kotona, kun ei kerro kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä niille tulee pettäminen yllätyksenä, jotka itse laiminlyövät puolisoaan ja pitävät seksiä jonakin kiristämisen ja vallankäytön välineenä ja pihtaavat ilkeyttään kuukausi- ja jopa vuosikaupalla.

Pihtaaja voi olla myös mies

Niin voi, eihän viestissä ollut sukupuolesta mitään mainintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei halunnut yhtään seksiä miehensä kanssa enää. Sitten tuli yllätyksenä kun mies petti.

No, miksei? Jos ollaan parisuhteessa, on yleensä tapana ajatella, että ollaan siinä yhdessä ja pyritään toimimaan toisen parhaaksi. Miksi täällä kauhistellaan näin vimmalla petettyjen toimintaa? Eikö pettäjillä ole pokkaa toimia rehellisesti? Kun se kuitenkin tuntuu olevan niin ymmärrettävää ja suorastaan petettävästä johtuvaa toimintaa. Mistä se salailu sitten johtuu?

Varmaan vähemmän mäkätystä kotona, kun ei kerro kaikkea.

Onko joku syy siis kuitenkin jäädä jatkamaan sitä suhdetta? Eikö voi vaan sanoa, että ei ole onnellinen ja haluaa elämältään jotain muuta, lähteä ja etsiä sen jonkin muun?

On pelkurimaista etsiä ensin se jokin muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun uskollasihan ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

En ole ap, mutta minua lähinnä naurattaa petettyjen tuska ja raivo. Toivottavasti he oppivat pettämisestä jotain.

Juuh, että vanhan maailman opit olivat oikeita, eikä kevytkenkäisiin ole koskaan luottamista. Voi vain luottaa ihmisiin, jotka käyttäytyvät luotettavasti. Esimerkiksi jos toinen tykkää suhteessakin käydä yöelämässä, tai matkustella ilman kumppania, on suorastaan idiootti, jos semmoiseen ihmiseen luottaa.

Jos on yhteydessä eksiin, muuten kuin pakon takia kuten lapset, tulee pettämään kun on huono/heikko fiilis. 

Jos nainen lihoo tai pihtaa, mies pettää.

Jos nainen tienaa enemmän kuin mies, etenkin jos on korkeampi status, nainen pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei halunnut yhtään seksiä miehensä kanssa enää. Sitten tuli yllätyksenä kun mies petti.

No, miksei? Jos ollaan parisuhteessa, on yleensä tapana ajatella, että ollaan siinä yhdessä ja pyritään toimimaan toisen parhaaksi. Miksi täällä kauhistellaan näin vimmalla petettyjen toimintaa? Eikö pettäjillä ole pokkaa toimia rehellisesti? Kun se kuitenkin tuntuu olevan niin ymmärrettävää ja suorastaan petettävästä johtuvaa toimintaa. Mistä se salailu sitten johtuu?

Jos toista hylkii jatkuvasti, niin aika ilmeistä lähteä etsimään läheisyyttä muualta. Jos toinen kohtelee huonosti samalla lailla toinen antaa takaisin.

Jos olisin suhteessa, jossa mua kohdeltaisiin huonosti en pettäisi. Yrittäisin puhua, ehdottaisin ehkä pariterapiaa. Voisin lähteä pois. Eikö se sinusta ole parempi vaihtoehto? Pitkään suhteeseen mahtuu kaikenlaisia kausia, niitä voi selvittää puhumalla. Pettämällä yleensä ei saa hyvää lopputulemaa. Tuollainen kostamisen ilmapiiri, jota kuvailit ei kuulu minusta parisuhteeseen. Ymmärrän, että jos sinusta se on normaalia reagointia suhteessa, suhtaudut myös pettämiseen varmasti ihan eri tavoin kuin minä.

Ehkä siis voidaan todesta, että me ihmiset olemme erilaisia ja siksi osa yllättyy, jos joutuu petetyn rooliin. Ilmeisesti siihen liittyy luottamus toiseen ihmiseen ja omaan parisuhteeseen. Valitsen itse edelleen sen ennemmin kuin jatkuvan epäilyn ja kostomentaliteetin. Toisille taas voi sopia paremmin toisenlainen tapa.

