Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko komentaminen miehille ok?
25.11.2019 |
Minulla on mies, joka sanoo, että tekee kyllä kotitöitä jos pyydän. Ymmärtääkseni tämä on tavallinen tilanne (av-keskustelujen perusteella).
Tästä on jo käyty meillä kotona monta keskustelua, eikä ratkaisuna ole se, että mies oppisi tekemään pyytämättä osan kotitöistä (ei vaan onnistu) Eikä se, että minä en pyydä ja siis teen yksikseni kaiken. Eli jatkossakin minä käskytän miestä.
Onko tuo muka oikeasti monien miesten mielestä OK? Minusta olisi kamalaa, jos mies vastaavasti koko ajan määräisi minua tekemään kotitöitä. Siksi koen tuosta nalkutuksesta huonoa omaatuntoa, vaikka mies on itse sitä toivonut. Eikö se muka tunnu ilkeältä?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teillä sinä päätät koska ne seinät pitää taas pestä?
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua , että miehesi tekisi mitään päätöksiä kotonanne.
Kuinka helvetin vaikeaa ihmisille on jakaa ne vastuu-alueet kotitöistä.
Toinen tekee asiat x ja toinen asiat y.
Ei voi olla niin vaikeaa. Tosin harvalle naiselle kelpaa asiat y miehen tekemänäkään. Vaan pitää päästä päsmäröimään.
Meillä ei pestä seiniä. Tai kerran pestiin kun esikoinen oksensi oikein huolella oksennusta roiskui joka puolelle.
Olisi kiva, että mies tekisi päätöksiä. En kuitenkaan kaipaa käskytystä kotitöihin liittyen.
Ei ole vaikeaa jakaa vastuualueita. Miehelle pitää vaan sanoa, että nyt on aika hoitaa se hänen vastuualueensa.
Monissa kotitöissä täydellinen jako ei onnistu. Ei olla aina kotona tms. En voi odotella miestä pilkkomaan perunoita, jos on työmatkalla.
Miehen tekemä pääasiassa kelpaa. Joskus on pakko huomauttaa, jos homma ei vaan toimi. Esim. kaikki viherkasvit kuolivat miehen kastellessa niitä (kasteluväli useampi kk). Viisihenkiselle perheelle 4 sämpylän osto on aika turhaa "leivän ostamista".
Ap
Jos mies asuisi yksin, hänellä tuskin olisi yhtään ainoaa viherkasvia. Jos häntä kiinnostaisi hoitaa niitä, hän kyllä osaisi kastella niitä oikein. Eli viherkasvit teidän kodissanne = sun haluama asia.
Jos kyse on siivoamisesta, hänelle käy vähän siivottomampi koti. Se on sun päässä, että milloin kuuluu siivota. Eli jos mies asuisi yksin, hän kyllä siivoaisi, mutta ei niin usein kuin sinä.Nuo kakki viherkasvit olivat miehen itsekseen ostamia. Siksi niiden kastelu oli hänen vastuullaan. Sanoin kyllä viikoittain, että pitäisi sun varmaan kastella.
Minä olen luonteeltani erittin sotkuinen. En yksin asuessani edes omistanut imuria tai pölyrättiä. Astiat ja kattilat homehtuivat pöydille. Mies on supersiisti. Minunkin oli pakko opetella tuo siivoamisen taso kun olimme kaksin. Nyt siitä tingitään. Reilusti.
Ap
Jos ne kerran oli miehen ostamia, niin mitä hiton väliä sulle sillä oli, että ne kuolee? Pidät miestä jotenkin tyhmänä. Totta hitossa mies sen tiesi, että ne kuolee. Ihan ilman sun naputtamistakin.
Ne oli hyvän näköisiä, isoja kasveja. Niin oli minulle väliä. Mies oli kovin harmissaan kun ne kuolivat. Sanoi että unohti kastella. Ostettiin uudet kasvit ja nyt minä (miehen toiveen mukaisesti) sanon, että kastele kukat NYT.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teillä sinä päätät koska ne seinät pitää taas pestä?
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua , että miehesi tekisi mitään päätöksiä kotonanne.
Kuinka helvetin vaikeaa ihmisille on jakaa ne vastuu-alueet kotitöistä.
