Mitä ajattelet jos varatut ovat ihastuneet toisiinsa ja toinen sanoo, että...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut ihastuksestani miehelleni. Hän jopa tietää tämän miehen päällisin puolin.

Kaikesta huolimatta olemme yhdessä ja yritämme eteenpäin.

Minä vaan valitettavasti tiedän että lähtisin sen toisen matkaan, jos tilaisuus tulisi. Voisin katuakin, mutta en haluaisi jättää kokematta parisuhdetta hänen kanssaan.

Toki meillä on  oman miehen kanssa rakkautta välillämme mutta myös sellaisia möykkyjä jotka ei näytä sulavan vaikka mitä yrittää. 

ap

No mutta. Sitten asia on päivänselvä. Ei teillä mitään suhdetta ole, siis oman miehesi kanssa. Tuo on jo suorastaan kiusaamista sinun puoleltasi, että miehesi jopa tietää tämän toisen miehen. Kamoon! Jos olet itse katkera miehesi 10 vuotta sitten tapahtuneesta ihastuksesta, ja epäilet mutta et tiedä onko mies pettänyt- ainoa tapa pelastaa mitään on mennä johonkin pariterapiaan varmaankin. Eikö miestäsi kiinnosta pätkääkään että olet ihastunut? Vai peittääkö hän katkeruutensa? Ei ole ihme, jos riitelette, teidän suhde on täynnä solmuja joita ette ole selvittäneet. Molemmilla ihastuksia, mahdollinen pettäminen, mahdollinen valehtelu jne. Oletko ihan järjissäsi, kun ajattelet että et halua erota? Miksi IHMEESSÄ haluat vielä olla tuollaisessa suhteessa? Sinua ei selvästi myöskään kiinnosta pätkääkään, että loukkaisitko kenties miestäsi jos vain lähtisit toisen miehen matkaan? Ja puheesi perusteella tekisit sen heti, jos ihastuksesi niin pyytäisi.  Miksi vielä olet miehesi kanssa?Vain siksi että kulissit pysyvät pystyssä? Aika törkeetä.

Olen tietenkin katkera miehen ihastuksesta, mutta se ei millään tavalla liity omaan ihastukseeni. Oma ihastukseni tuli täysin suunnittelematta vuosia myöhemmin ja oli omaa elämää isosti muuttava. Sanoisin, että todella suuri ihastus, joka tuli täysin pyytämättä ja varoittamatta.

Miehen ihastus on vain minun epäily, hän ei ole tunnustanut mitään. Käyttäytynyt vain typerästi. On hän jotain pieniä ihastumisia myöntänyt, mutta ei pettämisiään.

Miehen tunteista en pysty välittämään, koska omissa on niin paljon käsittelemistä (ja toki sekin että olen ollut loukkaantunut miehelleni niin sympatiat ei ole hänen puolellaan).

En ole kulissien takia vaan sen takia että jos en saa toista miestä niin haluan tämän kakkosvaihtoehdon (josta kuitenkin välitän) kanssa elää elämäni. Muita en pysty kuvittelemaan enkä ehkä rakastamaan, mutta en anna siihen myöskään mahdollisuutta pysymällä tässä parisuhteessa. Mutta en pysty kuvittelemaan itseäni sinkkumarkkinoilla metsästämässä miehiä, inhottava ajatus. 

Ja olen käynyt yksin terapeutilla ja miehen kanssa parisuhdeterapiassa, mutta valitettavasti niistä ei ole ollut mitään hyötyä tilanteeseen. Olen odottanut jonkinlaista lähenemistä niiden seurauksena, mutta terapia saa välimme vaan jäätymään. Molemmat kärsitään aika ajoin, mutta terapeutit eivät saa kompromisseja ja lähenemistä aikaan. Mieheni on loukkaantunut ja minä olen loukkaantunut.