Ei pettämisestä mitään merkkejä jää. Minulla on ollut vakituinen rakastaja jo kohta 10 vuotta, eikä takuulla kukaan muu siitä tiedä. Tavataan harvoin, ehkä 4 kertaa vuodessa. Ollaan molemmat naimisissa.

Entäpä jos yrittää puhua, ehdottaa pariterapiaa ja eroa, mutta toinen ei suostu?! Erota voi tietysti yksinkin, mutta ei sekään ole helppoa jo rakastaa vielä toista. Oma puoliso pihtasi, tuhahteli, tiuski, katsoi ja kohteli halveksivasti. Ne harvat kerrat, kun seksiä oli, oli se tunteetonta omien tarpeiden tyydyttämistä jonka jälkeen käännettiin kylkeä sanomatta sanaakaan. Arjessa kaikki mistä yritti keskustella sai osakseen silmien pyörittelyä ja kyllästynyttä tuhinaa.

Lopulta sanoin, että en jaksa tätä, haluan erota. Ei käynyt. Siihen sanoin, että älä sitten ylläty, kun haen seksiä ja hellyyttä muualta. Hänelle annoin saman oikeuden tietoisena siitä, että lopulta tämä tie voi johtaa eroon. Siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä.

Niinpä sitten petin ja sain tuntea hyväksyntää sellaisena kuin olen, jota kaipasinkin. Puolison touhuista en tiedä enkä halunnutkaan tietää. En mitenkään peitellyt kuvioitani, vaikka en revitellytkään. Monien mutkien jälkeen saimme lopulta suhteemmekin kuntoon. Ainoa syy jatkaa, oli rakkaus.

Mutta se mikä yllätti, oli sellaisten ihmisten reaktiot, jotka eivät tienneet suhteemme tilasta mitään. Ei niin läheisten. Mitä moraalinvartiointia ja mököttämistä! Heille tämä oli pöyristyttävää, vaikka osa oli pettänyt suhteissaan itsekin. Ihmiset tuomitsevat herkästi toisia, vaikka eivät tiedä toisten parisuhteesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos yrittää puhua, ehdottaa pariterapiaa ja eroa, mutta toinen ei suostu?! Erota voi tietysti yksinkin, mutta ei sekään ole helppoa jo rakastaa vielä toista. Oma puoliso pihtasi, tuhahteli, tiuski, katsoi ja kohteli halveksivasti. Ne harvat kerrat, kun seksiä oli, oli se tunteetonta omien tarpeiden tyydyttämistä jonka jälkeen käännettiin kylkeä sanomatta sanaakaan. Arjessa kaikki mistä yritti keskustella sai osakseen silmien pyörittelyä ja kyllästynyttä tuhinaa.

Lopulta sanoin, että en jaksa tätä, haluan erota. Ei käynyt. Siihen sanoin, että älä sitten ylläty, kun haen seksiä ja hellyyttä muualta. Hänelle annoin saman oikeuden tietoisena siitä, että lopulta tämä tie voi johtaa eroon. Siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä.

Niinpä sitten petin ja sain tuntea hyväksyntää sellaisena kuin olen, jota kaipasinkin. Puolison touhuista en tiedä enkä halunnutkaan tietää. En mitenkään peitellyt kuvioitani, vaikka en revitellytkään. Monien mutkien jälkeen saimme lopulta suhteemmekin kuntoon. Ainoa syy jatkaa, oli rakkaus.

Mutta se mikä yllätti, oli sellaisten ihmisten reaktiot, jotka eivät tienneet suhteemme tilasta mitään. Ei niin läheisten. Mitä moraalinvartiointia ja mököttämistä! Heille tämä oli pöyristyttävää, vaikka osa oli pettänyt suhteissaan itsekin. Ihmiset tuomitsevat herkästi toisia, vaikka eivät tiedä toisten parisuhteesta yhtään mitään.

Miten ihmeessä muut ihmiset tietävät pettämisestä, jos kerta ette eronneet... 😮?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei halunnut yhtään seksiä miehensä kanssa enää. Sitten tuli yllätyksenä kun mies petti.