Toinen tekee asiat x ja toinen asiat y.
Ei voi olla niin vaikeaa. Tosin harvalle naiselle kelpaa asiat y miehen tekemänäkään. Vaan pitää päästä päsmäröimään.
Meillä ei pestä seiniä. Tai kerran pestiin kun esikoinen oksensi oikein huolella oksennusta roiskui joka puolelle.
Olisi kiva, että mies tekisi päätöksiä. En kuitenkaan kaipaa käskytystä kotitöihin liittyen.
Ei ole vaikeaa jakaa vastuualueita. Miehelle pitää vaan sanoa, että nyt on aika hoitaa se hänen vastuualueensa.
Monissa kotitöissä täydellinen jako ei onnistu. Ei olla aina kotona tms. En voi odotella miestä pilkkomaan perunoita, jos on työmatkalla.
Miehen tekemä pääasiassa kelpaa. Joskus on pakko huomauttaa, jos homma ei vaan toimi. Esim. kaikki viherkasvit kuolivat miehen kastellessa niitä (kasteluväli useampi kk). Viisihenkiselle perheelle 4 sämpylän osto on aika turhaa "leivän ostamista".
Ap
Eli miehen pitää toimia juuri sillä sekunnilla, kun sinä keksit jotain mistä miehelle naputtaa.
Mies hoitakoon vastuualueensa omassa aikataulussaan. Olet tyypillinen päsmärinainen.
Mulla ainakin menisi hermot jos joku tulisi muistuttelemaan "tee tätä tee tota". Ei sellainen muistuttelija ole "johtaja" niinkuin te sanotte, vaan se on ärsyttävä idiootti. En todellakaan tahdo ikinä olla muistutettava tai muistuttaja.
Mutta, kotonahan tapahtuu aina sitä sun tätä joten ei siellä hullukaan jaksa aina pysyä perillä siitä että mitä kaikkea tulisi tehdä. Helposti kotityöt ja kaikki muutkin ihan rehellisesti unohtuu. Unohtaminen on ihanaa.
Olen mies. Mun mielestä ratkaisu unohteluun ei ikinä ole muistuttaminen vaan "muistilista". Aina! Tai siis muistilaput / kotityöohjelma / siivouskalenteri / puuha-aikataulu / työvuorolista / työnjako / tms. Siis seinällä paperi jossa ihan selvästi lukee mitä tulee tehdä, milloin ja kenen.
Seinälle kotityöohjelma, sitä tulee vilkaista kerran päivässä eli esim kun töiden jälkeen tulee kotiin. Tekee ne kotityöt, sitten saa kotityöt ja listan unohtaa seuraavaan päivään asti. Se on siinä, niin helppoa, ei ole vaikeaa, prkl!
Se että kotityöt on listassa ei ole jokin ankea juttu, se ei tee kodista jotenkin "laitosmaista" tai "työpaikkamaista" vaan se vapauttaa ihmisaivot typerästä muistamisen raskaudesta! Koskaan ei tarvitse muistaa yhtikäs mitään! Tekee vain sen mitä lista sanoo. Ihanan vapauttavaa! Jää sitten aivokapasiteetti johonkin ihan muuhun. Kukapa tahtoisi kotitöitä pohtia? Ei kotitöiden tekeminen ole raskasta vaan niiden muistaminen ja pohtiminen ja pähkäileminen.
Jonkun pitää sitten aina ylläpitää/päivittää sitä listaa. Mieluiten se joka on parhaiten perillä kodin asioista. Useimmissa perheissä se taitaa olla nainen. Se listan päivittäjä ei ole johtaja, vaan siis niinkuin koordinaattori / sihteeri / tms. Yksi henkilö hoitaa koordinoinnin, kaikki muut saavat pitää aivot lomalla, poissa kotitöiden järjestelyistä. Ihana vapaus!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin menisi hermot jos joku tulisi muistuttelemaan "tee tätä tee tota". Ei sellainen muistuttelija ole "johtaja" niinkuin te sanotte, vaan se on ärsyttävä idiootti. En todellakaan tahdo ikinä olla muistutettava tai muistuttaja.
