Elämä pilalla alle 40-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Anna yksinhuoltajuus miehelle.

Miksi? En sanonut, etten haluaisi olla lasteni kanssa. Päin vastoin, kirjoitin jo aiemmin että joudun nyt jakamaan heidät, mitä en haluaisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Helppoa on leikkiä että lapset on nyt joku syypää jos kukaan ei kiinnostu. Niinhän ne miehetkin leikkii että kiltteys ja lyhyys on syitä ettei kukaan rakastu, niin ja pieni leuka.

Sinulle voisi sopia pariksi joku palstaulisija.

Moni mies on jo sanonut, että olisin muuten kiinnostava ja hyvä kumppani, mutta he eivät halua yksinhuoltajaäitiä, mikä en edes ole, lapset ovat myös isällään. Saan paljon yhteydenottoja eri treffipaikoissa, mutta kiinnostus loppuu kun kerron että minulla on lapsia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap: olin aiemmin erittäin tyytyväinen elämääni. En valittanut koskaan, päin vastoin. Ajattelin että elämään kuuluu vastoinkäymiset. En ole ylimielinen, mutta kukaan mies ei tunnu kiinnostuvan minusta nimenomaan lasten takia. Ja en sinänsä luokittele, mutta en vain viehäty yli satakiloisista tupakoitsijoista, kun itse olen hyvässä kunnossa ja pitänyt itsestäni huolta.

En kai voi mitään sille, mistä pidän. En silti haluaisi olla yksin. Kaipaan rakkautta. Läheisyyttä. Seksiä.

Viimeistä kyllä saisin, mutta kaikki vakavampi tyssää lapsiin.

- ”on _typerää_ uskoa avioliittoon monta kertaa”

- ”_inhoan_ ajatustakin uusioperheestä”

Mieti nyt, mitä sen takana on, että heität tuollaisia yhtään miettimättä.

Älä sano enää mitään. Todistat entistä pahemmin sen, mitä uumoilimme.

Ja juu, hyväkuntoisen itsestään huolehtivan sinun ja yli satakiloisen tupakoivan miehen välillä ei tietysti ole mitään eikä ketään.

Ei niin mitään vaihtoehtoja. Sellaiseen on varmasti sitten tyydyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaa valitusta, ap. Lapset eivät ole este uudelle suhteelle nelikymppisillä.

Minkä ikäisillä on?

Tosi nuoren kohdalla pienet lapset ovat huomattava rajoite, koska niitä vielä lapsettomiakin on vapaana yllin kyllin. Eri asia tietysti kuin ”este”.

Eri

Ole kiitollinen että sait yhden miehen ja jopa lapsia. Elämässä mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Itse pidin nuorena täysin itsestäänselvänä että saan miehen ja 3 lasta, mutta en saanutkaan, nyt olen jo ikäloppu vanhapiika. Yritän silti olla katkeroitumatta auvan täysin, koska se olisi viheliäistä itselle ja ympäristölle, ja karkoittaisi viimeisetkin ihmiset elämästäni.

Voisitko muuttaa suhtautumistasi pettämiseen? Ettet olisi niin ehdoton? Se voisi pelastaa elämäsi ja saisit takaisen kaiken sen, mitä luettelit menettäneesi. Mieti siis sitä, voitko muuttaa ajattelutapaasi? Pettäminen tapahtui, mutta se, miten sinä suhtaudut siihen, käsittelet asian ja kuinka paljon annat sen vaikuttaa kaikkeen jatkossa, riippuu vain sinusta.

Mitä ihmettä? Itse olen 4-kymppinen äiti, joka menetti erossa vielä enemmän kuin ap. Olen ylipainoinen, joskin kasvoiltani ilmeisesti kaunis. Miehiä, sekä lapsettomia että lapsellisia, on tarjolla vaikka kuinka paljon, ihan siis parisuhteeseen. Ovat ihan normaaleja tapauksia, eivät nyt ehkä mitään luomakunnan kruunuja mutta omasta mielestäni hyvännäköisiä ja suht menestyviä. Itse haluan suurin piirtein omanikäisen miehen, mutta hieman vanhempia vasta olisikin jonossa. Toisaalta itse olen ihan hyvässä työssä, iloinen ja positiivinen, hauska, älykäs ja empaattinen. Ehkä se sitten selittää... Joissain asioissa olen todellakin sitä mieltä, että omasta asenteesta on paljon kiinni.