Ah, kuinka ihanaa tästä olisi vaihtaa toiseen lämpimään ihmiseen ja näyttää lapsille millainen on hyvä parisuhde. Sitä me ei pystytä yksin eikä yhdessä tekemään.

ap

En usko että saat lämmintä toimivaa parisuhdetta tuollaisessa vaiheessa kenenkään kanssa. Ne ongelmat ja solmut seuraa mukana uuteen suhteeseen.

Tosi kummalliselta kuulostaa. Kummassa teissä on se pahempi vika; miksi ette pysty puhumaan asioista? Miksi et tiedä varmasti oliko miehelläsi ihastus, tai onko hän varmasti pettänyt? Miksi et kysy niin kauan, kunnes hän kertoo? Jos molemmat on loukkaantuneita, ettekä pysty selvittämään asiaa niin eihän tuo ole mikään suhde. Olette vaan kämppiksiä, koska kumpikaan ei suostu olemaan yksin. Rakkautta on jossain taustalla, mutta hyvin kaukana koska kumpikaan ei pysty avautumaan ja puhumaan. Se ei ole aito rakkausuhde. Se on vaan kaksi ihmistä jotka ovat jumissa, eivätkö uskalla erota. Oikeassa rakkaussuhteessa puhutaan ongelmat läpi, ja annetaan virheet anteeksi. Ei voi antaa anteeksi, jos ei tiedä mitä toinen on tehnyt. Pahin skenaario tuossa sinulle on se, että miehesi löytää jossain vaiheessa uuden, ja vasta sitten myönnät itsellesi rakastavasi häntä. Mutta sitten oletkin jo yksin. Se uusi mies on vaan haihattelua, et tule häntä saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kummalliselta kuulostaa. Kummassa teissä on se pahempi vika; miksi ette pysty puhumaan asioista? Miksi et tiedä varmasti oliko miehelläsi ihastus, tai onko hän varmasti pettänyt? Miksi et kysy niin kauan, kunnes hän kertoo? Jos molemmat on loukkaantuneita, ettekä pysty selvittämään asiaa niin eihän tuo ole mikään suhde. Olette vaan kämppiksiä, koska kumpikaan ei suostu olemaan yksin. Rakkautta on jossain taustalla, mutta hyvin kaukana koska kumpikaan ei pysty avautumaan ja puhumaan. Se ei ole aito rakkausuhde. Se on vaan kaksi ihmistä jotka ovat jumissa, eivätkö uskalla erota. Oikeassa rakkaussuhteessa puhutaan ongelmat läpi, ja annetaan virheet anteeksi. Ei voi antaa anteeksi, jos ei tiedä mitä toinen on tehnyt. Pahin skenaario tuossa sinulle on se, että miehesi löytää jossain vaiheessa uuden, ja vasta sitten myönnät itsellesi rakastavasi häntä. Mutta sitten oletkin jo yksin. Se uusi mies on vaan haihattelua, et tule häntä saamaan.

Näin mäkin ajattelen. Että en ymmärrä miksei mies paljasta pettämistään jos on pettänyt. Itse epäilen, että useamman kanssa ollut jotain ja jos luettelisin mitä tapahtunut niin olisi selviä merkkejä. Mut mies ei ole jäänyt kiinni minulle eikä myönnä edes humalassa. Ei pääse käsittelemään asioita joita ei myönnetä.

Toivon vaan sydämestäni että hän ei elä kulissielämää kanssani.

ap

Lapset eivät halua nähdä minkäänlaista parisuhdetta. On aivan hölynpölyä väittää että haluaisi antaa lapsille mallin jostain parisuhteesta. Lapset haluavat turvallisen kodin jossa heidän tarpeensa huomioidaan. Toki lasten pitää tuntea olevansa turvassa eikä kotona pidä olla kauheita riitoja eikä yhtään väkivaltaa.

Omat vanhempani eivät pussailleet eivätkä halailleet mutta ikinä en ajatellut, että he olisivat olleet yhdessä vain lasten takia. Ihan hölmö ajatuskin! Jos sen sijaan äitini olisi siitä yhtäkkiä rynnännyt johonkin romanttiseen suhteeseen ja hehkuttanut ihanaa parisuhdettaan, olisi elämältäni kyllä pudonnut kaikki turva ja pohja.