Mutta, kotonahan tapahtuu aina sitä sun tätä joten ei siellä hullukaan jaksa aina pysyä perillä siitä että mitä kaikkea tulisi tehdä. Helposti kotityöt ja kaikki muutkin ihan rehellisesti unohtuu. Unohtaminen on ihanaa.
Olen mies. Mun mielestä ratkaisu unohteluun ei ikinä ole muistuttaminen vaan "muistilista". Aina! Tai siis muistilaput / kotityöohjelma / siivouskalenteri / puuha-aikataulu / työvuorolista / työnjako / tms. Siis seinällä paperi jossa ihan selvästi lukee mitä tulee tehdä, milloin ja kenen.
Seinälle kotityöohjelma, sitä tulee vilkaista kerran päivässä eli esim kun töiden jälkeen tulee kotiin. Tekee ne kotityöt, sitten saa kotityöt ja listan unohtaa seuraavaan päivään asti. Se on siinä, niin helppoa, ei ole vaikeaa, prkl!
Se että kotityöt on listassa ei ole jokin ankea juttu, se ei tee kodista jotenkin "laitosmaista" tai "työpaikkamaista" vaan se vapauttaa ihmisaivot typerästä muistamisen raskaudesta! Koskaan ei tarvitse muistaa yhtikäs mitään! Tekee vain sen mitä lista sanoo. Ihanan vapauttavaa! Jää sitten aivokapasiteetti johonkin ihan muuhun. Kukapa tahtoisi kotitöitä pohtia? Ei kotitöiden tekeminen ole raskasta vaan niiden muistaminen ja pohtiminen ja pähkäileminen.
Jonkun pitää sitten aina ylläpitää/päivittää sitä listaa. Mieluiten se joka on parhaiten perillä kodin asioista. Useimmissa perheissä se taitaa olla nainen. Se listan päivittäjä ei ole johtaja, vaan siis niinkuin koordinaattori / sihteeri / tms. Yksi henkilö hoitaa koordinoinnin, kaikki muut saavat pitää aivot lomalla, poissa kotitöiden järjestelyistä. Ihana vapaus!
Milloin se koordinaattori saa ihanaa vapautta ja voi jättää koordinoinnista aivot lomalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teillä sinä päätät koska ne seinät pitää taas pestä?
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua , että miehesi tekisi mitään päätöksiä kotonanne.
Kuinka helvetin vaikeaa ihmisille on jakaa ne vastuu-alueet kotitöistä.
Toinen tekee asiat x ja toinen asiat y.
Ei voi olla niin vaikeaa. Tosin harvalle naiselle kelpaa asiat y miehen tekemänäkään. Vaan pitää päästä päsmäröimään.
Meillä ei pestä seiniä. Tai kerran pestiin kun esikoinen oksensi oikein huolella oksennusta roiskui joka puolelle.
Olisi kiva, että mies tekisi päätöksiä. En kuitenkaan kaipaa käskytystä kotitöihin liittyen.
Ei ole vaikeaa jakaa vastuualueita. Miehelle pitää vaan sanoa, että nyt on aika hoitaa se hänen vastuualueensa.
Monissa kotitöissä täydellinen jako ei onnistu. Ei olla aina kotona tms. En voi odotella miestä pilkkomaan perunoita, jos on työmatkalla.
Miehen tekemä pääasiassa kelpaa. Joskus on pakko huomauttaa, jos homma ei vaan toimi. Esim. kaikki viherkasvit kuolivat miehen kastellessa niitä (kasteluväli useampi kk). Viisihenkiselle perheelle 4 sämpylän osto on aika turhaa "leivän ostamista".
Ap
Eli miehen pitää toimia juuri sillä sekunnilla, kun sinä keksit jotain mistä miehelle naputtaa.
Mies hoitakoon vastuualueensa omassa aikataulussaan. Olet tyypillinen päsmärinainen.
Kts. 22. Ei riitä, että kukkien kastelu on miehen homma, eikä edes jos muistuttaa että kastelepa. Pitää sanoa, että kastele nyt. Muuten se unohtuu. Miehen toiveesta siis käskytän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli teillä sinä päätät koska ne seinät pitää taas pestä?
Kuulostaa siltä, että sinä et edes halua , että miehesi tekisi mitään päätöksiä kotonanne.
