Olenko mielestänne tyly vaimolleni?
Olemme olleet naimisissa yli 10 vuotta. Meillä on avoin suhde (vaimoni aloitteesta). Muita suhteita on ollut harvakseltaan. Nyt vaimoni on matkoilla USAssa, minä hoidan kotia ja lapsia. Viestitellessämme hän kertoo, miten on kiihkeästi tanssinut baarissa ja lähettelee minulle tinder-matchiensa profiileja.
En ole lainkaan innoissani. Sanon hänelle että touhutkoon mitä haluaa, mutta olkoon varovainen ja ettei minua ehkä kiinnosta tietää yksityiskohtia. Vaimoni syyttää minua tylystä suhtautumisesta.
Olenko mielestänne tyly, kun en innostu vaimoni sivusuhteista? Sanon, että hyväksyn suhteet kun en muutakaan voi, mutta en nyt mitenkään riemusta kilju. Minusta tuntuu, että hän haluaisi minun jotenkin kannustavan häntä ja olemaan puolestaan iloinen, mutta en osaa.
Onko se mielestänne tylyä?
Kommentit (30)
Jotkut avoimessa liitossa olevat pariskunnat keskustelevat sivusuhteistaan, toiset eivät. Tärkeintä kai olisi olla puolison kanssa samaa koulukuntaa asiasta. On siis sääntöjen sopimisen paikka, jos toinen haluaa jutella aiheesta ja toinen ei.
Tuo 'avoin suhde' kuulostaa siis lähinnä siltä, että vaimosi haluaa panna muita miehiä, piste. Jos molemmat olisivat yhtä kiinnostuneita, ja kumpaakaan ei häiritsisi toisen touhut, niin silloinhan kaikki olisi kunnossa, mutta jotenkin tuo nyt ei oikein siltä kuulosta.
Minä kyllä tuossa tilanteessa laittaisin vireille joko sääntömuutoksen, tai sitten eron. Mutta tokihan itse tiedät parhaiten, mitä teet.
Tee vaimollesi sama, mitä tekee sinulle. Tuleeko pahantuuliseksi? Jos näin on, tiedät missä mennään.
Ehkä on tylyä, mutta ymmärrettävää. Avoin suhde ei ikinä toimi, elleivät molemmat aidosti hyväksy sitä. Siksi ei kannata edes yrittää turhaan kärvistellä, vaan jos vaimo välttämättä haluaa muita miehiä, on paras antaa mennä kokonaan. Sitten saatte molemmat mahdollisuuden etsiä paremmin sopivat kumppanit.
Joo, sitähän se on. Vaimoni on polyamorinen ja kaipaa muutakin kuin tuttua ja turvallista. Minä en niinkään, mutta ajattelen että enhän minä voi toista vaatia olemaan toisenlainen kuin on (vaikka aika pitkään ihan monogaamisesti mentiinkin...). Rakastan kuitenkin vaimoani enkä halua eroa. Siksi olen ajatellut että jospa vain sopeudun (yritän sopeutua) tilanteeseen. Mutta olen ajatellut että saan kuitenkin fiilikseni pitää ja ilmaista eikä tarvii feikata että ai kuinka ihanaa.
Olen pahoillani, että joudut elämään tuollaisessa parisuhteessa.
Minä hakisin avioeroa, koska pettäminen on iljettävää.
Lapsiparat.
Anteeksi, mutta tuo polyamorinen liitto on mielestäni sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että joudut elämään tuollaisessa parisuhteessa.
Minä hakisin avioeroa, koska pettäminen on iljettävää.
Lapsiparat.
Ei tarvitse pahoitella, suhteemme on monin puolin hyvä enkä vaihtaisi. Eikä vaimoni ole minua pettänyt, asioista on sovittu etukäteen. Ja lapsemmekin voivat oikein hyvin.
Kiitos kommenteista tähän saakka. Toivon, että ette tuomitse ja voivottele vaan kommentoisitte kysymääni asiaa.
Ymmärtääkseni suhde, joka on alkanut ekslusiivisena, ei voi oikein menestyksellisesti muuttua avoimeksi. Erittäin harvoin kumpikin osapuoli yhtäkkiä hoksaakin, että muutetaanpa systeemejä avoimeen suuntaan, vaan aloitteen tekee toinen ja toinen sitten joutuu suostumaan (tai ei suostu ja suhde joko jatkuu entisenlaisena tai loppuu). Ja se suostumaan joutuva ei yleensä ole enää onnellinen. Ikävä kyllä.
sinä itse tiedät vastauksen kysymykseesi. Mietin että kavereilta kysytään tuollaisia kysymyksiä eikä omalta mieheltä.
Ei sinänsä, mutta ehkä vähän epärehellistä jos sinua kerran häiritsee ne niin kannattaisi keskustella asiasta eikä esittää että kaikki on ok kun ei ole. Vaimohan toimii tavalla jolla olette sopineet.
26v äiti kirjoitti:
sinä itse tiedät vastauksen kysymykseesi. Mietin että kavereilta kysytään tuollaisia kysymyksiä eikä omalta mieheltä.
siis lähettää profiileja ennemmin kavereilleen ku miehelleen..
No, miellä on avoimessa suhteessa sääntö ettei muista suhteista puhuta.
Vierailija kirjoitti:
No, miellä on avoimessa suhteessa sääntö ettei muista suhteista puhuta.
Meillä taas on puhuttu, oli ajatus että kaiken voi jakaa ja ainakin pidin sitä ihan hyvänä ajatuksena.
Minusta ei ole tylyä, vaikka on kuinka avoin suhde niin kai siinä nyt molemmilla on oikeus päättää, että haluaako kuulla niistä toisen jutuista vai ei. Vähän herää kysymys, että miksi vaimosi haluaa sinua niillä härnätä.
Toinen kysymys on se, että onko tuo polyamoria oikeastaan sinun juttusi ollenkaan, vai oletko vain taipunut siihen vaimosi tahdosta kun et ole halunnut särkeä perhettä. Minusta ei olisi tuollaiseen ja sinun tilanteessasi ottaisi ylpeyden päälle sen verran että lähtisin lätkimään. Ei se lapsillekaan ole hyväksi, jos toinen vanhemmista kärsii tilanteesta.
Ei ole tylyä. Onko sinulla muita suhteita?