Sitäpaitsi joku satakiloinen tupakoitsija voi olla ihana ihminen. Ei sillä että nuo minullekaan mitään plussapuolia treffikumppanissa olisivat. Vaikutat ap hirmu kapeakatseiselta ihmiseltä mutta ehkä se helpottaa kun pahin järkytys menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko muuttaa suhtautumistasi pettämiseen? Ettet olisi niin ehdoton? Se voisi pelastaa elämäsi ja saisit takaisen kaiken sen, mitä luettelit menettäneesi. Mieti siis sitä, voitko muuttaa ajattelutapaasi? Pettäminen tapahtui, mutta se, miten sinä suhtaudut siihen, käsittelet asian ja kuinka paljon annat sen vaikuttaa kaikkeen jatkossa, riippuu vain sinusta.

Yritin jatkaa. Sain kuitenkin selville, että pettäminen tapahtuikin kotonani. Mies ei tätä myönnä eikä kerro kuka tämä vieras nainen on eikä mitään, missä tapasivat tms. Jos mies olisi kertonut nämä asiat, olisin voinut yrittää. Mutta se ei vain onnistu; että minä olisin ainoa joka yrittää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Itse olen 4-kymppinen äiti, joka menetti erossa vielä enemmän kuin ap. Olen ylipainoinen, joskin kasvoiltani ilmeisesti kaunis. Miehiä, sekä lapsettomia että lapsellisia, on tarjolla vaikka kuinka paljon, ihan siis parisuhteeseen. Ovat ihan normaaleja tapauksia, eivät nyt ehkä mitään luomakunnan kruunuja mutta omasta mielestäni hyvännäköisiä ja suht menestyviä. Itse haluan suurin piirtein omanikäisen miehen, mutta hieman vanhempia vasta olisikin jonossa. Toisaalta itse olen ihan hyvässä työssä, iloinen ja positiivinen, hauska, älykäs ja empaattinen. Ehkä se sitten selittää... Joissain asioissa olen todellakin sitä mieltä, että omasta asenteesta on paljon kiinni.

Miten voit menettää vielä enemmän kuin minä? Menetitkö lapset kokonaan?

Olen nyt uudessa työssä. Olen iloinen ja edelleen hyvä ja mukava ihminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi joku satakiloinen tupakoitsija voi olla ihana ihminen. Ei sillä että nuo minullekaan mitään plussapuolia treffikumppanissa olisivat. Vaikutat ap hirmu kapeakatseiselta ihmiseltä mutta ehkä se helpottaa kun pahin järkytys menee ohi.

Voi varmasti olla ihana. Itseäni tupakanhaju ja ylipaino eivät vain viehätä. Ap

Olisitko oikeasti valmis uuteen rakkauteen? Tekstistäsi saa vahvasti sen vaikutelman ettet ole vielä päässyt pettymyksestä yli.

Parisuhde, oli sitten kuinka tukevalla pohjalla tahansa, on aina riski. Sinulla se riski nyt realisoitui, niin aika monella muullakin. Ei sen vuoksi kannata kirvestä kaivoon heittää.

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sait yhden miehen ja jopa lapsia. Elämässä mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Itse pidin nuorena täysin itsestäänselvänä että saan miehen ja 3 lasta, mutta en saanutkaan, nyt olen jo ikäloppu vanhapiika. Yritän silti olla katkeroitumatta auvan täysin, koska se olisi viheliäistä itselle ja ympäristölle, ja karkoittaisi viimeisetkin ihmiset elämästäni.