Kuinka helvetin vaikeaa ihmisille on jakaa ne vastuu-alueet kotitöistä.
Toinen tekee asiat x ja toinen asiat y.
Ei voi olla niin vaikeaa. Tosin harvalle naiselle kelpaa asiat y miehen tekemänäkään. Vaan pitää päästä päsmäröimään.
Meillä ei pestä seiniä. Tai kerran pestiin kun esikoinen oksensi oikein huolella oksennusta roiskui joka puolelle.
Olisi kiva, että mies tekisi päätöksiä. En kuitenkaan kaipaa käskytystä kotitöihin liittyen.
Ei ole vaikeaa jakaa vastuualueita. Miehelle pitää vaan sanoa, että nyt on aika hoitaa se hänen vastuualueensa.
Monissa kotitöissä täydellinen jako ei onnistu. Ei olla aina kotona tms. En voi odotella miestä pilkkomaan perunoita, jos on työmatkalla.
Miehen tekemä pääasiassa kelpaa. Joskus on pakko huomauttaa, jos homma ei vaan toimi. Esim. kaikki viherkasvit kuolivat miehen kastellessa niitä (kasteluväli useampi kk). Viisihenkiselle perheelle 4 sämpylän osto on aika turhaa "leivän ostamista".
Ap
Eli miehen pitää toimia juuri sillä sekunnilla, kun sinä keksit jotain mistä miehelle naputtaa.
Mies hoitakoon vastuualueensa omassa aikataulussaan. Olet tyypillinen päsmärinainen.
Kts. 22. Ei riitä, että kukkien kastelu on miehen homma, eikä edes jos muistuttaa että kastelepa. Pitää sanoa, että kastele nyt. Muuten se unohtuu. Miehen toiveesta siis käskytän.
Ap
Onko tässä jotain seksuaalista miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin menisi hermot jos joku tulisi muistuttelemaan "tee tätä tee tota". Ei sellainen muistuttelija ole "johtaja" niinkuin te sanotte, vaan se on ärsyttävä idiootti. En todellakaan tahdo ikinä olla muistutettava tai muistuttaja.
Mutta, kotonahan tapahtuu aina sitä sun tätä joten ei siellä hullukaan jaksa aina pysyä perillä siitä että mitä kaikkea tulisi tehdä. Helposti kotityöt ja kaikki muutkin ihan rehellisesti unohtuu. Unohtaminen on ihanaa.
Olen mies. Mun mielestä ratkaisu unohteluun ei ikinä ole muistuttaminen vaan "muistilista". Aina! Tai siis muistilaput / kotityöohjelma / siivouskalenteri / puuha-aikataulu / työvuorolista / työnjako / tms. Siis seinällä paperi jossa ihan selvästi lukee mitä tulee tehdä, milloin ja kenen.
Seinälle kotityöohjelma, sitä tulee vilkaista kerran päivässä eli esim kun töiden jälkeen tulee kotiin. Tekee ne kotityöt, sitten saa kotityöt ja listan unohtaa seuraavaan päivään asti. Se on siinä, niin helppoa, ei ole vaikeaa, prkl!
Se että kotityöt on listassa ei ole jokin ankea juttu, se ei tee kodista jotenkin "laitosmaista" tai "työpaikkamaista" vaan se vapauttaa ihmisaivot typerästä muistamisen raskaudesta! Koskaan ei tarvitse muistaa yhtikäs mitään! Tekee vain sen mitä lista sanoo. Ihanan vapauttavaa! Jää sitten aivokapasiteetti johonkin ihan muuhun. Kukapa tahtoisi kotitöitä pohtia? Ei kotitöiden tekeminen ole raskasta vaan niiden muistaminen ja pohtiminen ja pähkäileminen.
Jonkun pitää sitten aina ylläpitää/päivittää sitä listaa. Mieluiten se joka on parhaiten perillä kodin asioista. Useimmissa perheissä se taitaa olla nainen. Se listan päivittäjä ei ole johtaja, vaan siis niinkuin koordinaattori / sihteeri / tms. Yksi henkilö hoitaa koordinoinnin, kaikki muut saavat pitää aivot lomalla, poissa kotitöiden järjestelyistä. Ihana vapaus!