Olen kiitollinen siitä että sain kasvaa ydinperheessä ja aion tarjota saman myös lapsilleni. Jos asiat menevät puolison kanssa solmuun, ne selvitetään vaikka kuinka tuntuisi vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät halua nähdä minkäänlaista parisuhdetta. On aivan hölynpölyä väittää että haluaisi antaa lapsille mallin jostain parisuhteesta. Lapset haluavat turvallisen kodin jossa heidän tarpeensa huomioidaan. Toki lasten pitää tuntea olevansa turvassa eikä kotona pidä olla kauheita riitoja eikä yhtään väkivaltaa.

Omat vanhempani eivät pussailleet eivätkä halailleet mutta ikinä en ajatellut, että he olisivat olleet yhdessä vain lasten takia. Ihan hölmö ajatuskin! Jos sen sijaan äitini olisi siitä yhtäkkiä rynnännyt johonkin romanttiseen suhteeseen ja hehkuttanut ihanaa parisuhdettaan, olisi elämältäni kyllä pudonnut kaikki turva ja pohja.

Olen kiitollinen siitä että sain kasvaa ydinperheessä ja aion tarjota saman myös lapsilleni. Jos asiat menevät puolison kanssa solmuun, ne selvitetään vaikka kuinka tuntuisi vaikealta.

Typerin neuvo ikinä. 

Lapset eivät halua syödä puuroa, vaan haluaisivat karkkia. Lapset eivät halua tehdä läksyjä, vaan tahtoisivat pelata puhelimella. Lapset eivät halua siivota, vaan eläisivät rojunsekaisessa ja pölyisessä sikolätissä. 

Kasvattaminen ja lapsista huolehtiminen ei useimmiten tarkoita lasten halujen perässä orjallisesti pomppimista. Lapsen halut eivät ole lapsen kasvatukselliset tarpeet. Lapsi joka saa kaiken haluamansa eikä joudu tyytymään epämieluisaan, ei kasva kovinkaan onnelliseksi ja hyväksi aikuiseksi.

Kyllä huomaa neuvostasikin, miten tärkeää lapsille olisi saada kunnon parisuhteen malli kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kummalliselta kuulostaa. Kummassa teissä on se pahempi vika; miksi ette pysty puhumaan asioista? Miksi et tiedä varmasti oliko miehelläsi ihastus, tai onko hän varmasti pettänyt? Miksi et kysy niin kauan, kunnes hän kertoo? Jos molemmat on loukkaantuneita, ettekä pysty selvittämään asiaa niin eihän tuo ole mikään suhde. Olette vaan kämppiksiä, koska kumpikaan ei suostu olemaan yksin. Rakkautta on jossain taustalla, mutta hyvin kaukana koska kumpikaan ei pysty avautumaan ja puhumaan. Se ei ole aito rakkausuhde. Se on vaan kaksi ihmistä jotka ovat jumissa, eivätkö uskalla erota. Oikeassa rakkaussuhteessa puhutaan ongelmat läpi, ja annetaan virheet anteeksi. Ei voi antaa anteeksi, jos ei tiedä mitä toinen on tehnyt. Pahin skenaario tuossa sinulle on se, että miehesi löytää jossain vaiheessa uuden, ja vasta sitten myönnät itsellesi rakastavasi häntä. Mutta sitten oletkin jo yksin. Se uusi mies on vaan haihattelua, et tule häntä saamaan.

Näin mäkin ajattelen. Että en ymmärrä miksei mies paljasta pettämistään jos on pettänyt. Itse epäilen, että useamman kanssa ollut jotain ja jos luettelisin mitä tapahtunut niin olisi selviä merkkejä. Mut mies ei ole jäänyt kiinni minulle eikä myönnä edes humalassa. Ei pääse käsittelemään asioita joita ei myönnetä.