Ai loppuelämä pitäisi vain muistella sitä, että kerran minulla oli kaikki mutta nyt ei mitään? Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisitko oikeasti valmis uuteen rakkauteen? Tekstistäsi saa vahvasti sen vaikutelman ettet ole vielä päässyt pettymyksestä yli.

Parisuhde, oli sitten kuinka tukevalla pohjalla tahansa, on aina riski. Sinulla se riski nyt realisoitui, niin aika monella muullakin. Ei sen vuoksi kannata kirvestä kaivoon heittää.

Olen yrittänyt jatkaa elämääni. En vain ole kiinnostunut yksinäisyydestä. Ap

Tuo sun kitinä on ainoa sun elämän pilaava asia. Ja se, että olet ollut ihan uskomattoman typerä, kun et ole turvannut elämääsi. Vaikka kuinka ollaan vannottu papin edessä ikuista rakkautta niin ei ikinä kannata jäädä miehen tulojen tai yrityksen varaan. Tyhmyydestä sakotetaan sua nyt näin, että meni koko elämä alta eikä vain avioliitto.

Vaikutat todella rasittavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sait yhden miehen ja jopa lapsia. Elämässä mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Itse pidin nuorena täysin itsestäänselvänä että saan miehen ja 3 lasta, mutta en saanutkaan, nyt olen jo ikäloppu vanhapiika. Yritän silti olla katkeroitumatta auvan täysin, koska se olisi viheliäistä itselle ja ympäristölle, ja karkoittaisi viimeisetkin ihmiset elämästäni.

Ai loppuelämä pitäisi vain muistella sitä, että kerran minulla oli kaikki mutta nyt ei mitään? Ap

Miten niin sulla ei oo mitään? Just sanoit että sulla on uus työ ja oot iloinen ja mukava, ainakin omasta mielestäsi. Sulla on lapset. Olet ilmeisesti ainakin suurin piirtein terve. Jos nyt vaan oot päättäny että sun elämä on ohi ja pilalla niin okei, sitten se on. Mitäs nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sait yhden miehen ja jopa lapsia. Elämässä mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Itse pidin nuorena täysin itsestäänselvänä että saan miehen ja 3 lasta, mutta en saanutkaan, nyt olen jo ikäloppu vanhapiika. Yritän silti olla katkeroitumatta auvan täysin, koska se olisi viheliäistä itselle ja ympäristölle, ja karkoittaisi viimeisetkin ihmiset elämästäni.

Ai loppuelämä pitäisi vain muistella sitä, että kerran minulla oli kaikki mutta nyt ei mitään? Ap

Miten niin sulla ei oo mitään? Just sanoit että sulla on uus työ ja oot iloinen ja mukava, ainakin omasta mielestäsi. Sulla on lapset. Olet ilmeisesti ainakin suurin piirtein terve. Jos nyt vaan oot päättäny että sun elämä on ohi ja pilalla niin okei, sitten se on. Mitäs nyt?

Minulla on uusi työ. Työ, josta en pidä. Minulla on lapset osan aikaa, mutta ei parisuhderakkautta. En itse halunnut että elämäni olisi pilalla, olen yrittänyt löytää kumppania, mutten kelpaa. Kellään vain juopoille, tupakoiville, tai muuten ongelmaisille. Mitä minä itse saan siitä, että olen mukava? Ap

Aina ei mene elämässä nallekarkit tasan. Sinulle on nyt tällä hetkellä annettu nuo kortit joten niillä menet. Ei se auta asiaa, että täällä valitetaan kun elämä on menny päin persettä. Elämään hiukan positiivisuutta niin ei ole kaikki niin ikävää.

Ja anna itsellesi aikaa eheytyä erostanne (kuullostaa hiukan sille ettet yli ole päässyt). Koskaanhan sä et voi tietää millonka elämääsi tupsahtaa uusi suhde.

Kai se elämä pilalla on, jos päättää niin ja elää myrtsinä. Itsellä alkoi 38 vuotiaana uusi elämä. Ero ja sen tuoma elämänmuutos oli tarpeen. Uusi rakkaus tosin vauhditti eroa.