Kotityölistoja mieheni ei siedä. Niitä kuulemma on vain lapsille. Eikä hän ole lapsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä voi jakaa, jolloin ei tarvitse komentaa. Voi myös kysyä, että mitä ruokaa ajattelit tänään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin työnjohtotehtävissä olevilta miehiltä tuntuu onnistuvan oikein hyvin. Erehdy menemään lähitienoolle kun tekevät jotain, ja saat hyvin pian hanslankarin viran... ;)
Tämä on niin totta! Esim: mies grillaa - Minä haen, ojennan ja tiskaan tarvikkeet kuin kirurgille leikkaussalissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä juuri syy miksi nainen ei sovellu johtajaksi. Miehelle johtaminen on vaan työ muiden joukossa.
Tämähän se on, että en haluaisi johtaa miestäni. Töissä johtaminen on minulle ok, koska olen se johtaja ja minulla on alaisia. Onko mies siis minun alaiseni?
Ap
Sinulla on ongelmallinen asenne. Sinä näet nöyryyttäviä elementtejä tuossa pomo/alainen suhteessa. Mies ei ajattele tämmöistä asiaa.
Tuokin että painotat ja paisutat tuota miehen alaisuutta. Siitä taas mies ei tykkää, koska pomottamisen tarkoitus ei ole nöyryyttää ketään. Nainen ei vaan yksinkertaisesti osaa olla esimiesasemassa. Hän ei osaa johtaa neutraalisti, vaan on aina johonkin suuntaan kallellaan.
Eli sinäkin näet tässä sen pomo-alainen suhteen? Sitä en halua. Minulle on ok, jos tässä on kyse vain neutraalista työnjaosta, jonka minä satun tekemään. Ei ole pomoa, ei alaista, vaan jaetut työt. Mutta voiko tilanne olla sellainen? Mieheni mukaan voi. Ei hän koe tätä pomottamisena, vaan työnjakona.
Ap
Vaikuttaa siltä että sinä ihan itse luot ihan omia ongelmia pääsi sisällä. Niinhän sitä sanotaan että naiset ovat tunteellisempia kuin miehet mutta turhan usein ne naisen tunteet ovat aivan kieroutuneita ja kohdistuvat sellaisiin asioihin joihin tunteita ei tarttisi sekoittaa. Miehillä on terveemmät tunteet koska ymmärtävät että on olemassa neutraaleita asioita.
Työnjako ei ole tunneasia. Työnjako on neutraali asia. Olet työnjakaja. Et ole pomo. Eikä pomokaan ole mikään paha asia koska on olemassa neutraaleita pomoja, paitsi tietysti sinun tunteissasi.
Miehesi ilmeisesti osaa ottaa työnjaon neutraalisti. Sinä ilmeisesti et osaa. Kunpa ongelman voisi ratkaista niin että sinä menisit terapiaan jotta oppisit olemaan saastuttamatta elämääsi kieroilla tunteillasi, mutta varmaan helpompi ratkaisu tuohon kotityöpulmaan on se että tästedes teet työnjaon jollain listoilla.
Olen tuntenut useita naisia jotka eivät sotke kieroja tunteita ihan joka asiaan, jotka osaavat ottaa neutraalit asiat neutraalisti. Sellaisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin sellaisia miehiä. Sellaiset naiset ovat ainoita naisia joiden kanssa voi olla tekemisissä. Tunnesotkunaiset ovat niin sekaisin että heidät pitää vain kiertää kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töitä voi jakaa, jolloin ei tarvitse komentaa. Voi myös kysyä, että mitä ruokaa ajattelit tänään tehdä.
Mitä eroa on jakamisella ja komentamisella?
Tuon "Mitä ruokaa olet ajatellut tehdä?" olisi meillä selvää vit**ilua ja kiukuttelua minun puoleltani. Mies ei siis laita ruokaa. Paitsi auttelee jossain pilkkomisessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin työnjohtotehtävissä olevilta miehiltä tuntuu onnistuvan oikein hyvin. Erehdy menemään lähitienoolle kun tekevät jotain, ja saat hyvin pian hanslankarin viran... ;)
Tämä on niin totta! Esim: mies grillaa - Minä haen, ojennan ja tiskaan tarvikkeet kuin kirurgille leikkaussalissa...