Toivon vaan sydämestäni että hän ei elä kulissielämää kanssani.

ap

Umpikuja tilanne sinun kannaltasi, tuo miehen puhumattomuus. En sinänsä ihmettele, että ihastuit johonkin uuteen mieheen. Mutta jos haluat säästää liittonne, on sinun pakotettava mies puhumaan. Eihän tuollaista epätietoisuutta kestä kukaan. Minä ainakin haluan mielummin raa,an totuuden, kuin epätietoisuuden. Miksi olette niin kykenemättömiä selvittämään yhtään mitään, en ymmärrä? Eihän tuossa tilanteessa kumpikaan voi olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät halua nähdä minkäänlaista parisuhdetta. On aivan hölynpölyä väittää että haluaisi antaa lapsille mallin jostain parisuhteesta. Lapset haluavat turvallisen kodin jossa heidän tarpeensa huomioidaan. Toki lasten pitää tuntea olevansa turvassa eikä kotona pidä olla kauheita riitoja eikä yhtään väkivaltaa.

Omat vanhempani eivät pussailleet eivätkä halailleet mutta ikinä en ajatellut, että he olisivat olleet yhdessä vain lasten takia. Ihan hölmö ajatuskin! Jos sen sijaan äitini olisi siitä yhtäkkiä rynnännyt johonkin romanttiseen suhteeseen ja hehkuttanut ihanaa parisuhdettaan, olisi elämältäni kyllä pudonnut kaikki turva ja pohja.

Olen kiitollinen siitä että sain kasvaa ydinperheessä ja aion tarjota saman myös lapsilleni. Jos asiat menevät puolison kanssa solmuun, ne selvitetään vaikka kuinka tuntuisi vaikealta.

Typerin neuvo ikinä. 

Lapset eivät halua syödä puuroa, vaan haluaisivat karkkia. Lapset eivät halua tehdä läksyjä, vaan tahtoisivat pelata puhelimella. Lapset eivät halua siivota, vaan eläisivät rojunsekaisessa ja pölyisessä sikolätissä. 

Kasvattaminen ja lapsista huolehtiminen ei useimmiten tarkoita lasten halujen perässä orjallisesti pomppimista. Lapsen halut eivät ole lapsen kasvatukselliset tarpeet. Lapsi joka saa kaiken haluamansa eikä joudu tyytymään epämieluisaan, ei kasva kovinkaan onnelliseksi ja hyväksi aikuiseksi.

Kyllä huomaa neuvostasikin, miten tärkeää lapsille olisi saada kunnon parisuhteen malli kotoa. 

Sinä et tainnut ymmärtää pointtiani. Tarkoitin että ap perustelee haluaan uuteen suhteeseen mm sillä, että haluaa tarjota lapsille mallin hyvästä parisuhteesta. Moni ihan kirkkain silmin väittää että se olisi lapsille hyvä. Fakta on kuitenkin se, että lapsille äidin ihanan parisuhteen näkeminen jonkun muun kuin heidän isänsä kanssa EI ole hyvä eivätkä lapset sellaista halua saati tarvitse, eli perustelu on väärä. Ero ei ole lapsille ikinä hyvä asia, ellei se pelasta heitä hirveiltä riidoilta tai väkivallalta.

Toki jos olet itse eronnut ja haluat selittää asian itsellesi parhain päin, ehkä ymmärsitkin viestini ja reagoit juuri siksi noin kärkkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät halua nähdä minkäänlaista parisuhdetta. On aivan hölynpölyä väittää että haluaisi antaa lapsille mallin jostain parisuhteesta. Lapset haluavat turvallisen kodin jossa heidän tarpeensa huomioidaan. Toki lasten pitää tuntea olevansa turvassa eikä kotona pidä olla kauheita riitoja eikä yhtään väkivaltaa.