No, miksei? Jos ollaan parisuhteessa, on yleensä tapana ajatella, että ollaan siinä yhdessä ja pyritään toimimaan toisen parhaaksi. Miksi täällä kauhistellaan näin vimmalla petettyjen toimintaa? Eikö pettäjillä ole pokkaa toimia rehellisesti? Kun se kuitenkin tuntuu olevan niin ymmärrettävää ja suorastaan petettävästä johtuvaa toimintaa. Mistä se salailu sitten johtuu?

Jos toista hylkii jatkuvasti, niin aika ilmeistä lähteä etsimään läheisyyttä muualta. Jos toinen kohtelee huonosti samalla lailla toinen antaa takaisin.

Jos olisin suhteessa, jossa mua kohdeltaisiin huonosti en pettäisi. Yrittäisin puhua, ehdottaisin ehkä pariterapiaa. Voisin lähteä pois. Eikö se sinusta ole parempi vaihtoehto? Pitkään suhteeseen mahtuu kaikenlaisia kausia, niitä voi selvittää puhumalla. Pettämällä yleensä ei saa hyvää lopputulemaa. Tuollainen kostamisen ilmapiiri, jota kuvailit ei kuulu minusta parisuhteeseen. Ymmärrän, että jos sinusta se on normaalia reagointia suhteessa, suhtaudut myös pettämiseen varmasti ihan eri tavoin kuin minä.

Ehkä siis voidaan todesta, että me ihmiset olemme erilaisia ja siksi osa yllättyy, jos joutuu petetyn rooliin. Ilmeisesti siihen liittyy luottamus toiseen ihmiseen ja omaan parisuhteeseen. Valitsen itse edelleen sen ennemmin kuin jatkuvan epäilyn ja kostomentaliteetin. Toisille taas voi sopia paremmin toisenlainen tapa.

Ei ole kokemusta asiasta enkä itse pettäisi, mutta varmaan joku voi katkeroitua niin paljon, ettei enää välitä mistään mitään vaan antaa palaa ja sitten pettää. 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos yrittää puhua, ehdottaa pariterapiaa ja eroa, mutta toinen ei suostu?! Erota voi tietysti yksinkin, mutta ei sekään ole helppoa jo rakastaa vielä toista. Oma puoliso pihtasi, tuhahteli, tiuski, katsoi ja kohteli halveksivasti. Ne harvat kerrat, kun seksiä oli, oli se tunteetonta omien tarpeiden tyydyttämistä jonka jälkeen käännettiin kylkeä sanomatta sanaakaan. Arjessa kaikki mistä yritti keskustella sai osakseen silmien pyörittelyä ja kyllästynyttä tuhinaa.

Lopulta sanoin, että en jaksa tätä, haluan erota. Ei käynyt. Siihen sanoin, että älä sitten ylläty, kun haen seksiä ja hellyyttä muualta. Hänelle annoin saman oikeuden tietoisena siitä, että lopulta tämä tie voi johtaa eroon. Siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä.

Niinpä sitten petin ja sain tuntea hyväksyntää sellaisena kuin olen, jota kaipasinkin. Puolison touhuista en tiedä enkä halunnutkaan tietää. En mitenkään peitellyt kuvioitani, vaikka en revitellytkään. Monien mutkien jälkeen saimme lopulta suhteemmekin kuntoon. Ainoa syy jatkaa, oli rakkaus.

Mutta se mikä yllätti, oli sellaisten ihmisten reaktiot, jotka eivät tienneet suhteemme tilasta mitään. Ei niin läheisten. Mitä moraalinvartiointia ja mököttämistä! Heille tämä oli pöyristyttävää, vaikka osa oli pettänyt suhteissaan itsekin. Ihmiset tuomitsevat herkästi toisia, vaikka eivät tiedä toisten parisuhteesta yhtään mitään.

Aikamoista puhtaaksi pesua tuo tekstisi. Olisit voinut erota tilanteessa ja lähteä, mutta valitsit pettämisen. Rakkautta tuo  ei ole. Mutta kukin tavallaan.