Jep. Siihen saakka yksin hoidetusta asiasta tulee kahden homma. Annapa, tuopa, haepa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin menisi hermot jos joku tulisi muistuttelemaan "tee tätä tee tota". Ei sellainen muistuttelija ole "johtaja" niinkuin te sanotte, vaan se on ärsyttävä idiootti. En todellakaan tahdo ikinä olla muistutettava tai muistuttaja.
Mutta, kotonahan tapahtuu aina sitä sun tätä joten ei siellä hullukaan jaksa aina pysyä perillä siitä että mitä kaikkea tulisi tehdä. Helposti kotityöt ja kaikki muutkin ihan rehellisesti unohtuu. Unohtaminen on ihanaa.
Olen mies. Mun mielestä ratkaisu unohteluun ei ikinä ole muistuttaminen vaan "muistilista". Aina! Tai siis muistilaput / kotityöohjelma / siivouskalenteri / puuha-aikataulu / työvuorolista / työnjako / tms. Siis seinällä paperi jossa ihan selvästi lukee mitä tulee tehdä, milloin ja kenen.
Seinälle kotityöohjelma, sitä tulee vilkaista kerran päivässä eli esim kun töiden jälkeen tulee kotiin. Tekee ne kotityöt, sitten saa kotityöt ja listan unohtaa seuraavaan päivään asti. Se on siinä, niin helppoa, ei ole vaikeaa, prkl!
Se että kotityöt on listassa ei ole jokin ankea juttu, se ei tee kodista jotenkin "laitosmaista" tai "työpaikkamaista" vaan se vapauttaa ihmisaivot typerästä muistamisen raskaudesta! Koskaan ei tarvitse muistaa yhtikäs mitään! Tekee vain sen mitä lista sanoo. Ihanan vapauttavaa! Jää sitten aivokapasiteetti johonkin ihan muuhun. Kukapa tahtoisi kotitöitä pohtia? Ei kotitöiden tekeminen ole raskasta vaan niiden muistaminen ja pohtiminen ja pähkäileminen.
Jonkun pitää sitten aina ylläpitää/päivittää sitä listaa. Mieluiten se joka on parhaiten perillä kodin asioista. Useimmissa perheissä se taitaa olla nainen. Se listan päivittäjä ei ole johtaja, vaan siis niinkuin koordinaattori / sihteeri / tms. Yksi henkilö hoitaa koordinoinnin, kaikki muut saavat pitää aivot lomalla, poissa kotitöiden järjestelyistä. Ihana vapaus!
Milloin se koordinaattori saa ihanaa vapautta ja voi jättää koordinoinnista aivot lomalle?
Vaihdelkaa koordinaattoria toisinaan. Ehkä useampi perheenjäsen voi oppia koordinoimaan. Vain yksi koordinaattori kerrallaan. Ihan turha olla monta koordinaattoria yhtä aikaa koska silloin monen ihmisen aivoja rasitettaisiin koordinoinnilla. Aivan turha ryhtyä sellaiseen "solidaarisuuteen" että "koska yhden ihmisen aivoja rasitetaan niin täytyy rasittaa muidenkin aivoja!" Paitsi tietysti katkerien naisten mielestä täytyy aina tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä voi jakaa, jolloin ei tarvitse komentaa. Voi myös kysyä, että mitä ruokaa ajattelit tänään tehdä.
Mitä eroa on jakamisella ja komentamisella?
Tuon "Mitä ruokaa olet ajatellut tehdä?" olisi meillä selvää vit**ilua ja kiukuttelua minun puoleltani. Mies ei siis laita ruokaa. Paitsi auttelee jossain pilkkomisessa.
Ap
Ja millähän perusteilla sinäkin olet sen miehen aikanaan ihan itse itsellesi valinnut?
Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä ja martyyrilta
Outoa että pomotus töissä onnistuu mutta ei kotona.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että pomotus töissä onnistuu mutta ei kotona.
Harvoin sitä tarvitsee töissäkään pomottaa. Johtaa kyllä.