Omat vanhempani eivät pussailleet eivätkä halailleet mutta ikinä en ajatellut, että he olisivat olleet yhdessä vain lasten takia. Ihan hölmö ajatuskin! Jos sen sijaan äitini olisi siitä yhtäkkiä rynnännyt johonkin romanttiseen suhteeseen ja hehkuttanut ihanaa parisuhdettaan, olisi elämältäni kyllä pudonnut kaikki turva ja pohja.

Olen kiitollinen siitä että sain kasvaa ydinperheessä ja aion tarjota saman myös lapsilleni. Jos asiat menevät puolison kanssa solmuun, ne selvitetään vaikka kuinka tuntuisi vaikealta.

Typerin neuvo ikinä. 

Lapset eivät halua syödä puuroa, vaan haluaisivat karkkia. Lapset eivät halua tehdä läksyjä, vaan tahtoisivat pelata puhelimella. Lapset eivät halua siivota, vaan eläisivät rojunsekaisessa ja pölyisessä sikolätissä. 

Kasvattaminen ja lapsista huolehtiminen ei useimmiten tarkoita lasten halujen perässä orjallisesti pomppimista. Lapsen halut eivät ole lapsen kasvatukselliset tarpeet. Lapsi joka saa kaiken haluamansa eikä joudu tyytymään epämieluisaan, ei kasva kovinkaan onnelliseksi ja hyväksi aikuiseksi.

Kyllä huomaa neuvostasikin, miten tärkeää lapsille olisi saada kunnon parisuhteen malli kotoa. 

Sinä et tainnut ymmärtää pointtiani. Tarkoitin että ap perustelee haluaan uuteen suhteeseen mm sillä, että haluaa tarjota lapsille mallin hyvästä parisuhteesta. Moni ihan kirkkain silmin väittää että se olisi lapsille hyvä. Fakta on kuitenkin se, että lapsille äidin ihanan parisuhteen näkeminen jonkun muun kuin heidän isänsä kanssa EI ole hyvä eivätkä lapset sellaista halua saati tarvitse, eli perustelu on väärä. Ero ei ole lapsille ikinä hyvä asia, ellei se pelasta heitä hirveiltä riidoilta tai väkivallalta.

Toki jos olet itse eronnut ja haluat selittää asian itsellesi parhain päin, ehkä ymmärsitkin viestini ja reagoit juuri siksi noin kärkkäästi.

Toki ymmärsin mitä sanoit. Kerroin vain perustellen, miksi olet väärässä. Jankuttamalla asia ei muutu joten voit saman tien lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olis ollut muhun hullun tavalla ihastunut niin olisi ollut valmis jättämään perheensä? Niinkö?

Mietin vaan kuinka helppo miehen on jättää perheensä ja lennosta alkaa viikko-viikko systeemiin? Kuinka moni sellaisen tekee rakkauden takia?

ap

Ero ei koskaan ole helppo juttu. Varsinkaan kun siihen liittyy lapsia. Liian moni vain on liikaa himojensa vietävissä eikä ajattele nenäänsä pidemmälle. Sitten tulee riitaisia eroja eikä kenelläkään ole kivaa. Sinun ihastuksesi on harvinaisen fiksu mies kun ei ole valmis uhraamaan perheensä hyvinvointia hetken huuman takia. 

Pakko kommentoida tätä. Olen perheellinen mies jne. Rakastuin tai paremminkin hullaaannuin päätäpahkaa. Tiedän, että joskus oli aika, kun olisin(mme) voineet aloittaa yhteisen elämän. En lopuksi tehnyt mitään. Syynä juuri lapset ja se, että olen joutunut ja joudun edelleen kannattelemaan perhettä ja puolisoakin sen enempää tilannetta avaamatta. En halunnut rikkoa heidän perhettään tällaisen vuoksi. Kadunko? Joka päivä. Ja on edelleen paljon mielessä. Tiedän kuitenkin tehneeni oikein muiden hyvinvointia ajatellen. Ja asiat muuttuneet niin, että tämä on enää vain menetetyn mahdollisuuden murhedintaa, ei muuta.

Nosto