Eikä ole kyse siitä etteikö pomotus onnistuisi kotona, vaan kysymys oli, että oikeastiko tuo käskyjen jako EI ole pomotusta, vaan neutraalia töiden jakoa muidenkin, kuin mieheni mielestä. Ja jos se sitä on, niin ok, hyvä niin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin menisi hermot jos joku tulisi muistuttelemaan "tee tätä tee tota". Ei sellainen muistuttelija ole "johtaja" niinkuin te sanotte, vaan se on ärsyttävä idiootti. En todellakaan tahdo ikinä olla muistutettava tai muistuttaja.
Mutta, kotonahan tapahtuu aina sitä sun tätä joten ei siellä hullukaan jaksa aina pysyä perillä siitä että mitä kaikkea tulisi tehdä. Helposti kotityöt ja kaikki muutkin ihan rehellisesti unohtuu. Unohtaminen on ihanaa.
Olen mies. Mun mielestä ratkaisu unohteluun ei ikinä ole muistuttaminen vaan "muistilista". Aina! Tai siis muistilaput / kotityöohjelma / siivouskalenteri / puuha-aikataulu / työvuorolista / työnjako / tms. Siis seinällä paperi jossa ihan selvästi lukee mitä tulee tehdä, milloin ja kenen.
Seinälle kotityöohjelma, sitä tulee vilkaista kerran päivässä eli esim kun töiden jälkeen tulee kotiin. Tekee ne kotityöt, sitten saa kotityöt ja listan unohtaa seuraavaan päivään asti. Se on siinä, niin helppoa, ei ole vaikeaa, prkl!
Se että kotityöt on listassa ei ole jokin ankea juttu, se ei tee kodista jotenkin "laitosmaista" tai "työpaikkamaista" vaan se vapauttaa ihmisaivot typerästä muistamisen raskaudesta! Koskaan ei tarvitse muistaa yhtikäs mitään! Tekee vain sen mitä lista sanoo. Ihanan vapauttavaa! Jää sitten aivokapasiteetti johonkin ihan muuhun. Kukapa tahtoisi kotitöitä pohtia? Ei kotitöiden tekeminen ole raskasta vaan niiden muistaminen ja pohtiminen ja pähkäileminen.
Jonkun pitää sitten aina ylläpitää/päivittää sitä listaa. Mieluiten se joka on parhaiten perillä kodin asioista. Useimmissa perheissä se taitaa olla nainen. Se listan päivittäjä ei ole johtaja, vaan siis niinkuin koordinaattori / sihteeri / tms. Yksi henkilö hoitaa koordinoinnin, kaikki muut saavat pitää aivot lomalla, poissa kotitöiden järjestelyistä. Ihana vapaus!
Siis...miten kotityot voi "unohtua"?
Etta kun lavuaari on taynna tiskeja eika puhtaita haarukoita enaa ole, niin et tajua pesta astioita ilman, etta listassa lukee?
Tai jos lattialla olevat polykoirat tappelee jo reviireistaan, et tajua tarttua imuriin ellei jossain ole siita muistutusta?
Tai ylipaataan jos olet kotona ja sulla on ns. luppoaikaa, niin ei tule mieleen katsella ymparilleen etta olisiko joku paikka siistimisen tarpeessa?
Meilla mies hoitaa kaikki kotityot eika sille koskaan mitaan muistilistoja ole tarvinnut tehda. Nakee itsekin etta jos pinnoille alkaa kertya polya tai roskis on taynna, etta asialle tarttee tehda jotain.
En v*ttu koskaan haluaisi olla parisuhteessa mikaan koordinaattori tai sihteeri. Hyi hele. :D Tai etta mun mies olisi jotenkin "vahemman perilla" meidan kodin asioista?! Kun siis kuitenkin asuu siella, kuten minakin, 24/7?
Huolehdi siitä, että mies kirjaa kalenteriinsa kotityöt, jotka hänen on tehtävä. Joudut huomauttelemaan vähemmän. Kerran vuodessa riittää? Kotityöt on tehtävä ihan niinkuin palkkatyötkin kalenterin mukaan. Sano, että jos on sairaana, niin ilmoittaa sinulle ja muuten tekee mukisematta. Irtisano mies jo laiminlyö velvollisuuksiaan.
Alue: Aihe vapaa
On ihan ok komentaa minua. Eri asia on sitten suostunko siihen ollenkaan. On minun päätettävissäni.